Pöytäliinapiilo | S

[Seila]

Nimi: Pöytäliinapiilo
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Henkilöt: Kaarina, Julia
Tyylilaji: sadepäivän draama
Haasteet: SOINTI! (tammikuun haaste), Originaalikiipeily (sanalla 145. Sade)

Pöytäliinapiilo

Sade kohisee terassin ulkopuolella. Pisarat ropisevat lasista kattoa ja seiniä vasten. Taivas on piirtynyt tummaksi ja jossain kaukana jyrähtää ukkonen. Kaarinan perhe jatkaa silti ruokailua eikä ole moksiskaan pienestä jyrähtelystä. Kaarinasta sade on vain ihanaa. Se raikastaa ilman, saa luonnon tuoksumaan väkevältä.

He syövä kaikessa hiljaisuudessa, aterimet vain kilahtelevat toisiaan vasten. Ukkonen jyrisee nyt lähempänä, ja Kaarina havaitsee salamankin, joka kirkastaa kaiken yhdeksi silmänräpäykseksi. Kaarinan pikkusisko Julia ulvahtaa pelosta ja liukuu tuoliltaan puisen terassipöydän alle. Äiti huokaisee, isä toteaa rauhallisesti, ettei ole mitään hätää. Kaarina kohottaa valkoista pöytäliinaa ja kurkistaa pöydän alla kyyhöttävää siskoaan. Tämä on kietonut kätensä polviensa ympärille ja heijaa itseään hiljaa edestakaisin.

Äiti siivoaa pöydän isän kanssa. Ukkonen on nyt aivan lähellä. Julian ruoka on jäähtynyt lautaselle ja tyttö istuu edelleen pöydän alla. Kaarina työntää tuolinsa kauemmas ja ahtautuu itsekin pöytäliinan suojaan. Hän on vähän liian pitkä sellaiseen ja kolauttaa päänsä. Huulilta karkaa hiljainen au, jolle pikkusisko peloltaan naurahtaa.

He istuvat hiljaa ja kuuntelevat ukkosta. Julia on siirtynyt isosiskon syliin turvaan. Kaarina silittää vaaleita hiuksia ja hyräilee lastenlauluja. Aina välillä salama välähtää ja silloin Julia puristaa tiukasti Kaarinan toista kättä.

Jyrähtely lopulta väistyy eikä pian kuulu kuin kesäsateen kohinaa. Kaarina kömpii pöytäliinapiilosta ja katselee vehreää takapihaa lasin toisella puolen. Julia ilmestyy hänen vierelleen ja kuljettaa sormiaan lasia pitkin kulkevilla pisaroilla.

Kaarina avaa terassin lasioven ja hengittää syvään luonnon väkevää, vihreää tuoksua.

[Felia]

Oi, olipas tämä ihana pieni pätkä!

Pystyin hyvin samaistumaan tuohon Julian ukkosenpelkoon, sillä en itsekään pidä ukkosesta yhtään. Kaarina oli ihana, kun meni pikkusiskonsa seuraksi pöydän alle ja tarjoaa tälle turvaa. ♥ Tässä oli rauhallinen tunnelma, ja sade loi siihen oman värinsä. Sade tosiaan raikastaa luonnon ihanasti ja kaikki tuoksuu sateen jälkeen niin kivalta. Näinkin pieneen pätkään olet mukavasti saanut mahdutettua paljon, mutta ei silti liikaa. Tämä maalasi mieleen kauniin sateisen, vehreän maiseman, joka avautuu terassilta. Sadekelit eivät niitä parhaimpia ole, mutta kyllä sateessa silti on jotain kaunista.

Tästä tuli mukavan lämmin fiilis; pidin kovasti! Kiitos ♥

[hiddenben]

Ihanan kesäinen tunnelmapalanen! Sointi-haaste on mielestäni aivan mahtava, joten kun huomasin, että olet kirjoittanut siihen jotain, halusin tulla lukemaan Vaikka tässä kahvila-miljöö jääkin puuttumaan, ääniraidan taustalla olevan sateen olet saanut vangittua tähän todella hienosti. Ukkosen jyrinä välittyy jotenkin lukijallekin, kuten myös sade, joka piiskaa terassia. Tässä tiivistyy ihana kesämyrsky, joista itse kyllä tykkään kovasti (kunhan itse olen sisätiloissa)

Pidän siitä, miten Kaarinan ja Julian sisarussuhde tulee tässä esiin. Vaikka vanhemmat eivät jaksa lohduttaa ja rauhoitella Juliaa, Kaarina silti pitää pikkusiskostaan huolen ja se on ihanaa luettavaa. Erityisesti tuo, että vanhempana siskona ujuttautuu edelleen pöydän alle toisen seuraksi, on hieno ele ja jää varmasti Julian mieleen muistona pitkälle aikuisikään. Loppua kohden löysin suosikkilauseeni tekstistä:

Julia ilmestyy hänen vierelleen ja kuljettaa sormiaan lasia pitkin kulkevilla pisaroilla.

Tässä on jonkinlaista siroutta ja viattomuutta, mutta myös uteliaisuutta, joka vie elämässä eteenpäin Myös aivan viimeinen lause on hieno ja voimaannuttava! Tulee ihan ikävä kesäsateita ja niiden jälkeistä tuoksua. Kiitos tästä, tämä oli hieno!

