Title: Kahdeksan kertaa kahdeksan
Author: Siiseli
Paring: havaittavissa oleva Severus/Lily
Genre: Angst
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä
Summary: Kahdeksan askelta eteen, kahdeksan oikealle.
A/N Ficcejä hetken mielijohteesta. Tämä sai alkunsa koulussa, niinkin mukavalla tunnilla kuin keittiötyöskentelyn perusteet. Oli hieman tylsää. Olen miettinyt tuohon otsikkoon ficiä pitkään. Tästä ei vain tullut sellainen, mitä aluksi kaavailin, mutta tästä tuli sentään jonkinlainen. Tälläinen jännä. Tahdon omistaa tämän tekstin rakkaalle
shayllleni ja kiitän häntä syvästi parituksesta ja mukavista viestittelyistä tylsillä tunneilla. <3
Kahdeksan kertaa kahdeksan
Sydämeni on saastunut. Sen toinen puoli on läpikotaisin palanut tummaksi ja koppuraiseksi kaikesta pahuudesta. Se on hiiltynyt kokonaan tunnottomaksi kiusaamisesta. Kova kuori on peittänyt koko satutetun ja tarkoituksella loukatun herkän osan. Tehnyt siitä kylmän ja tuntemattoman myös minulle. Hävittänyt onnellisuuden sisimmästäni.
”Severus, kukaan ei koskaan ole välittänyt sinusta. Kukaan ei koskaan ole halunnut sinua riesakseen. Jopa äitisikin itki monta päivää, kun sai tietää olevansa raskaana. Olet hylkiö!”Onneksi toinen puoli sydämestäni on elinvoimainen ja vahva. Se jaksaa suoltaa mieleeni vielä iloisia ajatuksia, antaa positiivisuuden vallata mieleni silloin, kun olen yksin. En tiedä mikä minua potkii eteenpäin, mutta loputon riemu valtaa aina terveen sydämen puolikkaan ja saa sen läpättämään, kun tuttu hahmo ilmestyy näköpiiriini. Punaiset hiukset, pienet sievät huulet ja elämää täynnä olevat vihreät silmät, jotka eivät tunnu sammuvan koskaan. Tämän puolen sydämestäni tunnen vielä, vaikka muut eivät tahdo sitä tunteakaan.
”Sinussa on sitä jotakin, sitä, jota sanotaan sisäiseksi kauneudeksi.”Jokainen hellästi lausuttu sana on valhetta. Kukaan ei puhu totta tässä synkässä maailmassa ja se tuhoaa minua pala palalta. Elämä on peli – peli, josta pitää selvitä hengissä, voittajana. Pelin tarkoituksena on tavoitella voittoa. Jokainen tahtoo voittaa oman pelinsä, vaikka verta ja mustetta vuotava sydän olisi revitty irti rinnasta kovakouraisesti ja raastettu viipaleiksi ivallisesti nauraen. Jokainen kamppailee oman elämänsä jatkuvuudesta tai sen jatkumattomuudesta. Minä jäin paikalleni. En tahtonut siirtyä eteenpäin, tahdoin elää unelmissani.
”Annan sinulle yhden vinkin; Rakkaus on yliarvostettua, mutta viha kertoo välittämisestä.”En silloin ymmärtänyt neuvoa, nyt tajuan sen tarkoituksen. Rakkaus on valheellista ja petollista, viha puolestaan aitoa. Viholliset eivät jätä helposti toisiaan ja loppujen lopuksi he ennen pitkään tappavat toisensa lopettaen suhteensa kylmästi ja koruttomasti ilman tekopyhää surua. Hiljaiset sävelet alkoivat soida päässäni, rauhoittavasti. Lempeästi kuin saatellen uneen pienoista lastaan.
”Kahdeksan kertaa kahdeksan! Kahdeksan askelta eteen, kahdeksan oikealle. Mikä tässä on liian vaikeaa? Elämässä on otettava askelia, jotta pärjäät siinä. Sinuna alkaisin harjoitella enemmän. Sinulla ei ole kuin kahdeksan mahdollisuutta.”Kahdeksan mahdollisuutta elää, kahdeksan kuolla. Numero kahdeksan toi mieleen monia asioita. Numerologian, jäätelön, mustan värin, petollisuuden, askeleet. Asioita, joilla ei loppujen lopuksi ollut mitään merkitystä. Asioita, jotka olivat normaaleita kaikille. Niitä toistettiin joka päivä, tai ne saattoivat tulla ajattelematta mieleen. Ne vain olivat sellaisia, arkipäivän asioita.
”Sanon tämän vain kerran, joten ole kuulolla. Aina, sinulla on aina mahdollisuus jatkaa elämääsi, sinulla on aina valinnan varaa. Muista, aina on mahdollisuus.”Mutta Dumbledore oli väärässä, Pimeyden lordin kanssa ei ole mahdollisuuksia; epäonnistut, kuolet. Onnistut, säästät henkesi vielä pari päivää. Kadehdittavaa, tavallaan. Kuinka jollakin voi olla niin paljon valtaa kuin hänellä. Kuinka joku voi saada sormiaan napsauttamalla kaiken, minkä haluaa ja häntä vielä palvotaan. Pahuus kulkee veressä, hyvyys mielessä. Loppujen lopuksi; mitä väliä sillä edes on?
