Det var alltid Harry, S, på svenska

[Claire]

Author: Claire
Beta: Yökulkija
Rating: S
Pairing: Harry/Seamus
Genre: slash, oneshot, angst, romance, drama

A/N: No niin, täältä teille luettavaksi mun ensimmäinen ruotsinkielinen ficcini! Vaikka tämä onkin vain tämmöinen lyhyt tekstin pätkä, niin kesti tässä silti kyllä muutama päivä kirjoittaa. Mun peruskouluruotsini yhden lukion ruotsinkurssin lisäksi ei ole kovin "kehittynyttä", mutta halusin ehdottomasti tähän juontakin mukaan, minkä seurauksena sinne tuli sitten niitä mulle vähän monimutkaisempia lauserakenteita, joiden ansiosta sain luultavasti pari kivaa harmaata hiusta.

Onneksi sain kuitenkin betan, joka korjaili tekstini julkaisemiskelpoiseksi. Ilman häntä mä olisin ollut lievästi sanottuna melko pulassa Sain tosi paljon hyviä vinkkejä ja muuta palautetta, ja nyt julkaisen tämän tekstin taas vähän entistä viisaampana. Iso kiitos betaamisesta kuuluupi siis Yökulkijalle!

Pepulle potkijana toimi Fanfictiota eri kielillä -haaste, ja osallistunkin tällä siihen. Kommentteja olisi kiva saada Mutta nyt pitemmittä puheitta täältäpä pesee!


* * *


Det var alltid Harry


Seamus kunde inte vända sin blick från Harry, hans smaragdgröna ögon och det kolsvarta håret som vinden lekte med. Harrys leende var på något sätt olikt. Det såg sorgligt och även lite tillgjordt ut. Det var konstigt eftersom Harrys leende aldrig, aldrig var tillgjordt.

Seamus suckade lågt och kastade en sista blick på Harry före denna försvann bakom Hogwarts stora pardörrar med Hermione och Ron. Vad var det med honom? Varför var han så ledsen? tänkte Seamus och blundade när hans nästä fråga dök upp:

Varför kan jag inte sluta tänka på honom?

Det var någonting som skrämde Seamus mycket mer än Harrys sorgliga min.

*

Seamus kom till sovsalen sent på natten. Han hade varit ute och tänkt på allt som oroade honom. Huvudsakligen menade det någonting som han kallade för Harry.

Seamus smög genom rummet och höll just på att sätta sig ner på sin säng när han hörde en ångestfull flämtning från rummets andra sida. Även utan att titta visste han att det var Harry. Det var alltid Harry.

"Harry!" viskade Seamus och skakade på pojken. Harry vaknade inte. Seamus tittade på Harrys ångestfulla ansikte och såg hur dennas desperation blev bara större och större.
"Vakna", bad Seamus och skakade på Harry lite hårdare. "Jag ber dig, Harry. Var så snäll och vakna!"

Harry öppnade sina ögon. Smaragdgrön mötte blå, och blickerna fastnade. Seamus kunde inte slita sina ögon från Harry, inte nu heller. Det kändes som om tiden hade stannat.

Äntligen blinkade Harry, och först då vågade Seamus andas.

"Är du helt okej, Harry?" frågade han.
"Ja... Nej... Äh, ja, det var ingenting."
"Jag vet och jag vet att du vet att det var någonting, Harry."
Harry tystnade.
"Vill du tala om det?" frågade Seamus efter en stund.
Harry sa ingenting och undvek Seamus blick. Tystnaden dröjde och dröjde.
Harry vill inte tala om det, förstod Seamus. Inte med mig. Han höll just på att vända sig bort när Harry greppade tag i hans arm.
"Vänta."

Seamus stannade och tittade på Harry.
"Sitt ner", sa Harry, och Seamus satte sig bredvid honom. För nära. Seamus kunde känna Harrys andedräkt mot sin kind.
"Jag vill inte tala om det, det är sant", fortsatte Harry, "men jag vill göra såhär."

