Taru sormusten herrasta: Rormuksen sitarit tai jotain sinne päin | k-11 | crack, huumori | 3/?

[Vesiruusu]

Title: Rormuksen sitarit tai jotain sinne päin
Author: Vesiruusu
Fandom: Taru sormusten herrasta
Genre: crack, huumori
Ikäraja: k-11
Warnings: kiroilua
Disclaimer: en omista hahmoja
A/N: Seassa muutama inside-läppä, jos haluat että avaan niitä, sano vaan.
Summary: " "No. Miten olisi... rirmuksen sotarit? Se on sananmuunnos."
"Reposten romulit," ehdotti Aragorn.
"Romusten remulit!" huudahti Frodo.
"Rosvosten saparot!" hekotti Gimli. "Tai Rasvasten rapakot."
"Rormuksen sitarit," Sam naurahti.
Merryä nauratti. "Sitruunan sopulit."
"Sotruunan sipulit!" kiljaisi Pippin. "

Eli toisin sanoen, henkiin jääneet Sormuksen ritarit plus Bilbo lähtevät road tripille Suomeen ja ehkä jonnekin muuallekin.

Luku 1

Koska Sormus oli tuhoutunut, maailma pelastunut, yms, päätti Gandalf palkita koko poppoon pienellä road tripillä Suomeen. Kohteen oli valinnut Legolas, joka luki international dimension keskustelu-sivulta, että haltijoiden kieli perustuu löyhästi suomen kieleen. Matkaan lähtivät Frodo, Sam, Merry, Pippin, Gandalf, Legolas, Gimli, Aragorn ja jostain helvetin syystä Bilbo, vaikka hän ei ollut tehnyt oikeastaan mitään hyvää Sormuksen tuhoutumisen eteen. Tyyppi vain katosi omilta synttäreiltään, mikä teki hänestä ääliön, jätti Sormuksen sukulaispojansa tuhottavaksi, mikä ei oikeastaan tehnyt hänestä isompaa ääliötä, sillä Frodo the fucking tampio oli itse vapaaehtoisesti lupautunut viemään Sormuksen perille. Mutta ei se Bilbo tehnyt mitään kauhean merkittävää.

No mutta enivei, joukkio oli international dimension portaalin kautta päässeet Ouluun, jossa vietettiin kokonainen päivä ottaen ainakin miljoona kuvaa vapaudenpatsaasta (joka sitten myöhemmin osottautuikin Toripolliisiksi), shoppaillessa Valkeassa... no siinä olikin kaikki tekeminen, mitä tulee mieleen. Oulussa ei ole paljon kummempaa. Sitten lähdettiin varastetulla asuntovaunulla takaisin kohti Keski-Maata. 

 

Gandalf ajoi ylinopeutta ja ainakin puolet peltipoliiseista näyttivät punaista.

"Minulla ei edes ole ajokorttia! Voitteko uskoa!"

"Joo, kyllä me voidaan," Merry mutisi ja veti turvavyön kiinni. Ja sitten hän ajatteli että tuo kuulosti ihan joltain mitä, Ron Weasley sanoisi.

 

"Noniin, nyt kun ollaan täällä, voidaan keksiä meidän ryhmälle nimi!" Aragorn hihkaisi. Tai siis, miten nyt semmoinen juro mies edes hihkaisee. No ihan sama, jonkinmoinen iloinen ääni se oli.

"Miten olisi... Sormuksen ritarit?" Legolas ehdotti.

Gimli pudisteli päätään. "Äähh, ei. Se oli silloin, nyt on nyt. Sitä paitsi, Boromir ei ole meidän kanssa enää, ei me voida olla Sormuksen ritarit ilman häntä."

Frodo jurotti. Hänellä oli jotenkin ikävä sormusta, vaikka se olikin pahasta. "Ei puhuta Sormuksesta, jooko."

Sam taputteli Frodoa olalle. "Ei hätää, Frodo-herra, se kaikki on nyt ohi."

Frodo nyökkäsi. "Joo. Mutta sinun ei tarvitse ihan koko aikaa passata minua. Tekemäsi kakku on aika kuivaa välillä."

Sam näytti kamalan loukkaantuneelta. "Aha. Okei. No. Miten olisi... rirmuksen sotarit? Se on sananmuunnos."

"Reposten romulit," ehdotti Aragorn.

"Romusten remulit!" huudahti Frodo.

"Rormuksen sitarit," Sam naurahti.

"Rosvosten saparot!" hekotti Gimli. "Tai Rasvasten rapakot."

Merryä nauratti. "Sitruunan sopulit."

"Sotruunan sipulit!" kiljaisi Pippin.

Gimli ulvoi naurusta. "Serkkuleiden sankarit!"

"Salkkareiden severit!" huudahti Pippin, ja se oli ehdotuksista hauskin. Kaikkia nauratti kamalasti. 

"No jos ollaan ihan vaan me," Legolas sanoi lopulta. "Eli siis hobitit, haltija, kääpiö, velho ja ihminen." Kaikki nyökkäilivät paitsi Aragorn. Hän murjotti. "En minä halua olla viimeinen listalla. Vaihda järjestystä," hän nurisi.

Legolas pyöräytti silmiään. "Älä viitsi, ei tämä ole oikea nimi meille. Sitä paitsi ensin kaikki myytit, sitten tylsä, normaali, tavallinen ihminen."

"Tuolta Tiinasta tuntuu," Pippin keskeytti.

Kaikki tuijottivat häntä hetken. Sitten Legolas yskäisi vaivaantuneesti. "Kuka Tiina?"

"Yksi hahmo. Hän on kamalan tavallinen," Pippin selitti ja kun kukaan ei oikein sanonut mitään, hän kohautti harteitaan. "Minä luen Ella-kirjoja."

"Aaa, joo!" Merry, Frodo ja Sam huudahtivat yhteen ääneen. 

"Minä tykkään niistä," Sam sanoi. "Ne ovat hauskoja."

"Joo," sanoi Merry. "Niitä on kyllä kamalan monta, minulla on vaikka kuinka monta jäljellä."

"HEI ÄÄLIÖT!" Aragorn karjahti ja kaikki saivat paskahalvauksen. "Palataan asiaan. Ryhmän nimen kuuluu olla semmoinen, että kaikki ovat tasavertoisessa asemassa."

"No, voi hyvänen aika. Ollaan sitten vaikka se Salkkareiden severit."

"Kiva," Pippin hymyili. "Se oli minun ehdotukseni."

 

Kun koko poppoo pääsi Kuopioon, oli ryhmän nimi vaihtunut sittemin Serranon selviytyjiksi, Sevillan saitureiksi, Selmudan kolmioiksi, Sermudan solmioiksi, ja yhtäkkiä olikin suunta vaihtunut täysin ja nimi olikin Jyskin imurit.

 

Gandalf pysäytti asuntovaunun Kuopion Mäkkärin eteen. "Noniin, Jyskin imurit, onko nälkä?"

 

"ñbbb ggccvbxdhun," murisi Sam.

Frodo taputteli häntä selkään. "Tuo meinaa että on," hän selitti. "Tai ehkä se olikin vaan typo, kun jonkun kuulokkeiden johto osui näppikseen. Tiedä häntä."

 

Kaikki marssivat sisään ja ihmiset tuijottivat heitä aika avoimesti.  Olihan se nyt aika näky kun sekalainen porukka johtajanaan vanha ukkeli pitkine partoineen, riitelivät nälissään porukkansa nimestä.

"Sen piti olla se severit! Ei mikään imurit!" Pippin valitti.

"Jyskin imurit on ihan hyvä," Aragorn mutisi.

"Mikä edes on jysk?" kyseli Legolas. "Entä Iskun jymyrit?"

"Kuulkaas nyt, tomppelit," Gandalf kivahti. "Turvat kiinni. Te olette nyt Gandalfin kaverit, ja nyt te kerrotte minulle, mitä haluatte syödä, ja sitten minä tilaan ja maksan ja me syödään. Hopi hopi."

 

Frodo ja Legolas tilasivat salaatit ja juomaksi vedet, koska olivat semmoisia hippejä, Sam, Merry ja Pippin tilasivat Big Macit, Aragorn ja Gimli tuplajuustoateriat ja Gandalf puolestaan kananugetteja ja salaatin.

 

"Noniin, Gandalfin kaverit," Gandalf sanoi, kun kaikki istuivat kivasti pöydässä ja natustelivat ruokiaan. "Miten maist- hetkonen. Ohhoh. Oi- joi."

"Mihhäh?" Merry mymisi suu täynnä ruokaa.

"Missä Bilbo on?" Gandalf kysyi ja kaikki hiljenivät.

"Tuota," Frodo sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. "Hän-"

"Hän lensi ikkunasta ulos!" huusi Pippin ja muut asiakkaat tuijottivat.

"Hiljaa Pippin! Älä viitsi vitsailla vakavilla asioilla," Frodo täräytti. "Tuota, kun me pysähdyimme Kakkalassa tai mikä se nyt olikaan-"

"Kokkola," Sam sanoi avuliaasti.

"Juuri se. No siis, kun me pysähdyimme siellä ja kävimme kaikki huoltsikan vessassa, hän jäi ihastelemaan sitä yhtä kamalaa kukkapuskaa- ja me tuota, ööh. Me vaan ajoimme pois."

Gandalf toljotti. "Ja hänkö vain jäi sinne?"

"Ei, ei," Gimli sanoi. "Kyllä hän huusi ja juoksi perässä."

"Niin juoksi!" virnisteli Aragorn. 

"Se oli mahdottoman typerän näköistä," naureskeli Merry. "Hän huitoi käsiään älyttömän näköisesti."

 

Syntyi taas hiljaisuus. Hiukan kiusallinen, ehkäpä.

 

"Onko kukaan muu sitä mieltä, että Bilboa ei olisi pitänyt ollenkaan kutsua mukaan?" Gandalf kysyi. Kaikki tuijottivat häntä epäuskoisena, mutta sitten jokainen nyökytteli omalla vuorollaan.

"Joo. Minä olen aina vihannut häntä," Gimli paljasti. "Ihme moukka."

"Puhutaanko me samasta Bilbosta? Hän ei ole moukka, hän on vaan kamalan raskas tyypi noin muuten," Legolas mutisi. Aragorn nyökkäili.

"Hän on minun ottoisäni... mutta hänestä on tullut kauhean kärttyisä vanha ukko," Frodo nurisi. "En oikein halua olla hänen lähellään."

Gandalf taputti käsiään yhteen. "Se on siis päätetty! Hänet jätetään tänne. Hän voi tulla takaisin Keski-Maahan vaikka maitojunalla, jos haluaa."

 

Gandalfin kaverit jatkoivat matkaa. Gandalf ajoi taas ylinopeutta, peltipoliisit huusivat punaista ja nimisota jatkui jälleen.

 

"Gandalfin gerbiilit!" huusi Frodo.

"Gabrielin gobrulit," ehdotti Sam.

Legolas löi nyrkillä pöytään. "Neilikka Gaimanit!"

"Gaimakka Neiliset," Merry nauraa hekotti.

