Perinteitä kunnioittaen | S | saunomisesta ja tontuista

[hiddenben]

Nimi: Perinteitä kunnioittaen
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: pimeän talvi-illan saunahygge
Haasteet: OTS20 #2 (suomalainen kansanusko), Originaalikiipeily sanalla juuret
Yhteenveto: Viime vuosina mummo oli kuitenkin opettanut saunanlämmityksen ja saunomisen sääntöjä myös Selmalle, ja tänä jouluna mummon maatessa ensimmäistä joulua haudassa, vastuu joulusaunan lämmittämisestä oli siirtynyt Selmalle.

K/H: Minun teki mieli kirjoittaa jotain pimeään talvi-iltaan sijoittuvaa ja viime lauantain saunailta herätti eloon tällaisen idean. Inspiraatiota saunaperinteisiin olen hakenut kahdesta teoksesta: Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko - samaaneista saunatonttuihin sekä Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Tekstissä laulettu saunalaulu ei ole myöskään minun keksimäni, vaan jotain, jonka löysin paikasta nimeltä Wikikko Toivottavasti tämä teksti tavoittaa tunnelmallaan! Tähän tekstiin ovat kaikenlaiset kommentit tervetulleita

Perinteitä kunnioittaen

Kun kello lähestyi seitsemää, Selma hoputti pikkuveljensä television edestä hakemaan viikonloppurepusta itselleen puhtaat alusvaatteet ja pyyhkeen. Hän seurasi itse perässä ja pakkasi kangaskassiin pikkuhousut, sukat, pyyhkeen ja appelsiinilta tuoksuvan suihkusaippuan.

”Tuleeko isä mukaan?” Veikka kysyi ja varpisteli nähdäkseen ikkunasta ulos, vaikka siellä oli jo niin pimeää, ettei ikkunasta näkynyt muuta kuin heidän heijastuksensa.

”Ei se varmaan. Tiellä oli niin paljon lunta, että isä ehtii saunaan vasta meidän jälkeen”, Selma vastasi ja nykäisi Veikkaa villapaidan hihasta. ”Tule, mennään ennen kuin kiukaan tuli hiipuu. Hakki ei pitäisi siitä.”

Selma varmisti, että olohuoneen takassa paloi reipas tuli, ja meni sitten veljensä perässä eteiseen pukemaan kengät jalkaan. Takit he jättivät naulaan. Vaikka ulkona oli pakkasta melkein viisitoista astetta, kylmä ei ehtisi ihon alle ennen kuin he pääsisivät saunaan ja sieltä takaisin mökkiin.

”Solmi kengännauhat”, Selma huomautti Veikalle, kun tämä oli jo astumassa ulos. ”Ja minä menen ensin.”

Veikka huokaisi teatraalisesti, mutta totteli kuitenkin. He astuivat mökin lämmöstä ulos talviyön pakkaseen. Pieni tuulenvire pyyhkäisi kallioita ja sai poskenpäät kipristymään kylmästä. Taivaan tähdet tuikkivat monta kertaa kirkkaampana kuin kaupungissa. Selmaa hymyilytti. Hän muisteli, kuinka oli oppinut tunnistamaan tähtikuvioita mummon sormen jäljittäessä niitä taivaankantta pitkin. Mummo oli osoittanut hänelle Otavan ja kuinka sen löytäessään saattoi myös nähdä Ison Karhun. Suoraan heidän yläpuolellaan näkyi Kassiopeia. Selma kohotti sormensa osoittaakseen sen Veikalle, joka ei kuitenkaan innostunut.

”Voidaanko mennä jo? Pakkanen pääsee ihan kohta ihon alle.”
 
Selma hymähti: tuon lauseen Veikka oli poiminut mummolta.

”Mennään vain.”

Isoäiti oli jättänyt heihin molempiin jälkensä. Sanoja, lauseita, perinteitä ja valtavan määrän tietoa.

Pakkaslumi narskui jalkojen alla, kun he kävelivät lyhyen matkan mökiltä saunalle. Siellä heidät otti vastaan kaksi ulkotulta, jotka Selma oli sytyttänyt illan alussa. Saunanlämmitys oli ennen ollut mummon vastuutehtävä, jonka hän oli suorittanut suurella ylpeydellä. Viime vuosina mummo oli kuitenkin opettanut saunanlämmityksen ja saunomisen sääntöjä myös Selmalle, ja tänä jouluna mummon maatessa ensimmäistä joulua haudassa, vastuu joulusaunan lämmittämisestä oli siirtynyt Selmalle.

