Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, S)  (Luettu 4009 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, S)
« : 26.10.2012 16:44:28 »
Kestää tasan seitsemän sekuntia, niin Sherlock myöhemmin Johnille paljastaa, ennen kuin John tajuaa Sherlockin avanneen silmänsä.


Fandom: BBC!Sherlock
Nimi: Hivellystä
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: John/Sherlock
Lajityyppi: romantiikka & UST (toteutumaton seksuaalinen jännite)
Sanamäärä: < 1000
Lisukkeet: alkuperäinen ficci englanniksi [LiveJournal, PG-13]
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Faktaahan on, että Sherlockilla (eli Cumberbatchilla) on täydelliset huulet. John on kanssani samaa mieltä, joten siitä syntyi tämä ficci. Tai oikeastaan siitä syntyi ficci nimeltä Wax On, Wax Off (PG-13), josta tämä ficci on käännetty suomeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että alkuperäisessä ficissä ei ollut hiveltäminen-sanaa, mutta koska otsikon sanaleikki ei toiminut suomeksi, oli pakko keksiä jotain! Sanottakoon vielä se, että ficin alkuperäinen nimi toimii tribuuttina hienolle vanhalle leffalle, jonka saatat tietää, jos olet kaltaiseni oldie ;) Kiitokset sieerralle betailusta <3

VAROITUS: Tämä ficci ei sovellu luettavaksi sellaiselle, jolle siirappiromantiikan lukeminen on negatiivinen asia. Omalla vastuulla!


Hox! En omista Sherlock Holmes -fandomia enkä sen hahmoja. Kunnia lankeaa niin Sir Arthur Conan Doylelle kuin Steven Moffatille & Mark Gatissille. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa tai harmia kenellekään enkä tienaa tällä puupennin palastakaan.




Hivellystä




"John?"

"Niin?"

"Minun täytyy ajatella. Haluan että hivellät."

"Anteeksi mitä?"

"Hivellät. Se mitä teet, kun luulet että olen nukahtanut."

"Ai..."

"Älä nyt herran tähden näytä noin yllättyneeltä. Totta kai tiedän siitä."

"Tuota, pulssisi hidastui ja hengityksesi oli niin rauhallista, että oletin..."

"Tietysti oletit. Voisitko nyt hiveltää? Pyydän."

Sherlock työntää vahaa korviinsa ja paneutuu vuoteelle. Hän sulkee silmänsä, ja hänen pitkät ripsensä luovat rosoisia varjoja kulmikkaille poskille.

John lähestyy varovasti: askel, toinen. Hän aprikoi, pitäisikö hänen istua sängyn reunalle, mutta päättää kuitenkin asettua makuulleen Sherlockin viereen. Upouusi parisänky on tarpeeksi iso heille molemmille, eikä rouva Hudson ole viikkoon puhunut mistään muusta kuin siitä. Lehdistön pelossa he joutuivat tilaamaan sen rouva Hudsonin nimellä.

Sherlock ristii sormensa vatsansa päälle. Hän näyttää rentoutuneelta, vaikka John tietää varsin hyvin, että hänen aivonsa toimivat jo täydellä vauhdilla. Se ei vähennä Johnin halua katsella Sherlockia. Häntä ei oikeastaan edes haittaa, että Sherlock onkin tietoinen hänen yöllisistä teoistaan. Jos Sherlock ei ole kertaakaan vastustellut hiveltämistä, hänen täytyy joko pitää siitä tai vähintäänkin sietää sitä siinä määrin, ettei ole vaivautunut puhumaan asiasta.

Nyt John ei malta enää odottaa. Hän ojentaa etusormensa ja pyyhkäisee kevyesti maailman täydellisintä ylähuulta: herkullisesti ulkoneva kaksoiskaarre rajaa kalpean ihon hailakanpunaisesta. John seuraa sormellaan ääriviivoja ja pitää kosketuksen tarpeeksi voimakkaana, jotta se ei kutittaisi, mutta tarpeeksi kevyenä tunteakseen. Samettisen ihon koskettaminen kiihdyttää Johnin sykettä, ja hikihelmet alkavat muodostua hänen omalle ylähuulelleen.

"Täydelliset", John mutisee matalalla äänellä. Hän tietää, ettei Sherlock voi kuulla vahan läpi. "Kerrassaan täydelliset."

John haluaisi seurata huulillaan sormen kulkemaa polkua, mutta se olisi liikaa. Vaikka Sherlock suvaitseekin hiveltämisen ja saa siitä kaiketi jonkinlaista mielenrauhaa, suudelma rikkoo sallitun rajan. John ei ole tyhmä.

