Kirjoita tai kuole | S | kummitusraapale

[hiddenben]

Nimi: Kirjoita tai kuole
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: kummitusdraama eli spekulatiivista fiktiota
Haasteet: FFF1000 sanalla spiritualismi, Originaalikiipeily sanalla vaatia, OTS20 #2 aiheella huu sekä Teelusikan tunneskaala tunteella hämmennys
Yhteenveto: ”Huunpurema tarkoittaa selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, jota on pidetty tulevan kuoleman enteenä. Toisinaan huusta on puhuttu myös mystisenä kummituksena, joka kiertelee ihmisiä puremassa.” (Wikipedia)

K/H: Idea huunpuremista on pyörinyt mielessäni vaikka kuinka kauan, tosin ei tarkalleen ottaen tässä muodossa eikä myöskään tässä miljöössä. Ihanaa kuitenkin saada tämä vihdoin kirjoitettua! Inspiroiduin kovasti Waulishin raapaleista (Kampanja (S) sekä Johdattaja (K-11)), joissa noudatetaan draaman kaarta ja kerrotaan kokonainen tarina sadassa sanassa. Tällä tekstillä yritän tehdä sen saman. Toivottavasti viihdytte tämän parissa, ainakin tämä oli hauska haaste Kaikenlaiset kommentit ovat tähän tekstiin tervetulleita.

Kirjoita tai kuole

Olin vasta asettunut aloilleni edesmenneen kirjailija Martti Huuhdan residenssiin epätoivoisena yrityksenä työstää keskeneräistä romaaniani, kun huomasin ensimmäisen mustelman kyljessäni. Tummanvioletti läiskä erottui huutomerkkinä ihossa, vaikka en muistanut törmänneeni mihinkään.

Muutama päivä myöhemmin kaksi uutta mustelmaa oli ilmestynyt ensimmäisen viereen. Iho oli herkkä kosketukselle ja asia alkoi vaivata minua. Kun olin viettänyt huvilassa viikon, mustelmia oli niin paljon, etten enää pystynyt nukkumaan kyljelläni.

Lopulta kärsin mustelmien takia pahoista nukahtamisvaikeuksista ja vietin yöt residenssin kirjahyllyjä selaten. Eräänä aamuyönä löysin aiemman asukkaan päiväkirjan, jonka viimeinen merkintä sai minut vapisemaan:

Se piinaa minua, kunnes kirjoitan.

Silloin tunsin näykkäisyn kyljessäni. Ryntäsin tietokoneelleni ja avasin tekstitiedoston.

[Larjus]

Haha, mun eka reaktioni tästä oli aika lailla (h)uuu 😂😂

Olipas kiva taas oppia jotain uutta kirjoitustesi kautta. Huusta olen kyllä joskus kuullut, ja mustelmia kutsuttavan toisinaan huunpuremiksi, mutta en kyllä muista että oisin aiemmin kuullu mitään tommosista kuoleman enteistä tai muista 🤔 Olis kyllä kauheeta, jos alkais tolla lailla vain ilmestyä mustelmia ihoon niin että lopulta nukkuminenkin ois vaikeeta. Täähän on melkein kauhua koko raapale Onneksi ei tosi elämässä kummitukset piinaa, vaikka oon kyllä huomannut, että mielen sopukoissa on jotain, joka piinaa kunnes saa edes vähän ficejä eteenpäin! o.o Siltä osin tää onkin aika pelottavan todellinen. Mutta en sentään ole yöuniani menettänyt kirjoittamisen takia.

[hiddenben]

Mahtavaa, että tykkäsit tästä Larjus Ja hauskaa, että olit aiemmin kuullut huunpuremista! Itse en ollut koskaan kuullutkaan, mutta aion kyllä ehdottomasti alkaa käyttää sitä sanaa mustelmista Tästä tuli kieltämättä vähän kauhuun nojaava, koska olisihan tuo nyt ihan kamala kohtalo joutua näykittäväksi, kunnes kirjoittaa jotain! Toisaalta ehkä tällainen piina oli juuri se, mitä kertoja kaipasi saadakseen kirjoitettua Itselleni toimii paremmin se, että istun koneen ääreen ja tuijotan tekstitiedostoa vähintään 20 minuuttia. Kyllä se sitten siitä lähtee, ihan ilman mustelmia. Kiitos kommentista ja että luit! ♥

[sugared]

Apua, pitäisiköhän ottaa itsekin mustelmat vakavasti, kun niitä tuntuu ilmestyvän sinne tänne kuin tyhjästä! XD tai ainakin kanavoida ne kirjoittamiseen.