"Seinien ruususet," Pippin pohti.

"Täh? Mistä tuokin muka tuli?" kysyi Aragorn.

"Minun päästäni," Pippin vastasi.

Aragorn facepalmasi, vähän niin kuin Arren. "En minä sitä- antaa olla."

 

Muutaman tunnin kuluttua asuntovaunu pysähtyi.

 

"Okei. Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia," Gandalf ilmoitti. "Hyvä uutinen on se, että Bilbo laittoi minulle juuri tekstarin ja kertoi päättäneen jäädä asumaan Kokkolan vanhainkotiin. Hän tulee lomille Keski-Maahan."

 

Kuului pienet hurraahuudot ja aploodit. 

 

"Älkää riemastuko, Seinien ruususet," Gandalf varoitti. "On vielä ne huonotkin uutiset. Me nimittäin emme ole menossa yhtään Keski-Maata päinkään."

 

Synti hiljaisuus jälleen kerran.

 

"Hahaha. Mitä?" Legolas kysyi.

"Olihan tuo vitsi?" Aragorn töksäytti.

 

Gandalf pudisti päätään ja vetäisi kännykkänsä esiin. "Kuunnelkaas tätä," hän sanoi, rykäisi ja alkoi lukea. "'Osuuskauppa Keskimaa on market- ja tavaratalokauppaa, matkailu- ja ravitsemiskauppaa sekä liikennemyymälä- ja polttonestekauppaa harjoittava monialayritys, joka tarjoaa palveluja yli 100 toimipaikassa. Keskimaa on Keski-Suomen maakunnan suurimpia yrityksiä. Keskimaan omistavat yli 133 000 keskisuomalaista kotitaloutta. Keskimaa on Keski-Suomen suurin yritystyöllistäjä.'"

 

Oli hiirenhiljaista. Sitten Merry alkoi huutaa.

 

"NIIN ETTÄ ME OLLAAN AJELTU TUOSSA KOTTEROSSA VAIKKA KUINKA KAUAN JONNEKIN, MIKÄ EI EDES OLE FYYSINEN PAIKKA?"

 

"Noohh," Gandalf rauhoitteli. "Ovat ne fyysisiä paikkoja siinä mielessä, ei vain se, mihin me olemme menossa."

 

Pippin rauhoitteli Merryä. "Kyllä tämä tästä, älä itke."

"EN MINÄ ITKE!" Merry kiljui ja riuhtoi hiuksiaan päästä. "Mutta kun minun piti päästä kotiin katsomaan Keski-Maan huippumallia. Siinä kilpailee Galadriel, Arwen, Éowyn, Éomer, Haldir ja jostsin kumman syystä Grima. Yök."

 

"Asuntovaunussa on matka-tv," Sam yritti lohduttaa, mutta turhaan. Merry mulkaisi häntä aika pahasti.

"Täällä varmasti näkyy Keski-maan tv-kanavat."

 

Gandalf haroi hiuksiaan. "Nyt pitäisi sitten kääntyä ja palata Ouluun ja etsiä se portaali... mutta emme voi, koska poliist lähtevät muuten peräämme-"

 

Oli Frodon vuoro huutaa. "TÄH?"

 

Gandalf huokasi. "Älkää nyt suuttuko, mutta minä olen varastanut tämän asuntovaunun, saanut aika monta sakkoa, mutta kun minulla ei ole henkkareita tai mitään, niin ne ovat sakottaneet suoraan sitä yhtiötä, jolta sain- tai siis varastin tämän asuntovaunun... niin että en oikein kehtaa palata sama reittiä takaisin. Poliisit varmaan huomaisivat. Pitää mennä siis Helsinkiin. Siellä on se toinen portaali. Matkaan, Seinien ruususet!"

 

Kaikki pakkautuivat takaisin asuntovaunuun. 

 

"Nyt me voidaan ihan yhtä hyvin olla Asuntovaunun rikolliset," Frodo mumisi.

"Joo. Tai vaikkapa Gandalfin varastajaiset," Merry naurahti.

"Tuohan meinaisi sitä, että joku kidnappaisi Gandalfin," Legolas huomautti. "Olkaamme vaikka Sarmuksen soottue. Se on Sormuksen saattue sananmuunnoksella."

"Ei mitään Sormusta, se oli sääntö," Gimli muistutti. "Bilbon vihamiehet."

"Vanhuksen heitteellejättäjäiset?" ehdotti Merry.

Aragorn nyökkäsi. "Joku semmoinen. Mutta tuo on liian negatiivinen. Ollaan mieluummin... Jeanin Sibuliukset."

Se nauratti kaikkia ja nimi hyväksyttiin ainakin hetkeksi.

 

Tunnelma alkoi olla ahdas ja ärsyyntynyt. Kaikilla oli kamala hiki ja tuuletus oli mennyt rikki, kun Legolas tökki nappia koko ajan yrittäesään saada parhaan mahdollisen lämpötilan.

 

"Soitetaan apua," Legolas marisi. "Ne varmasti antaa ohjeet, miten korjata se."

 

"Eikä anna, tämähän on varastettu asuntovaunu," Frodo huomautti. "Ei ne auta varkaita."

 

Legolas valitti kovaan ääneen. "Yygghhhh. Me ollaan Asuntovaunun hikihipit."

Merry löyhytteli kädellään. "Hikiseuran hapannaamat."

"Haaparannan hapankorput," Aragorn murahti. "Semmoinen maistuisi nyt."

"Hapankorppujen levitevoit," Sam mumahti.

Frodo haukotteli. "Prätkähiirten leipäjuustot."

 

Gandalf jarruti äkisti niin et kaikki nytkähtivät paikoillaan, ja Gimli tippui lattialle.

 

"Nyt ollaan pulassa," hän sanoi. "Poliisit ovat tuolla edessä. Varmaan saaneet vihiä, että me ollaan matkalla tänne."

"Mitä tehdään?" Sam kysyi huolissaan. "En halua vankilaan."

"Sinne me emme mene," Gandalf sanoi. "Hm. Näen portaalin. Kuulkaas, nyt tehdään sillä tavalla että Legolas näyttelee äitiä, Aragorn näyttelee isää, minä näyttelen vaaria, Gimli näyttelee hemmetin rumaa vauvaa ja hobitit näyttelevät angstisiä teinejä. Te olette sitten neloset. Matkaan, Prätkähiirten leipäjuustot!"

 

Kun asuntovaunu oltiin peruutettu pois näkyvistä, kaikki alkoivat kipittä poliispartiota kohti. He yrittivät näytellä roolinsa parhaansa mukaan.

 

"Onpa kaunis päivä, vai mitä ööhhmmm," Legolas mumisi, "...kultsi?"

Aragorn väänsi kauhean virneen naamalleen peittääkseen yökkäyksen. "Öö. Joo, aivan, kyllä on. Hieno päivä. Vai mitä, rakas poikaseni?" hän kysi ja pörrötti Merryn päätä.

"Kädet irti, vanha ukko," sanoi Merry, joka nautti roolistaan kovasti. 

 

Poliisit vilkuilivat porukkaa. Yksi heistä asteli lähemmäs. "Tervehdys," hän sanoi. "Olettekos mahdollisesti nähneet omituista 

porukkaa, joka kähvelsi asuntovaunun?"

 

Legolas heilautti hiuksiaan. "Ai, mitä? Öh, emme. Emme missään nimessä."

 

Poliisi katsahti Gimliä ja hänen silmänsä laajenivat kraatereiksi. "Ööhm. Erikoinen vauva."

"Wää," Gimli murahti.

Frodo kikatti. Poliisi vilkaisi häntä epäluuloisena. Frodo nielaisi. "Öh. Siis ihku daa, vähän siisti asu sulla... herra poliisiherra?"

Sam, Merry ja Pippin olivat tukehtua nauruun.

"On se hieno," Pippin vakuutteli. "Oikein soma."

"Kivat värit," Merry virnuili.

"Hieno hattu," Sam lisäsi.

 

Gandalf yskähti. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä. Hän hymyili seesteisesti. "Meidän pitäisi päästä eteenpäin, arvon konstaapeli."

 

Poliisi nyökkäsi. "Tietenkin. Menkää vain- hetkinen- mitä tuolla on?" hän osoitti puskan taakse. Sen takaa valui hiljalleen asuntovaunu mäkeä pitkin alas jokeen. Koko poliisipartio juoksi sen perässä huutaen.

 

"Taisi jäädä käsijarru päälle," Gandalf hymähti. "No, ei sillä ole enää mitään väliä. Juoskaa, Leipähiirten prätkäjuustot!" Gandalf huudahti ja kaikki ryntäsivät kohti portaalia.

 

Ja sitten oltiikin taas kotona. He seisoivat siinä keskellä niittyä.

Legolas irvisti. "Aikamoinen reissu. Kaikki ne nimetkin. Ihan tyhmää."

"Joo, mutta minusta se oli kivaa," Frodo sanoi. "Päästiin eroon Bilbostakin ja kaikkea."

Kuului yksimielistä muminaa. Sam taputti käsiään yhteen. "Minusta meidän pitäisi keksiä itsellemme vakituinen nimi!"

 

"Suomenteiden ratsastajat!" huudahti Merry.

"Ööh. Mäkkärin hepulit?" ehdotti Aragorn.

"Hepparin mäkätit!" nauroi Gimli.

"Mäkkärin hobitit!"

"Eiii, ei me kaikki olla hobetteja! Hobburin moukarit!"

"Tuosa ei ole mitään järkeä. Suomen rikolliset?"

"Liian tylsä. Rilman sikolliset?"

"Charlien enkelit!"

"Kuka Charlie-"

"Elrondin sankarit!"

Sam hieroi naamaansa. "Minä en jaksa tätä. Keski-maan fuckupit?"

 

Oli hiljaista. Sitten kaikki nyökkäsivät.

"Tuo on hyvä. Varsin osuva," Merry sanoi.

"Kiva sointi," Pippin hihitti.

 

Niin heistä tuli Keski-Maan fuckupit, ja lisää matkoja tulisi vielä. Yhdessäkään niistä ei Bilbo enää seikkailisi. 

[idairara]

Vitsit tää oli mahtava! Tuli ihan mieleen kun joskus muinoin lueskelin Loftiksessa crack!fccejä (ja nyt tunnen itseni vanhaksi..)

Tyyppi vain katosi omilta synttäreiltään, mikä teki hänestä ääliön, jätti Sormuksen sukulaispojansa tuhottavaksi, mikä ei oikeastaan tehnyt hänestä isompaa ääliötä, sillä Frodo the fucking tampio oli itse vapaaehtoisesti lupautunut viemään Sormuksen perille.

 

Kun koko poppoo pääsi Kuopioon, oli ryhmän nimi vaihtunut sittemin Serranon selviytyjiksi, Sevillan saitureiksi, Selmudan kolmioiksi, Sermudan solmioiksi, ja yhtäkkiä olikin suunta vaihtunut täysin ja nimi olikin Jyskin imurit.

Näille kuolin eniten. Varsinkin toi eka on niin totta.

