Hippa | Harry/Draco, S

[FractaAnima]

Title: Hippa
Author: FractaAnima
Genre: fluff
Rating: S
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Kerää kaikki hahmot (Draco Malfoy)
Ficlet300 sanalla 232. Kaste (vaikka listassa tämä luultavasi tarkoittaa kastejuhlaa, minä yhdistän tämän aamukasteeseen)

A/N: Tämä pieni ficceröinen on omistettu RaistlinMajerelle, jolle Harry/Draco on ainoa oikea todellisuus. <3


Hippa

Aamukaste riippui lehdettömien koivujen oksilla. Sumun takaa paistoi aurinko, joka ei lämmittänyt. Draco hytisi kävellessään kohti joka-aamuisia omia huispaustreenejään. Luuta hänen kädessään raahautui maata pitkin perässä. Oli aivan liian aikaista olla hereillä. Kentän laidalle päästyään Draco hypähteli pariin kertaan, jotta lämpö alkaisi virrata kehossa. Hän ravisteli käsiään ja jalkojaan, venytteli selkäänsä ja niskaansa. Veti keuhkot täyteen ilmaa, pidätti ja huokaisi syvään. Hän oli valmis. Poika hyppäsi luudallensa ja ampaisi ilmaan. Kostea kevätaamu hyväili hänen kasvojaan ja platinanvaaleat, ylipitkiksi kasvaneet hiukset liehuivat valtoimenaan.

Lentäminen oli vapautta. Painovoiman kahleet irtosivat ja kalahtivat painavaan maahan, kun Draco kieppui harmaalla taivaalla taitavammin kuin linnut. Kentällä vallitsi hiljaisuus, jonka vain ilmavirran suhahtelut rikkoivat. Luihuispoika tunsi olevansa hereillä, tunsi olevansa elossa. Hän pysähtyi ja jäi kellumaan korkealle kentän laitaan. Taivaanrannassa jo selkeni ja usva siirtyi pois oranssin auringon tieltä. Lämpö alkoi hitaasti valua kohti Tylypahkan tiluksia. Draco hymyili.

Nämä aamut olivat häntä varten. Vain näiden ansiosta hän jaksoi maailman painon ja yhteiskunnan paineet - tai no - suvun paineet. Ne kahleet eivät kai koskaan irronneet. Hänen syvimmät ja salaisimmat haaveensa eivät koskaan toteutuisi, sillä ne kaataisivat suvun kupit nurin. Puhdasverinen Malfoyn perillinen ei voisi olla erilainen, ei saisi olla. Hänen oletetaan naivan puhdasverinen nainen, tuottavan puhdasverinen perillinen ja elävän rikasta ja ylpeätä elämää.

Draco ei kaivannut lapsia, eikä etenkään naisia. Se mitä hän kaipasi - Draco säpsähti. Se mitä hän kaipasi suhahti juuri hänen ohitseen. Katoavassa sumussa kiisi tumma hahmo kiiltävällä luudalla kauas horisonttiin, kääntyi ja lähestyi luodin lailla Dracoa. Vain muutamaa metriä ennen törmäystä hahmo hidasti. Se pysähtyi aivan pojan vierelle, hymyili ilkikurisesti ja sujautti suukon hämmästyksestä avonaisille huulille. Oli pieni onnenkantamoinen, ettei Draco pudonnut luudaltaan.

"Hippa", Harry huudahti ja ampaisi nauraen kohti taivaanrantaa.

[iipimoi]

niin sulo pidin siitä ettei dracosta oo tehty semmosta katkeraa "en saa harrya." ku se tuppaa olee semmonen valitettavan usein. Kiitän tosi paljon ku kirjotit tän,  tää piristi päivää ja oli nautinto lukea. Kiitos :3

[nnora]

Awwwww.. Rakastan tätä ficciä! H/D on mun OTP parin muun pairingin ohella, mutta niistä se ykkönen. Mutta iih, tämä on niin kaunis ja ihana. Ja tuo loppu, aaws.
 

Oli pieni onnenkantamoinen, ettei Draco pudonnut luudaltaan. 

