Ficin nimi: Entiseen malliin
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Marvel Cinematic Universe (Kapteeni Amerikka)
Ikäraja: S
Mukana: Steve & Bucky
Genre: Slice of life, joulukuusitunnelmointi
Summary:
"En ole koristellut kuusta aikoihin... no, yli 70 vuoteen."A/N: Sain jostain päähäni pienen jouluisen Marvel-pätkän, jonka ehdin viedä loppuun vielä tämän vuorokauden puolella.
***
"No? Mitä mieltä olet?"
Bucky kallisti päätään silmäillessään Steven olohuoneessa komeilevaa kuusta. "Se näyttää... joulukuuselta."
Steve näytti siltä ettei ollut juuri muunlaista kommenttia odottanutkaan.
"Se on alku", tämä virkkoi ja laski olohuoneen pöydälle pinon sanomalehtiä, sakset, teippiä ja juuttinarua. Sen jälkeen tämä kipaisi keittiöön ja toi mukanaan kulhollisen vastapaahtunutta popcornia.
"Olinkin aikeissa kysyä, olitko pitämässä leffailtaa", Bucky sanoi.
Steve hymähti kieltävästi. "Koristeita minä vain tein."
"Ahaa." Bucky istahti sohvalle. "Tiedätkö, jos haluat päästä helpommalla, kaupat ovat tätä nykyä halkeamispisteeseen asti täynnä mitä mielenkiintoisimpia koristeita, palloja ja nauhoja."
"Olen tietoinen asiasta. Valinnanvaraa on vähän liikaakin."
"Siitä en käy väittelemään."
"Tällaiset koristeet vain tuntuivat luontevammilta. En ole koristellut kuusta aikoihin... no, yli 70 vuoteen. Ei kai mikään ihme, että alkuun pääseminen tuntui niin hankalalta – älä syö niitä."
"Minä tykkään popcornista", Bucky totesi ja yritti rouskuttaa mahdollisimman hiljaa, ikään kuin hän ei olisi jo jäänyt kiinni lankeemuksestaan.
"Jos haluat olla avuksi, ota neula ja lankaa ja käy töihin."
Bucky poimi kuuliaisesti pöydältä neulan ja alkoi avata lankakerää. "Varoituksen sana: en ole koskaan ollut hyvä tässä hommassa."
"Riittää kun teet parhaasi", Steve sanoi leikatessaan sanomalehtipaperia lautasliinan kokoisiksi neliöiksi. Bucky pujotti neulan avulla lankaan ensimmäisen popcornin, mutta toisen hän lävisti liian läheltä reunaa ja se halkesi kahtia.
"Vaatinee pari epäonnistumista, ennen kuin tästä
pääsee jyvälle."
Kului muutama sekunti, ennen kuin Steve tajusi hänen vitsinsä.
Popcornketjun kokoaminen osoittautui varsin terapeuttiseksikin puuhasteluksi. Bucky huomasi tehneensä ketjusta tuossa tuokiossa niin pitkän, että se ulottui ainakin kerran kuusen ympäri, eikä kulhon sisältökään ollut vielä tyhjentynyt ottaen huomioon, että hän oli napsinut niitä aina kun Steven silmä oli välttänyt. Steve näytti keskittyneeltä taitellessaan sanomalehtipapereita haitareiksi, viuhkoiksi ja muunlaisiin muotoihin. Osan lehdistä tämä leikkasi suikaleiksi ja letitti niistä rannekorun kokoisia rinkuloita.
"Ajattelitko värjätä niitä jotenkin?" Bucky kysäisi. "Eikös äitisi aina tehnyt niin?"
"Teki. Hän käytti muun muassa kurkumaa ja punajuurten maustelientä", Steve naurahti muistellessaan heidän joulukuusiaan piristäneitä kierrätyskoristeita. "Ajattelin kuitenkin, että ne näyttäisivät sieviltä sellaisenaankin, ja jos väriskaala olisi ikään kuin... harmoninen. Kuulostaako tyhmältä?"
"Eipä oikeastaan."
"Montako ketjua olet saanut tehtyä?"
"Tähän asti pari, tosin tästä toisesta tuli vähän pitkä", Bucky totesi näyttäessään Stevelle aikaansaannostaan.
"Näyttää pätevältä", Steve sanoi hyväksyvästi. "Loppuivatko materiaalisi jo?"
"Viittä vaille. Tarkemmin sanoen... nyt."
Steve katsahti häntä pehmeän tuomitsevasti kulmiensa alta, kun Bucky popsi viimeiset popcornit.
Varttitunnin kuluttua viimeinenkin sanomalehdestä taiteltu koriste oli saanut kylkeensä narulenkin ja oli valmis ripustettavaksi kuuseen. Popcornketjut kiemurtelivat kuusen ympäri kahtena käärmeenä ja erimuotoiset paperirenkaat ja -viuhkat sointuivat niiden kanssa moitteettomasti yhteen. Saatuaan koristelun päätökseen he astuivat pari askelta kauemmas arvioidakseen kokonaisuutta.
"Onko se kuitenkin vähän väritön?" Steve aprikoi.
"Ei se erityisen värikäskään ole, mutta haitanneeko se."
"Toisivatko kynttilät pientä piristystä?"
"Varmasti", Bucky virkkoi suupieli virneessä. "Ja äkäisen nootin palotarkastajalta."
"Jep, unohdetaan kynttilät", Steve sanoi. "Tähteä se kyllä olisi vailla, mutten omista sellaista... Enkä millään muista, miten sellainen taiteltiin."
"Minä voin kokeilla. Ei se muistaakseni vaikeaa ollut", Bucky sanoi ja istahti vuorostaan pöydän ääreen. Nopeasti kävi ilmi, ettei hänen lihasmuistinsa ollut parhaassa terässä, mutta kolmannen rypistetyn paperitollon jälkeen hän viimein sai aikaan jotain, jonka tunnisti tähdeksi.
"No joo, vino kuin mikä, mutta tehköön joku muu hienomman", hän naurahti aikaansaannostaan heilutellen.
"Se kelpaa oikein hyvin", Steve kehui ja jakkaran avulla kurkotti muitta mutkitta kiinnittämään tähden narulla kuusen latvaan.
"Mm-hm, kyllä tämä on se, miltä jokaisen kuusen pitäisi näyttää", Bucky tokaisi. "Entiseen malliin ja sitä rataa."
"Kai tätä voisi sanoa
vintageksi? Se termi ainakin on muodissa nykyään."
"Vintagea ja samalla tuttuakin tutumpaa tällaisille ajan rattaisiin musertuville pieruille."
Steve hengähti syvään, ja tämän hymy paljasti kommentin osuneen maaliinsa.
"Juurikin niin."