Saunamökki oli niin vanha, että jopa mummo oli kertonut saunoneensa siinä ihan pienestä asti. Se oli yksinkertainen hirsisauna, jonka puut olivat harmaantuneet ajan kuluessa. Muutamia lankkuja oli vaihdettu vuosien varrella uusiin, mutta saunan perusteet olivat yhä alkuperäiset. Siellä ei ollut pesuhuonetta eikä erillistä huonetta vaatteiden vaihdolle, vaan Selma ja Veikka riisuutuivat saunamökin terassilla. Iho nousi kananlihalle nilkoista aina niskaan saakka, ja Selma kietoi kädet ympärilleen pitämään kylmän loitolla. Hän kääntyi katsomaan mökille päin. Oli vuoden pimein aika, mutta valo mökin ikkunassa oli pehmeä ja toi turvallisuuden tunnetta yöhön.

”Minä menen nyt”, Veikka ilmoitti ja kohotti kätensä saunan ovelle.

”Odota!” Selma älähti. ”Muista tervehtiä saunan henkeä. Ja muista, että -”

”Terve sauna, terve löyly!” Veikka huudahti vetäessään oven auki ja astuessaan sisälle. Selma tukahdutti kirosanan. Pitikö pikkuveljen olla niin kärsimätön ja nopea liikkeissään? Vaikka Veikka ei tarkalleen ottaen ollut tehnyt väärin, olisi ollut Selman oikeus tervehtiä saunaa. Hän oli sen kuitenkin lämmittänyt.

Kuuma, tiheä ilma tulvi saunasta terassille ja houkutteli Selmaa lämpöönsä. Hän hengähti huurua ilmaan. Pääasia oli, että saunaa oli nyt tervehditty. Hyvällä tuurilla saunan haltija Hakki olisi tyytyväinen, vaikka saunanlämmittäjä olikin kesän jälkeen vaihtunut.

Veikka oli jo noussut lauteille ja istui polvet leuan alla ylimmällä lauteella aivan seinän vieressä. Sinne iskivät kovimmat löylyt, mutta Selma ei sanonut mitään. Pikkuveli saisi oppia kovimman kautta. Hän sulki oven takanaan ja kipusi Veikan vierelle lauteelle. Saunassa tuoksui terva ja koivu.

Selma heitti kiukaalle ensimmäisen kauhallisen.

Kiuas sähisi ja kuohui, kun höyry kohosi ilmaan ja täytti saunan kulmaus kerrallaan. Veikka huoahti, ja Selma heitti perään vielä toisen, pienemmän kauhallisen ennen kuin nojasi selkänsä saunan seinään ja sulki silmänsä. Lämpö kiipesi pakkasen viilentämää ihoa pitkin ja sai mielihyvän väreet kulkemaan kantapäistä hiusrajalle. Mikään ei voittanut mökkisaunan pehmeitä löylyjä.

He istuivat pitkän aikaa hiljaa. Se oli yksi niistä saunaperinteistä, joista mummo oli heille vuodesta toiseen muistuttanut: sauna oli pyhä paikka, jota kunnioitettiin aloittamalla saunominen hiljaisuudessa. Selma seurasi veljeään sivusilmällä. Muutaman kerran Veikka avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta muisti säännön viime hetkellä ja pysytteli hiljaa. Lopulta, kun Selma päätti, että sopiva aika oli kulunut, hän aloitti laulun:

Terve löyly, terve lämmin
terve henkäys kiukainen,
kylpy lämpimäin kivisten,
hiki vanhan Väinämöisen.
Löylystä vihannan vihdan,
tervan voimasta terveiden.

Mitä pidemmälle Selma saunalaulussa pääsi, sitä vahvemmaksi hänen äänensä kävi saunan kosteassa ilmassa. Mielessään hän kuuli mummon iän hapertaman lauluäänen ja kuinka se yhtyi hänen ääneensä. Seuraavaan säkeistöön Veikka liittyi mukaan.

Löyly kiukahan kivestä,
löyly saunan sammalista.
Tervehyttä tekemähän,
rauhoa rakentamahan,
kipehille voitehiksi,
pahoille parantehiksi.

Kun laulu loppui, Selma heitti uuden kauhallisen vettä kiukaalle. Veikka ähkäisi, laski jalat alas ja painoi päänsä polviin. Selma nauroi ja läiskäisi veljeään selkään, jolloin Veikka älähti ja oli jo huutaa jotain, kun hillitsi itsensä viime hetkellä. Sekin oli yksi säännöistä: saunassa ei ollut tapana korottaa ääntä.