Seamus hann inte tänka på någonting förrän Harrys läppar mötte hans egna. Den var en klumpig kyss men så full av kärlek att den smälte Seamus hjärta.

"Du vet inte hur länge jag har drömt om det här", viskade Seamus, och Harry log så mycket att tiden kunde ha stannat.

Det var den första gången på länge när Seamus såg Harrys äkta, lyckliga leende.

[Renneto]

En muistanut, että ruåtsinkielessä on noin hemmetisti ruotsalaisia o-kirjaimia. x)

Minusta oli ihanaa, kun tähän oli ennätetty ympätä jotain tarinanmuotoista, todellakin. Seamus aloittaa tarinan tarkkailulla, jatkaa tarkkailua ja lopulta se samainen tarkkailu johtaa lopputulokseen. Jee. Kiemurtelin vähän smaragdivihreille silmille, vaikka ne voi perustella monella syyllä. Ennen kaikkea sillä, että kirjasarjakaan ei saa niiden alleviivaamisesta kyllikseen.

Varför kan jag inte sluta tänka på honom?

Det var någonting som skrämde Seamus mycket mer än Harrys sorgliga min.

Tämä oli ehkä paras kohta, hihii! Enter oli mahtava! Hihittelin myös vähän Harryn ja... Nej... Äh, ja -kohdalle. 0:>

[Claire]

Huu, kommentti!

Joo, täytyy myöntää, että Harryn smaragdinvihreät silmät ovat vähän ylikulutettu juttu, mutta mä en voinut olla mainitsematta sitä tässäkin, koska no. Se nyt vaan on oleellinen osa Harrya. Huono selitys, tiedetään, mutta näillä mennään. Tuo lainaamasi kohta on muuten myös mun suosikkikohtani tekstistä (tuntui kerrankin, että joku onnistui), joten on kiva kuulla, että säkin pidit siitä. Kiitos kaunis kommentistasi

[Vlad]

Oj, vad härligt! Joo, ja sitten siirrytään suomeen, koska en osaa enää kirjoittaa ruotsiksi ja suomalaisia kun ollaan, niin suomi olis varmaa kivempi : D

En olekaan ennen lukenut ruotsiksi mitään. Kivaa siis, että sellainenkin teksti täältä Finistä löytyy. Otsikko on mielestäni ihana, siinä on jotain ihanan katkeransuloista "Det var alltid Harry", siin on jotain ihanaa, kun Harry on aina kaiken keskipiste.

Kielellisesti tämä on mielestäni oikeasti hyvä. En nähnyt virheen virhettä, jos ei lasketa yhtä kohtaa, jolle kohottelin hiukan kulmiani, koska ihan kuin siitä puuttuisi väli. Aina välillä vähän tökki omasta mielestäni se, että tuntui että den här tai det här toistui aika usein. Jonkun olisi ehkä voinut korvata lyhyemmällä muodolla.

"Du vet inte hur länge jag har drömt om det här", viskade Seamus, och Harry log så mycket att tiden kunde ha stannat.

Tässä kohtaa olisi ehkä ollut vähän sujuvampaa sanoa "detta". Mutta se on tietysti vain oma mielipiteeni

"Jag vill inte tala om det, det är sant", fortsatte Harry, "men jag vill göra såhär."

Såhär? Onko se sana vai onko se så här? En tiedä.

Tykkäsin tästä. : D ja oli jännä huomata, miten paljon olin ehtinyt jo ruotsista unohtaa, kun ei ole vuoteen nähnyt yhtään ruotsia. Mutta mukavaa oli se, miten hyvin ymmärsin, vaikka en kaikkia sanoja ymmärtänytkään. Kiitos siis!

[Claire]

Jo toinen kommentti, jippii!

Kiva, että uskaltauduit tulla lukemaan tämän pikku ficceröiseni, vaikket ehkä ruotsia usein satukaan lukemaan (täytyy myöntää, etten mäkään sillä lailla kaunokirjallisuudessa tai ficeissä... ikinä oikeastaan). Ja kiva kuulla myös se, että otsikko oli mieleesi ja sen sanoma välittyi lukijallekin, noin mä nimittäin itsekin sen ajattelin.