Niinpä. ♥ Tämä ficci oli juuri sopivan pituinen, lyhyempi olisi ollut tylsä ja pidempi liian venytetty tähän aiheeseen ja teksti loistavaa, kirjoitat todella hyvin. Lukisin ilomielin lisää sun kirjoittamaa H/D:tä...

[FractaAnima]

iipimoi Kiitos itsellesi. Mukavaa, että pidit.
nnora Kiitos, kiitos, kiitos. Olen aikoinaan kirjoittanut 4 lukuisen H/D:n, mutta se on niin vanha, etten ehkä lukisi sitä. Olen kyllä mielessäni pyöritellyt, että sitten joskus pitkän ajan päästä kun ficcini "Unihaavoja" tulee päätökseen, niin seuraava pidempi voisi ehkä olla H/D.

[RaistlinMajere]

Hahah jos sä olisit nähny mun ilmeen mun lukiessa tätä niin sä olisit kuollu nauruu : D Suu auki ja hölmöhymy naamalla  Kiiiiitos kovasti tästä, tää pelasti taas elämän muutamaks kuukautta, jotta sulla on aikaa alottaa pitkä H/D  Yhden virheen taisin kuitenkin tuolta täydellisyyden seasta huomata:

Hän ravisteli käsiaan ja jalkojaan, venytteli selkäänsä ja niskaansa.

Kiitos vielä rakkaani tästä, tää oli täydellinen <3

[coward]

Owww, todella suloinen Minäkin odottelen sitä pitempää H/D:ta 

[FractaAnima]

RaistlinMajere Haha, tuon ilmeen olisin kyllä kieltämättä halunnut nähdä. Ehkä muutama kuukaus ei riitä tuon pitkän H/D:n aloittamiseen, mutta lupaan sen joskus kirjoittaa. Ja iso kiitos virheen bongaamisesta, nyt se on korjattu. Olen helpottunut, kun pidit tästä. <3
coward Kiitos sinullekin.

[Hazyel]

Tää on kyllä ehkä niin suloinen etten kestä! Niin ihana ja söpö ja fluffyinen ja vaaleanpunainen ja ja ja... hattarainen! Oikeastaan kaikkea sitä, mitä tähän hetkeen kaipasin. Kiitos ajatusteni lukemisesta! <3

Ne kahleet eivät kai koskaan irronneet.

;;____;; <3 Lempparikohtani ehkä, olet aivan oikeassa Draco-poika, ne kahleet eivät ehkä koskaan irtoa. Voi raasu <3

Fiilis tässä ficissä on jotenkin niin suloinen ja... en tiedä, vaikka tässä ehkä on jonkinlaista pientä angstiin viittaavaa kaipausta, tämä on silti syötävän suloinen ja fiilis on ihana, eikä tästä tule yhtään sellaista tunnetta, että angst olisi isossa osassa (kuten ei fluff-ficissä pidäkkään!) mutta taustalla on kuitenkin ne perheen odotukset, joiden vuoksi unelmat eivät valitettavasti ehkä voi toteutua.

Tykkäsin myös ficin lopusta hurjasti, tosi suloinen ja vaikkei ehkä ihan kaikista Harrymaisinta käyttäytymistä, sopii tähän fluffyiseen aamuun kuin minä Millin kainaloon eli... no tiedät kyllä. Rakastan <3

[Crys]

Aaaws kun tämä oli suloinen Heti aluksi tykkäsin tuosta kuvailusta ja Dracon ajatusten esilletuomisesta. Mietin aluks mites toi nimi liittyy tarinaan, kun Draco vaan lentelee yksin, mutta tulihan se Harry sieltä ihanasti ja leikkisästi
Tapahtumapaikkana huispauskenttä oli sopiva, kun lentäminen on ainakin yksi merkittävä juttu, joka Dracoa ja Harrya yhdistää.

Oli pieni onnenkantamoinen, ettei Draco pudonnut luudaltaan.

Aaawwss
Kiitos tästä sokeripalasta

[Elfmaiden]

Voi miten suloinen tarina! Ihmettelin, miksi Draco on päivittäin hereillä noin aikaisin, jos se tuntuu liian aikaiselta, mutta ehkä se oli vain väsymystä ennen lentämisen euforiaa. Aamulento kuulosti ihanalta, pääsisipä itsekin tekemään niin ja noissa maisemissa!

