Menneisyyden taakka | S | raapale huonosta ystävyyssuhteesta

[hiddenben]

Nimi: Menneisyyden taakka
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: dominoivan ystävyyssuhteen vaikeus
Haasteet: Originaalikiipeily sanalla myrkkykatko, SOINTI! (heinäkuu, inspiraatio Iisan biisistä Sisko)

K/H: Tämä teksti syntyi lyhyen kirjoitusharjoituksen seurauksena, jossa tarkoituksena oli kirjoittaa hahmo tekemässä jotain kiellettyä. En osannut kirjoittaa tälle tekstille minkäänlaista yhteenvetoa, koska tämä teksti on hetki jonkin hyvän ja huonon välissä. Ennen tätä tarinaa on ollut ystävyyden alun huikeaa huumaa (mihin otin inspiraatiota Iisan kappaleesta Sisko), mutta hiljalleen päähenkilö huomaa ystävänsä haluavan kontrolloida häntä, mikä johtaa yhä synkempiin pyörteisiin. Tarinan nimi puolestaan kuvaa päähenkilön näkökulmaa vanhempana. Mielessäni on siis kokonainen tarina ja aloinkin kirjoittaa tälle kohtaukselle laajempaa kokonaisuutta, mutta päätin lopulta toisin, koska sen tekstin kirjoittaminen olisi vain ollut liian synkkää tälle vuodenajalle. Halusin silti julkaista tämän, koska olen tähän kohtaukseen tosi tyytyväinen. Jos luet, kuulen mielelläni, mitä ajatuksia tästä herää!

Menneisyyden taakka

Anette katsoi minua viattomasti hymyillen ja silmät bambimaisen suurina. Hän ojensi kättään ja heilutteli sormiensa välissä pitelemäänsä, juuri askista poimittua tupakkaa.

“Anna mennä.”

Kuulin, kuinka Mikke naurahti kauempana. Se värisytti minua ja vastustin halua vilkaista häneen. Halusiko Mikkekin, että polttaisin? Pidin katseeni tupakassa. Sen valkoisuus ahdisti minua: miten jokin niin kielletty ja terveydelle haitallinen asia saattoi olla puettu niin puhtaaseen väriin?

“Ota nyt, Eevi. Älä jänistä”, Anette sanoi ja tarjosi jälleen. Hänen hattaranvaaleanpunainen polkkatukkansa näytti lokakuun pimeässä illassa noidan hopeahiuksilta.

Kohotin käteni ja otin tupakan etusormen ja keskisormen väliin. Ele itsessään oli elegantti, mutta savuke tuntui ihoa vasten vieraalta: tiiviisti pakattua tupakkaa sätkäpaperin sisällä. Hyllytin näitä kaupassa joka viikko, mutta en ollut koskaan koskenut muuhun kuin askiin.

Aneten sytkäri napsahti ja liekki syttyi silmieni eteen. Hätkähdin, mutta en sentään ottanut askelta taaksepäin. Vilkaisin Anettea. Miksi hän teki tämän minulle? Minun ei olisi koskaan pitänyt paljastaa hänelle, etten ollut koskaan polttanut, mutta Anette osasi raaputtaa minusta irti jokaisen salaisuuden, halusin sitä tai en.

Sormeni tärisivät, kun kohotin tupakan huulilleni ja ojentauduin eteenpäin kohti sytkäriä. Hengähdykseni sai liekin väreilemään. Mieleeni piirtyi äidin pettynyt ilme ja korvissani kaikui isoisän tupakkayskä.

Kun savukkeen pää alkoi kyteä, tajusin, etten tiennyt enää tästä eteenpäin, mitä minun piti tehdä. En ollut koskaan polttanut, enhän minä edes saanut polttaa!

“Sulje huulet sen ympärille ja ime”, Anette kuiskasi, ja siinä hetkessä minä vihasin hänen makeaa ääntään, huulille kaartuvaa hymyä ja suoria hampaita, joihin oli tarttunut punaista huulipunaa.

Puristin silmäni kiinni samaan aikaan, kun painoin huuleni sätkäpaperia vasten. Sitten imaisin.