 

[Violetu]

Ai että, tulipa tästä jotenkin nostalginen olo, ihan kuin pieni aikamatka jonnekin viidentoista vuoden taakse, kun finissä tuli vielä luettua enimmäkseen tämäntyyppistä huumoria (ja samoin loftiksessa!).
Nostalgiaan istui erinomaisesti myös viittaus tarinan kirjoittajaan
Nauroin varsinkin kun dissattiin Oulua ja Kokkolaa xD

No mutta enivei, joukkio oli international dimension portaalin kautta päässeet Ouluun, jossa vietettiin kokonainen päivä ottaen ainakin miljoona kuvaa vapaudenpatsaasta (joka sitten myöhemmin osottautuikin Toripolliisiksi), shoppaillessa Valkeassa... no siinä olikin kaikki tekeminen, mitä tulee mieleen. Oulussa ei ole paljon kummempaa. Sitten lähdettiin varastetulla asuntovaunulla takaisin kohti Keski-Maata.

Nauroin, seuraava lainaus aiheutti myös hirnuntaa:

"Tuota, kun me pysähdyimme Kakkalassa tai mikä se nyt olikaan-"

"Kokkola," Sam sanoi avuliaasti.

"Juuri se. No siis, kun me pysähdyimme siellä ja kävimme kaikki huoltsikan vessassa, hän jäi ihastelemaan sitä yhtä kamalaa kukkapuskaa- ja me tuota, ööh. Me vaan ajoimme pois."

Gandalf toljotti. "Ja hänkö vain jäi sinne?"

"Ei, ei," Gimli sanoi. "Kyllä hän huusi ja juoksi perässä."

Repeilyä tapahtui myös, kun porukka päätti näytellä perhettä päästäkseen poliisilta pakoon. Gandalfin ajokortittomuus aiheutti sekin hilpeyttä, kuin myös poppoon lukuisat hienot lempinimet, hyvä että nimestä päästiin lopulta yhteisymmärrykseen, ja toivottavasti Bilbo viihtyy Kokkolassa.

Hiukan odotin alun maininnan jälkeen, että pääsisimme todistamaan Legolasta kauhistelemassa, miten joku suomen kielen sana on ihan kauhean ruma verrattuna haltijakieliseen vastineeseensa (tai sitten ihastelemassa jotain suomen kielen sanaa, joka on ehkä meidän mielestämme sysiruma), mutta ehkä seuraavalla saattueen road-tripillä sitten, onhan heillä vielä paljon Suomen kaupunkeja vierailematta xD

Kiitokset tästä pienestä nostalgisesta pläjäyksestä (aikamatkasta suorastaan) ja päivän piristyksestä 😂

~Violet

[Vesiruusu]

Kiitos parista kommentista! En kyllä odottanut ainuttakaan kommenttia, iloisesti yllätyin.

Luku 2

Edellinen reissu oli ollut niin kiva, että Gandalf päätti koota joukkion kokoon uudelleen ja lähteä toiselle reissulle. Tällä kertaa kaikki tajusivat pakata mukaan tuulettimet, sillä kukaan ei halunnut kärsiä samalla tavalla, kuin siellä karsean kuumassa asuntovaunussa. Tuulettimet tosin olivat Mcdonaldista saatuja pikkuruisia Hello Kitty-tuulettimia, jotka eivät oikeastaan tehonneet lainkaan. Kun matkatavarat, eli vain ne tuulettimet, saatiin pakattua, kaikki lähtivät kipittämään kohti international dimension portaalia. Portaalilla Gandalf ilmoitti, että nyt oltiin lähdössä Amerikkaan, eli tarkemmin ottaen New Yorkiin. Kaikki olivat kauhean innoissaan paitsi Sam, joka ei ollut ikinä tullut niin kaukana kotoa. Frodo yritti huomauttaa, ettei ollut kukaan muukaan, mutta Gandalf päätti juuri silloin tyrkätä koko muun seurueen portaalin läpi yhdellä rysäyksellä ja hyppäsi itse perässä.

"Sepäs oli mukava lasku," Gandalf sanoi könytessään hobitti-ihmis-haltija-kääpiö kasan päältä. Muut valittivat kivusta.
"Minulta taisi murtua luu tai kaksi," Gimli murahti.
"Viis sinun luistasi, katso tätä!" Legolas sanoi itkun partaalla ja kaivoi esiin Hello Kitty-tuulettimensa, joka oli rysäkässä mennyt rikki.

Aragorn taputti Legolasia olalle. "Kyllä se siitä. Hankitaan sinulle uusi tuuletin."
"Ei käy!" Legolas huusi ja työnsi Aragornin käden pois. "Minä vaadin että muidenkin tuulettimet rikotaan!"

Tässä vaiheessa ympärillä olevat ihmiset tuijottivat heitä. Eikä se siis johtunut siitä, että reilusti aikuisen oloinen mies veti kauheat raivarit jonkin lelutuulettimen takia, vaan siitä että he olivat kaikki juuri äsken tupsahtaneet siihen kuin tyhjästä.

"Rauhoitu, kaikki tuijottavat," Sam hyssytteli vilkuillen ympärilleen. Ihmiset vaikuttivat sekä huvittunieilta että huolestuneilta.
"Enkä muuten varmasti rauhoitu!" Legolas kiljui niin kovaan ääneen, että muiden matkalaisten teki mieli tyrkätä hänet suorinta tietä takaisin Keski-Maahan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Merry ojensi oman tuulettimensa Legolasille.

"Siinä. Nyt lopetat huutamisen tai sinulle käy niin kuin Bilbolle," hän tokaisi. Legolas mulkaisi häntä, nappasi tuulettimen ja mumisi kiitoksen.

"Sehän oli varsin heikko alku matkallemme," Gandalf hymähti. Muut olisivat huomauttaneet, että "varsin heikko alku" oli periaatteessa täysin Gandalfin aikaansaama, mutta kukaan ei jaksanut alkaa valittaa. Siitä paitsi vain Gandalf tiesi, miten kotiin päästään, joten olisi yksinkertaisesti vain tyhmää haastaa riitaa.

"Saisinko huomionne, Keski-Maan fuckupit?" Gandalf kysyi käsiään taputtaen. "Hienoa. Elikkä tarkoituksena olisi ihan ensiksi etsiä se aito ja oikea Vapaudenpatsas. Sitten suunnitelma onkin vähän auki, mutta eiköhän me jotain keksitä."

"Tämä New York on kyllä aika iso paikka," Gimli huomautti.
''Niinpä, miten sinä ajattelit noin vaan löytää sen patsaan, jos et tiedä missä se on?" Pippin kysyi.

Gandalf nyökkäsi mietteliäänä. "Aah, aivan, hyviä huomioita, rakkahin fuckuppiseni. Täytynee suorittaa eräs puhelu."
"Ai puhelu? Onko sinulla puhelin?" Aragorn kysyi kiinnostuneena. "Minä en tiennyt."

Muut olivat vähän ymmällään. Heillä kun oli vajaavainen ymmärrys modernista teknologiasta.

"Tottahan toki! Kaikilla itseään kunniottavilla velhoilla on puhelin," Gandalf huudahti, ilmeisesti kovinkin tyytyväisenä itseensä.
Legolas kohotti kulmiaan. "Aha. No, kenelle sinä aiot soittaa?"

"No, pitää soittaa jollekin, joka on käynyt täällä... Nyt tiedän! Soitan Tom Bombadilille!"

Oli hiljaista hetken. Muut seurueen jäsenet vilkaisivat tosiaan hämmentyneenä.

"Siis kenelle? Kuka Tom?" Sam kysyi.
Gandalf tuijotti muita. "Kai te nyt Tomin tiedätte?"
"Samia lainaten: siis kenelle? Kuka Tom?" Merry sanoi.
Gandalf vaikutti jokseenkin järkyttyneeltä. "Ettekö te ole lukeneet kirjoja?"
"Mitä kirjoja?" Kaikki lähes huusivat yhtä aikaa.

Tässä vaiheessa muut olivat aivan äimänkäkenä. Kellään ei ollut aavistustakaan, kuka oli Tom ja mistä kirjoista Gandalf selitti.

Gandalf raapi niskaansa. "Minä luulin... no jaa, eipä sitten siitä sen enempää. Parempi vain ettette tiedä. No mutta, minäpä soitan hänelle."

Siispä muiden yhä miettiessä, kuka helvetti on Tom Bombadil ja mistä kirjoista oli kyse, Gandalf näppäili numeron, laittoi puhelun kaiuttimelle  ja puhelin alkoi tuutata. Hetken päästä puheluun vastattiin.

"Heipsulivei, Gandulffinen!"
"Tom, vanha kuomaseni!" Gandalf huudahti. "Onko nyt hyvä hetki puhua?"
"Tottahan toki, ystäväiseni! Mitä asiaa sinulla on?"

Muut matkalaiset tuijottivat Gandalfia epäuskoisena tämän puhuessa tälle varsin hilpeän oloiselle Tom-tyypille.

"Sinähän olet käynyt New Yorkissa, vai mitä? Me olemme pienellä porukalla täällä retkellä ja pitäisi saada reittiohjeet Vapaudenpatsaalle."
"Totta maar olen käynyt siellä!" Tom huudahti. Muita alkoi käydä päähän hänen ärsyttävän hilpeä asenteensa. "Saatte minulta ohjeet, kunhan vain teillä on paperia ja kynä matkassa. Minä olen tehnyt tämän lukemattomia kertoja, minä annan piirto-ohjeet ja te piirrätte itsellenne sen kartan."

Kaikki olivat ymmällään. "Mekö siis töherrämme itsellemme jonkun kämäisen kartan, ja sen avulla yritämme etsiä sen patsaan?" Aragorn kysyi vähän närkästyneenä.
"Juuri niin!" Tom iloitsi.
"Minusta alkaa tuntua, että tämä reissu oli virhe," Frodo mutisi. Gandalf ei ollut kuulevinaan. "Onko kellään mukana piirustusvehkeitä?" hän kysyi.

Sam, joka oli alkanut harrastaa piirtämistä, kaivoi repustaan paperin ja kynän. "Tässä olisi. Minä en tosin luota omiin kartanpiirustustaitoihini..."
"Ei haittaa," Gandalf sanoi ja nappasi kamppeet Samilta. "Minä piirrän, älkää olko yhtään huolissanne."

Aika huolissaan he silti olivat. Tom antoi niin sekavat ohjeet, että vain Gandalf tuntui saavan niistä mitään tolkkua. Lopputuloksena oli kartta, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Muut olivat aika epäluottavaisia Tomin tietämykseen, sekä itse karttaan. Gandalf tosin vaikutti varsin tyytyväiseltä aikaansaannokseensa.

"Eiköhän tämä ollut tässä," hän sanoi noin viiden minuutin piirtämisen jälkeen. "Kyllä tällä selvitään. Kiitos, arvon Tomppa."

Gandalf lopetti puhelun ja näytti karttaa muille. Siinä ei edelleenkään ollut mitään järkeä. Kaikki kohottivat kuitenkin olkiaan, olihan Gandalf ainoa, jonka piti lukea karttaa.