Virheettömästä tekstistä saa kyllä kiittää lähinnä betaa, tästä nimittäin löytyi kyllä jos jonkinmoisia virheitä ennen betaamisvaihetta Ja tota, mä olen ehkä sokea, mutta en kyllä näin äkkiseltään löydä kuin yhden det här -kohdan (juuri tuon mainitsemasi) ja en oikein viitsi sitä enää alkaa muuttamaan, kun noin olin sen alkujaankin ajatellut, vaikka kyllähän tuo sunkin mainitsemasi vaihtoehto käy hyvin. Tuosta "såhär" mä en ole täysin varma, tarkoitin siis sanoa "mutta haluan tehdä näin", ja tuo "näin" oli ainakin sanakirjassa kahdella tavalla; såhär ja så här. Lisäksi betakaan ei ole sitä korjannut, joten uskoisin, että tuo muotokin on ihan oikein.

Mutta kiva kuulla, että tykkäilit! Suuret kiitokset kommentistasi

[foxtrot]

Hejsan svejsan!

Eka sana, joka mulle tuli tästä mieleen, oli tyylipuhdas. Kielellisesti siis, tätä oli helppo ja mukava lukea mutta ei ollu mitään ihan tönkstönks-kieltä kuitenkaan, tosi hyvä siihen nähden jos oot lukenut B2-ruotsia ja lukiossakin vasta yhden kurssin :-) Ja beta on selvästi kanssa tehnyt hyvää työtä, ei ainakaan pistänyt silmään yhtään virheitä. Toisaalta ruotsin kielioppi ei ole ikinä ollut mun vahvuuksia, mutta joo. :-D

Sitten itse tarinaa ajatellen tässä oli pari tosi hyvää kohtaa ja pari vähän heikompaa. Alku ei ihan heti napannut, tuntui jotenkin kovin kliseiseltä kaikki smaragdisilmät ja hiukset, joilla tuuli leikitteli. Juttu lähti kuitenkin sujumaan sen jälkeen jouhevammin eteenpäin ja tässä oli mukavasti vähän kaikkea, toiminnallisia juttuja ja pohdintaa ja kaksi eri kohtausta eri paikoissa. Toinen "osa" oli mielestäni parempi kuin ensimmäinen, ehkä koska se oli pidempi ja pääsit käyttämään kieltä vähän eri tavalla. Ei toi ekakaan huono ollut, loppu varsinkin parani ja katkaisu oli hyvästä kohtaa, mutta alku oli ehkä vähän irrallinen. Mä jäin ainakin heti miettimään että mitä Seamus siellä pihalla tönötti, haha :-D Toisaalta tää saattaa olla taas mun joku oma ongelma, kyllähän ihmiset saa ulkona seistä...joo, ehkä unohdetaan se. Ihan hyvä oli :-D Tietysti tarina oli aika yksinkertainen ja kerrontakin simppeliä, mutta se on ihan ymmärrettävää kun on vieras kieli käytössä ja vielä ensimmäistä kertaa tällaisessa tarinassa.

Det var konstigt eftersom Harrys leende aldrig, aldrig var tillgjordt.

Hee tykkäsin tästä! Kohtaus tulee aina heti niiin paljon mielenkiintosemmaksi kun lisää tämäntyyppisiä ykityiskohtia hahmoista, ja mun mielestäni tää vieläpä sopi Harryyn.

Smaragdgrön mötte blå, och blickerna fastnade.

Joo ja tämä! Vaikka olikin ehkä vähän käyteytty toi lukittautuvat, kiinnittyvät katseet, niin tykkäsin siitä miten tässä oli jotenkin hektinen tuntu vaikka oli kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin katsekontaktista! Ja tässä näki miten yksinkertainen virke voi olla tosi hyvä.

