(Juhla)tunnelmaa tyrmässä ja muita raapaleita (Severus/Gilderoy, max. K-11), 18. osa

[hiddenben]

Olipa oiva hetki tulla jälleen tarkastelemaan, mitä Gilderoy on viime aikoina keksinyt Severuksen pään menoksi Monta oli jäänyt kommentoimatta ja nämä ovat sopiva sekoitus höttöistä romantiikkaa, kun Severus silloin tällöin paljastaa pehmeämpiä puoliaan (kuten tuossa Severus nielaisee. Vaikka hän kuinka yrittää teeskennellä, ettei ole kiinnostunut, hymystä päätellen Gilderoy näkee suoraan hänen lävitseen.) ja tuttua kinastelua!

On se vaan niin, että en vain kyllästy Gilderoyn omapäisyyteen ja hänen kuvitelmiinsa siitä, että hän voi tehdä mitä vain ja kaikki miellyttää Severusta Etenkin tämä nauratti:

”Lockhart, ole ystävällinen ja lopeta sekoilu”, Severus sanoo. ”En todellakaan ole muuttamassa yhteen kanssasi.”

”Voi Severus, saan kyllä vielä pääsi kääntymään”, Lockhart sanoo ja suukottaa punastuvaa Severusta poskelle.

Kuin myös tuo ”Arvasin, ettet perusta sellaisesta. Siksi suunnittelinkin jotain vallan muuta”, Gilderoy paljastaa. ”Yksityisempää.” Ah, Gilderoy pitää huolen siitä, ettei Severuksen elämä tule koskaan olemaan tylsää

Tykkäsin valtavasti myös tästä viimeisimmästä. Tässä on sekä Gilderoyn älyttömyyttä, mutta myös tuota pehmeyttä, joka näiden kahden suhteessa on. Kirjoitat taitavasti Severusta, kuinka hänellä on omat, epäsuorat tapansa osoittaa välittävänsä Gilderoysta, ja nämä monet variaatiot pitävät nämä raapaleet mielenkiintoisina ja viihdyttävinä Tämä paritus on ehdottomasti yksi comfort-parituksiani, eli kiitos, kun näitä edelleen jaksat kirjoittaa!

[valokki]

Hyppään tässä kohtaa mukaan seuraamaan Lockhartin ja Kalkaroksen romanssia! Olin eräässä toisessa fikissä törmännyt Severus/Gilderoyhin sivuparituksena, ja tätä suositeltiin kovasti, kun kaipailin parivaljakosta lisää luettavaa. Ja tämä on kyllä ollut todella koukuttava rapsusarja! Näiden osien lukemista voisi helposti jatkaa maailman tappiin, eikä tätä voinut millään jättää kesken kun kerran oli aloittanut, vaan piti aina saada lukea vielä yksi osa lisää.

Olet kyllä onnistunut vangitsemaan näiden kahden persoonat aivan täydellisesti tähän fikkiin! Gilderoy on ihanan kupliva, suurieleinen, itsevarma ja melko itsekeskeinenkin, kun taas Severus on synkeä, pidättyväinen ja maltillinen. Molemmista myös selkeästi huomaa, kuinka nämä välittävät toisistaan, ja on ollut ihanaa päästä näkemään Severuksesta myös herkempi puoli, kun tämä on pienillä eleillä tuonut ilmi, ettei kyse ole vain fyysisestä vetovoimasta, vaikka se alkupuolella vähän siltä vaikuttaakin. Kemiaa näiden väliltä ei todellakaan millään tasolla puutu, ja vaikka Gilderoy välillä joutuukin hieman viekottelemaan Severusta, tietää Gilderoy, mistä naruista vedellä, ja aika nopeasti Severus on ihan sulaa vahaa.

Näiden kahden jos keiden kohdalla pätee selkeästi se, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Gilderoy saa koko ajan houkutella Severusta omiin tempauksiinsa, kun taas Severus vastaavasti onnistuu hieman hillitsemään Gilderoyn villeimpiä ideoita. Lopulta tuntuu, että Gilderoy oppii tuntemaan Severuksen niin, että ehdottaa tälle vain sellaisia villimpiä ideoita, joista hän tietää jo ennalta Severuksen innostuvan. Toisaalta on ollut kutkuttavaa päästä lukemaan, kuinka Severuskin käyttäytyy välillä hyvin epäseverusmaisesti ja suostuu päästämään Gilderoyn nukkumaan viereensä ja päätyy pussailemaan luutakomeroon. Puhumattakaan pienestä käsipelistä opettajainpöydässä, vaikka myönnettäköön, että Severus kyllä yritti pysäyttää Gilderoyn haahuilevan käden, vaikken usko, että hän lopulta kovin paljoa pahakseenkaan pisti.

Kiitos hurjan paljon näistä rapsuista, näitä on todella ollut ilo lukea!