Kirjoittaja Aihe: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale  (Luettu 3203 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« : 07.01.2018 14:13:45 »
Ficin nimi: Noitaäiti
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Päähenkilö: Lotor
Genre: Synkkä draama, ripaus angstia

Summary: Äidit eivät olleet lastensa silmissä hirviöitä, mutta hänen äidillään oli kiiluvat silmät, kolho hymy ja veitsenterävät kynnet sormiensa päissä.

A/N: Viime päivinä olen ilmeisesti tullut pohtineeksi Lotorin äitisuhdetta ja sen kiemuroita siinä määrin, että tällainen tekstinpätkä päätti räjähtää päästäni ihan varoittamatta. :D



***



Hänen äitinsä kerran niin lempeät kasvot olivat käyneet raihnaisiksi ja kivenkylmiksi. Kumaraan painunut ryhti kätkeytyi hupullisen viitan suojiin kuin olisi voinut piilottaa itsensä ympäristöltään, rakentaa itselleen rauhan linnakkeen jonnekin, minne druidien loitsutkaan eivät kaikuneet. Rauhaton sielu etsi täyttymystä, mutta järki oli altis riutumaan pakkomielteissään.

Äidit eivät olleet lastensa silmissä hirviöitä, mutta hänen äidillään oli kiiluvat silmät, kolho hymy ja veitsenterävät kynnet sormiensa päissä. Hänen äitinsä oli kauhistuttava.

Muistoilla oli voima kullata menneisyyden kauneutta, mutta myös repiä hänen paatuneesta sydämestään ajoittain viattomia henkäyksiä, jotka olivat tukehduttaa. Hän näki omissa kasvoissaan äitinsä menneisyyttä, pilkahduksia ajasta, jona kuulaat silmät eivät olleet painuneet onttoihin kuoppiinsa. Ajasta, jona eloa henkivä iho ei vielä ollut paperinohuen kuihtunut, eivätkä kauniisti aaltoilleet hiukset roikkuneet kasvojen edessä pitäen pilkkanaan viimeisiä inhimillisyyden rippeitä. Omissa platinasuortuvissaan hän näki osan äitiään, ja se sai hänet voimaan pahoin.

Muistot härnäsivät toisinaan säälimättömästi. Ne vaikenivat, ja hän kohtasi pelkkää tyhjyyttä kuin jotain olisi pyyhitty keinotekoisesti pois. Ehkä olikin. Ehkä hän ei koskaan ollutkaan pitänyt äitiään kädestä tai syleillyt tätä kuin kalleinta aarrettaan. Kenties muistikuvia oli vaivutettu niin syvään uneen, että niiden todellisuuden epäileminen oli perusteltua. Äiti kun oli taikuudessaan kovin kyvykäs. Hänellä puolestaan ei ollut edes kuvaa, jota hän kenties olisi voinut vaalia kauan sitten unohdettuna reliikkinä. Totuuden nimissä se oli hyvä, sillä senkaltainen muisto entisestä äidistä ei olisi enää kyennyt herättämään rintakehässä kalvavaa kaipauksen tunnetta. Vain houkat syleilivät menneisyyttä ennemmin kuin käänsivät kasvonsa kohti tulevaa.

Äidin suhtautuminen häneen oli käynyt välinpitämättömäksi, ja hän muuttunut miltei ventovieraaksi. Tämä tiesi hänet nimeltä ja asemalta, muttei kiinnittänyt pelottavan älykästä mieltään muuhun. Rohtuneet huulet puhuivat kruununprinssistään muodollisesti, liian kohteliaasti. Se ei ollut sama suu, joka kerran verevänä ja hymyillen oli kutsunut häntä taivaankaarensa kirkkaimmaksi tähdeksi.

Vai oliko sittenkään?

Oli kovin julmaa olla kykenemätön palauttamaan mieleensä hetkiä, joina äiti ei ollut katsonut maailmaa ja häntä noidan valeasunsa takaa.

"I read you loud and clear, Lizard."

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 252
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #1 : 20.01.2018 18:16:29 »
Tässä on varsin mielenkiintoinen näkökulma otettu Lotorin ja Haggarin suhteeseen. Lotor selvästi inhoaa äitiään, mutta samalla olen poimivani tästä haikeuttakin. Lotor haluaisi muistaa ajan ennen "Haggaria", mutta samaan aikaan muistaminen olisi myös kipeää, koska menneeseen on mahdoton palata. Ja ne asiat, jotka Lotor muistaa, eivät hänestä välttämättä edes ole oikeita muistoja. Minusta aika ikävä ajatus joutua elämään tuollaisessa on vai ei -tilassa. Jos Haggar no istuttanutkin Lotorin mieleen valemuistoja, se ehkä kuitenkin kielisi jonkintasoisesta välittämisestä. Että kaiken sen viileän ja kohteliaan kuoren alla olisikin vielä rakastavan äidin sydämen rippeet.