Matkaan lähdettiin Gandalfin johdolla. Kukaan muu ei edes viitsinyt vilkaistakaan karttaa. Kun matkaa oli taitettu jo tunnin verran, kaikkien jalkoja alkoi särkeä. Ainoastaan Gandalf oli edelleen ihan varma, että kartta oli luotettava.

"Me ei ikinä löydetä sitä," Gimli valitti. Muut nyökkivät.
"Minä en enää edes halua nähdä sitä vapaudenpastaa," Pippin valitti.
"Nyt itään- eikun siis länteen...," Gandalf mumisi, mutta Frodo osoitti yhtäkkiä kaikkien ohitse. "Olisikohan tuo patsaan näköinen patsas se meidän etsimämme patsas?" Hän kysyi.

Kaikki kääntyivät katsomaan Frodon osoittamaan suuntaan. Siellä kaukaisuudessa se patsas nökötti.

"Sinä löysit sen! Hieno homma," Legolas sanoi ja taputti Frodoa olalle ystävällisesti.
"Näyttää aika isolta," Gimli sanoi. "Kuinkahan iso se mahtaa olla?"
"Ainakin kymmenen metriä," Aragorn vastasi.

He lähtivät kävelemään patsasta kohti, mutta Gandalf jäi jälkeen. "Anteeksi," hän sanoi ja osoitti vastakkaiseen suuntaan, "mutta tie tuonne on täällä."
Frodo kurtisti kulmiaan. "Mutta, Gandalf, eikö tuo ole tuolla?"
Gandalf hymyili seesteisti ja ehkä vähän pilkallisesti. "Kumpaa sinä aiot uskoa, tätä virallista karttaa vai omia silmiäsi?"

Muut olivat kuin ällikällä lyötyjä. "Et kai sinä tosissasi voi vieläkin uskoa, että tuo sinun tuhoon tuomittu karttasi on luotettava?" Merry kysyi kauhean ärtyneenä.
"Ei, ei, kyllä tähän voi luottaa, minähän sanoin että tämä on virallinen kartta ja-"

Kaikkien suureksi yllätykseksi kukaan ei saanut kuulla, mitä muuta sanottavaa Gandalfilla oli, sillä Sam alkoi raivota. "EI SE OLE MIKÄÄN HITON VIRALLINEN KARTTA! SINÄ VAAN SOITIT SILLE SAAMARIN TOM POMPEIJILLE JA HÄN ANTOI MEILLE EHKÄ MAAILMAN KRYPTISIMMÄT OHJEET JA SITTEN SIINÄ RAAPUSTIT TUON- NO TUON!" Hän kiljui ja osoitti karttaa. Gandalf toljotti häntä suu auki.
"Rauhoitu, hyvä mies!" Aragorn huusi. Ihmiset ympärillä olivat alkaneet tuijottaa heitä.

Sam hengitti raskaasti. "Minä olen ollut rauhallinen koko elämäni ajan, mutta nyt alkaa verenpaine nousta niin, että olen lähes valmis väkivaltaiseen toimintaan," hän sanoi jotenkin epänormaalin matalalla äänellä.
"Öh. Tuo kuulosti aika huolestuttavalta," Pippin sanoi. "Jospa minä jään tänne pitämään seuraa Samille ja te muut menette katsomaan sitä patsasta? Minä en välttämättä halua mennä sinne."
"No, en kyllä minäkään," Merry sanoi. "Ketkä sinne nyt haluavat mennä?"

Kukaan ei sanonut mitään. Kaikki vain tuijottivat toisiaan, odottaen että joku sanoisi jotain. Pikkuhiljaa totuus valkeni heille.

"Siis onko nyt niin, ettei kukaan meistä halunnut alunperinkään mennä katsomaan sitä patsasta?" Legolas huokaisi.
"Ei ole todellista! Me hukattiin joku puolitoista tuntia ihan turhaan!" Gimli huusi.

"Siltä se nyt vaikuttaisi... no, mutta, ei se mitään! Me voimme silti käyttää tätä karttaa!" Gandalf sanoi ja se oli viimeinen pisara Samille. Hän karjaisi eläimen tavoin, nappasi kartan, puristi sen palloksi ja tunki sen suuhunsa. Muut huusivat järkytyksestä. Hetken mutusteltuaan, Sam nielaisi. "Sinne meni," hän tokaisi rauhallisena, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Yritäpäs nyt piirtää uusi."
"Sinä söit sen!" Aragorn huusi silmät ymmyrkäisinä.
Pippin raapi niskaansa. "Tuollainen stuntti olisi ollut ihan normaalia minulta, mutta että Samilta? Tämä on varsin outoa."
"No, se siitä kartasta sitten," Frodo mutisi, vilkuillen Samia vähän huolissaan.
"Ihan hyvä vain, ei siitä olisi ollut mitään hyötyä," Merry sanoi. "Mitäs me nyt tehdään?"
Gandalf haroi partaansa mietteliäästi. "Luulen, että seuraavaksi olisi järkevintä hankkia se auto. Sitten ajelemme läpi maan ja saatte huudella takapenkiltä, jos haluatte käydä jossain. Kelpaako?"

Kuului yksimielistä muminaa. Siispä he alkoivat yhteisvoimin etsiä sopivan kokoista autoa. Tehtävä osottautui yllättävän helpoksi, sillä he nyt vain sattuivat löytää lukitsemattoman minibussin. Omistajaakaan ei näkynyt missään. Kun kaikki olivat jo kyydissä, takaa kuului karjaisu. He kääntyivät katsomaan taakseensa ja näkivät raivostuneen miehen juoksevan bussia kohti.

"Kaasua, komisario Gandalf!" Pippin huusi. Gandalf tallasi kaasun pohjaan ja kaahasi pakoon ennen, kuin mies ehti paikalle.

"Anteeksi!" Frodo huusi avoimesta ikkunasta niin kuin joku koira. "Hei, se tyyppi juoksee jotain rakennusta päin... oho, siinä lukee jotain... mutta en saa selvää."
Aragorn työnsi päänsä ulos ikkunasta myös. "Ööh, odotas. Siinä lukee... PO-LI-CE."
"Police," Pippin toisti. "Kuulostaa vähän poliisilta. Hassua."
"Ahaa, poliisitapaus!" Gimli huudahti. Kukaan ei ihan älynnyt mitä tuokin meinasi. Paitsi Gandalf. Gandalf on meta.
"Voisi jopa luulla, että se meinaa poliisia," Merry sanoi ja vilkaisi Gandalfia ärtyisästi. "Se lähettää kytät meidän perään, eikä se ole mikään ihme, kun me juuri äsken varastettiin sen bussi!"
Gandalf vain hymyili leppoisesti. "Ei mitään hätää, kyllä tästä selvitään. Istukaa alas." Hän tyrkkäsi puhelimensa Merrylle. "Tässä. Kuunnelkaa musiikkia tai jotain."

"Sopii," Merry sanoi ja avasi Spotifyn. Hän valitsi ensimmäisen laulun, joka osui silmään.
"Onko tämä nyt sitä Mick Jaggeria?" Pippin kysyi.
"Öh, ei. Tämä on Paula Koivuniemi," Merry vastasi.

Varsinainen matka alkoi. Hetken aikaa matka sujui ihan sopuisasti, kunnes Legolas ehdotti että he keksisivät ryhmälle uuden nimen.
"Mitä? Eikä! Mehän ollaan se Meski-Maan fuckupit!" Sam huudahti.
Aragorn huitaisi kädellään. "Sori nyt vaan, Sam, mutta se on vähän tylsä."
Sam murjotti. Frodo taputteli häntä olalle. "No hmm... bussin kaappaajat?" Hän ehdotti.
"Kassin buuttaajat," hihitti Pippin.
"Tomin kartat," Legolas sanoi.
"Karin norpat?" Ehdotti Sam.
"Kuka Kari? Ei, ennemminkin Valehtelvat rotat," Gimli sanoi.
"Vilppisipulit," Merry sanoi.
"Silppivipulit," hekotti Aragorn.
Gimli huokasi vähän ärsyyntynyneesti. "Päätetään nyt vaan joku nimi."
"Tomin vihaajat," Sam ehdotti.
"Tuo ei selvennä, kuka Tom," Pippin huomautti. "Sehän voisi olla vaikka Tom Cruise."
"Ollaan Cruisen Tompat!" Legolas huudahti.
"No vaikka sitten niin," sanoi Frodo joka alkoi jo kyllästyä nimikiistaan.

Ajeltuaan jonkin aikaa Gandalf käänsi bussin kohti Wendy's-pikaruokaravintolaa. Hän parkkeerasi ja komensi muut ulos ja koko poppoo marssi sisälle ravintolaan. Toisin kuin Suomessa, heitä ei pahemmin tuijotettu. Amerikassa kun tuppasi nähdä oudosti pukeutuvia heppuja melkeinpä koko ajan.

"No niin, Cruisen Tompat, sanokaa mitä haluatte ja minä tilaan ja maksan- äh, mehän teimme tämän jo. Tiedätte mitä tehdä," Gandalf sanoi ja kaikki tuijottivat menua. Frodo ja Legolas tilasivat taas salaatit, koska olivat edelleen semmoisia hippejä, Aragorn, Gimli ja Sam tilasivat perushampurilaisateriat, Merry ja Pippin tilasivat sellaiset naurettavan korkeat Dave's Triple-hampurilaisateriat ja Gandalf tilasi kanahampurilaisaterian ja kasan nugetteja, joista heitteli muille muutaman.

"Miten sinä maksat tämän kaiken?" Sam kysyi suu täynnä ruokaa. "Tilasimme aika paljon ruokaa."
"Luottokorttipetos," Gandalf sanoa täräytti ja kaikki hiljenivät.
"Sanoitko sinä luottokorttipetos?" Gimli kysyi vähän ajan kuluttua.
"Päivä sen kuin paranee. Vai että ihan luottokorttipetos," Aragorn huokasi.
"Älkää nyt näyttäkö noin synkiltä," Gandalf sanoi hymyillen. "Kaikilla itsellään kunnioittavilla velhoilla on taskussaan sekä se puhelin että feikkiluottokortti!"
Merry vain kohautti olkiaan muiden näyttäessä puulla päähän lyödyiltä. "Olihan tämä odotettavissa. Sen verran kaikkea älytöntä on käynyt, ettei tämä nyt ollut mikään suuri yllätys."
"Tottahan tuo on," Sam myönsi. "Kunhan vaan et saa meitä pidätettyä."

Ruoan syönti jatkui ja Merry otti Gandalfista kuvan. "Minä twiittaan tästä!" hän huudahti ja muiden ilmeen nähdessään lisäsi nopeasti "siis en siitä, että Gandalf teki luottokorttipetoksen, ihan vaan tästä reissusta."
"Missä vaiheessa sinä Twitter-tilin teit?" Frodo kysyi kiinnostuneena.
"Minulla on ollut se jo viimereissusta lähtien," Merry vastasi. "Tilini nimi on Samajoikoiranyli."
"Mitä? Enkä ajanut!" Sam huudahti typertyneenä.
Merry heilautti kädellään kärsimättömästi. "Anna minulle twiittausrauha."