Ja ai niin! Okei, tää on aika pilkunviilausta, mutta mua tökkäsi vähän silmään toi pariin kertaan toistuva pysähtynyt aika. Ensimmäisessä kohdassa se toimi hirveän hyvin, tuli sellainen vähän henkeä pidättävä olo hetkeksi itsellekin, jota rivityskin tuki. Ai vitsi kun tykkäsin siitä seuraavasta virkkeestä ja asettelusta, sellainen raukeava hetki! Sitten taas tuolla vähän myöhemmin, melkein lopussa, se pysähtynyt aika tuli uudestaan eikä sopinut siihen kohtaan läheskään niin hyvin ja tavallaan vesitti vähän sitä aiempaakin.

Tää oli suloinen pieni tarina ja oli oikeasti kivaa lukea ruotsiksi jotain! Kiitos!

[Claire]

Nå men hej på dej, foxtrot!

Vou, ihanaa, kun sä olet noin pitkän ja analysoivan kommentin jaksanut tänne rustata! Ja hyvä kuulla sekin, että kieli oli sunkin silmääsi virheetöntä - se tosin on kyllä lähinnä erinomaisen betan ansiota. Mun pitää heti alkuun korjata nyt tuo, että olen kyllä siis lukenut ruotsia kolmannelta luokalta lähtien eli A1-ruotsilla mennään. En tiedä, mitä mä tuolla alussa oikein olen sekoillut... Tullut varmaan vaan ajateltua, että ennen lukiota on ollut vain yläaste, haha. Mutta tarkoitin tuolla siis peruskoulua. Menenpäs sen heti sinne korjailemaan *nolona*.

Joo, toisella kielellä kirjoittaessa yleensä keskittyy enemmän juuri siihen kielioppiin kuin itse tarinaan. Ainakin näin mulle aina käy. Ei siis ihme, jos sieltä pari tuollaista tönksähtävää kohtaa löytyi, ja mä en kovin lujaa pure, vaikka niistä ilmoittaakin plussaahan se vain on, että rakentavaa löytyy, sillä siitä aina oppii enemmän. Mä en nimittäin edes huomannut tai ajatellut sitä, että siellä esiintyi kaksi kertaa tuo ajan pysähtyminen, vaikka kuinka monta kertaa olen lukenut tuon läpi. En sitä ala enää muuttamaan, mutta seuraavan kerran, kun ruotsiksi uskaltaudun kirjoittamaan (jos sellaista kertaa vielä tulee), huomaan sitten ajatella tuoltakin kannalta! Heh.

Mutta ihan mahtavaa, että tykkäilit tästä ja noita lempparikohtiakin löytyi. Ää, mä en nyt jostain syystä keksi mitään parempaa kommentoitavaa sun kommenttiisi, mutta tahdon vain siis kiittää sua vielä mahtavasta kommentistasi! Tack så mycket!!

[Elfmaiden]

Aww, vilken härlig liten historia <3 Ihanaa lukea ruotsiksi välillä, ja Seamuksen ihastus Harryyn oli suloista luettavaa. Bra skrivit!

[Claire]

Kiva kuulla, että tykkäsit, Elfmaiden Kiitoksia kommentistasi!

[Arctic Heath]

Etsin Finistä ruotsinkielisiä ficcejä, ja tämä osui silmään Otsikko veti minua puoleensa monitulkintaisuudellaan, mutta mielestäni se on todella suloinen. Seamus ja Harry ovat mielenkiintoinen pari, joten sekin sai minut tarttumaan tähän. Kuten edellisetkin sanoivat, en huomannut virheitäkään Mutta tosiaan ihana ja mielenkiintoinen ficci, jag gillar. Ja plussa siitä, että ylipäätään kirjoitit ruotsiksi

Kiitoksia sivistävästä lukukokemuksesta!

[Claire]

Arctic Heath, kävin tässä läpi vanhoja ficcejäni ja huomasin, että olen tyystin missannut kommenttisi! Kiitokset vielä näin 7 vuoden viiveellä kommentistasi. Kiva kuulla, että tykkäsit, ja jätit tänne puumerkkisi.

