2.
15.5.
Rakas päiväkirja,
tänään oli unelmien päivä. Nimittäin hän, hän niin komea mies käveli kepein askelin tänään luokseni. Hän nosti kirjat, jotka olin pudottanut vahingossa, tiiraillessani häntä. Hän on niin avuliaskin. Hän makasi ruohikossa ja luki kirjaa. Minun olisi niin tehnyt mieli mennä hänen luokseen, mutta en uskaltanut. Kadun sitä nyt, mutta teen sen vielä jonain päivänä. Menen hänen luokseen ja kiljun kurkku suorana rakastavani häntä. Juuri niin teen. Ihan sama vaikka koko koulu näkisi ja kuulisi. Se ei haittaa, sillä hänen kultainen sydämensä on rakkauden arvoinen. Ja toivottavasti minun arvoinen. Toivottavasti hän ei lähde koskaan luotani, koska muutoin sydämeni on sirpaleina. Se meinasi jo tänään särkyä, näin nimittäin hänet portailla jonkun toisen tytön kanssa. Voi, se meinasi särkeä sydämeni lopullisesti. Mutta onneksi lähdin paikalta. Entä jos he tekivät jotain muuta kun vain istuivat. Ei, sitä en tahdo tietää. Enkä usko, että mitään tapahtui, sillä se tyttö, joka hänen kanssaan istui, ei ole hänen arvoisensa. En tiedä olenko minäkään, mutta tahdon vain uskoa sen. Ja jos olen oikeassa, se tulee vielä joskus esille. Sydämeni pakahtuu onnesta enemmän kun koskaan. Kyllä minä tiedän, että sekin päivä joskus koittaa. Toivota minulle onnea, nimittäin huomenna sanon sen hänelle.