Nimi: Vahingolla oli osuutta asiaan
Kirjoittaja: jossujb eli mie
Fandom: Star Tre (Original Series)
Genre: Meniskö nyt tuonne draaman, ehkä pienen fluffyn puolelle. Niin ja het-one-shot
Paritus: Amanda/Sarek
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista Star Trekiä, minä vain hieman lainaan Gene Roddenberryn hahmoja eikaupalliseen tarkoitukseen
A/N: Okei. Ensinnäkin tämä alkaa olla jo tosi, tosi vanha ficci. Itse asiassa tämä oli osa pidempää, onneksi jo hävinnyttä kokonaisuutta, mutta tämän kappaleen säästin ihan vain siksi että pidin siitä. Ja koska lukiessani tätä uudestaan aloin tuntea palavaa halua laittaa se jälleen näytille. Mahdollisesta kaunokirjallisesta hölmöilystä on syytettävä silloista nuoruuttani, mutta eikö pääasia ole kuitenkin että itse pidän siitä?
Star Trekiä tuntemattomattomalle (joita todennäköisesti olette mussukkat kaikki), huomautettakoon, että Amanda ja Sarek ovat tähtilaiva U.S.S. Enterprisen tiedeupseeri Spockin vanhemmat, Amanda on ihminen ja Sarek vulkanuslainen. Tästä syystä suhde onkin niin mielenkiintoinen
Vahingolla oli osuutta asiaan”Missäs sitä on viivytty?”
”Kiirettä pitää, kiirettä pitää…”
Nuori, heleään kukalliseen mekkoon pukeutunut Amanda istahti kahvila Alfa Centaurin tummanruskeaan tuoliin, punoittaen ilmeisestä kiirehtimisestä. Kahvilan pöydässä oli istunut jo rahallisemmin pukeutunut Viola, joka oli ärsyyntyneen näköinen.
”Aina sinun täytyy tulla myöhässä. Missä NYT sitten olit?”
”Et ikinä uskoisi, vaikka kertoisinkin.” Amanda sanoi naurahtaen lauseensa perään.
”Riippuu…” Viola huokaisi.
”Kerronko? En taida kertoa.”
”Hyvä vaan. ” hymähti nainen piruilevasti.
Hetken hiljaisuus.
”Kerron kuitenkin!”
”Kunhan vain et koko päivää tarinoi. Tarjoilija!”
Sini-ihoinen andorialaistarjoilija käänsi tuntosarvensa neiteihin päin, mutta ei tullut paikalle.
”Täällä saa odottaa palvelua vaikka maailman tappiin saakka. TARJOILIJA!”
”Kuitenkin, et ikinä arvaa mihin menin töiden jälkeen!”
Amanda ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä tosiasiaa, että hänen ystävättärensä kiinnostus oli kovin vähäistä.
”Ai, sinulla on vielä työpaikkakin. Ottaen huomioon myöhästelytaitosi, on erittäin kummallista että olet ollut siellä jo toista kuukautta.” Viola oli sarkastinen ja nykäisi ohi kulkevaa tarjoilijaa hihasta. Andorialainen kuitenkin sanoi että toisessa pöydässä oleva pariskunta oli kahvilassa ensin.
”Hei, tuo oli ilkeää! Sitä paitsi, minä olen aina ajoissa!” Amanda puuskahti.
”Niin, kun oppilaasi eivät muuten itse viitsisi tulla paikalle, jos opettajakaan ei vaivaudu ilmaantumaan ajoissa.”
”Haluatko kuulla missä olin?”
Amanda elehti hyvin innostuneena.
”Kai se on pakko sitten.”
Amandan posket alkoivat punoittaa voimakkaammin, ja nyt ei kyseessä ollut kuumuus vaan jännittäminen, sillä mitään tarkkaa tietoa Violan reaktiosta uutiseen ei ollut. Mutta kertoa täytyy tai tai hän pakahtuu.
”Olin Epsilon Seraphissa!” hän kiljahti yllättävän kovaa. Naapuripöydästä käännyttiin närkästyneenä.
”Joko taas!”
Epsilon Seraph, paremmin tunnettu lyhenteellä ES, on poliitikkojen, Tähtiliiton upseerien ja erimaiden lähettiläiden taukopaikka.
”Miten sinä, alakoulun opettaja, pääsit sinne tällä kertaa?” Viola jatkoi epäuskoisena.
”Menin vain jonon mukana, kirjoitin kovasti jonkun poliitikon sanoja talteen ja livahdin sisään.”
”Jotkut roikkuvat baarissa, toiset hilluvat diskoissa ja sinä salakuljetat itsesi katselemaan poliitikkoja.”
”En poliitikkoja, vaan sitä ainutta ja yhtä…” Amandan ääni muuttui uneksivaksi ja hänen silmistänsä leiskuivat tähdet.
”Älä vain sano... suurlähettiläs Sarek? Eikö hänen täytynyt olla jo viikkoja sitten takaisin viherveristen alieneiden planeetalla?”
Viola ei ollut yhtään niin taivaissa kuin ystävänsä.