Merry näppäili hetken aikaa ja lähetti twiitin Gandalfin kuvalla höystettynä. Pian twiittaukseen tuli vastaus. "Oho, sehän oli nopeaa- tämä on Thranduililta!"
Gandalfin naama venähti. "Voi ei."
"Mitä siinä lukee?" Gimli kysyi ja yritti lukea Merryn olan takaa.
Merry selvitti kurkkuaan ja alkoi lukea. "'Tyypit hei. Olen iloinen teidän puolestanne. Olisinpa kuullut tästä jossain muualla, kuin Twitterissä. Olen kiinnostunut seuraamaan matkanne kulkua, mutta harmistunut siitä, ettei Thranduililla ollut siinä minkäänlaista osaa.' Siis mitä?"
Gandalf hieroi naamaansa aika kyrpiintyneen näköisenä. Merry katsahti häneen kysyvästi. "Haluatko selittää vai kysynkö minä suoraan Thranduililta?"

Gandalf huokasi änänekkäästi. "No, kun kerroin Thranduilille Suomen matkastamme, hän oli ihan pähkinöinä ja halusi kuulemma tulla mukaan seuraavalle matkalle ja minä yritin sanoa ei, koska en tykkää hänestä, mutta ei vissiin mennyt perille. Ja nyt hän näköjään suuttui aika verisesti."
"Isä on aina niin dramaattinen," Legolas tuhahti ja nappasi Merryltä puhelimen. "Minä lähetän hänelle muutaman valitun sanan omalla tililläni."
"Ai, onko sinullakin Twitter?" Frodo kysyi ja hänestä alkoi tuntua siltä, ettei muilla ollutkaan niin vajaavainen ymmärrys teknologiasta.
"Joo, sen nimi on LegolasSpeaksToFrodo DirectlyOnlyOnceInTheTrilogy. Mene seuraamaan," Legolas vastasi näppäillessään viestiään.
"Siis mikä?" Frodo kysyi hämmentyneenä. "Sanottiinko siinä minun nimeni?"
Legolas ei vastannut. Sen sijaan hän näytti tyytyväiseltä. "Noniin, nyt minä lähetin hänelle vastauksen. Saapahan opetuksen."

Kukaan ei oikein ehtinyt reagoida, kun Thranduil lähetti uuden vastauksen. Merry nappasi puhelimen takaisin ja tiirasi näyttöään. "Ei näytä oppineen paljoa mitään. Kuunnelkaas. 'Sinäkin brutukseni?? Vau. Miten todellisen kamala asia, jonka oletkaan tehnyt. #Bravo senkin pelkuri.'"
"Mitä hän oikein sekoilee?" Aragorn ihmetteli.
"Voisi jopa luulla että kyse olisi jostain vähän vakavammasta," Gandalf ärähti.
"Hän ylireagoi ihan selvästi. Hei haloo, aikuinen mies- tai hänhän on siis, mitä, jotain viisituhatta vuotta?" Gimli sanoi ja katsahti Legolasia päin kysyvästi. Legolas nyökkäsi. "Ja risat," hän lisäsi.
"Viisituhatta vuotta ja risat!" Gimli huudahti. "Ja käyttäytyy niin kuin olisi kaksitoista- tai ehkä jotain kahdeksansataa."

Matkaa jatkettiin vähän ärsyyntyneissä tunnelmissa. Thranduilia ja hänen käytöstään haukuttiin paljon. Se oli kaikkien mielestä oikeastaan aika viihdyttävää. Sitten yhtäkkiä Gandalf teki liikennevaloissa sen verran yhtäkkisen äkkijarrutuksen, että nytkähdyksen voima lennätti kännykän Merryn kädestä suoraan läheiseen jokeen. Merry kiljui järkytyksestä, Sam kiljui koska säikähti Merryn kiljumista, Pippin kiljui koska häntä huvitti kiljua ja muut tuijottivat kolmikkoa hiljaa. Hetken huutamisen jälkeen kolmikko hiljeni, ja nyt kaikki tuijottivat toisiaan.

"Lopetitteko jo?" Legolas kysyi pilkallisesti.
"Älkää nyt vielä lopetakko tuota huutamistanne," Aragorn virnuili. "Me muut olisimme mielellämme äänittäneet sulokkaat äänenne, miksanneet vähän ja sitten lyöneet rahoiksi. Ja näin meillä sitten olisi levytyssoppari."
"Voisiko joku kertoa, mitä äsken oikein tapahtui?" Frodo kysyi edelleen ymmällään.

Merry näytti saaneen puhekykynsä hiljalleen takaisin. "Gandalf jarrutti ja kännykkä lensi jokeen! Tämä on katastrofi, minulla on maailmankaikkeuden jännittävin, siis aivan mielettömin Twitter-riita käynnissä ja minä tarvitsen kännykän! Mutta se lensi tuonne jorpakkoon!"
"Rauhassa nyt," Legolas rauhoitteli. Merry näytti kaiken menettäneeltä.
"Älä itke," Pippin rauhoitteli.
"En minä itke!" Merry huusi ja hiljeni. "Tuli de ja vu. Hassua."
"Niin no, jos nyt vaan rauhottuisit," Frodo tokaisi.
"Sitä paitsi, huutaminen on ihan turhaa, kun minulla on tämä," Gandalf sanoi ja tyrkkäsi Merrylle uuden puhelimen. Merry tuijotti sitä aika pitkään, kunnes nappasi sen.

"On se kumma, että sinulla on ihan kaikkea," Gimli huomautti.
"Onko tuokin jotain sellaista, minkä kaikki itseään kunnioittavat velhot nyt vaan sattuvat omistamaan?" Aragorn kysyi.
Gandalf meni vähän vaikeaksi. "Öh, ei. Tuo oli vähän eri juttu. Sain tuon hmmm... lahjana."
"Aijaa? Keneltä?" Legolas kysyi.
Gandalf näytti vähän nololta. "No siis hmm, Sarumanilta."

Kaikki hiljenevät. "Sarumanilta?" Pippin sanoi kulmat koholla. "Hänhän on kuollut, jos et satu muistamaan."
"Ennen hänen kuolemaansa," Gandalf kiiruhti sanomaan. "Siinä vähän ennen Kahta tornia."
Kukaan ei ihan taaskaan älynnyt, mitä Gandalf meinasi, mutta tässä vaiheessa hänen sekavat lausahduksensa olivat kaikille peruskauraa.
"No, mutta miksi hän vain jakelisi pois kamojaan? Varsinkaan sinulle?" Merry kysyi.
Gandalf yskähti. "Pakko kai myöntää, että kävin ottamassa sen... no siis..."
"Niin?" Kaikki kysyivät yhtä aikaa.
"Saattaa olla niin, että kävin nappaamassa sen hänen kuolinpesästään," Gandalf sanoi.
 
Tuli taas hiljaista. Kaikki vilkaisivat toisiaan semi-järkyttyneenä. Sam rikkoi hiljaisuuden. "Tämä ei kyllä ollut kovin yllättävää."
"No ei. Gandalfin varastelut kyllä tiedetään," Gimli murahti.
"Ainoa yllättävä asia tässä on se, että Sarumanilla ylipäätään on kuolinpesä," Frodo tuumasi.

Gandalf kohautti harteitaan. "Ei se ollut oikea kuolinpesä. Grima vain kasasi kokoon Sarumanin arvokkaimmat härpäkkeet ja ryhtyi myymään niitä. Minä ajattelin, ettei hän huomaisi yhden kännykän puuttuvan."
"Ai, no siinä on järkeä," Merry sanoi. "Grima tippui jo ajat sitten Keski-Maan huippumallista. Luulisi, että hän rikastuu aika lailla Sarumanin kamoilla."
Gandalf nyökkäsi ja starttasi taas bussin, mikä oli hyvä, sillä hehän olivat nököttäneet tien tukkeena jo hyvän aikaa. "Jep. Nyt hänen ei enää tarvitse näytellä tappajanukkea."

Matka jatkui. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes Gandalf nappasi kännykän takaisin Merryltä.
"Hei!" Merry kiljaisi. "Minä katsoin Syrhämää!"
"No, et katso enää. Minä haluan kuunnella podcastia," Gandalf tokaisi. "Sitä paitsi, tämä on minun."
Merry laittoi käsivartensa puskaan. "Mitä me sitten tehdään? Ei me jakseta vain istua."
"En minä tiedä," Gandalf sanoi ja tuikkasi kuulokkeet korviinsa. "Mutta minä kuuntelen nyt Auta Anttia."

Merry haistatti Gandalfille paskat ja kääntyi muihin päin. "No, mitä tehdään? Pelataan Gimlillä kääpiöpooloa?"
Legolas nauraa tyrsäkytti. Gimli mottasi häntä päähän. "Jatketaan nimisotaa!" Hän ehdotti.
"Mainio idea. Miten olisi Sarumanin kuolinpesät?" Sam sanoi.
"Karumanin suolinpesät!" Huudahti Pippin.
"Kauhukakarat," ehdotti Frodo.
"Minä en kyllä ole kauhea. Enkä kakara," Pippin sanoi suutaan mutristaen. "No, kakara ehkä vähän," hän lisäsi hetken mietittyään.
"Ollaan me kyllä aika kauheita, kun pöllittiin tämä bussi ja kaikkea," Aragorn tuumasi.
"Gandalfin idea," Merry muistutti. "Eli olkaamme puhtaat pulmuset plus yksi erittäin likainen pulmunen. Vaikka eihän mekään ihan täysin syyttömiä olla."
"Semipuhtaat pulmuset plus yksi erittäin likainen pulmunen," Legolas ehdotti.
"Liian pitkä. Semipuhtaat pulmuset plus Gandalf?" Sam ehdotti.
Kaikki kannattivat ehdotusta, joten se lyötiin lukkoon.

Gandalf jarrutti yhtäkkiä. "Voihan viinerivarpunen, nyt ollaan pulassa. Kuulkaas, arvon Tom Cruiset-"
"Se on nykyään Semipuhtaat pulmuset plus Gandalf," Gimli sanoi ryömien esiin penkin alta. Hänellä oltiin sittenkin alettu pelata kääpiöpooloa ja hän oli piiloutunut.
"Aha. No, arvon Semipuhtaat pulmuset plus minä, tilanne on nyt se, että meitä on vastassa poliisipartio," Gandalf sanoi.
Muut kurkkasivat ulos avoimesta ikkunasta. Näky oli ilmeisesti ohikulkijoiden mielestä koominen, sillä muutama ihminen alkoi nauraa. Valitettavasti tämä kiinnitti poliisien huomion ja he huomasivat bussin heti.