Tää oli tosi mielenkiintoinen raapale, ja onnistuit kyllä vangitsemaan kokonaisen tarinan sataan sanaan! Ensimmäinen virke loi tapahtumille puitteet tehokkaasti ja riittävästi, ja sen jälkeen sai tempautua tarinaan. Niukka ja yksinkertainen ilmaisu istuu kauhuun hyvin, kun lukija voi täyttää aukot mielikuvituksellaan. Tästä tulee viehättävästi mieleen sellainen iltanuotion ääressä kerrottava kauhukertomus! Oli myös hauskaa oppia sulta jälleen lisää suomalaisesta kansanuskosta - tai ainakin oletan, että huu on sitä perintöä.

Kiitos kesäpäivään kylmiä väreitä tuoneesta lukukokemuksesta!

[hiddenben]

sugared, voihan sitä alkaa ottaa uutena kirjoitusmotivaationa yllättäen ilmestyvät mustelmat xD Ettei tilanne äidy yhtä pahaksi kuin tämän tarinan päähenkilöllä. Mahtavaa kuulla, että onnistuin tiivistämään tähän kokonaisen tarinan! Se vaati melkoisen monta yritystä, kun tekstiin eksyi valtava määrä yksityiskohtia, jotka jouduin kaikki tiivistämään olennaiseen. Mutta ihan totta, että yksinkertainen ilmaisu sopii hyvin tällaiseen kauhuun, kun lukija saa itse tehdä siitä itselleen niin pelottavan kuin itse haluaa Huu on tosiaan osa suomalaista kansanuskoa, joten hauskaa saada jälleen sivistää! Kiitos kovasti kommentista ja että tulit lukemaan! ♥

[Thelina]

Tällä on hieno otsikko ja jotenkin koko teksti tuntui pidemmältä, kuin sata sanaa! En ole koskaan kuullutkaan huunpuremista, todella mielenkiintoista ja hyvä aihe tekstille! Tässä onnistui mielestäni hyvin tuo draaman kaari sadassa sanassa: mustelma mustelmalta jännitys lisääntyy ja tuon päiväkirjan lauseen kohdalla tulee hyytävä tunne, varsinkin kun kyljessä heti tuntuu uusi näykkäisy. Mitenköhän kirjoittaminen sujuu, jos koko ajan saa pelätä uusia puremia kiitos tästä, hieno raapale!

[Sokerisiipi]

Ihana! Tämä sai hymyilemään. Samaistun siihen, että itsekin kaipailisi välillä näykkäisyjä, kun kirjoittaminen junnaa. Olen samaa mieltä muiden kanssa, että sadassa sanassa tässä on onnistuttu kirjoittamaan jujultaan selvä pikkuteksti.

Ainoa asia, mikä tässä mielestäni ei tunnu loogiselta, on se, miksei päähenkilö lähde residenssistä, kun mustelmia tulee aina vaan eikä hän saa niiden takia nukutuksikaan. Alkuun asian voi pyyhkäistä pois huolimattomuutena tai kummana sattumuksena, mutta mustelmien eskaloituessa en käsitä, miksi hän jää. Etenkin, kun mustelmat ja niiden alkuperä selvästi vaivaavat päähenkilöä. Ymmärrän tarinan rakenteen ja idean kannalta, miksi päähenkilö jää, mutta tarinan maailmassa tämä ratkaisu jää liiaksi auki. Hänellä täytyy olla jokin syy, miksi hän jää, ja minusta tähän olisi mahtunut lause, jossa se syy olisi avattu. Pelkkä alkuperäinen aie kirjoittaa ei mielestäni riitä kattamaan tätä nimenomaista päätöstä, koska kirjoitusolosuhteet muuttuvat aika rajusti tekstin aikana.