”Miksi meillä on niin paljon saunasääntöjä?” Veikka kysyi, kun pahin löyly oli hiipunut. Selma mietti vastaustaan hetken ennen kuin puhui.

”Eivät ne sääntöjä ole, mutta… Mummohan kertoi usein siitä, miten tärkeä paikka sauna on ennen vanhaan ollut. Täällä on parannettu sairauksia ja tehty taikoja, täällä on synnytty ja pesty kuolleet ennen hautausta.”

”Isoisoäiti syntyi saunassa”, Veikka muisti. Selma nyökkäsi.

”Sen takia saunaa pitää kunnioittaa, koska tämä on ollut monien satojen vuosien ajan pyhä paikka. Ja samalla me kunnioitamme saunanhaltijaa, jota ilman nämä löylyt eivät olisi niin hyvät kuin ne ovat.”

Sanojensa saattelemana Selma vilkaisi kiuasta. Mummo kertoi nähneensä Hakin vilahtaneen sen taakse sinä päivänä, kun hän oli lämmittänyt saunan ensimmäistä kertaa yksin, mutta Selma ei ollut varma, uskoiko mummon sanoja. Sitä hän ei kuitenkaan sanonut ääneen, sillä jos saunanhaltija todella oli olemassa, tietäisi pahaa lausua ääneen niin vakava väitös.

Seuraavan kauhallisen jälkeen he menivät ulos vilvoittelemaan ja yllyttivät toisensa kierähtämään lumessa. He kiljahtelivat ja nauroivat samaan aikaan, kun lunta meni pakaroiden väliin ja kainaloihin, ja pian he juoksivat takaisin saunan lämpöön. He toistivat saman vielä toisen kerran ennen kuin kuulivat isän huutelevan olevansa valmis saunomaan. Silloin Selma sekoitti itselleen ja Veikalle pesuvedet, ja he pesivät iholtaan pois hien ja talven tunkkaisuuden. Astuessaan saunan lämmöstä takaisin pakkaseen, Selma tunsi olonsa virkistäytyneeksi ja puhtaaksi tavalla, jota ei kaupungin kerrostaloasunnon suihkussa peseydyttyään koskaan tuntenut.

***

Kun kello lähestyi kymmentä, Selma puki takin päälleen ja lähti saunalle tekemään loput työt. Isä ja Veikka jäivät sisälle: pikkuveli oli löylyjen väsyttämänä mennyt jo nukkumaan ja isä katseli vanhaa lännenelokuvaa kuvaputkitelevisiosta.

Yötaivas oli vielä upeampi kuin aiemmin illalla, aivan kuin pakkasyö olisi saanut tähdet kipristelemään valoaan yhä kirkkaammin. Selma ei kuitenkaan jäänyt ihastelemaan taivasta vaan suuntasi saunalle. Väsymys painoi jo hänenkin silmiään. Hän suoritti saunan lopputyöt saunalaulua hyräillen: huuhtaisi lauteet, tyhjensi vesisäiliön ja varmisti, että saunan kuivaava viimeinen koivuklapi syttyi palamaan. Sitten hän astui ulos saunasta ja sulki oven takanaan. Kääntyessään kohti mökille vievää polkua hänen edessään seisoi harmaisiin, kuluneisiin vaatteisiin pukeutunut otus. Sen pyöreissä poskissa oli nokea ja päässä oleva suippohattu oli hassusti kallellaan. Hakki.

Selma avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten. Sen sijaan hän nyökkäsi kuin kumartaen. Saunanhaltija katsoi häntä pienillä silmillään. Se ei voinut olla kolmeakymmentä senttiä pidempi. Selma yritti hymyillä, mutta häntä jännitti niin, että polvet olivat lyödä loukkua eivätkä suupielet suostunut kääntymään hymyyn. Sitten saunanhaltija puhui:

”Hyvät löylyt heitit.”

Sen ääni narisi kuin huonosti rasvattu ovi, mutta silti se kuului talviyössä yhtä heleästi kuin pienen lapsen ääni.

”K-kiitos”, Selma henkäisi. ”Toivottavasti kaikki sujui sinulle mieluisasti.”

Hakki nyökkäsi ja tarttui suippohattuunsa, kohottaen sitä kuin tervehtiäkseen. Tietämättä itsekään miksi, Selma niiasi vastaukseksi ja laski katseensa lumen peittämälle terassille. Kun hän jälleen kohotti katseensa, saunanhaltija oli kadonnut.

Lämmin tunne levisi Selman vatsanpohjaan ja sieltä koko kehoon. Hän varmisti, että saunan ovi oli kiinni ja lähti takaisin mökille.