Sherlockin leuassa on harvinainen, hentoinen sänki. John pyyhkäisee sitä ranteellaan samalla, kun hänen sormensa jatkaa sileän ihon hyväilyä. Äärettömän erilaiset tuntoaistimukset saavat Johnin haukkomaan henkeään. Viime kerrasta on jo niin kauan. John on luonteeltaan kärsivällinen, mutta hänenkin itsehillinnällään on rajansa.

"Rakastan sinua, senkin röyhkeä paskiainen", John henkäisee hädin tuskin kuuluvasti. "Voi luoja, kuinka paljon sinua haluan."

Kestää tasan seitsemän sekuntia, niin Sherlock myöhemmin Johnille paljastaa, ennen kuin John tajuaa Sherlockin avanneen silmänsä. Täydellinen amorinkaari venyy Johnin sormen alla. Sherlock hymyilee.

"Niin", John äännähtää ja nousee ylös. Hänen kasvoilleen kiipeää puna, vaikka Sherlock ei olekaan kuullut hänen sanojaan.

"Kiitos", Sherlock lausuu maaten edelleen sängyllä.

"Ole hyvä", John vastaa ylikorostaen suunsa liikkeitä. Hän kääntyy lähteäkseen ja kuulee Sherlockin nousevan istumaan.

"Minä en ole röyhkeä. Paskiainen toisinaan. Esimerkiksi nyt, kun uskottelin tunkevani vahaa korviini. Mutta röyhkeä en ole koskaan."

John jähmettyy käsi ovennuppia puristaen ja toivoo, että musta aukko tulisi ja nielaisisi hänet. He ovat Sherlockin kanssa nyt oikeassa parisuhteessa, jos parisuhteista voi koskaan puhua Sherlockin ollessa kyseessä. John sietää tarkkoja rajoja, jotka Sherlock on kosketuksille asettanut, silloin harvoin kuin sallii niitä lainkaan; nyt hänen kärsivällisyytensä syy on selvinnyt myös Sherlockille.

Ei sitä pitäisi hävetä, John tietää sen, mutta kaikesta huolimatta hän pelkää, että on mennyt liian pitkälle. Hän odottaa jotain, mitä tahansa, mutta Sherlock pysyy hiljaa. John kääntää ovennuppia.

"John."

"Niin?"

"En ole koskaan ennen antanut kenenkään koskea huuliani. Saati sitten nukkua vieressäni."

"Ja sieltä se röyhkeys tuli", John toteaa. Hän hymyilee leveästi sulkiessaan oven.






Hox!
Tämähän on käännösficci omasta enkunkielisestä ficistäni, linkki alkutiedoissa. Joten jos kielipää toimii, otan mielelläni vastaan myös kommentteja siitä, kumpi versio toimii paremmin jos kumpikaan. Sanaleikki kääntyy toki eri tavalla, mutta noin muuten!



« Viimeksi muokattu: 28.10.2017 00:28:54 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #1 : 28.10.2012 13:07:27 »
Hiveltää! Mikä ihana sana!

Okei, myönnettäköön, ensiksi kurtistelin sille kulmiani, mutta hitsi vie, sehän on ihan oikea sana. Ainakin pikaisen googlettelun perusteella. Nyt hävettää ja harmittaa oman sanavaraston köyhyys. Ahhah, täytyy siis jatkossa oikein suurkuluttaa ficcejäsi, että saan lisää näitä oivalluksen hetkiä. Joo, se minusta ja ei-niin-sanaisesta arkustani.

Tämä ficci oli ihana, aivan järjettömän käsittämättömän ihana! Enkä osaa edes eritellä, mikä tässä oli niin ihanaa. Kaikki? Ainakin se, että Johnin hiveltäminen auttaa Sherlockia ajattelemaan. Tai se kuinka John on voinut kuvitella hiveltämisen säilyneen salaisuutena. Tai rouva Hudsonin nimellä tilattu parisänky (<333) tai röhkeä paskiainen! Ei herramunjee ja tuhat teinisydäntä, tämä ficci sai minut vääntelemään naamaani ihan hassuihin ilmeisiin kun en tiennyt vetistelläkö vai hihittää.

Dialogi tässä oli verratonta ja uskottavaa, ja lempikohtani ovatkin ehdottomasti repliikkejä. Ensin Johnin:
Lainaus
"Rakastan sinua, senkin röyhkeä paskiainen", John henkäisee hädin tuskin kuuluvasti. "Voi luoja, kuinka paljon sinua haluan."
John, John, olet niin mennyttä miestä. Parasta tässä on, kuinka tunnustus on tarkoitettu vain Johnille itselleen, ei Sherlockin korville, ja Sherlock kuulee sen silti!