[flawless]

Tämäpäs oli kiva, jotenkin tosi freesi ja mielenkiintoinen aihe! Tämä toimi oikein hyvin tällaisena lyhyehkönä ja erillisenä kohtauksena, vaikka toki ystävyyssuhteista ja niiden dynamiikoista olisi kiva lukea enemmänkin, mutta tämä oli oikein hyvä tällaisena pätkänä. Mä pidin erityisesti siitä, että tässä hypättiin suoraan tuohon kohtaukseen ilman pohjustusta, ja lukiessa sai sitten havainnoida ja tehdä tulkintoja hahmoista ja tilanteesta itse ja pikkuhiljaa piirtää sitä kuvaa kokonaisuudesta ja siitä, mihin suuntaan tässä oltiin vinossa. Tämä oli tavallaan arkinen ja samaistuttava, mutta silti kuitenkin kiinnostava ja erilainen, ehkä koska tässä pureuduttiin niin avoimesti siihen, mitä kertoja koki ja ajatteli - tämä oli rehellinen ja raadollinenkin omalla tavallaan. Pidin kovasti myös yksityiskohdista, esim. Anettea kuvailtiin kivasti ja hänen kieroudestaan saatiin hyvä kuva näinkin lyhyessä ajassa pienien nyanssien avulla, ja isoisän tupakkayskät ja röökin hyllytykset tekivät kertojasta luonnollisen tuntuisen. Tässä oli myös jotenkin tosi uskottavan kuuloista kuvausta teinien keskinäisestä kulttuurista, tai ainakin niin minä tämän tulkitsin että tässä puhuttiin teineistä tai nuorista aikuisista, sellainen mielikuva tästä tuli vaikka nyt kun asiaa mietin, niin ei niin taidettu varsinaisesti suoraan sanoa. Mielenkiintoinen pätkä, kiitos!

[Waulish]

Oho, onpa mielenkiintoinen aihe! Minäkin flawin tavoin tulkitsisin nämä hahmot osapuilleen teini-ikäisiksi tai nuoriksi aikuisiksi, ja siinä iässä usein koetellaan ystävyyssuhteita ja omia rajoja ja sitä, kuka oikeastaan onkaan ja mitä elämältään haluaa. Tässä tekstissä ilmenee erityisen hienosti se paine, jota kavereilta joskus voi tulla - paine joukkoon kuulumisesta, tasavertaisuudesta, rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Se voi olla tosi musertavaakin ja ajaa ihmisen tekemään jotain, mitä ei todellisuudessa haluaisi tehdä. Minusta rivien välistä on havaittavissa se, miten kertojan ja Aneten välillä on ehkä jossain vaiheessa ollut ainakin orastavaa luottamusta (kertojan epätoivoiset mietteet siitä, miksi Anette tekee hänelle näin, voisivat viitata siihen suuntaan), mutta nyt ystävyyssuhteen todellinen luonto alkaa valjeta. Siinä ei olekaan kyse toisen arvostamisesta ja keskinäisestä luottamuksesta, vaan painostamisesta, kontrollinhalusta ja epäterveestä vuorovaikutuksesta.

Minusta on kiintoisaa ja kutkuttavaa, miten tässä tekstissä ja Eevin näkökulmassa rinnastuvat vastakohdat: tupakka on epäterveellistä, mutta kuitenkin se on puhtaan valkoisessa kääreessä, mistä saa ihan toisenlaisen mielikuvan, ja samoin Aneten suloisen hattaranvaaleanpunainen (ihana adjektiivi muuten, niin kuvaava!) tukka näyttäytyykin illan pimeydessä ja painostavassa tunnelmassa noidan tukalta. Se kuvastaa osuvasti sitä, miten kaikessa on kääntöpuolensa eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää.

