Sielutonta sumua, K-11 (Ankeuttajan PoV, raapale)

[Claire]

Ficin nimi: Sielutonta sumua
Kirjoittaja: Claire
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angstinen raapale
Vastuuvapaus: Potterit, mukaan lukien ah-niin-ihanat ankeuttajat kuuluvat täysin Rowlingille. En saa tästä raapaleesta rahallista vastinetta.
Yhteenveto: Mitä, jos voisit kurkata ankeuttajan sisimpään?

Sielutonta sumua

Ankeuttaja. Siksi ne minua kutsuvat. Pelottavana, iljettävänä ja pahansuopana olentona ne minua pitävät, sieluttomaksi soimaavat. Ne eivät erota minussa minuutta: niille meidän kaltaiset ovat yhtä ja samaa sumua.

Minä sentään arvostan jokaista suudelmallani siunattua, hartaasti vaalin heidän onnellisimpia muistojaan. Ne ovat minulle vahvempia kuin huumeet, nikotiini tai seksin tuoma euforia. Vahvempia kuin mikään mielihyvä, jonka olen tuntenut ihmismuistoista.

Minussa ne elävät ikuisesti, koska minä olen ikuinen ja loputon. Sietäisivät olla kiitollisia. Vaan ei, niiden mielestä kuolema ja mullaksi muuttuminenkin on parempaa. Typerät, kiittämättömät ihmiset!

Sieluton, hmh. Niin kai sitten.

Vaan eivät ne ihmisiksi itseään kutsuvat ole oikeasti yhtään sen parempia.

[sademestari]

En ole koskaan tullut ajatelleeksi millainen sielunelämä ankeuttajalla mahtaisi olla. Ne on jotenkin niin vastenmielisiä olentoja kirjoissa, ettei niitä tee mieli sen enempää pohdiskella Mutta onhan ne myös kaikessa vastenmielisessä mystisyydessään tosi mielenkiintoisia olentoja, varsinkin kun niistä ei niin hirveästi mitään ylimääräistä lorea kerrota kirjoissa. Tässä tekstissä oli kiva sekoitus tuota ankeuttajan arvostusta itseään kohtaan sekä katkeruutta ihmisiä kohtaan. Käy järkeen, että ei siinä välttämättä hirveän lämpimiä tunteita ihmisiä kohtaan herää, kun nimitellään ankeuttajaksi ja inhottavaksi 

Minä sentään arvostan jokaista suudelmallani siunattua, hartaasti vaalin heidän onnellisimpia muistojaan.

Tämä oli lempilauseeni tästä raapaleesta! Jotenkin tuo ajatus siitä, että ankeuttaja näkee antamansa suudelman siunauksena on pysäyttävä ajatus. Mutta totta kai se niin on! Ei ole mitään syytä miksi se ei näkisi itseään muistojen vartijana ja suojelijana.

Kiitos raapaleesta, pidin siitä kovin!

[Claire]

Voi, kiitos paljon kommentistasi, sademestari! Joo, onhan nuo ankeuttajat kirjoissa hyvin inhottavia, ettei niitä mielellään ajattele. Mutta juuri tuo mystisyys ankeuttajissa kiehtoo itseäni. Ankeuttajat kuitenkin kääntyivät Voldemortin puolelle, kun tämä nousi toisen kerran - heidän siis täytyi jollain tapaa ymmärtää, mitä velhomaailmassa on meneillään. Eli kuvittelisin, että heillä jonkinlainen sisäinen maailma ja jopa mielipiteitä on. Mukava kuulla, että pidit tästä lyhyestä kuvauksesta siitä, millainen ankeuttajan sisin voisi olla.

Olen muuten myös aina miettinyt, mistä ankeuttajat ovat lähtöisin… Ne ilmeisesti elävät ikuisesti - mutta syntyykö niitä lisää? Tai siis miten ne ovat ylipäätään saaneet alkunsa? En muista, sivuttiinko tätä mitenkään canonissa… Mutta itselleni heistä tulee jotenkin etäisesti mieleen Sormusvarjot / Mustat ratsastajat Taru Sormusten Herrasta. Sellainen tumma, mystinen, kasvoton ulkokuori molemmilla. Lisäksi Sormusvarjoista on kerrottu osuvasti Wikipediaa lainaten: ”Niiden hengitys, jota kutsuttiin nimellä Musta hengitys, oli myrkyllistä, ja niiden huuto aiheutti pelkoa ja epätoivoa kaikissa, jotka sen kuulivat”. Tulee mieleen Ankeuttajan suudelma ja Ankeuttajien läheisyyden aiheuttamat reaktiot ihmisissä ylipäätänsä