[Larjus]

Tavallisesta poikkeava paritus veti puoleensa, kuin myös se että pääsen taas vaihteeksi lukemaan ficiä ruotsiksi! Melkoisen ruostuneella lukioruotsillani sainkin tämän yllättävän hyvin luettua, sillä yleensä mulla on sellainen tunne että jokainen ruotsin kielen sana on luikerrellut pois hyppysistäni jo kymmennen vuotta sitten 🙈 Mutta ei näköjään ole, onneksi, melko passiivisina vain uinuvat mielessäni.

Muhun vetoaa paljon sellaiset sisällöltään aika yksinkertaiset tarinat, joissa keskitytään enemmän hahmoihin, heidän sielunelämäänsä ja keskinäiseen vuorovaikutukseen, joten siksi tämäkin upposi kaikessa simppeliydessään. Tässä oli kans aika sellainen hurt/comfort-meininki, josta myös tykkään tosi paljon! Söpö Seamus, kun noin paljon välittää Harrysta ja haluaa olla tukena 🥺

Varför kan jag inte sluta tänka på honom?

Nii-in, miksiköhän (Rakastuneet toopet on ihania ♥)

Jotenkin niin liikkistä, että Seamus kysyy Harrylta, haluaako tämä jutella, ja sitten aattelee että ei se halua, ei hänen kanssaan 😭😭 Voi kulta pieni. Ymmärrän kyllä sitä, ettei Harry halua puhua, ja olikin sitten söpö veto tuo että hän sen sijaan suuteleekin Seamusta! Tuli väkisinkin mieleen se sananparsi ei puhu eikä pussaa, mutta Harryn kohdalla se taitaakin olla että ei puhu mutta pussaa Kyllä tekee pieni pusuttelu ihmeitä! Ja toisen vilpitön välittäminen ja huolehtiminen myös ♥  Ihanaa, että lopussa Harry ihan kunnolla hymyilee. Alkoi itseänikin ihan hymyilyttää, koska awwws, on tää söpö pieni fici (kaikessa tummasävyisyydessään) ja Harry ja Seamus ovat yhdessä söpöjä ja mä niin tykkään kaikesta söpöstä ja oih ♥ Kiva oli tehdä tällainen löytö Finin syövereistä :3

[Claire]

Larjus, meinasin pudottaa silmät päästäni, kun huomasin, että tämä ficceröinen vielä vetää lukijoita puoleensa näin kymmenen vuoden jälkeenkin Fiilaan kyllä tuon, että arkistojen kätköistä on aina kiva vetää esiin vanhoja ficcejä, ja ei sillä, ei munkaan ruotsi tästä ole parantunut (ainakaan kirjoittamisen puolesta, vaikka ruotsia edelleen kuulen/käytän melkein päivittäin puheessa), joten en tohdi edes olla tästä vanhasta väännöksestä kovinkaan häpeissäni. Haha ei vaan, just ihanaa kun kaivoit tämän esiin, ja muistutit minuakin sen olemassaolosta!

Tällaiset yksinkertaiset ja tunteisiin keskittyvät ficit tuntuvat tulevan multa oikeastaan luonnollisemmin oli kieli mikä tahansa, koska en vain osaa keksiä mitään hienoja, mutkikkaita juonikuvioita, tai kuvailla ympäristöä mielenkiintoisella tavalla. Mutta ihana kuulla, että sinuun se puri! <3 Tuo sananparsi "ei puhu eikä pussaa" on kyllä niin totta Harryn kohdalla, kun ajattelee miten awkwardeja kaanonissakin esimerkiksi Chon ja Harryn väliset kanssakäymiset oli. Mutta Seamuksen kanssa hän nyt sitten uskalsi tehdä aloitteen, ja toivon mukaan pusukin oli hieman luonnollisempi, kuin Chon ja Harryn ensisuudelma

Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! <3