"Hei! Tuolla ne varkaat nyt ovat!" Yksi poliiseista huudahti.
Gandalf kirosi niin raskaasti, että muut peittivät korvansa.
"Minä painoin villaisella sinun rikokset sillä ehdolla, ettet sinä saata meitä vankilaan!" Sam huusi ja melkein repi hiuksia päästään. "Miten minunlaiseni arkajalka pärjää vankilassa!"
"Emme me vankilaan mene, Sam! Pitääkä kiinni, nyt mennään lujaa!" Gandalf huusi ja teki u-käännöksen ja alkoi ajaa vastakkaiseen suuntaan. Muut kiljuivat kurkut suorina.
Pippin piti käsiään silmiensä edessä. "Kyllä pärjätään, kyllä pärjätään, kyllä varmasti pärjätään..." hän mumisi itselleen.

Gandalf pysäytti bussin tien reunaan. "Ulos nyt vikkelään, pulmuseni! Jätetään bussi ja jatketaan jalan! Juostaan tuonne metsään! ULOS ÄKKIÄ!"
Kaikki pujahtivat ulos bussista ja lähtivät kipittämään Gandalfin perässä.
"Kääpiöitä ei ole tehty juoksemaan pitkiä matkoja," Gimli huohotti.
"Turpasi kiinni ja juokse," Gandalf sisahti.
"Mihin me ollaan menossa?" Frodo huohotti ja juoksi niin nopeasti, kuin hobitinjaloiltaan pääsi.
"Portaalille... mutta kun en löydä sitä mistään," Gandalf sanoi. "Katselkaa ympärillenne, etsikää portaali!"

Kaikki hajaantuivat etsimään portaalia.
"Gandalf, ei löydy mitään!" Pippin huusi. "Täällä on vain metsää."
Takaa kuului huutoa ja juoksemisen ääniä.
"Nyt ne poliisit tulevat! Me olemme mennyttä, parempi totutella vankilaelämään," Merry sihahti.
"Hei! Täällä on joku portaali!" Legolas huusi.
Muut kipittivät Legolasin luokse.
"Ai saakeli, tämä on väärää portaali..." Gandalf sanoi hetken portaalia tutkittuaan.
"Mikä väärä portaali? Onko niitä sitten useampiakin?" Frodo kysyi.
"Jep. Eri portaalit vievät eri ulottuvuuksiin," Gandalf selitti. "Tämä tässä ei vie meitä Keski-Maahan."

Takaa kuului kovaa huutoa. Poliisit olivat heidän jäljillään. Pippin kiljaisi ja veti paniikissa Gandalfia parrasta. "Minä en ikinä anna sinulle anteeksi, jos me joudumme vankilaan! En sitten ikinä!" Hän kiljui ja kiskoi Gandalfin partaa.

"Aijaijai! Päästä irti!" Gandalf karjui ja hyppeli pois Pippinin ulottuvilta. "Kuulkaa kaikki, menkää portaalista sisään! Nyt!"
"Mutta eihän se vie meitä kotiin!" Aragorn huusi vähän näreissään.
"Ei niin, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja! Sisään vaan ja äkkiä!" Gandalf huusi ja hyppäsi portaaliin. Muut seurasivat perässä.

"Hei, tämähän on New York... kai?" Merry sanoi, kun kaikki olivat turvallisesti päässeet portaalista läpi. Pientä hämmennystä aiheutti kuitenkin se, että ympäristö vaikutti jotenkin piirretyltä.
"Kuinka kauan meidän pitää olla täällä?" Sam kysyi.

Gandalf oli vastaamassa, mutta juuri silloin he kuulivat karjahduksen takaansa. Kaikki kääntyivät äkkiä katsomaan, kuka siellä metelöi. Heitä kohti juoksi joku tyyppi, jolla oli päällään asu joka näytti olevan tehty foliosta.
"No nyt on muodikas asu," Merry puuskahti. "Mitähän tuokin sekoilee?"
"No en tiedä, mutta se juoksee meitä kohti ja sillä on miekka!" Gimli huusi.

Mies pysähtyi. "Keitä te olette? Vihollisiako?"
"Emme," Gandalf tokaisi. "Viivymme vain hetken. Kiva miekka."
Mies kurtisti kulmiaan. "Oletteko nähneet vihollisiani, keski-ikäisiä mutanttininjasammakoita? Minä olen heidän suurin vihollisensa Raastaja!"
"Keski-ikäisiä keitä?" Frodo kysyi naurahtaen epävarmasti.
"Tyyppihän on ihan sekaisin," Aragorn mumisi Gandalfille. "Parempi olla ärsyttämättä häntä."

"Kuules! Emme ole nähneet niitä sammakoitasi, emmekä ole- hei, mitä sinä teet?" Gandalf huudahti, kun Raastaja alkoi juosta häntä kohti.
"Ette välttämättä ole sammakoita, mutta voitte yhtä hyvin olla heidän puolellaan! Sammakoiden liittolaiset ovat minun vihollisiani!" Raastaja huusi.
"Kaikki takaisin portaalista! Äkkiä, jätkä on ihan pimeä!" Gandalf huusi.
"Mutta siellä on poliisit!" Aragorn huudahti.
"Haluatko miekasta, häh? Mene nyt vaan takaisin sinne portaaliin," Legolas ärähti ja kaikki hyppäsivät takaisin portaalista läpi.

Kun he tupsahtivat takaisin metsään, olivat poliisit luonnollisesti vastassa.
"Teidät on nyt sitten pidätetty," yksi heistä tokaisi. "Ylös siitä."
Gandalf nousi seisomaan sanomatta sanaakaan. Muut seurasivat perässä.
Merry kääntyi hitaasti Gandalfia kohti. "Minä nirhaan sinut, ihan vain tiedoksesi."
"Mitä me nyt tehdään?" Frodo kysyi hätääntyneenä.
"Miten tästä enää selvitään?" Legolas kysyi.
"Kuulkaas..." Gandalf mutisi ja kääntyi katsomaan muita. "Ei hajuakaan. Eiköhän meidän pakomme ollut tässä."

Tähän päättyy toinen osa. Tarina jatkuu levyllä kolme.

[idairara]

Jes, jatkoa! *päätöntä repeilyä*
Nämä kaikki viittaukset ja neljännen seinän rikkomiset on ihan parhautta. Ja Legolasin draamailut, kun se halusi että muidenkin tuulettimet rikotaan *tyrsk*

"Ainoa yllättävä asia tässä on se, että Sarumanilla ylipäätään on kuolinpesä," Frodo tuumasi.

Niinpä, Frodo, niinpä

"Kääpiöitä ei ole tehty juoksemaan pitkiä matkoja," Gimli huohotti.
"Turpasi kiinni ja juokse," Gandalf sisahti.

:'D Gandalf on Mood™

Kiitokset välipäivien piristämisestä!

[Vesiruusu]

Tapahtunutta viime jaksossa:
"Teidät on nyt sitten pidätetty."
"Mitä me nyt tehdään?"
"Miten tästä enää selvitään?"
"Kuulkaas... ei hajuakaan. Eiköhän meidän pakomme ollut tässä."

Varoitus: sisältää
   -  one linereitä sekä Muumeista että Prätkähiiristä
   - muitakin elokuva referenssejä, vaikka eihän niistä pahemmin ole ennen varoitettu
   - yksi vähän isompi elokuva referenssi, mutta ei siitä vielä sen enempää

Luku 3

"Hei, älkää nyt näyttäkö noin synkiltä, tämähän on jännä kokemus!" Gandalf huudahti. Aika lailla kaikki mulkoilivat häntä melkoisen kyrpiintyneinä.

Aragorn tuhahti. "On ollut jännää, joo. Mitäs nyt pakoillaan poliisia jo toistamiseen, tavataan joku miekalla huitova peltipelle ja joudutaan putkaan. Tosi jännää."

Gandalf virnisti anteeksipyytävästi, jos se nyt on mahdollista. "Myönnän että reissumme ei mennyt niin kuin Strömsössä-"

"Mikä on Strömsö?" Frodo kysyi.

"Joku Thranduilin essential oil kauppa," Pippin vastasi ja tuumasi hetken ennen kuin lisäsi: "Ja ehkä myös yöklubi."

"Hyi," Gimli sanoi. "Minä en ostaisi häneltä edes yhtä purkan palaa. En luota siihen jätkään karvan vertaa." Hän vilkaisi äkkiä Legolasta. "Öö. Sori. Aika ikävästi me täällä puhutaan sinun isästäsi."

"Ei kuule haittaa yhtään," Legolas sanoi ja nyppi kaksihaaraisiaan.

Merry ei näyttänyt kovin huolestuneelta. Hän makoili sellin seinää vasten ja vihelteli.

"Miten sinä olet noin rentona?" Sam tuhahti.

"Niinpä!" Pippin huudahti. "Merry vaan chillaa, kun me muut ollaan kauhean huolissamme."

"Mitä se chillaa tarkoittaa?" Frodo kysyi.

Merry lopetti viheltelyn. "Kun sä otat iisisti, sä sanot chillaillaan. Eikä minun tarvitse huolehtia, kyllä tästä pinteestä jollakin keinolla päästään. Sitä paitsi minä aion kirjoittaa tästä reissusta best sellerin."

Muut toljottivat. "Mitä?" Legolas äyskähti. "Best sellerin?"

"Eikö se olekaan ruokaa?" Gimli mutisi päätään raaputtaen.

"Jep. Minä ja Boromir kirjoitamme sen yhdessä," Merry sanoi.

"Kaikella kunnioituksella Merry kultapieni, mutta Boromir on kuollut jos et satu muistamaan," Aragorn tokaisi.

Merry kohautti olkiaan. "Hän onkin minun ghostwriterini."

Kaikki olisivat nauravat hurjasti vitsille, jos olisivat älynneet sen. Eli kukaan muu paitsi Merry ja Gandalf ei nauranut.

"No mutta," Gandalf sanoi ja läppäsi kätensä yhteen, "eiköhän aleta yhdessä suunnitella pakoa! Aragorn, sinä saat päävastuun suunnitelmasta, olethan konkari ja jotain sellaista."

Aragorn näytti vähän yllättyneeltä mutta kohautti olkiaan. Kaikki istuivat miettimään. Melkein puolen tunnin kovan ja vähemmän kovan pohdiskelun jälkeen Aragorn alkoi vaikuttaa kauhean väsyneeltä ja kireältä. Frodo vilkaisi häntä huolestuneena.

"Joten... kuinkahan se pakosuunnitelma jaksaa?" Hän kysyi Aragornilta varovaisesti.

Aragorn käänsi päänsä hitaasti Frodoa päin. Muut tuijottivat odottaen.

"No niin. No nyt... nyt keksin," hän sanoi. "Keskiyöllä me haalimme ruokaa ja kaappaamme yhden soutuveneen. Sitten me soudamme Keski-Maahan kuin vettä vaan!"

"...Keski-Maahan vai?" Merry sanoi ja vilkaisi muita kummissaan.

"Joo."

"Soutuveneellä?"

"Just näin!"

"Hienoa, erinomaista," Legolas sanoi vähän sarkastisesti. "Ja siinä on suunnitelmasi?"

"Siinä se olis."

"Sehän on hyvä! Kuinka päästään pois?" Gimli kysyi.