Päiväkirjamerkintä oli ihanan hyytävä ja siihen sopi niin hyvin tuo näykkäisy, että niin, alas hommiin, olen väsynyt puremaan sinua!! Kyllä sitä äkkiä tuntee inspiraation virtaavan, kun kuolema vaanii lähellä eikä ehtoja ole

Kiitos, tämä oli oikein viihdyttävä!

[hiddenben]

Thelina, ihana kuulla, että tykkäsit! Draamankaaren tavoittaminen näin lyhyessä tekstissä oli haaste, mutta kivaa, että onnistuin kasvattamaan jännitystä alusta loppuun saakka En tiedä, onko hyvä motivoida kirjoittamista pelolla kivusta (todennäköisesti ei), mutta ehkä se kuitenkin toimi tämän henkilön kohdalla! Kivaa, että tulit lukemaan ja kommentoit, kiitos ♥

Sokerisiipi, olipa kivaa nähdä sinut täällä! Ja kiitos kommentista, kivaa kuulla, että onnistuin luomaan selkeän tarinan näin lyhyessä mitassa. Iso kiitos myös epäloogisuuden huomauttamisesta! Olet nimittäin oikeassa, sillä päähenkilö tosiaan toimii aivan järjenvastaisesti eikä tarina anna tälle käytökselle hyvää selitystä. Syitä voi ajatella olevan useampia: ehkä kustantamo painostaa kirjoittamaan kirjan valmiiksi deadlinen lähestyessä tai päähenkilö on jonottanut pitkään paikkaa residenssissä eikä halua luopua siitä, vaikka joutuisikin kärsimään. Tai sitten häntä salaa kiinnostavat mustelmat, vaikka ne aiheuttavat tuskaa. Hieman sadistista, kyllä, mutta sekin on yksi vaihtoehto Tavallaan asian voi jättää lukijan pohdittavaksi, mutta olet oikeassa, jokin pieni selittävä sivulause olisi tehnyt lukukokemuksesta ja tarinasta vieläkin kokonaisemman. Kivaa pohtia tätä, kiitos siis, että nostit asian esiin Ja että kommentoit! ♥

[Waulish]

Ihan mahtavaa, että sinäkin inspiroiduit ja innostuit kokeilemaan kokonaisen tarinan kertomista sadassa sanassa! Se on kyllä haaste, mutta mielestäni olet selättänyt sen hienosti ja onnistunut rakentamaan tähän tekstiin selkeän tarinan kaaren, joka johdattelee lukijan alun lähtötilanteesta (olen samaa mieltä sugaredin kanssa siitä, että ensimmäinen virke riittää asettamaan puitteet ja se tekee sen tosi tehokkaasti) mystisiin mustelmiin, kasvavaan hämmennykseen ja epätoivoon ja lopulta ratkaisuun, joka on yhtäkkisen ymmärryksen tulos ja kertoo kaiken tarvittavan siitä pakkoraosta, johon kertoja on joutunut. Tehokasta ja taidokasta kirjoittamista!

Pidän siitä, miten samaistuttava lähtötilanne on paitsi oman kirjoitusharrastuksen, myös esimerkiksi erilaisten luomisen tuskaa käsittelevien kirjojen ja elokuvien kautta - tulee mieleen muun muassa Stephen Kingin Hohto, jossa vietetään kammottavaksi kääntyvää kirjoitusretriittiä syrjäisessä hotellissa. Luulen, että aika monella tosielämänkin kirjoittajalla saattaa käväistä joskus haaveissa tällainen maisemanvaihdos ja kirjoittamaan vetäytyminen, ja mikä olisikaan otollisempi ympäristö luovuuden irti päästämiselle (tai kummitustarinalle!) kuin edesmenneen kirjailijan residenssi. Siinä on aina jotain kutkuttavaa, kun vetäydytään jonnekin omiin oloihin tietyssä tarkoituksessa, joka ei sitten kuitenkaan ota onnistuakseen, kun tapahtuu jotain odottamatonta.