Tekstistä välittyy se, miten iso ja vaikutusvaltainen asia tämä kokemus Eeville on, ja siihen peilaten tekstin nimi on minusta todella osuva. Vielä vuosienkin päästä Eevi ehkä muistaa sen, miten hänet painostettiin johonkin, mitä hän ei halunnut tehdä. Tupakan kokeileminen voi äkkiseltään vaikuttaa pieneltä jutulta, mutta sillä voi kuitenkin olla valtava vaikutus - varsinkin, kun se on ehkä vain jäävuoren huippu tässä epäterveessä ystävyyssuhteessa.

Kiitos paljon, kylläpä tämä herättikin ajatuksia! -Walle

[hiddenben]

flawless, huippua kuulla, että tämä avautui tuolla tavalla myös pelkkänä kohtauksena! Mielessäni rakentui jo isompi tarina, mutta en vain saanut itsestäni riittävästi energiaa suurempaan kokonaisuuteen. Kivaa myös kuulla, että pidit tämän avoimuudesta, koska sitä lähdin hakemaan: jonkinlaista raaempaa kuvausta, eräänlaista valaistumisen hetkeä siinä, kun tajuaa, millaisen ihmisen seuraan on oikeastaan päätynyt. Ja joo, olet kyllä oikeassa, että tässä ollaan teini-ikäisiä! Yritin sujauttaa sinne huomautuksen siitä, että Eevi ei ole vielä tarpeeksi vanha polttamaan tupakkaa laillisesti, mutta yksi pieni lause jää helposti huomaamatta Kiitos huippukivasta kommentista ja että luit! ♥

Waulish, ilahduin valtavasti, kun huomasin sinun kommentoineen tätä! Kirjoitat itse niin upeita hahmotutkielmia ja nimenomaan nuorista ystävyyssuhteista (ja kyllä, Eevi ja Anette ovat tässä teini-ikäisiä!), että oli kivaa kuulla, mitä pidit tästä minun tekstistäni Kiitos siis kommentista, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi ja huomata, mitä kaikkea tekstistä lukijalle irtoaa. Olet ihan oikeilla jäljillä siinä, että Eevin ja Aneten ystävyys on alkanut hyvin ja on ollut lupaus jostain paremmasta, mutta hiljalleen Anetesta paljastuu halu ohjata ns. heikompaa ystävää, mihin Eevi tässä tekstissä juurikin reagoi. Hauskaa myös, että löysit yhteyden tekstin ja otsikon välillä, sillä juuri sitä lähdin hakemaan Kiitos hienosta kommentista ja että luit! ♥

[Vendela]

Huomasin tämän jo alkukuusta, mutta en tullut tarttuneeksi tähän heti. Nyt kuitenkin tulin lukemaan tämän

Minulla oli ehkä vähän erilainen odotus siitä, minkälainen teksti tämä olisi. Mutta tämä johtuu yksinomaan siitä, että tuo otsikon "raapale huonosta ystävyyssuhteesta" toi mieleeni erään oman huonon ystävyyssuhteeni ja tietenkään täältä ei löytynyt juuri sitä tarinaa, koska se on omani eikä sinulla ole siitä mitään hajua Kerron tämän tässä siksi, että ymmärrät miltä lähtökohdista aloitin lukemaan tätä.

Painostaminen ja toisten miellyttäminen ovat todella mielenkiintoisia teemoja. Tässä oli molemmat kirjotiettu todella hyvin ilman, että kumpaakaan alleviivattiin liikaa. Jokainen varmasti haluaa ajatella, ettei ole itse koskaan painostanut ketään, mutta koska kokemusket ovat aina subjektiivisia, niin jokaisella on vain se oma näkemyksenä. Aika harvoin sitä menee kenellekään sanomaan tai myöhemmin kertomaan, että on kokenut joutuneensa painostuksen kohteeksi. Se sitten, että miksi sortuu miellyttämään jotain toista ja tekemään jotain mitä ei tahtoisi on todella mielenkiintoinen kysymys! Joten tämän tekstin teemat herättivät todella paljon ajatuksia

Tuossa edellä flaw sanoikin jo, että tämä toimii hyvin tällaisena lyhyenä tekstinä ja olen samaa mieltä Toki pidemmässä tarinassa pääsisi syvemmälle hahmojen sisään, mutta itse näen tässä ehkä kuitenkin nämä teemat hahmoja tärkeämpinä joten siksi tämä on hyvä näin.