Tämä nosti mieleeni myös uudestaan kysymyksen Lotorin aikajanasta. Muistaakseni sarjassa ei ole näytetty, että Lotorkin käyttäisi uumenvoimaa itseensä. Olen aikaisemminkin siksi pohtinut, kuinka vanha Lotor todella on. Onko hän syntynyt kenties samoihin aikoihin kuin Allura (en kuollakseni muista, onko sarjassa näytetty Lotoria vauvana) vai onko Lotor syntynyt vasta Galra Imperiumin kukoistuksen aikaan? Ja jos Lotor on syntynyt samaan aikaan Alluran kanssa, eikä ole uumenvoimaa käyttänyt, onko Zarkon ja Haggar pitäneet hänet unessa kaikki 10 000 vuotta? Jos ovat, miksi Lotor on herätetty juuri noihin aikoihin ja luultavasti ennen Voltronin uudelleennousua, koska hänellä kuitenkin jo on omat luotettavat kenraalinsa? Ääk, niin paljon kysymyksiä! Toivottavasti tulevat kaudet vastaavat näihin ;D

Oikein mielenkiintoinen ja kysymyksiä ajatuksia herättävä teksti!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #2 : 20.01.2018 23:31:04 »
Kiitoksia jälleen, Piraatti! <3

Jep, kaikki ne monet kysymykset, joihin vastauksia saa vielä odotella... Epätietoisuus raastaa kuin juustohöylä. Mikä on Haggarin ja Lotorin välinen suhde kokonaisuudessaan, muistavatko he toistensa olemassaoloa sillä äiti ja poika -tasolla, miten vanha Lotor todella on ja millaisissa olosuhteissa varttunut... Yhyy, niin vetovoimainen hahmo, mutta menneisyys toistaiseksi ihan hämärän peitossa. Pahus vieköön. xD

Omalla tavallaan se on kaunis ajatus, että noidan kuoren alla olisi vielä ripaus äitihahmoa. Jos näin on, kokonaisuus tuntuisi tosin entistäkin riipaisevammalta kaiken sen kanssa, mitä on ennen ollut ja mitä ei ole enää. Sain ihan älyttömästi feelssejä niistä takaumapätkistä, joissa paneuduttiin Zarkonin ja Honervan menneisyyteen. ;__; Ja juuri että mikä oli Lotorin paikka minkäkin tapahtuman aikaan... Se kun vain niin yhtäkkiä tupsahti mukaan sarjaan. :D Oli miten oli, spekulointi on hyvinkin kiintoisaa!

- Ayu
"I read you loud and clear, Lizard."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 859
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #3 : 21.01.2018 13:30:25 »
Oi, Lotor-ficci! <3 Tämä hahmo hypähti heti aluksi suosikkieni joukkoon, mutta ficcejä siitä ei ole oikein ollut, joten olipa vallan mainiota huomata tämä ja aihekin on todella mielenkiintoinen.

Lotorilla on kieltämättä erikoinen äitisuhde ja tästä oli mielenkiintosta lukea ja kuvailu siitä, millaiseksi Haggar on muuttunut, sopi todella hyvin. Oikein mainiota kuvailua siis kokonaisuudessaan! Muutenkin, kuten sanoin, aihe oli varsin mielenkiintoinen ja tästähän lukisi mielellään vaikka kuinka paljon lisää (vaikka en missään nimessä tarkoita, että tämä olisi jäänyt liian lyhyeksi). Kiitokset tästä, tykkäsin paljon!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #4 : 21.01.2018 19:11:46 »
Kiitoksia, Odo! <33

Lotor kyllä teki mainion sisääntulon sarjaan ja jäi heti mieleen positiivisella tavalla. Lisäksi hahmon ympärillä pyörivät kysymysmäärät lisäävät mielenkiintoa ja halua saada juttuja selville. ;D Tämä oli ensimmäinen teksti liittyen kyseiseen hahmoon, muttei taatusti viimeinen. :D

- Ayu
"I read you loud and clear, Lizard."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 646
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #5 : 27.01.2018 10:40:18 »
Tää on roikkunut mulla lukulistalla jo niin pitkään, että tänään herättyäni ja melko pian Lotoriin törmättyäni (Tumblr vain, valitettavasti, tai no en tiä, irl-kohtaamisessa saattaisi tulla pissat housuun) aattelin heti, että kyllähän Haggar-ficci täytyy korkata tänään! Sillä nimellä mä tätä ajattelen, vaik Lotor on päähenkilönä mainittu, johtunee ficin nimestä ;D