Harryn ilmestyminen ja yllättävä suukko olivat jännä juonen käänne. Draco oli ilmeisesti hyvin yllättynyt myös, joten pelkkä Harryn paikallaolo ei tainnut selittää sitä. Harryn yllättävä läheisyyden ele vaikuttaa siksi suuremmalta. Olisi kiinnostavaa tietää mitä tämän jälkeen tapahtuu! 

[Angelina]

Naaaawww mitä söpöilyä ♥ Ihanan rauhallinen tunnelma tässä - kuvailu oli niin hyvää että jotenkin kuvittelin itsenikin Tylypahkan tiluksille aamuvarhaisella lentämään, hieman kylmissäni ja auringon lämpöä odotellen Pidin siitä, miten nuo aamun treenihetket olivat Dracon omaa aikaa, vaikka ajatukset tulevaisuuden paineista vähän raastoivatkin takaraivossa. Harry tietysti saapui paikalle juuri oikeaan aikaan kuin kutsuttuna - ihana tuo suukko ja hölmistynyt Draco! Voin hyvin kuvitella, millainen lentohippa tuosta jatkui :'3 Ai että, nautin tästä!

[Vendela]

Nappasin sinut tuolta Ihailijakaartista ja valitsin tämän ekaksi tekstiksi kommentoida

Kylläpäs tänä oli suloinen ja kiva. Itse en ole lainkaan aamuihminen niin ymmärrän hyvin ettei Draco ollut kovin innostunut aikaisesta ajankohdasta. Mutta onneksi sitä nopeasti piristyy kun ajattelee mukavia ja etenkin kun ajatusten kohde ilmestyy vielä paikalle!

Tykkäsin miten olit kuvaillut tuota lentämistä ja mitä se merkitsee Dracolle. Harryn ilmestyminen lopussa oli kiva ylläri ja olipa tosiaan onni, ettei Draco pudonnut luudaltaan. Vaikka ehkäpä Harry olisi napannut tämän kiinni

Vendela

[Waulish]

Voi että, nyt kyllä kolahti! Vaikkei paritus mukavuusaluettani olekaan, täytyy todeta, että fiilaan sitä tämän tekstin myötä jotenkin yllättävänkin kovasti.

Ensinnäkin minuun vetoaa huispaus- ja kevättunnelmointi - se, kun puiden oksilla riippuu aamukastetta ja aurinko ei vielä lämmitä. Minusta tuntuu, että onnistut tosi vähin sanoin välittämään tosi täyteläisen ja samaistuttavan mielikuvan keväästä, ja se on hykerryttävän ihanaa! Joskus vähätkin sanat vain yksinkertaisesti riittävät ja kertovat kaiken olennaisen.

Toisekseen viehätyn kovasti siitä, miten mieluisaan tekemiseen voi hukuttaa kaikki surut, myös paineet joita muut harteille lastaavat. Dracolla niitä paineita totisesti on, ja kaikista odotuksista ja velvollisuuksista lukeminen kivistää sydäntä. Minusta kaikki tiivistyy riipaisevan haikeasti tähän kohtaan:

Nämä aamut olivat häntä varten. Vain näiden ansiosta hän jaksoi maailman painon ja yhteiskunnan paineet - tai no - suvun paineet. Ne kahleet eivät kai koskaan irronneet. Hänen syvimmät ja salaisimmat haaveensa eivät koskaan toteutuisi, sillä ne kaataisivat suvun kupit nurin.

Kaataisivat suvun kupit nurin - niinpä, miten osuvaa, ja miten kertakaikkisen kauheaa! Ai että. Samaistun Dracoon todella, tarpeeseen päästä pois ja unohtaa kaikki luudalla lentäessä.

Harryn ilmestyminen ja kevyen hupaisa "hippa"-hihkaisu jotenkin tyynnyttävät, saavat kaiken tuntumaan astetta levollisemmalta. Vaikka millainen tunnemyrsky on meneillään, sitä voi lieventää yksinkertaisin keinoin, ja jotenkin minusta tuntuu, että Harryn mutkaton maanläheisyys on hyväksi myös Dracolle.

Onpas tämä, voi että. Kiitos kovasti tunteita herättävästä lukukokemuksesta! -Walle