Ficin nimi: Kolme kertaa kun Ciri kutsui Geraltia isäksi
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Ainakin Geralt & Ciri
Genre: Draama, slice of life
Summary: Kuten otsikkokin kertoo.
A/N: Ai että miten tykkään Geraltin ja Cirin isä-tytär-dynamiikasta. <3
Linnen kanssa sitten vähän tuumittiin sellaisia tilanteita, jossa Ciri sitten kutsuisikin adoptioisäänsä todella isäksi ja ääw. No joo, päätin myös julkaista tämän pala kerrallaan, inspiraatio kun on näköjään vähän vaihtelevaa ja riippuvaista tähtien asennosta ja kouluhommista. xD
***
1.Ciri riisui viittansa hupun päästään ja katseli ympärilleen. Kynttilät ja lyhdyt valaisivat pehmeästi majatalon salia.
“Kodikas tunnelma”, hän totesi Geraltille, joka hymähti pienesti takaisin.
“Tervetuloa, hyvät matkalaiset!” tiskiin nojaileva isäntä virkkoi silmättyään heidät päästä varpaisiin. “Huonetta vailla, oletan?”
“Kyllä, yhdeksi yöksi”, Geralt vastasi, ja Ciri avasi olkalaukkunsa ottaakseen sieltä rahapussin. Se ei onnistunut niin helposti kuin hän oli kuvitellut.
“Hetki vain, se on täällä kaikista alimmaisena...”
“Ei kiirettä.”
“Hyvä vain, että pikkurouva pitää kolikot visusti tallessa!” majatalon isäntä lohkaisi, ja Ciri pyöräytti silmiään. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku oli perusteetta olettanut hänet Geraltin nuorikoksi, mutta se oli aina yhtä rasittavaa. Outoakin, jos hän ajatteli sitä omasta näkökulmastaan.
“Kas noin,
isä”, Ciri virkkoi ojentaessaan rahapussukan Geraltille, joka melkein pudotti sen näpeistään. Majatalon isännän hymy nytkähti, minkä Ciri tulkitsi sekä ilahtumiseksi hänen tyttären statuksestaan että pohdiskeluksi, olisiko Geralt suopea sille, että jälkikasvua jututtaisi lisää. Cirille isännän läpinäkyvät mietinnät olivat yhdentekeviä. Hän ei kaivannut kuin katon päänsä päälle ja sängyn huopineen.
“Tosiaan, ottaisimme kaksi huonetta, mielellään samasta kerroksesta.”
“Tottahan toki, neiti”, isäntä hörähti ja nappasi hyppysiinsä muutamat kolikot, jotka Geralt oli tiskille kilauttanut. “Ja jos sopii jäädä haastelemaan mukavia, ilman muuta...”
“Ei sovi. Meillä on aikainen lähtö”, Geralt murahti Cirin puolesta samanlaiseen sävyyn, jota aatelisvanhemmat käyttivät joutuessaan hätistelemään epämieluisia kosijoita tytärtensä kimpusta. Isäntä kurtisti kulmiaan.
“Eihän sitä niin tosissaan tarvitse olla...”
“Joka tapauksessa kiitos vieraanvaraisuudestanne. Mennäänpä sitten, isä”, Ciri sanoi ja ojensi toisen saamistaan avaimista Geraltille, joka katsahti häntä samaan aikaan tuimasti ja perin pohjin hämmentyneenä.