Tuosta iästä on sanottava, kun luin noita kommentteja ja sinun vastauksia, että piti ihan palata tekstiin ja etsiä tuo kohta mihin viittasit Koska itseäni hämäsi tämä: Hyllytin näitä kaupassa joka viikko, mutta en ollut koskaan koskenut muuhun kuin askiin, josta tuli kuva että Eevi olisi jo täysi-ikäinen kun on kerran kaupassa hyllyttämässä tupakkaa. Siis en tiedä yhtään kuinka tämä oikeasti menee, mutta miksi ajattelen että tupakkaa saisi hyllyttää vain täysi-ikäinen Tiedän kyllä, että alaikäisenä voi olla töissä kaupassa, tai horjoittelussa. Tämä nyt ihan vaan tämmöisenä todella sivuhuomiona itse tarinasta. Mielsin kyllä hahmot teini-ikäisiksi jolloin tuo toisen miellyttäminen on huomattavasti suuremmassa roolissa kun ehkä sitten vanhempana.

Tämä oli todella hieno raapale joka tosiaan nosti erilaisia ajatuksia pintaan. Kiitos tästä!

Vendela

[Larjus]

Waulish tätä kommiksessa tarjosi/suositteli, ja aihe herätteni kiinnostukseni, onhan sitä itselläkin valitettavasti kokemuksia huonoista/kyseenalaisista ystävyyssuhteista (eikä sitä oo itsekään teininä aina niin kovin fiksu ja tahdikas muita kohtaan ollut 😅 vaikkei ole pahaa meinannutkaan). Mulle tuli tätä lukiessa mieleen kouluissa kuullut päihdevaroitukset ja se, miten tuollainen riski kokeilla painostuksen takia on olemassa (itse en onneksi koskaan liikkunut sellaisissa piireissä). Tässä olikin loppujen lopuksi aika kuumottava ja painostava tunnelma, kun kyllä sitä vielä aikusenakin tietää ryhmän painostuksen voiman (vaikka ne teini-iässä varsinkin voimakkaammilta tuntuu). Tällainen toimiikin musta erinomaisesti juuri näin, lyhyenä pätkänä, vaikka pohjimmiltaan kuuluukin osaksi isompaa kokonaisuutta. Se jotenkin korostaa tämän tunnelmaa ja sitä, miten eletään hetkessä.

Pidin katseeni tupakassa. Sen valkoisuus ahdisti minua: miten jokin niin kielletty ja terveydelle haitallinen asia saattoi olla puettu niin puhtaaseen väriin?

Tää oli musta hienosti kerrottu kohta (tai no, koko tarina on hienosti kerrottu, mutta tää nousi erityisen hyvin esiin). Ristiriidat kerronnassa puree muhun hyvin, kuten tässäkin just haitallisen ja kielletyn tupakan "viaton ja puhdas" väri.

Lukiessa pohdiskelin myös sitä, että Anette ei varmaankaan ajattele olevansa mitenkään erityisen painostava tai paha tuossa tilanteessa, kunhan vain kokee tupakoinnin olevan siistiä ja haluaa Eevinkin kokevan samoin, olevan osa sitä "coolia" joukkoa. Toki noiden alkusanojesi myötä voi päätellä, että Anette on kuitenkin itsekeskeinen tyyppi ja haluaa muiden tekevän juuri niin kuin hän haluaa (mikä ei tietenkään ole hyvä). Vois kyllä olla hauska tietää, mitä Anette sitten aikuisena ajattelis teinivuosistaan, kokeeko hän tehneensä mitään väärää 🤔 (joo huomaa että mun ajatukset lähti jo hyvään lentoon tätä lukiessa )

Mielessäni on siis kokonainen tarina ja aloinkin kirjoittaa tälle kohtaukselle laajempaa kokonaisuutta, mutta päätin lopulta toisin