Aragorn tuijotti heitä kauhean väsyneen näköisenä. "...Keskiyöllä me haalimme ruokaa ja varastamme yhden soutuveneen-"

"Ei nyt taas sitä soutuvenettä!" Legolas ärähti. "Millä ilveellä me edes soudettaisiin Keski-Maahan vaikka päästäisiinkin ulos, kun eihän me voida soutamalla mennä portaalien läpi?"

"Mistä sinä edes jonkun soutuveneen keksit?" Sam kysyi.

Aragorn huitoi käsillään kärsimättömästi. "Keksikää itse jotain parempaa! Minua kyllästyttää tämä koko reissu ihan tarpeeksi, enkä todellakaan jaksa kunnella teidän valitustanne."

"Äh, en minä ole tottunut laatimaan suunnitelmia," Sam valitti.

Merry pudisti päätään. "En minäkään. Pippin?"

"En minä tiedä," Pippin sanoi. "Luovutetaan ja annetaan niiden nirhata meidät?"

Legolas tuijotti Pippiniä epäuskoisesti. "Tuo nyt oli ihan karsea idea."

Pippin kohautti olkiaan. "Itse kysyitte."

Frodo karjahti ärsyynnyksestä. "Gandalf, keksipä nyt jotakin hyvää tosi vikkelään tai tuo Pippinin suunnitelma käy toteen."

"Juupa juu," Gandalf sanoi ja hypähti ylös. "Kyllä tästä selvitään. Minä keksin jotain kivaa."

Merry lysähti seinää vasten. "Me kuollaan."

Gandalf ei ollut kuulevinaan. "Minä mietin mitä tehdään niin keksikää te samalla uusi nimi tai jotain. Jokaisessa luvussa on pakko olla uusia nimiä."

"Missä luvussa?" Gimli kysyi mutta ei saanut vastausta.

"Turha kysyä, koko äijä on ihan pimeä," Sam sanoi. "No niin, se uusi nimi. Ehdotuksia?"

"Vankilan veikot," Gimli sanoi.

"Amerikan psykot," Pippin ehdotti.

"Se on elokuva," Merry huomautti. "Tulee sanomista ja tekijänoikeuskiistoja."

"No entäs nuijat?" Legolas kysyi.

"Nuijat ja tosi nuijat," Frodo hihitti.

"No sekin on elokuva," Merry huokasi.

"Tuskin sillä on mitään väliä," Aragorn tuumasi. "Mehän ollaan jo rikollisia, jollakin tekijänoikeusjutuilla tuskin on paljoa painoa nyt enää."

"Olkaamme siis nuijat ja tosi nuijat," Frodo sanoi. "Sehän on hyvä nimi."

"Gandalf on sitten se tosi nuija vai mitä?" Gimli varmensi.

"No aivan varmasti," muut sanoivat yhteen ääneen.

"Eli siis nuijat ja tosi nuija," Merry sanoi.

Gandalf hyppäsi seisomaan. Muut toljottivat häntä ja Gandalf toljotti takaisin.

"No?" Aragorn tivasi. "Onko suunnitelmaa?"

"Jo vain," Gandalf sanoi hymyillen. Hän rykäisi. "Keskiyöllä me haalimme ruokaa ja varastamme yhden soutuveneen-"

"EÄÄÄRGH!" Legolas kiljui ja näytti siltä, että murhaisi Gandalfin hetkenä minä hyvänsä. Muut tuijottivat Gandalfia aika myrtyneinä.

"Kunhan vaan vitsailen," Gandalf sanoi. "On minulla oikea suunnitelma. Kuunnelkaas tarkkaan. Odotamme että yksi vartijoista tulee avaamaan sellin oven, sitten kolkkaamme hänet yhdellä Hello Kitty tuulettimella. Sitten kun hän on taju kankaalla, otamme esiin näkymättömyysviitan-"

"Näkymättömyysviitan?" Gimli sanoi ymmällään.

"Onko sekin joku semmoinen juttu minkä kaikki velhot sattuvat omistamaan?" Sam kysyi.

"Öö, ei," Gandalf vastasi. "Sain- tai varastin sen vanhalta ystävältäni, kun käväisin hänen luonaan jossain päin Skotlantia. En enää oikein tykkää hänestä, niin ajattelin ettei pikku näpistys haittaisi."

"Aha. Kleptomania saaga jatkuu mutta mikäs siinä," Merry sanoi. "Jatka vaan."

"No niin. Me siis piilotamme hänet viitan alle ja kun hänen vartijatoverinsa tulevat etsimään häntä, tainnutamme heidätkin. Teemme saman kaikille vankilan henkilökunnan jäsenille ja sitten kun kaikki ovat viitan alla, pakenemme!" Gandalf selitti hymyillen. "Loistava idea vai mitä!"

Kaikki tuijottivat häntä lievän epäuskon vallassa.

"Ihan perseestä," Pippin tokaisi.

"Niin on," Frodo sanoi. "Miksei me vaan itse mennä sen viitan alle ja kävellä pois sitten, kun ovi avataan?"

Gandalf tuijotti Frodoa. "Se käykin enemmän järkeen. Tehkäämme siis niin!"

"Gandalf on oikea rikollinen nero," Aragorn mumisi.

Yhtäkkiä oven takaa kuului kolinaa. Gandalf vetäisi viitan esiin. "Äkkiä viitan alle!"

Kaikki sujahtivat viitan alle. Vartija astui sisään. Viitta olisi varmasti ollut tosi hyvä idea, jos heitä ei olisi ollut kahdeksan ja jos kaikki olisivat olleet saman pituisia. Vain hobitit ja Gimli peittyivät kokonaan.

"Voi perseensuti!" Gandalf huusi. "Hayday! Hayday! Suunnitelma B!"

"Hayday?" Legolas äyskähti. "Se on mayday, ääliö. Hayday on peli."

"Sitä paitsi mikä suunnitelma B? Eihän semmoista tehty!" Aragorn huomautti.

"Lyödään se tainnoksiin sillä tuulettimella!" Legolas ehdotti.

"Kröhöm," vartija sanoi ja kumppanukset kääntyivät hänen puoleensa.

"Odota nyt vähän, etkö näe että meillä on keskustelu käynnissä?" Gandalf sanoi.

"Niinpä, vähänkö töykeää keskeyttää!" Legolas huudahti.

"Aijaha, että tässäkö minun pitää seistä kiltisti hiljaa ja kuunnella kun te suunnittelette minun murhaani," vartija ärähti.

"Ei me suunnitelma murhaasi," Gandalf sanoi. "Tai no. Ehkä suunnitellaan. Haluatko sinä kuolla?"

Vartija tuijotti. "En."

"Ah. No sitten me emme tapa sinua," Legolas sanoi. "Mutta tainnuttaa aiomme."

Aragorn nyökkäsi. "Niin. Että seisoppa siinnä kiltisti, kun minä kaivelen jostain tuulettimen ja-"

"Ei tarvitse, minä päästän teidät pois. Olen vale-vartija," vale-vartija kertoi.

"Mitä? Mikset sitä heti sanonut! Me ollaan tässä mietitty päämme puhki että miten sinut saa hiljaiseksi," Gandalf sanoi. "Miksi edes esität vartijaa?"

Vale-vartija kohautti olkiaan. "Nimeni on Jenni Vartijainen. Mielestäni olisi hauska juttu, jos esittäisin vartijaa."

"No, onhan se," Aragorn myönsi.

"Siskoni esittää lintua," Vale-vartija-Jenni-Vartijainen lisäsi. "Hänen nimensä on Jenni Var-tiainen."

"Vielä hauskempi juttu," Legolas tuumasi.

Vale-vartija-Jenni-Vartijainen avasi oven. Vasta tässä vaiheessa muut uskalsivat tulla viitan alta pois.

"Kiitos, Jenni," Gimli hymyili. "Oikein kivasti tehty."

"Miksi autoit meitä?" Frodo ihmetteli.

"No varmaan, siksi että rikollisiahan tässä kaikki ollaan," Gandalf sanoi.

Aragorn kääntyi nopeasti Gandalfia päin. Hänen silmänsä kiiluivat aika pelottavasti. "SINÄ TÄSSÄ OLET SE AINOA RIKOLLINEN! ANNA OLLA VIIMEINEN KERTA KUN SANOT MINUA RIKOLLISEKSI SENKIN... SAAMARIN RIKOLLINEN PELLE!"

Legolas hyssytteli Aragornia. "Tuo huutosi kuuluu kuuhun asti! Vähän pienempää suuta!"

Gimli nyökkäsi. "Joo, Gandalf on perseestä, kaikki tiedetään se mutta jos jatkat tuota huutoa niin-"

Jostain kuului juoksuaskelia. "- vartijat tulevat! Siis oikeat vartijat!" Gimli huudahti.

"Helkkarin hieno homma! On siinä meillä varsinainen konkari!" Merry ärähti. "Joudutaan taas leikkimään pollaa ja rollaa!"

"Ei huolta!" Vale-vartija-Jenni-Vartijainen huudahti. "Minä pidättelen heitä, menkää te vaan! Piiloutukaa!"

"Kiitos, neiti Vartijainen!" Pippin kiljaisi. "Arvostamme uhraustasi."

Nuijat ja tosi nuija kipittivät ulos vankilasta New Yorkin yöhön.

"Onpa pimeää, en näe mitään," Frodo mutisi. Se oli vähän outoa, sillä New York ei ikinä nuku, eikä siellä öisinkään ole oikeasti pilkkopimeää, mutta plot convenience kuuluu asiaan.

Takaa kuului huutoa. "Näemmä Vartijainen ei saanut pidätettyä heitä kovin kauaa," Gandalf huokaisi.

"Mitä tehdään?" Sam kysyi. "Antaudutaan?"

"Ei todellakaan! Tuolla on joku rakennus, mennään sinne!" Legolas sanoi ja osoitti lähteistä rakennusta. Se oli aika iso. Kaikki kipittivät rakennuksen luo. Aragorn tuijotti ovea.

"Sisään vaan! Avaa nyt jo!" Gandalf hoputti.

Aragorn vilkaisi häntä huolissaan. "Nyt on yö, miksi tämä ovi olisi auki?"

Gandalf huitaisi kädellään kärsimättömänä. "Ehkä siellä asuu Muumeja, en minä tiedä. Avaa nyt vaan!"

Aragorn vetäisi oven auki ja kaikkien paitsi Gandalfin hämmästykseksi ovi avautui mutkitta. He juoksivat sisään ja läimäyttivät oven kiinni perässään. Hetken aikaa he olivat varsin tyytyväisiä, kunnes tajusivat että ovi oli edelleen auki ja poliisit tulivat heidän perässään.

"Ei ole todellista!" Gandalf karjui. "Jos vaan annatte meidän mennä?"

Poliisi tuijotti häntä. "...Emme."

Gandalf huokaisi. "En olettanutkaan niin. Ei jää kuin yksi vaihtoehto," hän sanoi ja rykäisi. "HAJAANTUKAA!"

Kaikki juoksivat eri suuntiin, vähän niin kuin rotat siinä yhdessä Ratatouillen kohtauksessa. Tämä vitsi on muuten varastettu John Mulaneylta.