Tässä tapauksessa onkin virkistävästi niin päin, että odottamaton käänne onkin lopulta se, joka saa niveliin liikettä ja tekstin (toivottavasti) virtaamaan. Nautin kovasti siitä hyytävyydestä, joka hiljalleen voimistuu ja saavuttaa huippunsa tuon yksinkertaisen mutta niin paljon kertovan päiväkirjamerkinnän kautta! Merkintä onkin suosikkikohtani tässä tekstissä, käännekohta joka taittaa tarinan kohti ratkaisua. Luomisen tuskasta ja blokista kärsiviä kirjoittajia näykkivä huu on ovelasti oivallettu, ja sen vaikutukset ovat varmasti moniulotteisia - monestihan puhutaan, ettei luovuutta voi pakottaa, mutta jos vaihtoehtona on hengen heittäminen, on kyllä pikkupakko ruveta tositoimiin! Hyytävää olisi joutua tällaiseen tilanteeseen, hyrrr. Vaikkakin epäilemättä tosiaan myös tehokasta, ja ehkä pitäisikin kokeilla sellaista ajatusleikkiä, että olisi huu tuossa nurkassa vaanimassa ja puraisemassa aina kun teksti lakkaa luistamasta eikä mitään meinaa saada aikaiseksi ja kirjoittamisen sijaan houkuttelisi vain kaikenlainen sijaistekeminen...

Tämä teksti on minusta nimetty myös tosi osuvasti, niin että nimi syventää loppuratkaisua ja sen vääjäämättömyyttä. Plus nimi on jo itsessään kiinnostava ja lukemaan houkutteleva!

Kiitos kovasti mainiosta, hyytävän kummittelevasta lukukokemuksesta, pidin paljon! -Walle

[Vendela]

Kommiksesta hyvää iltaa

Walle oli laittanut tämän tuonne kommikseen ja nimi oli sen verran mielenkiintoinen, että oli napattava tämä ja tultava kurkkaamaan että mitä täältä löytyy! En tajunnut ensin, että tämä raapale ja ensisilmäyksen jälkeen tunsin pienen pettymyksen vihlaisun, mutta tämä siksi että olisin mielelläni lukenut jonkun pidemmän teksin sinulta! Mutta sitten kun luin tämän, niin oi mitkä kylmikset menikään, sillä tämä oli mieletön Sata sanaa ja kokonainen tarina!

Minullekin huunpurema oli täysin vieras asia ja menin kyllä heti googlettamaan sen Ihan mieletöntä, että rakensit tuon ympärille tämmöisen mielenkiintoisen ja myös omalla tavallaan uskottavan tarinan. Tykkäsin tästä aivan valtavasti!

Se piinaa minua, kunnes kirjoitan.

Tämä oli minusta hieno käänne. Tässä tiivistyi koko tarinan idea, se että mustelmia tulee koko ajan lisää ellei kirjailija tee sitä mitä hänen pitäisi tehdä. Ikään kuin tuolla residenssissä on on tämä näkymätön huu joka pitää huolen, että siellä tehdään sitä mitä pitääkin Tämmöinen oma pieni huu olisi kyllä näppärä potkimaan kirjoittamisen kanssa

Vaikka tämä oli kummitusjuttu, niin haluaisin ajatella että tässä on joku pienen pieni totuuden murunen Tämmöiset yliluonnolliset jutut ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia, ainakin niin pitkään kun ne eivät oikeasti tapahdu itselle vaan pysyvät tarinoissa Toisaalta, jos tämmöinen sattuisi oikeasti omalle kohdalle, niin ei kai se lopulta kovin kamalaa olisi. Ellei tarina huuhpuremasta sitten pidä paikkaansa ja kohtalona olisi ennenaikainen kuolema...

Kiitos tästä hienosta pienestä tarinasta! Ihanaa kuinka raapalemitta toimi tässä tekstissä. Tämä herätti myös ajatuksia niin kirjoittamisesta kuin näistä yliluonnollisista jutuistakin

Vendela

[Linne]

Apua, olipa tässä pelottava tunnelma! Mutta kuten muutkin ovat jo sanoneet, onnistuit mielestäni haasteessa hienosti. Erikseen pitää mainita nämä yksityiskohdat joilla onnistuit luomaan miljööstä hyvin realistisen ja mukaansatempaavan:

edesmenneen Martti Huuhdan residenssiin

Tästä syntyi mielikuva vähän vanhemmasta, vakavasta kirjoittajasta ja kenties kirjailijasta, joka haluaa seurata hänen jalanjäljissään.