Fiilaan tätä Mut musta on kiva että kirjoitit ja julkaisit ainakin tämän lyhyen kohtauksen. Taustalla oleva idea kuulostaa sekin mielenkiintoiselta, että jos aiot senkin kirjoittaa jossain vaiheessa alusta loppuun niin tosi paljon tsemppiä! Sitä olisi kiva lukea :3

[hiddenben]

Vendela, olipa kivaa saada sinulta kommentti, kiitos siitä! Ja tosi mielenkiintoista saada lukea ajatuksiasi tekstistä. On ihan totta, että kaikki ystävyyssuhteet ovat erilaisia ja ne huonotkin ovat huonoja eri tavoin, joten ymmärrän hyvin tuon lähtökohtasi! Mutta kivaa, että löysit tästä silti paljon pohdittavaa. Erityisesti tuo, että teema nousee tässä hahmoja tärkeämmäksi oli mielestäni osuvasti sanottu! On vähän pelottavaa ajatella, että on itsekin ehkä joskus painostanut tietämättään jotakuta tekemään jotain, mutta hyvin luultavasti niin on tapahtunut eikä sitä välttämättä tajua itse ellei joku erikseen siitä sanoisi. Tuosta ikäjutusta vielä, että mielestäni olen itse hyllyttänyt tupakkaa tyyliin 17-vuotiaana, mutta voihan se olla, että niin ei enää saa tehdä. Tai sitten muistan väärin. Äh, ehkä tämä teksti pitäisi sijoittaa jonnekin 80-luvulle, jos tuo fakta silloin täsmäisi? Kuinka vain, iso kiitos kommentista ja että luit! ♥

Larjus, kivaa, että nappasit tämän kommenttikampanjasta! Minua on aina kiinnostanut tuo painostamisen kulttuuri ja siitä on omakohtaista kokemusta, kun en ole koskaan oikein innostunut polttamisesta tai juomisesta (mikä sitten luonnollisesti toimi inspiraationa tässä tekstissä ). Kivaa siis kuulla, että onnistuin tuomaan tuon tunnelman tähän tekstiin! Tuo pohdintasi Anetesta oli mielenkiintoinen, koska itse ajattelen hänen tiedostavan oman käytöksensä, mutta eihän siitä ole tosiaan mitään takuuta. Nopeasti tuollainen käytös voi muuttua itselle normaaliksi ja itsestään selväksi, jolloin ei edes tajua, että painostaa jotakuta tekemään jotain. Minäkin mietin, mitä Anette menneisyydestään miettii aikuisempana! Ja myönnettäköön, että juuri tuo ajatus pyöri myös taustalla tuota kokonaistarinaa pohtiessani... Olisipa enemmän aikaa ja energiaa kirjoittaa! Murr Kiitos hurjan kivasta kommentista! ♥

[Kaarne]

Menee hermo ko toi Anette on tommonen girlboss, sais nyt lopettaa Eevin painostamisen ja ajatella ystävänsä hyvinvointia! Toivottavasti Eevi löytää pian uusia ystäviä tai uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi!

Oli miten oli, tääkin on erittäin tehokas ja toimiva teksti, koska tästä tulee hyvin ilmi tuollainen nuoruuden epävarmuus ja ystävyyssuhteeseen uponnut aika ja sitoutuminen. Pidin taas kerran paljon myös yksityiskohdista, erityisesti Anetten hampaisiin tarttuneesta huulipunasta. Tuntuu aidolta, että tuollaisessa stressaavassa ja painostavassa tilanteessa juuri tuollaiseen pieneen yksityiskohtaan tulisi kiinnittäneeksi huomiota.

Tää on kommenttimaratonin lopetukseksi kyllä ehkä vähän surullinen teksti, kun päättyy Eevin kannalta ikävästi, mutta aion ajatella, että hän siitä vielä pääsee eteenpäin kun tajuaa, ettei Aneten kanssa ole lopulta kauhean hyvä olla. Ja onneksi sulla on paljon myös toiveikkaampia tekstejä, joten voin seuraavaksi lukea sitten taas sellaisen.

Kiitos tästä illasta ja hyvistä hetkistä tekstien parissa, oli hauskaa, oot mitä mainioin! ❤️