Olipa jännä ficci. Sellainen tavallaan tunteisiin kovastikin vetoava, mutta toisaalta etäännytetty. Eli siis varsin IC! Koska en mä nää Lotoria mitenkään ihmisenä hahmona, joka iltaisin puristelisi äitinsä kuvaa ja itkisi itsensä uneen. En mä usko, että sillä on ollut sellaista hahmoa elämässään oikeesti, parka. Tai jotenkin tää soveltuu mun pää-canoniin tää ajatus. Toki sillä on varmaan ollut joku lastenhoitaja - uuh! Aattele, jos joku Thace olis määrätty hoitamaan pikku-Lotoria? Ei, se on varmaan liian nuori, mut Ulaz vaikuttaa vanhemmalta! TAI KOLIVAN! Omg omg omg. Sit ne kohtaa, kuin Luke ja Vader, ja Kolivan onnistuu leikkaamaan Lotorilta TUPSUN HIUKSIA ennen kuin Lotor tipahtaa ja huutaa NÖÖYYYY koska nyt sillä on kolo kampauksessa :F

...anteeksi...

Mutta oikeesti, tästä kuviosta saa vaikka mitä revittyä. Muutenkin oon miettinyt, että koska Honerva/Haggar ja Zarkon on eläneet yli 10 000 vuotta, mikä Alluran ja Coranin reaktioista (pilotissa) päätellen on tavattoman pitkä aika altealaisen/galran elää, niin oletettavasti ne toisen ulottuvuuden ölliäiset on syypäitä pitkään elämään. Ja koska ulkonäöllisesti päätellen Lotorilla ei niitä oo sisuksissaan, niin ilmeisesti Lotor on syntynyt "vähän" myöhemmin kuin Allura. Eli oisko Lotor edes koskaan nähnyt Honervaa? Epäilen että ei. Ellei sitten ölliäiset oo "infektoineet" vauvaa jo ennen syntymää hmm. Ei, ehkä mä #hc enemmänkin sitä että Lotor on galran ikäluokassa joku 20-30, montaako sataa vuotta se sitten meikäläisten ajanlaskussa tarkoittaa, ja se on vaan nähnyt Haggarin aiempia muodonmuutostasoja. Koska varmasti Haggarin muutokset on graduaalisia, eihän se näyttänyt niissä takaumissa ydinmehuilun (hehe tuota suomennosta) yliannostuksen jälkeen kuitenkaan ihan vielä Haggarilta. Tai sen ölliäishyökin jälkeenkään.

JOO! Mutta niin. Asiaan. Tyksin hirmuisesti tuosta quotesta mikä sulla tuolla ylhäällä <3 ja siitä, että Lotorilla on edes yksi hyvä muisto äidistään: "taivaanrannan kirkkain tähti" <3

....ehkä.... (dudumdumduuuu!)


Olipas hirmuisesti ajatuksia herättelevä ficci, kiitos tästä! :-*




// Oho, joo Piraatilla oli hyvä huomio tuo, että Haggar olisi istuttanut Lotoriin muistoja omasta itsestään Honervana! Uu uu, me likey! Koska täähän on ihan looginen ja IC ajatus, koska selkeesti Haggar nähdessään itsensä "peilistä" oli järkyttynyt muistoistaan ja säikähti sikana, kun Allura näki hänen altealaispiirteensä. Mä nään nämä molemmat sellaisena, että Haggar häpeää kertoa kenellekään, miten kauas altealaisesta on tullut. Siis jollain tasolla, ehkä sillä kaikkein syvimmällä. Muilla tasoilla se käyttelee sähköpiiskaa >: ) mutta niin! Ajatus siitä, että Haggar on Honerva-tilassaan käynyt läpi noita samoja ajatuksia kuin Lotor tässä ficissä ja miettinyt, mitä hänestä pojalleen jää, ja sit päättänyt siirtää jotain "inhimillisiä muistoja" sen sijaan, että olis yrittänytkään niitä oikeasti kovin, kovin pelottavassa muodossaan. Hoo! Mä en jaksa uskoa, että Lotor olisi pakastettu, koska what's the point o.0 eli en usko, että se on tavannut Alluraa ennen kuin nyt ilmeisesti S5 alussa tapaa!