Kun olin viettänyt huvilassa viikon

Tästä selviää, että millainen residenssi on kyseessä. Kyllä varmaan tekisi omallekin kirjoittamiselle hyvää eristäytyä joksikin aikaa huvilaan kirjoittelemaan, vaikka tuollainen huu voisikin vähän haitata prosessia. Tai parantaa, kuka tietää

Eräänä aamuyönä löysin aiemman asukkaan päiväkirjan

Tästä minulle syntyi mielikuva, että ehkä Huhta ei ollutkaan huvilan ensimmäinen asukas vaan ennen häntä huulla oli ollut paljon muitakin uhreja? Olisi hauska tietää, miten hermot itse kenelläkin kestivät huun otteessa.

Joka tapauksessa, mielenkiintoinen ja erittäin hyvin onnistunut teksti, kiitos tästä!

[Rowena]

Tykkään tosi paljon, kun tekstin genreksi merkitään jokin tosi omaleimainen ja myös informatiivinen genre, kuten nyt vaikka tää kummitusraapale. Mielenkiinto herää heti! Ja mielenkiintoinen tää tarina todella oli.

Vaikka lauseita on vähän, tarina on eheä ja vahvatunnelmainen. Huippua, että huunpuremat saivat oman tarinansa . Se on terminä niin hauska ja outo, että olisin toivonut huunpureman näkyviin jotenkin jo tarinan otsikossa. Myöskin "Edesmenneen kirjailija Martti Huuhdan residenssi" on niin tehoava miljöö, että myös se olis ollu mahtava otsikko. Hahha, nyt vasta tajusin, että Huuhdassa on "Huu" . Mut siis pointtina näissä mun mietteissä on se, että "Kirjoita tai kuole", niin kuvaava kuin onkin, on musta vähän liian suorasanainen otsikko kummitustarinalle. Se riisuu osan tarinan mysteeristä pois. Mutta sitten taas toisaalta "kirjoita tai kuole" kuvaa aivan todella hyvin luomisprosessia ja sisäistä pakkoa kirjoittamiseen, joten siinä mielessä hieno ja oivallettu otsikko.

Jos sulle ei oo tuttu M.A. Nummisen Herra Huu -biisi, niin suosittelen kuuntelemaan! Piinasin lapsena ystävääni laulamalla sitä uudestaan ja uudestaan .

Kiitos tästä tarinasta, kummitusjuttuja on ihana lukea <3. Olis mielenkiintoista tietää, mikä sun alkuperäinen idea huunpuremakertomukselle oli, kun kerroit tuolla alkutiedoissa, että idea on ollu sulla pitkään, mutta vähän erilaisena.

[Neiti Syksy]

Minäkin ajelehdin tänne otsikon johdattamana, lukemaan vähän lisää! Tuntuu, että tämä syksy kyllä saa muutenkin aivot virittäytymään tällaiseen no, syksyyn ja kummituksiin ja kaikkeen vastaavaan.

Yhdyn muihin puhujiin, että jo pelkästään ensimmäinen lause - vau! Se imaisi kyllä suoraan mukanaan, antoi suoraan puitteet sekä herätti jo mielikuvitusta kovasti. Minulla olisi tämä "varo haamuja"-aisti jo hälyttänyt, enkä itse varmaan päätyisi edes tällaiseen mahdolliseen kummituskohteeseen (miten niin taikauskoinen ja kummituksia pelkäävä? ), mutta voin samaistua, että pieni maisemanvaihdos ja rauhoittuminen tekee kyllä ihmeitä kirjoitukselle. Ja ehkä sieltä voisi saada inspiraatiotakin, kun katsoo samoja (tai lähes samoja) maisemiakin!

Oli kyllä hienosti rakennettu pieni kauhu, ja kuten vastasit johonkin kommenttiin, niin lukija sai tosiaan itse rakentaa niin kauhuisan kuin halusi tästä. Minähän menin nollasta sataan ihan päätyyn, ja aloin jo pohtia, onkohan seinillä epätoivoisten kirjalijoiden kynsimiä rakoja, kun ovat halunneet kidutuksen loppuvan (kirjaimellisesti luomisen tuskaa!). Kiitos myös taas kansanperinteen opettamisesta ja sivistämisestä. Herra Huu kuulostaa kyllä söpöltä pieneltä, eikä miltään kovin kauhuisalta aaveelta, mutta oppia ikä kaikki.

Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta! ♥