Uskoisiko Veikka hänen sanojaan, entä isä? Mummo ainakin uskoisi, siitä Selma oli varma.

[Meldis]

Huomioni kiinnitti otsikossa tontut, jotka ovat suomalaisessa kansanperinteessä lähellä sydäntäni. ^^ Tätä oli tosi ilo lukea ja opin uutta saunomisesta, kuten tuon tervehdyksen! Pitääpä muistaa, kun ensi kerran saunon.

Tuli ihanaisen lämmin olo tästä pätkästä, en ole oikein ymmärtänyt vieläkään, mitä tuo hyggeily onkaan, mutta jos tarkoitus oli olla lämpöinen kuvaus arjesta niin onnistui. Kuvaus mökistä sekä erityisesti saunasta toi oman mökkimme mieleeni ja siellä olevan erillisen saunarakennuksen mieleen. Minua ei ole isovanhempi opettanut saunan laitossa, mutta isä kylläkin, joten oli tosi samaistuttavan herttaista lukea Selmaa laittamassa saunaa kuntoon isoäitinsä oppien malliin. Ihana perinne pitää huoli, että saunaa kunnioitetaan ja muistetaan, miten merkityksellinen paikka se on ollut Suomessa ennen vanhaan. Itse ajattelen, että saunominen itsessään on arvokas perinne teki sen ilman eleitä tai niiden kanssa, mutta pidin miten Selma ja Veikka pitivät yllä riittejä. Tykkäsin paljond miten olit kuvannut, että Selma ja Veikka lapsinakin ymmärtävät, miksi saunominen ei ole vain puhdistautumista.

Miten kaunis lopetus! Selma epävarmuus ja ymmärrys heti siitä, että nyt piti käyttäytyä kunnioittavasti iski lujaa, ihan kuin hän olisi siinä kasvanut äkkiä vähän vanhemmaksi, aikuisemmaksi. Tosi kaunista, että perinne jatkuu ja Halkki tulee aina tervehtimään uutta saunan lämmittäjää. Selmasta kasvaa varmasti hyvä saunoja ja osaa opettaa asiat aikanaan omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. <3 Kiitos hirmuisesti tästä, muistuit ihanasti, miten olennainen osa saunominen on ihan vain omaa identiteettiä ja opetit samallla uutta saunomisesta. ^^

[Linne]

Voi kun minä tykkään näistä sun suomalaisista kansanperinneficeistä <3 Ja joulu on niihin mitä parhain lisämauste!

Selma vaikuttaa reippaalta tytöltä, joka on valmis suuren surunkin jälkeen ottamaan vastuuta kannettavakseen. Tietenkin nopeasti heräsi kysymys, että missä on hänen ja Veikan äiti, ja onko Selma tottunut ottamaan äidin roolin kannettavakseen, jos äiti ei syystä tai toisesta ole läsnä. Mutta suloinen tyttö joka tapauksessa!

Tykkäsin tässä tekstissä hirmuisesti mummon vanhoista sanonnoista, joita olit ripotellut tekstiin, kuten Pakkanen pääsee ihan kohta ihon alle.” ja terve sauna, terve löyly! Ne toivat tekstiin mukavaa vanhanaikaista tunnelmaa, vaikka tässä olikin jo edetty nykyaikaan televisiosta ja suihkusaippuasta päätellen.

Oli hauskaa, että Selma sai lopulta tavata Hakin! Mun lempikirjoja lapsena (ja vieläkin) on muistaakseni Mauri Kunnaksen Suuri Tonttukirja ja mulle tuli Hakista heti mieleen siinä esitellyt tontut. Saunatontustakin siinä taidettiin kertoa. Suomalainen kansanperinne erilaisine uskomuksineen ja väkineen on todella mielenkiintoista, mutta siitä tulee luettua hävettävän vähän, minkä takia tykkään tosi paljon näistä sun ficeistä <3

Kiitos paljon, tämä sopii erinomaisesti joulun odotteluun!

[hiddenben]

Meldis, olipa hauskaa, että tonttu-maininta houkutteli sinut tämän tekstin pariin! Ja että onnistuin kertomaan jotain uutta saunomisesta tämän kautta, se on aina ehdoton plussa, jos tarina onnistuu tarinan kertomisen lisäksi myös opettamaan jotain Hygge on ainakin minulle nimenomaan juuri tuollaista lämpöistä, arkista tunnelmointia, jossa mieltä ei sillä hetkellä paina mikään suurempi murhe vaan voi vain nauttia kaikilla aisteilla hyvästä olosta. Olen samaa mieltä siitä, että saunominen jo itsessään on arvokas perinne, eikä meidänkään perheessä ole ylläpidetty mitään sen kummempia perinteitä. Samalla ajattelen, että ensi kesänä tulee kyllä saunalla tervehdittyä saunatonttua, sillä taustatyöni tätä tekstiä varten jätti kyllä vahvan jäljen Ihana kuulla, että tykkäsit lopusta! Ja että luit ja kirjoitit kommentin, iso kiitos siitä ♥

Linne, ihana kuulla, että tykkäät näistä minun teksteistäni edelleen! Sen kuuleminen ilahdutti hurjasti Hauska kuulla, että onnistuin tuomaan vanhan ja uuden ajan yhteen tässä tekstissä. Minusta tällaisten sukupolvien kohtaamista kuvaavien tekstien kirjoittaminen on tosi antoisaa, kun vanhat perinteet osittain säilyvät, mutta toisaalta saavat ehkä myös uusia, nykyajan sävyjä. Kivaa, että tykkäsit tuosta lopusta! Minusta tontuissa on jotain tosi sympaattista, vaikka samalla heillä on kansanuskon mukaan ollut paljonkin voimia, minkä takia heidän kanssaan kannatti (ja kannattaa) tulla toimeen Kiitos hurjasti kommentistasi ja että luit! ♥

[Fairy tale]

Voi tämäpä onkin kiva. Ihan tässä pääsi tunnelmaan pakkasen purevuudesta ja tähtitaivaan kirkkaudesta lämpöiseen saunaan. Herätit tällä saunatekstillä paljon ajatuksia. Tajusin että meitä saunojia on erilaisia, myös sillä on väliä mihin aikaan päivästä saunoo. Tällainen hiljainen ja kunnioittava saunominen tuntuu kuuluvan juuri tuollaiseen vanhaan saunaan, jonne mennään illalla tai pimeään aikaan. Kesän päiväsaunaan voi kuulua jo vähän enemmän puheensorinaakin, kun sieltä saunasta usein mennään järvelle tai mereen uimaan ja sieltä taas palataan sinne saunaan lämmittelemään.

Olen muutamien kirjojen kautta muita kansanperinteitä lukenut, mutta en ole saunaperinteisiin tutustunut, joten tämä oli kiva sukellus siihen. Sillekin sitten löytyy oma tervehdyksensä ja laulunsakin. Saunalla on muinoin ollut paljon suurempi merkitys, mitä nykyään. Tontut tuskin viihtyvät sähkösaunoissa. Ne varmasti suosivat mökkisaunoja ja maalaissaunoja. Tai niin minä tekisin, jos olisin tonttu.

Kiitos tästä ja mukavaa joulun odotusta. 

[hiddenben]

Fairy tale, kiitos ihanasta kommentista! Hauska kuulla, että tämä herätti miettimään saunomista. En usko minäkään, että saunatontut viihtyvät sähkösaunoissa - mutta vanhoissa kunnon saunarakennuksissa kyllä! Puulämmitteinen sauna on aivan ihana. Odotan kesää, että pääsen jälleen sellaiseen saunomaan Kiitos vielä kommentista ja että luit!

[Waulish]

Vaihdokkaista iltaa! Voi että miten mieluisan tekstin sainkaan kommentoitavaksi. Rakastan saunomista ja perinteitä, joten tämä tarina suorastaan kutsui minua luokseen ja kääräisi minut oitis lämpimiin talvitunnelmiin, joita pakkanenkin vain kaunistaa.

Tämä tarina muistuttaa minua siitä, miten tärkeitä perinteet oikeasti ovat, ja miten merkityksellistä myös niiden säilyttäminen on. Useinhan ne ovat lähinnä suullisen perimätiedon varassa ja vaarassa painua unholaan ja lopulta kadota, mikäli niitä ei pidetä hengissä ja kerrota sukupolvelta toiselle - nykyaikanakin, vaikka on jos jonkinlaista keinoa jakaa ja ikuistaa niitä. Monet perinteet saattavat olla sellaisiakin, että ne kulkevat ikään kuin suvun sisällä vailla laajempaa levinneisyyttä. Ei ole pelkästään sääli, jos ne katoavat, vaan siinä menetetään pahimmillaan kokonaisten sukupolvien verran tarinoita ja taitoa ja tietoa. Siksi minusta on todella arvokasta se, että mummo on opettanut lapsille saunaan ja saunomiseen liittyvät perinteet, joita on samassa saunassa noudatettu jo ties miten pitkään. ♥ Yhtä lailla arvokasta on se, että Selma (mikä ihana nimi muuten, niin kuin Veikkakin!) on ottanut asiakseen imeä oppia ja noudattaa perinteitä sellaisella tarkkuudella, että se saa pikkuveljen välillä huokailemaan teatraalisesti! Selman tarkka ikä ei taida selvitä, mutta hän on kuitenkin riittävän vanha suhtautuakseen asioihin tarpeeksi vakavasti ja samalla tarpeeksi nuori pitääkseen mielensä avoinna saunan pyhyydelle ja saunanhaltijan kunnioittamiselle. Rupesin pureksimaan, miten suuri luottamuksenosoitus onkaan, että juuri Selmalle on uskoutunut saunan lämmittäjän ja hoitajan tehtävä!