« Viimeksi muokattu: 27.01.2018 20:33:48 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #6 : 27.01.2018 18:52:56 »
Kiitoksia, Buttis! <3 Täytyy myöntää, että itsekin jotenkin ajattelen tätä enemmän Haggar-ficcinä, johtuen varmaankin juuri tuosta otsikosta. :D

Lainaus
TAI KOLIVAN! Omg omg omg. Sit ne kohtaa, kuin Luke ja Vader, ja Kolivan onnistuu leikkaamaan Lotorilta TUPSUN HIUKSIA ennen kuin Lotor tipahtaa ja huutaa NÖÖYYYY koska nyt sillä on kolo kampauksessa :F
Voi kamala, ei niitä hiuksia sentään! :'D Mutta liittyisikö siihenkin kohtaukseen sitten selllainen pienimuotoinen paljastus, että Kolivan olisikin oikeasti Lotorin isä? O.O Tai no ehkä tuossa tapauksessa vain coolisti: "You killed my nanny!" "No, I am your nanny!"

Voi uguu, pikku Lotor ja lapsenvahti. ;__; <3

Jotenkin kamalan surkua ajatella, ettei Lotor olisi milloinkaan oppinut inhimillisyyttä, koska kukaan ei ole sitä sille ollut osoittamassa. Samalla se kuitenkin on jotenkin niin lähellä tämänhetkistä totuutta. Itse jotenkin haluaisin nähdä Lotorissa enemmän sellaista inhimillisempää sävyä, mutta niin tunteelliseksi en osaa kuvitella, että juuri vaikka äidin kuvaa syleiltäisiin illalla ennen nukkumaanmenoa. Mutta jotain siinä hahmossa on. Kun vain tietäisi, mitä.

Aikajanan kanssa olen aivan ulalla suurimmaksi osaksi. xD Analysointi käy siltäkin osin hankalaksi, kun kenenkään motiivit eivät ole selvillä, eikä hahmojen välisiä suhteita ole avattu lähellekään niin paljon kuin olisi miellyttävää. :D Jääpä sitten tulkintoja omille ajatuksille ainakin! Jotenkin olisi niin kiva tietää tuo Honervan osuus asiaan ja muistaisiko Lotor jotain mahdollisesti... Ääh, nähtäväksi jää!

- Ayu
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 098
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Voltron: Noitaäiti, S, Lotor, triplaraapale
« Vastaus #7 : 24.10.2021 11:10:30 »
Ehdinköhän mä lukea kaikki sun Voltron-ficit ennen kuin saisin lopulta aloitettua sarjan katsomisen itsekin? ;D Toisaalta näitä on tosi hauska lukea ihan vain niillä tiedoilla, mitä on ensisijaisesti twitterin ja tumblrin fandomdumppauksissa mieleensä kerännyt. Ja mut tuntien voi mennä hyvinkin 10 vuotta, ennen kuin lopulta toteen et on hyvä aika katsoa Voltron, ja en mä halua oottaa niin kauan et lukisin näitä ficejäs lisää!

Pohdiskelevat ja hahmojen ajatuksiin porautuvat ficit on aina kiehtovia, ja niin oli tämäkin. Sulta luonnistuu niin moni tyyli ♥

Tää oli semmosella pienellä surullisuudellaan ja haikeudellaan tosi kaunista luettavaa. Vaikken mä Lotorista paljoa tiedäkään, ulkoisesti tykkään sen designista tooosi paljon (tulee mieleen joku pastelli-anime-versio TES-pelien haltioista ;D), niin oli kiva lukee siitä ihan jo senkin takia, että sain pidettyä hänet aktiivisesti mielessäni. Ja ilman sen kummempaa taustatietoakin tästä sai mun mielestä hyvin irti. Lotorilla on vaikea tilanne, ja muistot ovat siinä varmasti niin helpotuksena kuin lisätuskanakin. Ja siihen päälle tuo ajatus, että ehkä nekin ovat vain valetta :< Voi että, feelsithän tässä iskee minuunkin 😭 ♥

Lainaus
Äidit eivät olleet lastensa silmissä hirviöitä, mutta hänen äidillään oli kiiluvat silmät, kolho hymy ja veitsenterävät kynnet sormiensa päissä. Hänen äitinsä oli kauhistuttava.
Tää pätkä oli tosi hieno, kun ensin todetaan, että lapset ei pidä äitejää hirviöinä, ja sitten myönnetään, että Lotorin äiti on kauhistuttava (ja ainakin mä aattelin ton vielä niin, että toi on nimenomaan Lotorin oma ajatus äidistään). Ihanan ristiriitaista, ja jotenkin kans niin ihanan hyytävää (huomaa et mul on pieni halloweenfiilistely päällä :D Lokakuu olikin oivallinen aika tämän lukemiselle.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti