Nimi: Pitää kiinni
Kirjoittaja: jossujb eli jjb eli mie
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Harry/Cedric
Genre: Angst, ficlet
Vastuuvapaus: En omista mitään Pottereihin liittyvää, leikin vain hieman vailla rahalista korvausta.
A/N: Ajattelin kokeilla jotain ihan uutta näin vaihteeksi, ja koska olen selaillut tässä jokusen päivää Liekehtivää pikaria, niin tuli mieleen ihan kokeilla osaisinko kirjoittaa yhtään minkäänlaista Harry/Cedriciä. Kokeellista minulle itselleni, mutta avartavaa^^ Kerro hmeessä mielipiteesi, palautetta arvostetaan.
Pitää kiinni
"Tuota..."
"Öö... niin?"
Cedric katsoi maata jalkojensa alla ja huomasi imevänsä verta huulensa haavasta. Harryn lenkkarien nauhat olivat auki siinä heidän seisoessaan hiljaksiin toistensa vieressä. He varoivat koskemasta labyrintin korkeisiin pensasaitoihin, jotka aivan kuin uhkasivat kaatua heidän päällensä. Jostain syystä Cedric huomasi sitten ajattelevansa, että ehkei olisi ollenkaan ikävää hautautua yhdessä Harryn kanssa lehtimassan alle.
He olivat selvinneet tästä hullusta tehtävästä yhdessä, auttaen toisiaan tavalla, joka oli omituista kilpailussa, jossa kuuluisi juosta vain omaa polkuaan verissä päin. Jos Cedric olisi lukuvuoden alussa tiennyt kuinka vaarallista humpuukia kolmivelhoturnajaiset loppujen lopuksi olivat, ei hän olisi lahjottunakaan laittanut nimeään liekehtivään pikariin.
Nyt Harry vaati, että he jakaisivat voiton. Harryn asemassa Cedric itse olisi tarttunut tarjoukseen voittaa kilpailu yksin, sillä Harry oli loppujen lopuksi auttanut häntä enemmän kuin toisinpäin. Miten joku neljätoistavuotias voi olla noin reilu?
"Kiitos Harry", Cedric mutisi hämmentyneenä. Hänen kätensä tutisi hieman, olihan hän kohdannut kaikkea kamalaa näiden typerien koettelemusten aikana. Jotenkin silti hänestä tuntui, ettei tutina kuitenkaan johtunut mistään näistä kamaluuksista, vaan ihan toisenlaisesta tunteesta.
"Eipä mitään, kiitos ennen kaikkea sinulle."
He ottivat askeleen kohti pokaalia. Harry ojensi kättään sitä kohden, odottaen kilpatoverinsa tekevän samoin. Cedric kuitenkin viivytteli hieman pyyhkien hikeä pois otsaltaan. Epäröiden ja sormiaan ensin venyttäen hän vei likaisen kätensä Harryn yhtälailla multaisien sormien luokse, ottaen niistä kömpelösti kiinni.
"Öh..." Harry ynähti yllättyneenä, mutta ei ravistanut kättä poiskaan. Kumpikaan ei kysynyt mitään ääneen, eikä Cedric sen puoleen kysynyt itseltäkään mitään, sillä hän oli aivan liian väsynyt. Tarkoitus oli kai puhua joskus myöhemmin, jos mitään puhuttavaa todella olisi. Oli vain hyvä tarttua johonkin lämpimään, sillä Cedricin omat sormet olivat verrattain viileät.
Olisiko Harrylla ollut tarpeeksi rohkeutta vastata puristukseen puristuksella, jos hän olisi tiennyt miten kaikki päättyi? Vain olisiko Cedric alunperinkään hamunnut nuoremman pojan kättä lohdutukseksi, jos olisi tiennyt kuolemastaan? Ja miten olisi käynyt, jos kohtalo olisi ollut vallan toisenlainen?
"Öh?"
Sekö olisi ollut edelleen Harryn vastaus, jos vanhempi poika olisi halunnut palkintopallillakin pitää käden omanaan? Vai olisivatko he häpeissänsä unohtaneet koko jutun, kuitaten moisen lapsuksen kilpailuväsymykseksi?
Oli miten oli, viime hetkillään Cedric oli vain niin iloinen, että sai pitää jostain kiinni.
Loppuun asti.