Saunaperinteistä lukeminen on todella antoisaa, ja vieläkin minulla on hymy huulillani. Esimerkiksi saunalaulusta en ole aiemmin kuullutkaan, mutta tempaudun siihen lukiessani silti heti mukaan ja melkein itsekin kuulen mummon iän hapertaman äänen lasten äänten taustalla! Jotenkin hätkähdyttävän konkreettinen osoitus siitä, että mummo ja hänen perimätietonsa ovat läsnä sisarusten elämässä vielä haudankin takaa. Samat sävelet ja sanat ovat soineet saunassa milloin kenenkin laulamina. ♥ Melkein herkistyn täällä, kun minusta on vain niin kertakaikkisen kaunista, ettei kuolema ole suinkaan kaiken loppu. Sydäntäni lämmittää myös Selman ja Veikan suhde, jossa on hauskasti havaittavissa ikäero ja se, että Selman pitää vielä vähän paimentaa pikkuveljeään. Lämpimät heidän välinsä vaikuttavat yhtä kaikki olevan, ja onpa Veikkakin tahollaan imenyt oppia mummolta, kun pakkanen on vähällä päästä ihon alle mummon sanojen mukaisesti.

Astuessaan saunan lämmöstä takaisin pakkaseen, Selma tunsi olonsa virkistäytyneeksi ja puhtaaksi tavalla, jota ei kaupungin kerrostaloasunnon suihkussa peseydyttyään koskaan tuntenut.

Tämä on kyllä ihan mieletön tunne. Muutenkin nautin saunan pehmeistä löylyistä ja rentouttavasta vaikutuksesta lukiessani, koska puusaunassa vain on sitä jotain. Siellä on ihan erilaiset löylyt kuin sähkösaunassa, lempeät ja pehmeät mutta kuitenkin kokonaisvaltaiset ja voimakkaat. Tässä tapauksessa lisäksi erityisen virkistävää on varmaankin talvinen miljöö, lumihangessa kierähtely ja matka takaisin mökille pakkasen armoilla. Voi että, odotan jo malttamattomana joulusaunaa, vaikka meillä se onkin sähköversio!

Täytyy tunnustaa, että loppua lukiessani minun hymyni syveni entisestään ja tunsinpa pientä kirvelyä silmänurkissakin, koska liikutuin niin kovasti Selman kohtaamisesta saunanhaltijan kanssa. Se tuntuu täydelliseltä päätökseltä tälle tarinalle. Rupesin miettimään, että ehkäpä Hakki näyttäytyy harvoille ja valituille hyvien löylyjen heittäjille, kuten mummolle ja Selmalle, ja Selma voi olla luottavaisin mielin sen suhteen, että on muistanut ja tehnyt kaiken oikein ja osaa jatkossakin toimia mummonsa jalanjäljissä. Pidän myös ihan hurjasti siitä, että vaikka lopun kohtaamisen voisi mieltää myös lapsen mielikuvituksen laukkaamiseksi, se on juuri tarpeeksi eläväinen ja vavahduttava ollakseen myös totisinta totta - ainakin sille, joka sen kokee.

Voi että. Tykästyin tähän tekstiin niin kovasti, etten oikein edes tiedä, miten päin olisin! Tämä on niin kaunis ja lämminhenkinen ja arvostavan perinteikäs. Lämpimät kiitokset ihanasta lukukokemuksesta, nautin todella paljon ja pyyhin täällä vieläkin kyyneliä silmistä. -Walle

[flawless]

Oi että kun tämä olikin ihana! Tämä oli hirmu kaunis, tunnelmallinen ja tunteikas tarina; tässä oli sellaista todellista hartautta, joka pysäytti ja lämmitti mieltä tunnelmallaan. Saunominen, perinteet ja menneen kunnioittaminen olivat tosi vahvoja teemoja, joita olit käsitellyt todella aidolla ja arvokkuutta huokuvalla tavalla. Tässä oli sekä ihanaa arkisuutta ja samaistuttavuutta että pientä taikaa ja mystiikkaa, joiden yhdistelmä oli tosi kivan ja autenttisen suomalaisen kansanperinteen tarinoinnin tyylinen ja siksi sopi tähän hirmu hyvin. Olit kuvaillut miljöötä ja saunomisen tunnelmaa ja tunteikkuutta todella kauniisti ja vivahteikkaasti, mutta ehkä kaikista paras oivallus oli kuitenkin tuo loppu. Se toi tähän ihanan käänteen ja kaunista symboliikkaa sekä todella mieltä lämmittävän ja ihanan lopetuksen. Tämä oli hirmu ihana lukukokemus, suurkiitos! ♥♥

[marieophelia]

Voi, miten kiva tonttuteksti! Tällainen suomalaisidylli sopiikin hyvin jouluun! Itseäni alkoi vähän hävettää, miten välinpitämättömästi mulla on tapana mennä saunaan ja lähteä sieltä, kyllähän nyt joku taika pitäisi tehdä ja kunnioittaa saunaa vähän enemmän. Mistäs sitä tietää, vaikka meidänkin saunassa asuisi tonttu!

Kuten flawless sanoikin, tässä on erityisen viehättävää perinnetarinoita mukaileva tyyli, jossa kuitenkin on hieman moderneja vivahteita. Selma on myös mukava päähenkilö: hänestä tulee hieman pikkuvanhat mielikuvat, mutta saatoin olla itsekin samanlainen joskus kymmenenvuotiaana, kun nuoremmat sisarukset olivat mielestäni lapsellisia (mitä he toki ovat edelleen). Rauhaisa ja kiireetön kuvailu sopii hyvin tarinan luonteeseen ja miljööseen, ihailen sitä, miten maltat pysähtyä kuvailemaan vaikkapa tuoksuja. Tekstisi ovat aina todella aistivoimaisia!

Tunsin itsekin pientä jännitystä, kun Hakki ilmestyi hangelle ja mietin mahtaakohan se sanoa jotakin. Mun tulee Hakin puhetyylistä muuten vähän Yoda mieleen.

Kiitokset tästä ja oikein hyvää joulua!<3

[Grenade]

Terveisiä Kommenttikampanjasta! Nappasin tämän mukaani, vaikka (kääk kauhea suomalainen tunnustus), en ihan kauhean suuri saunoja olekaan. Mutta saunominen kuitenkin vanhana perinteenä ja sen ympärille muodostuneet tavat ja uskomukset ovat todella mielenkiintoisia!

Isoäiti oli jättänyt heihin molempiin jälkensä. Sanoja, lauseita, perinteitä ja valtavan määrän tietoa.

Tämä oli valtavan hienosti sanottu!

Tässä tekstissä limittyi mukavasti vanhat perinteet ja nykyinen meno, ja miten vanhoilta sukupolvilta peritään uutta. Ihanaa, että mummo oli jakanut tietoaan lapsenlapselleen ja Selma oli ottanut sen vastaan näin hyvin, jotkut perinteet kun voivat kadota sukupolvien väliseen kuiluun. Tykkäsin myös siitä, että hakki tuli oikeasti myös vierailemaan ficin lopussa!

Vaikka koko teksti pysyikin saunomisessa ja siinä tapahtuvassa teossa, niin tästä löytyi myös kivaa sisarussuhteen kuvausta. Veikka ja Selma olivat kivan läheisenoloisia ja tällaista välitöntä perheenjäsenten sanailua oli muutenkin kiva seurata. Varmasti tulee jossain vaiheessa hetki, kun eivät enää ole samaan aikaan saunassa eikä toista välttämättä kiinnosta enää niin vanhat tavat, mutta vielä ainakin hetken he jakavat yhdessä tätä sukupolvikokemusta.

Koko ficissä oli lempeä ja lämmin tunnelma, ja oli ihanaa, miten Selma muisti mummoaan, selvästi mummo oli ollut rakas henkilö hänelle. Kiitos tästä! ^^

[Thelina]

Tykkäsin Mikko Kamulan kirjoissa kovasti saunahaltijasta ja muista saunaperinteiden kuvauksesta ja tässä oli ihanasti samaa henkeä! Olen samaa mieltä, ettei vanhaa puusaunaa vesipatoineen ja kiukaineen voita mikään, kaupungissa saunominen tai suihkuttelu ei ole yhtään sama. Saunalaulu muistutti joskus kuorossa laulamaamme Löylyloitsua. Tykkäsin kovasti siitä, miten saunan lämmityksen tehtävä oli periytynyt Selmalle ja hän otti tehtävän vakavasti ja halusi tehdä kaiken kunnolla. Sitä kuvasi hyvin se, miten häntä harmitti, kun pikkuveli kiirehti edeltä saunaan ja tervehtimään. Olipa ihanaa, että Selma kuitenkin suoriutui kunniatehtävästään hyvin ja sai vielä kehut saunatontulta! Isä katsomassa kuvaputkitelkkaria oli myös ihana yksityiskohta. Kiitos tästä!