”Piti, piti, mutta siksi minä myöhässä nyt olenkin! Kuulin ihan äskettäin, että hänelle tuli jatkosopimus ja hän lähtee pois vasta kuukauden päästä. Aiih, kuukauden pääsen seuraamaan hänen miehekkään suloista liikehdintäänsä.”
Viola teki etomista kuvaavan liikkeen ja tilasi juuri eteen vaivaantuneelta tarjoilijalta kaksi lasia jotain viiniä, mikä sopii lämpimään päivään.
Viinit tuotiin, tosin varsin pitkän ajan päästä ja keskustelu, joka oli hetkeksi suistunut toisiin aiheisiin, palasi Amandan seikkailuun ES:ssissä.
”Mitä ihmettä sinä sen suurlähettilään perässä pyörit? Mitäköhän sekin kävelevä taskulaskin sinusta ajattelee, kun istut jossain nurkassa ja kikattelet?” Viola ilmaisi syvän ihmetyksensä ja siemaisi lasista jotain, mikä ilmeisesti sitten oli andorialaisen käsitys viinistä.
”Ääh, minä vain haluan nauttia hänen seurastaan... hän on niin älykäs ja niin viisas ja NIIN komea…”
”Ainoa ongelma tietysti on, että hän ei takuulla näe sinussa yhtään mitään.” sanoi Violet kuin olisi ilmaissut lopullisen totuuden.
”Siitä en olisi niin varma…” vastasi taas Amanda jolla oli päivittynyt versio lopullisesta totuudesta.
”Mitä tarkoitat?”
Amandan silmät levisivät suureen katalaan hymyyn ja hän naksutteli sormiaan muutaman kerran. Violan kasvot olivat yksi suuri kysymysmerkki kunnes Amanda vaihtoi hiukan asentoa, että kaulasta näkyi enemmän. Sitä hämmästystä joka Violan valtasi ei ollut millään asteikolla mitattavissa kun opettajattaren alakaulasta paljastui epätasainen sinermä.
”Ei ole totta…” Viola henkäisi täynnä epäuskoa.
”Kyllä. Ja näitä riittää. Näitä on... sanotaanko nyt PALJON kaulaa alempanakin…”
”Miten... eikö vulkanuslaiset ole tunnevammaisia?!” kivahti Violet.
”Hyi, ei saa sanoa noin rumasti! Ei tunnevammaisia, vaan tunteensa hyvin hallitsevia.”
”No ei kyllä tuosta imujäljestä sitä ihan heti huomaa!”
”No eii... se oli vähän niin, että juotiin siinä boolia, alkoholitonta, ja... joku promilleja kaipaava oli vähän sekoitellut omia aineitansa sekaan…” selityksen maku paistoi Amandan puheesta läpi.
”En halua tietää... vulkanuslaisethan eivät juo alkoholia! Ja sekö se sitten oli?”
Nyt Violet oli selvästi paljon kiinnostuneempi. Miksei olisi, harvoinhan paras ystävätär pääsee vehtaamaan suurlähettilään kanssa. Ja vielä Vulkanuksen suurlähettilään kanssa, sehän on ennenkuulumatonta. Skandaalinkäry oli lähes käsinkosketeltava.
”Itse asiassa ei, minä siinä humalaan tulin, Sarekin puhe vain hidastui hieman. Mutta mitään ei siis tapahtunut sillalailla vielä. Olin menossa vessaan siinä sitten ja minähän en ollut vielä suoraan suurlähettiläälle puhunut, mutta sinähän tiedät minut: heti kun vähän ottaa, niin alkaa tehdä mieli jutella muiden kanssa... ja...ja... juteltiin siinä…”
”Älä selitä, miten TUO tapahtui!”
Hän viittasi luonnollisesti kiihkeään sinermään.
Amandan silmät kiertelivät hiukan ja koko kahvilakin tuntui olevan liian hiljainen. Sitten naiset taivuttautuivat toisiinsa päin ja Amanda kuiskasi:
”Tiedätkö mikä on Pon Farr?”
”Mikä? Pon Farr? Onko se ruoka?
Huume?”Älä nyt hölmöile! Se on... kun vulkanuslainen tulee... sukukypsäksi tulee hänelle seitsemän vuoden kierto, jolloin tunteet ottavat vallan ja he valitsevat puolison.”
”Älä?”
”Kyllä, kyllä, en minäkään sitä tiennyt. Ei suurlähettilään edellisestä Pon Farrista niin kauaa vielä ollut mennyt, mutta alkoholi käynnisti nopeutusreaktion. Siinä se sitten sopersi asian selväksi ja.. tuota... me menimme vessaan.” Amanda henkäisi asiansa loppuun ja tuli pitkä tauko. Hyvin pitkä. He voivat ne viinitkin loppuun ennen kuin puhuivat lisää.
”Te siis... menitte ihan... loppuun asti?” Violet rohkeni kysyä.
”Kyllä. ”
”…”
”…”
”Kai muistit käyttää ehkäisyä?”
A/N: Jos luit, niin muistathan komentoida?