Nimi: Saippuaa
Fandom: Kuroko no Basuke
Genre: draama
Hahmo(t): Kagami, Kuroko
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: KnB:n tekijöille kunniaa (leikin rahatta). ♥
A/N: Tämä syntyi, kun opettelin uusia rutiineitani kirjoittaa viitenä päivänä viikossa vähintään 10 minuuttia. Vitkuttelin vaikka kuinka aloittamista, mutta jo nähtyäni ensimmäisen jakson KnB:tä aloin miettiä suihkuficciä.
Päädyin siihen ja raapustinkin tuplat sen kymppiminsan sijaan ja päätin nyt julkaistakin tämän pienen fiksauksen jälkeen.
Jätin lopun tarkoitukella "tuollaiseksi", koska päädyin tulokseen, jossa "ole minun valoni"-toisto ei oikeastaan tuo mitään uutta.
Tämä on vähän pöljä näinkin, mutta jospa viihdytte pienen KnB-maistiaisen parissa! Tämä on tosiaan ensimmäinen KnB-ficcini!
Saippuaa
Treenit olivat olleet kovat. Valkku oli todella laittanut heidät pistämään parastaan, Kagami ajatteli ja hyräili, vaikka se ei ollut varsinaisesti hänen tapaistaan. Se, että heillä lähestyi jälleen uusi ottelu, tuntui hyvältä. Suihkukin tuntui pirun hyvältä, kun jokaista lihasta poltteli.
”Mitä
helv-?” Kagami parahti, kun kääntyi ympäri ja näki aivan liian liki Kurokon.
”Saippuaa.”
”Mitä?” Kagami älähti.
”Saisinko saippuaa?” Kuroko oli yhtä ilmeetön kuin aina ja Kagami olisi tarttunut tätä rinnuksista, jos Kurokolla suinkaan olisi ollut vaatteet yllään, mutta ei ollut. Kuroko oli alasti. Hän itsekin oli alasti. Hetken he olivat hiljaa vesihöyryn keskellä ja tuijottivat vain toisiaan. Ensin raivosta kasvoille kohonnut puna Kagamin kasvoilla alkoi saada uutta sävyä, kun hän alkoi tajuta tilanteen.
He olivat kahdestaan Kurokon kanssa. Suihkussa. Jos Hyuga tai joku tulisi nyt..!
”Mitä?” Kagami sai lopulta kysytyksi ja nielaisi, kun pakotti itsensä katsomaan Kurokon sinisiin silmiin. Juuri nyt Kuroko näytti uitetulta koiralta, siltä, jonka Kuroko oli pelastanut. Se oli ollut ilta, kun he olivat voittaneet, ja vaikka Kagami inhosi koiria hetken hänen teki mieli –
”Saisinko saippuaa, Kagami? Unohdin omani pukukaappiin”, Kuroko sanoi ja seisoi yhä siinä. Kagami melkein oli odottanut, että Kuroko vain katoaisi vesihöyryyn. Viimein Kagamilla sytytti. Saippuaa! Kuroko halusi saippuaa. Hän oli itse peseytynyt, joten…
”Ole hyvä”, Kagami ojensi saippuan puristaen itsestään kohteliaan sävyn tietäen, että puna hänen kasavoillaan syveni. Kagamin oli pakko laskea katseensa ja nostaa se saman tien ylös niin, että niskat rusahtivat. Kuroko tosiaan oli alasti. Kun Kagami laski katseensa katosta, Kuroko oli poissa, ja Kagami yksin suihkussa. Jostain toisesta suihkukopista kuului peseytymisen ääniä niin vaimeasti, että sen oli pakko olla Kuroko tai joku oli unohtanut tyhjään suihkukoppiini hanan päälle.
Kagami ryhdistäytyi ja kasteli itsensä aivan jääkylmällä vedellä. Vai hänen valonsa, hän mietti, kun sulki suihkun ja poistui kopista pyyhe lanteillaan. Kuroko oli jo peseytynyt ja istui pukuhuoneen penkillä. Kagami säpsähti. Hän ei ollut vieläkään täysin tottunut Kurokon näkymättömyyteen.
”Kiitos”, Kuroko sanoi. Kagami tuijotti Kurokoa typertyneenä.
”Ai saippuasta?” Kagami sai kysytyksi.
”Ei.” Kagamin teki mieli uudestaan tarttua Kurokon rinnuksiin, jos tällä vain olisi ollut vaatteet. Hän rauhoitteli itseään mielessään. Rauhoittelu oli taito, jonka kapteeni oli laittanut hänet opettelemaan.
”Mistä sitten?” Kagami kysyi ja huokaisi. Kuroko oli poissa ja Kagami jäi hämmentyneenä katselemaan ympärilleen. Jos kyse ei ollut saippuasta, mistä sitten? Kagami ei ymmärtänyt yhtään Kurokoa. Kagami päätti, ettei ottaisi saippuaa tai suihkua puheeksi, mutta huomasi post it-lapun pukukaappinsa ovessa.
Kagamin kasvoille levisi leveä hymy.