Legolas ja Pippin juoksivat yhteen suuntaan, Gandalf, Aragorn Merry toiseen ja Sam, Frodo ja Gimli yhteen.

"Missä me oikein ollaan?" Legolas mutisi.

"En tiedä mutta poliisi jahtaa meitä!" Pippin kiljui.

"Apua!" Legolas huudahti nutta hiljeni ja siristi silmiään. "Eihän tuo ole poliisi vaan joku ihme hiippari."

Joku hölkkäsi heitä Pippiniä ja Legolasia kohti. "Mikäs häppeninki se täällä on?" Hän kysyi.

"Öö," Pippin sanoi. "Vähän vaikeaa selittää. Olemme vähän niinkuin lainsuojattomia. Mikäs sinä olet miehiäsi?"

Mies kurtisti kulmiaan. "Okei, esitän etten kuullut tuota lainsuojaton juttua. Minulle ei makseta tarpeeksi, että välittäisin. Minä olen vartija."

"Oletko sinäkin valevartija?" Pippin kysyi.

Vartija tuijotti Pippiniä silmät lautasen kokoisina. "No en, kun ihan oikea vartija. Miten te muuten pääsitte tänne?"

Legolas osoitti taakseen. "Tuo ovi oli auki."

"Taasko? Se olisi sitten kolmas kerta täällä viikolla. No, minä menen sulkemaan sen," vartija sanoi ja lähti menemään, kunnes taas pysähtyi. "Öö. Yrittäkää olla sotkemasta paikkoja. Ja olkaa varovaisia noin muutenkin. Katsokaa mihin astutte. En halua järjestää hautajaisia pienille roomalaisille."

Pippin ja Legolas vilkaisivat toisiaan. "Selvä?" Pippin sanoi. Vartija lähti pois.

"Kumma heppu. Mitähän sekin selitti?" Legolas sanoi. "No niin. Etsitään muut."

Yhtäkkiä jostain kuului huuto. Legolas ja Pippin seisahtuivat paikoilleen. "Mikä se oli?" Legolas kysyi.

Jostain kuului uusi huuto joka kuului kutakuinkin näin: "HALLUMPF!"

"Hallumpf! Samien kuuluisa hätähuuto!" Pippin huudahti ja osoitti eteenpäin. "Se tuli tuolta! Tule, mennään."

Pippin lähti juoksemaan ja Legolas seurasi. "Samien kuuluisa mikä?"

"Hätähuuto! Älä kysele vaan juokse- oho. Moro, Sam," Pippin sanoi ja pysähtyi kuin seinään. "Miksi sinä huusit?"

"No, kun tuo apina otti tuulettimeni!" Sam sanoi ja osoitti apinaa, jolla tosiaan oli hänen Hello Kitty-tuulettimensa.

Frodo huokasi. "Viimeisen kerran Sam, anna olla jo. Et sinä kuitenkaan enää saa sitä takaisin siltä."

Pippin katsahti Legolasia päin. "Miksi täällä on elävä apina?"

"Olisiko se sinun mielestäsi parempi kuolleena?" Merry kysähti. Pippin mulkaisi häntä.

"Ihan sirkus koko mesta," Legolas tokaisi. "Etsitään muut ja varotaan poliiseja ja lähdetään menemään."

Yhtäkkiä Frodo valahti kalpeaksi kuin lakana. Pippin kohotti kulmiaan. "Mitä nyt?" Hän kysyi.

Frodo nielaisi. "Älkää nyt säikähtäkö, älkääkä katsoko taaksenne mutta... takananne on dinosaurus."

Ja kaikkihan me tiedetään, että kun joku käskee olla katsomatta taakse, niin se tehdään siitä huolimatta. Eli toisin sanoen Pippin, Legolas ja Sam pyörähtivät heti katsomaan taaksensa. Siinä heidän edessään möllötti isohko dinosaurus. Tai oikeastaan vain sen luuranko.

"Apua," Legolas sanoi matalalla äänellä.

"Aika jännää, että me edes tiedetään mikä dinosaurus on," Pippin ihmetteli.

"No on, on, mutta meillä on nyt ongelma! Tuossa on dinosaurus ja se on luuranko!" Sam huusi kauhuissaan.

"No joo. Minulla on suunnitelma," Frodo sanoi. "Tehdään niin että Pippin harhauttaa sitä... ja me muu juostaan!"

Kaikkiä pinkaisivat juoksuun, Pippin hiukan muita jäljessä.

"Tosi kiva juttu, Frodo! Syötetään vaan Pippin dinosaurukselle!" hän huohotti.

"Ole hiljaa ja juokse! Hei, tuolla on Merry!" Pippin huusi.

"Ja Gandalf!" Frodo huudahti.

"Ja se vartija!" Sam ilahtui ja osoitti eteensä. Totta se oli, vartija jutteli Gandalfille, Gimlille ja Merrylle. Ketään ei ilmeisesti sitten kiinnostanut huutaa "Ja Gimli!".

"Gandalf! Gandalf, apua!" Frodo huusi.

Gandalf, Merry, Pippin ja vartija kääntyivät katsomaan.

"Rex!" vartija huudahti ärtyneenä. "Lopeta kavereideni jahtaaminen." Hän heitti pallon jonnekin ja dinosaurus vaihtoi suuntaa.

"Se on vaaraton," vartija tokaisi, kun muut tuijottivat häntä häkeltyneenä.

"Ei näyttänyt vaarattomalta," Gimli sanoi. "Mikä paikka tämä oikein on? Miksi täällä on elävä luuranko dinosaurus?"

"Also known as fossiili," Frodo mutisi. Hän ilmeisesti ymmärsikin englantia.

Vartija kohautti olkiaan. "Tämä on museo. Ja öö, öisin täällä on vähän eri meno kuin päivisin," hän selitti. "Minä puolestani kysyn teiltä, että miksiköhän te olette täällä?"

Gandalf yskähti vaivaantuneena. "Sekin on pitkä tarina. Olemme vähän niinkuin rikollisia-"

"Vaikene, hipsteri," Merry sanoi. "Menee tyyliin vuosi, jos aiot selittää koko jutun."

"Pääasia on se että täällä on pari poliisia meitä jahtaamassa," Aragorn sanoi.

Vartija nyökkäisi mietteliäänä. "Niin justiinsa. Lähtekää vaan, minä kyllä pärjään heidän kanssaan. Pomo pillastuu, jos löytää täältä teidät ja kasan poliiseja aamulla."

Takaa kuului huutoa. Kaikki säpsähtivät.

"Siellä ne poliisit nyt on!" Merry huusi.

"Tilanne näyttää jokseenkin vakavalta," Gandalf hymähti. "Minun täytyy istua alas miettimään tätä asiaa."

"Ei tässä nyt ole aikaa istua alas!" Frodo huomautti.

Poliisit ilmestyivät heidän eteensä.

"Senkin vankilasta vastikään vapautuneet vandaalit," yksi poliiseista sanoi. "Nyt lähdettiin sitten takaisin putkaan. On hyödytöntä vastustaa esivaltaa."

"Tämä on ehkä kummallisin takaa-ajo ikinä. On ollut ihan kivaa, mutta nyt se päättyy," toinen poliiseista sanoi.

Gandalf oli jo sanomassa jotain, mutta juuri sillä hetkellä poliisit valahtivat kalpeaksi kuin lakanat konsanaan. He kiljahtivat ja lähtivät pakoon.

"Mitä tuo nyt oikein oli?" Gimli ihmetteli.

Merry irvisti. "Mä näytin niille mun Clint Eastwood ilmeen. Toimii aina."

Vartija pudisti päätään ja osoitti muiden taakse. "Rex säikytti ne tiehensä."

Muut kääntyivät katsomaan. Dinosaurus seisoi heidän takanaan.

"Ai, kun kiva," Frodo sanoi. "Tuommoinen olisi ollut kätevä, kun vietin vietiin sormusta vuorelle, vai mitä, Sam?"

"Öö, joo niin varmaan," Sam sanoi, mutta näytti vähän huonovointiselta.

Vartija laittoi kätensä puuskaan. "Teillä kävi tuuri. Tuo olisi ollut ihan normaali fossiili päiväsaikaan," hän sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. "Mikä muuten koittaa piakkoin. Kaikki palautuu normaaliksi."

"Mitä me nyt teemme?"Aragorn kysyi Gandalfilta.

"Ei millän pahalla, mutta voisitte tehdä niin, että häivytte vaikkapa juuri nyt," vartija sanoi.

"Niin teemme. Pitänee poistua maisemista pian," Gandalf sanoi läppäisten kätensä yhteen. "Kiitos kaikesta. Pojat, kiittäkää kivaa vartijaa."

"Kiitos kaikesta herra vartijaherra," Frodo sanoi.

"Joo, joo, olkaa hyvät. Menkääs nyt," vartija sanoi.

Koko poppoo juoksi ovelle ja työntyi ulos.

"Olipa kiva kaveri. Vähän kummallinen tosin," Sam tuumasi juostessaan.

"Jotenkin tosi tutun oloinen," Merry sanoi. "Eikös se ollut Ben Stiller?"

"Ben Kukamikä?" Gimli kysyi.

"Ei kukaan. Ihan nevahööd, älä sinä vaivaa päätäsi sillä," Gandalf tokaisi.

Hetken juostaan nuijat ja tosi nuija pysähtyivät miettimään minne menisivät seuraavaksi.

"No niin, mitäs tehään kaverit? Baariin, baanalle, ballobeliin vai bullolle?" Merry kysyi.

Gandalf huokasi. "Se oli jo kolmas Prätkähiiri-quote. Voisikohan kirjoittaja keksiä jotain omaa välillä? Kiitos."

Kaikki tuijottivat Gandalfia. "Siis mitä?" Sam sanoi.

"Ei mitään," Gandalf sanoi ja hymyili taas. "No niin. Te varmaan haluatte kotiin?"

Kaikki nyökkäilivät hurjasti.

"Kyllä, kiitos. Ei millään pahalla- tai oikeastaan kyllä pahalla- tämä reissu on ollut yhtä kärsimystä," Pippin sanoi.

"Enkä minä ole edes saanut kirjaa kirjoitettua," Merry huokasi. "Tästä tosin saisi loistojutun kirjoitettua. Niin paljon on tapahtunut."

"Kirjoita sitten kotona," Frodo ehdotti. Merry nyökkäsi.

"Kunhan päästään sinne," Gandalf sanoi. "No niin. Tietojeni perusteella täällä päin olevat portaalit ovat tilapäisesti suljettu eli meidän pitää matkustaa toiseen osavaltioon."

Kaikki näyttivät tosi nyrpeiltä.  "Minä en tiennyt että niin voi käydä," Sam mutisi.

Gandalf nyökkäsi. "En minäkään, mutta ilmeisesti tätä meidän reissua voi näköjään pidentää vielä vähän lisää."

Muut huokasivat. Ja näin ystäviemme matka jatkuu yhä.

Tähän päättyy kolmas osa.

Vale-vartija-Jenni-Vartijainen will return.