[Waulish]

Tällä tekstillä on niin suloinen nimi, että se suorastaan kutsui lukemaan, ja onneksi kutsui, koska koko teksti osoittautui todella söpöksi ja ihanaksi!

Heti alussa kesäsateen ja lähestyvän ukkosen kuvailu tempaisee minut mukaansa täysin, koska rakastan kaikenlaisia luonnonilmiöitä, erityisesti sadetta ja myrskyjä. Siinä on jotain vaikuttavaa ja vavahduttavaa, kun luonto osoittaa voimansa. Samaistun Kaarinan ajatuksiin kovasti, sillä minustakin sade raikastaa ja puhdistaa ja saa kaiken tuoksumaan paljon voimakkaammin. Sana väkevä toistuu tässä tekstissä pari kertaa luonnon sateenjälkeistä tuoksua kuvaamassa, ja minusta se on kovin osuva ja elävä luonnehdinta. Muutenkin tässä tekstissä on hienoa, elävää kuvailua, jonka ansiosta tuntuu aivan siltä kuin olisi itsekin terassilla syömässä ja kattoon ropisevaa sadetta kuuntelemassa. Nautin!

Vaikka itse pidän ukkosesta, ymmärrän hyvin, että se voi myös pelottaa, etenkin pientä lasta. Julian reaktio on siis varsin ymmärrettävä. Minusta on ihanaa, ettei Kaarina isosiskona vähättele toisen pelkoa tai naureskele sille, vaan kömpii itsekin pöydän alle ja on tukena ja turvana. Minusta sisarussuhteista on mukavaa lukea, ja tällainen läheisyys ja lohdullisuus on kyllä sisarusrakkautta kauneimmillaan! Ehkä Juliankin mieleen painuu pelottavan ukkosen ohella miellyttävä muisto pöytäliinapiilosta ja jaetusta hetkestä isosiskon kanssa.

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta tekstistä! -Walle

[Tikkis]

Houkutteleva otsikko sai mut nappaamaan tän tekstin Komenttikampanjasta.

Pöytäliinapiilosta tuli vahva mielleyhtymä lapsiin ja ehkä johonkin leikkeihin, mutta tämä olikin vähän toisenlainen piilo eikä kuurupiilo. Mä itsekään en ole mikään ukkosfani, joten pystyn kyllä hyvin näin aikuisenakin samaistumaan Juliaan, jonka ensimmäinen reaktio salaman välähtäessä on vajota pöydän alle piiloon. Äidin huokaus pisti ihan omassa rinnassa, koska voi että, lapsen pelko on vaan niin tosi. Onneksi isä sentään vähän rauhoittelee ja lopulta sisko sujahtaa pöytäliinan suojiin rauhoittelemaan pienempää.

Musta tän tekstin kuvailu on jotenkin melkeinpä käsinkosketeltavaa. Oot käyttänyt hienosti eri aisteja, etenkin kuuloaistia, hyödyksi. Sade kohisee, pisarat ropisee ja aterimet kilahtelee. Tällaisten verbien kautta on helppo päästä tekstiin mukaan. Tilanteen pystyy tosi elävästi kuvittelemaan mielessään aina ukkosen jyrähdyksistä sateen jälkeiseen väkevään tuoksuun. Näin pieneen tekstiin oot saanut melkoisen aistien sinfonian ujutettua. Tosi vaikuttavaa! Ylipäätään tän teksti vetosi muhun lukijana ja sanat tuntuivat vievän mut ihan mennessään. Kiitos tästä, oli ihana lukukokemus. <3

[Fiorella]

Valitsin sinut ja ficcisi Ihailijakaarti-haasteesta. Olen lukenut tekstejäsi ennenkin ja on ihan paikallaan, että ne saavat lisää hyvin ansaittua huomiota.

Tässä tekstissä oli ihanalla tavalla aistikokemus läsnä. Lukija voi tuntea sateen tuoksun ja äänimaailman mielessään samalla, kun myötäelää tyttösten tunnelmia. On suloista, miten Kaarina on välittömästi tuomassa pikkusiskolle turvaa ja lohtua, kun pienempää pelottaa. Ukkonen voi olla pelottava kokemus, ja vaikka Kaarina itse melkein nauttii jylhästä luonnon näytelmästä, hän ymmärtää kuitenkin että toisen mielestä se onkin ihan kauheaa.

On myös ihana huomata, miten vanhemmatkaan eivät säti tyttöjä, vaikka karkaavat pöydän alle kesken aterian ja ruoka jäähtyy lautasille. Pöytäliina luo turvallisen majan, jonne on hyvä paeta pelottavaa ukkoskuuroa. Siskot malttavat istua hiljaa, tehdä siitä vähemmän pelottavan olemalla lähekkäin, hassuttelemalla ja lauleskellenkin. Kun "vaara" on ohi, ei Juliaakaan enää taida pelottaa.

Tällaisista hetken tunnelmakuvauksista pidän kovasti. Vaikka teksti on lyhyt, siihen pääsi ihanasti eläytymään ja ikään kuin hetkeksi mukaan kotoisalle kesäterassille perheen ruokailuhetkeen. Oikein viehättävä ja lämminhenkinen tarina.