Ja sitten Sherlockin vastaus, joka on niin sherlockmainen ja terävä ja hauska ja ai että:
Lainaus
"Minä en ole röyhkeä. Paskiainen toisinaan. Esimerkiksi nyt, kun uskottelin tunkevani vahaa korviini. Mutta röyhkeä en ole koskaan."
Paskiainen toisinaan! Ei luoja, täytyi vielä nytkin painaa pää käsiin ja viettää hetki nauraen. Hienoa, Sherlock, että näet itsesi oikeassa valossa. Oikein hienoa.

Hiveltämiskohdassa kuvailu on uskomattoman elävää, se on ihailtavan tarkkaa olematta silti liiallista. Benedictin huulet ovat eittämättä ainutlaatuisen täydelliset. Piste.

Ooh, ja sitten tuo loppu. Sherlock, jolle tietyt sanat eivät ehkä ole yhtä helppoja kuin Johnille (ei sillä että ne olisivat helppoja Johnillekaan), kertoo rakastavansa jollain toisella tavalla. Kukaan muu kuin John ei pääse jakamaan samaa sänkyä tai hiveltämään huulia. Huokailen ihastuksesta. Tämä on tavattoman kaunis ficci, äärettömän onnistunut ja jättää lukijalle onnellisen mielen. Kiitoskiitoskiitos tästä tekstistä!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #2 : 31.10.2012 08:41:16 »
Ai, se on siis oikea sana? Didn't know, mut hyvä tietää! ;D Musta olis mielenkiintoista kuulla, tykkäätkö enemmän tästä suomenkielisestä vai siitä alkuperäisestä englanninkielisestä versiosta. Jos sua kiinnostaa lukea sekin, niin laita PM ja annan linkin.

Tosi hyvä, jos dialogi on onnistunutta, koska se on yks juttu josta olen saanut englanninkielisestä versiosta kiitosta. Jotenkin tuntuu, että kun brittihahmot laittaa "puhumaan" suomea, niin jotain aina häviää. Mutta eihän se niin mene, koska se täytyy vain osata kääntää suomalaiseen suuhun se sanoma. Mutta Johnin naiiviuus ja Sherlockin superinhimillinen kyky tietää kaikki, tsaijai, ne ei oikein mene yksiin ;D Tai no eihän se tietysti haittaa, koska se ei haittaa, koska Johnlock, mutta jos nyt tajuat mitä tarkoitin. Hyvä että loppu käy noin selkeästi ilmi, onneksi olet fiksu lukija! Tai sitten mä olen tyhmä kun edes kuvittelin, ettei sitä voisi tulkita oikein ::)

Benedictin huulet <3 Kieltämättä haluaisin kirjoittaa niille oodin, mutta saattaisin toistaa itseäni ;) Kiitos sulle kommentista <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sacrifice

  • Vieras
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #3 : 03.01.2013 17:41:58 »
Aaawhh, ei, nyt koin täydellisen kuoleman. Ja kun tällainen hullu fanityttö kuolee totaalisesti, niin eipä suusta tule hirveästi sanoja. Muuta kuin ehkä "Niin ihana. Ihana, ihana. Täydellisyys. Perfection." Rakastan näitä kirjoittamiasi dialogeja. Ja tietysti koko tekstiä muutenkin. Niin IC molemmat, että aah. Jälleen yksi ficci, jota ihailenrakastan täydestä sydämestäni. Kyllä, kyllä.

Alkudialogi oli mahtava. Kuten taisin aiemmin ilmaista jokaisesta. Mutta. *ei onnistu luomaan hyviä kokonaisia lauseita* Pakko lainata pari juttua. Ihan pakko, koska ne vain ansaitsevat tulla lainatuiksi. Mutta ennen sitä kysyisin, että mikä on tämä lause: "Kestää tasan seitsemän sekuntia, niin Sherlock myöhemmin Johnille paljastaa, ennen kuin John tajuaa Sherlockin avanneen silmänsä." Se ei jotenkaan aukea minulle? Ei kun, aukesipas ;D

Lainaus
"John?"

"Niin?"

"Minun täytyy ajatella. Haluan että hivellät."

"Anteeksi mitä?"

"Hivellät. Se mitä teet, kun luulet että olen nukahtanut."

"Ai..."

"Älä nyt herran tähden näytä noin yllättyneeltä. Totta kai tiedän siitä."

"Tuota, pulssisi hidastui ja hengityksesi oli niin rauhallista, että oletin..."

"Tietysti oletit. Voisitko nyt hiveltää? Pyydän."

Lainaus
"Minä en ole röyhkeä. Paskiainen toisinaan. Esimerkiksi nyt, kun uskottelin tunkevani vahaa korviini. Mutta röyhkeä en ole koskaan."

Lainaus
"John."

"Niin?"

"En ole koskaan ennen antanut kenenkään koskea huuliani. Saati sitten nukkua vieressäni."

"Ja sieltä se röyhkeys tuli", John toteaa. Hän hymyilee leveästi sulkiessaan oven.

Clearwater

  • Sudentuoja
  • ***
  • Viestejä: 313
  • chaos born in candlelight
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #4 : 03.01.2013 17:51:02 »
Tämä ficci kyllä onnistui kohottamaan hymyn minun kasvoilleni : D Alkuun ensin vähän ihmettelin, että mitä ihmettä, mutta jo alun kohdalla alkoi melkein naurattaa :') Loppua kohden hymyilytti vielä enemmän ja Sherlockin kommentti... minä senkun vain rakastan Johnlockia yli kaiken, se on minun heikkouteni =D Mutta tässä oli kyllä onnistuttu tosi hyvin, aivan ihana <33 Rakentavaa en nyt keksi, koska olen vain niin fiiliksissä ja hymyni tukkii korvani : DD
it's hard to light the candle,
easy to curse the dark
instead.

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • you're pretty good
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #5 : 07.01.2013 00:33:49 »
Hiveltäminen! Kuulostaa epäilyttävän paljon samalta puuhalta kuin hipsuttaminen, josta meillä puhutaan. ;D

Kuitenkin, ihanasti rakennettu tämä ficci tuon kummallisen toimenpiteen ympärille. Hauskaa että Johnille ja Sherlockille on muodostunut tuommoinen "the juttu" siitä. Aluksi oli tosiaan vaikeaa kuvitella kuinka ihmeessä tuommoinen voi toimia noilla kahdella, mutta lukiessa siitä tulikin ihan luontevaa.

Lainaus
"Rakastan sinua, senkin röyhkeä paskiainen", John henkäisee hädin tuskin kuuluvasti. "Voi luoja, kuinka paljon sinua haluan."
Äh, tää oli vain niin ihana. Ei ollenkaan yllättävää, että John päätyy tuollaiseen tuskastuneeseen mielentilaan Sherlockin kanssa, voi sitä. :D Ja juuri se miten Sherlock yrittää jotenkin perin päin sitten myös laittaa sanoiksi niitä omia tunteitaan. Tää pariskunta on kyllä niin onnettoman täydellinen. <3

Hirveän paljon siis pidin tästä. Siirappinenhan tämä oli, mutta onneksi en ole allerginen. Päinvastoin, tällaisina pieninä annoksina se on suurta herkkua. Kiitos! :-)
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, K-13)
« Vastaus #6 : 30.01.2013 13:43:55 »
Sacrifice, punastun *punastuu* Kivaa että ficci miellytti! :)
Clearwater, hehe, tuollaista reaktiota lukijalta toivonkin, joten mission accomplished :P
cooperaur, hahaa, meillä päin hipsutellaan varpaillaan tai sipsutellaan, hmm. No voi sitä hipsuttaa myös, mut en hiveltämisen yhteydessä tuota sanaa ajattelisi :D Murre-erot on hauskoja :) Njoo, ehkä voi miettiä, miten canonia se on, että Sherlock vaatii täydellistä hiljaisuutta miettimiseen ja sit tässä kaipaa kosketusta kiihdyttääkseen aivonystyröitään, mutta toisaalta tää ficci on Johnin PoV, joten mistä sitä tietää, mitkä motiivit Sherlockilla oli hiveltämiselle :P

Kiitos kovasti kommenteista, tykkään niistä kovasti! <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Vs: BBC!Sherlock: Hivellystä (John/Sherlock, S)
« Vastaus #7 : 25.10.2022 22:49:12 »
Ihailijakaartista iltaa! Valitsin sut seuraavaksi uhrikseni ja lähdin penkomaan sun listausta - sieltähän löytyi näemmä vaikka mitä lukemattomia herkkuja ;D Voiko jollekin siirappiromantiikan lukeminen olla negatiivinen asia? Sokerihöttö on parasta <3

Mulle, kuten coopillekin, hipsuttaminen on tutumpi ilmaus, mutta hiveltäminen kuulosti vallan söpöltä - varsinkin, kun Sherlock sitä pyytää :'D John suhtautui kyllä tehtäväänsä sen vaatimalla intensiteetillä - nautin suunnattomasti tuosta kosketuksen kuvailusta.

Lainaus
"Minä en ole röyhkeä. Paskiainen toisinaan. Esimerkiksi nyt, kun uskottelin tunkevani vahaa korviini. Mutta röyhkeä en ole koskaan."

Aaah, senkin... Sherlock ;D Ihan mahtavaa, ehdin jo luulla että noinko Johnin hiljainen tunnustus katosi tyhjyyteen, mutta ei! Ihanaa <3 Katosi nyt kyllä meikäläisenkin järjenhivenet kuin tuhka tuuleen, mutta eihän tätä voi kuin hehkuttaa. Niin söpöisä ja sokerinen iltapala, kiitos siitä ♥


© Inkku ♥