[hiddenben]

Täällä oli mieletön määrä kommentteja odottamassa! Kiitos ihan jokaisesta, on jotenkin tosi onnekas olo, että olette jaksaneet kirjoittaa fiiliksiä ja ajatuksia tekstistä ♥

Walle, sitä mukaan, kun olen lukenut kansanuskosta, olen harmitellut sitä, että meidän perheessä ei ole mitään kovin vanhoja perinteitä. Kumppanin perheessä puhutaan mökkitontusta, jolle heitetään hyvästit aina mökiltä lähtiessä, ja sen olenkin ottanut sydämeeni Mutta omassa suvussa kansanuskon perinteitä ei tunnu olevan. Sen takia olikin ihanaa kirjoittaa tämä tarina ja elää hetki sellaisessa perheessä, jossa perinteillä on merkitystä - ja ihan syystä. Oli ihana lukea kommenttiasi, siitä tosiaan välittyi se, että tekstin tunnelma ja mielikuvat tapahtumista välittyivät sinulle! Tykästyin itsekin Selman ja Veikan nimiin (heh, enkä malttanut olla ottamatta Veikan nimeä Varkaisiin ) ja halusin antaa heille ainakin vielä harmonisen sisarussuhteen. Puusauna on kyllä paras sauna eikä siitä pääse oikein yli eikä ympäri Silti tämän tarinan idea syntyi juurikin sähkösaunassa, eli kyllä sekin jotain tekee oikein! Toivottavasti olet saanut nauttia monista hyvistä löylyistä kommenttisi kirjoittamisen jälkeen ♥ Iso kiitos kommentista, sitä oli ihana lukea!

flaw, ihanaa kuulla, että tässä välittyi hartaus! Ja jälleen tuo arkisuuden, vanhan ajan ja maagisuuden yhdistelmä Yritin huomioida tässä mahdollisimman monta aistia, joten kivaa, että se välittyi! Ja muutenkin, että tästä jäi niin hyvä mieli. Kiitos kommentista tähänkin tekstiin, sinun kommenttejasi on kiva lukea ♥

marieophelia, heh, minäkin heräsin saunan kunnioittamiseen luettuani enemmän saunaperinteistä ja nykyisin yritänkin välttää turhaa metelöintiä ja astua sisään löylyn henkeä arvostaen Ihana kuulla, että aistit tulivat tekstissä esiin! Joskus tuntuu, että niitä yrittää puskea tekstiin puoliväkisin, mutta parasta on, jos ne asettuvat paikoilleen itsestään ja kokonaisuutta täydentäen. Selma on tosiaan melko pikkuvanha hahmo, mutta minäkin olin sellainen, joten... Saunatontussa on kyllä Yodan henkeä! Viisauttakin varmasti vähintään yhtä paljon. Kiitos ihanasta kommentista ja että luit ♥

Grenade, kivaa, että tartuit tekstiin, vaikka et mikään supersaunoja olekaan On totta, että Selma olisi voinut vähät välittää mummon opetuksista ja sanomisista, ja perinne olisi kadonnut tai vähintäänkin osa tiedosta unohtunut, jos siihen yritettäisiin joskus palata vuosien päästä. Onneksi niin ei käy! Kivaa myös, jos pidit sisarussuhteen kuvauksesta. Minulle sisarussuhteet ovat tärkeitä, joten oli kivaa saada kirjoittaa tällainen lempeä, hyvää henkivä suhde Kiitos itsellesi kivasta kommentista ja että tulit lukemaan! ♥

Thelina, ihanaa, jos tavoitin Kamulan kuvaileman saunan hengen! Minua inspiroi juuri tuo saunakohtaus todella paljon ja se oli muutenkin hieno kohta kirjassa. Puusauna on kyllä vailla vertaansa ♥ Löylyloitsussa on itse asiassa todella paljon samaa! Eiköhän se ole jonkinlainen sovitus tuosta, jonka tähän tekstiin löysin. Hauska kappale! Kiitos kovasti kommentista ja että tulit lukemaan ♥