Muumit: Milamassa saragossa kannelorum lom | Noita/Taikuri, S, fluff

[kaaos]

Ikäraja: S
Fandom: Muumit
Paritus: Noita/Taikuri
Tyylilaji: fluff kaiketi
Pituus: 300 sanaa
Disclaimer: Muumit maailmoineen kuuluvat aivan toisille kuin minulle <3

A/N: Nimesin muumien Noidan Gertrudiksi, annoin hänen tyttärelleen nimen ja isän. Tässä AU:ssa Taikuri on siis Aliisan isoisä. Tuumasin, että JONKUN kanssa Noita on ollut silleen, voidakseen olla Aliisan äidinäiti. Otsikko on tietenkin vettenpäällä kävelyyn tarvittavan loitsun alkuosa. Tämä sijoittuu jonnekin Aliisan äidin lapsuuden aikoihin, eli siis aikajanalla varmasti myös Muumipapan ja Muumimamman lapsuuteen <3

Enpä olisi koskaan uskonut kirjoittavani Muumifikkiä :’D

Milamassa saragossa kannelorum lom

”Hirvittävä käry!”

”Painu ulos sitten. Sammakonkutukeitto kuuluu keittää tulet korkeina.”

Taikuri oli riisunut hattunsa kumartuessaan mökin matalasta oviaukosta sisään, mutta hän painoi sen nyt takaisin mustille, kiiltäville hiuksilleen ja noudatti kiltisti Noidan kehoitusta.

Hän istuutui terassin tuolille, joka oli armottoman matala moisen pitkille jaloille, siksi hänen polvensa nousivat miltei korviin.

”No”, Noita tokaisi hetken kuluttua, ”saako sitä punssia olla Taikurille?”

”Tiedät, etten voi vastustaa punssiasi, Gertrud.”

Hymy Taikurin kasvoilla oli mairea, mutta veikeä. Vastustamaton.

”Olen Noita!”

”Sinulla on niin hieno nimi. Käyttäisit sitä. Minäkin käyttäisin omaani, jos vielä muistaisin mikä se on… mutta—”

”Kadotit sen sataviisikymmentä vuotta sitten. Tiedän, tiedän, me käymme aina tämän saman keskustelun.”

”Vanhuuden merkki sekin lienee.”

Noita pudisteli päätään hieman ja tyrkkäsi punssipikarin Taikurin käteen. Se näytti suuressa kädessä koomisen pieneltä.

”Emme me ole vielä vanhoja”, Noita sanoi, lempeämmin. ”Sinulla on vielä vähintään viisisataa vuotta ja minullakin toistasataa. Tässä pidä vielä unohtelemaan ruveta.”

”Hmm. Toin hänelle lahjan, se on kaukaa idästä”, Taikuri virkkoi sitten sanojansa venytellen ja katseli mustaa pantteria. Se loikoili sillä ainoalla aurinkokaistaleella, joka leikkautui Noitametsän tiheän puuston läpi sammaleelle.

”Hilda ei ole täällä. Hän loihtii sen hölmön Mymmelin lapsia.”

”Mukava kuulla, että hänellä on ystäviä.”

”Loitsuja minä sanoin! Meidän tyttäremme ei leiki. Hän suorittaa noitaopintojaan! Kuitenkin, teit turhan reissun.”

”En tietenkään tehnyt. Sinua minä kaipasin. Olethan minun rakkainpani.”

Noita tuhahti reunastaan halkeilleeseen punssimukiinsa. Olihan heillä ollut hetkiä.

”Hän oppi jo kävelemään vetten päällä”, Noita kertoi, kun ei muuta kehdannut.

”Hänestä tulee yhtä hieno noita kuin äidistään. Ja yhtä kaunis.”

”Toivottavasti ei yhtä lipevä kuin isästään…”

Noita suki oransseja hiuksiaan sormillaan ja alkoi punoa niistä kahta lettiä. Hän ei olisi halunnut antaa Taikurin makeiden sanojen vaikuttaa itseensä millään lailla, mutta ei hän koskaan aiemminkaan ollut onnistunut niitä väistämään.

Sillä Taikuri oli hänen puolikkaansa. Puoliso toisella pallonpuoliskolla. Hänen paatuneen noidansydämensä rubiininpunainen valo.

[carrowfan]

Awws, noita ja taikuri sopii oikein hyvin vanhaksi pariskunnaksi. Itseasiassa nyt kun tätä ajattelee niin paritus sopii hyvin. Olet bongannut Muumeista hyvin semmoisia pieniä, mutta kivoja juttuja kuten punssi, loitsinta, vetten päällä kävely ja sen sellaiset asiat.

[kaaos]

Kiitos kommentista Carrowfan! Mä itse ajattelen, että ne ei tämän fikin aikana oikeastaan ole niin vanhoja vielä. Sellaisia aikuisia. Aliisan äiti on tämän fikin aikana vielä lapsi <3

[carrowfan]

Kiitos kommentista Carrowfan! Mä itse ajattelen, että ne ei tämän fikin aikana oikeastaan ole niin vanhoja vielä. Sellaisia aikuisia. Aliisan äiti on tämän fikin aikana vielä lapsi <3

Minä taas kuvittelin, että Aliisa olisi jo syntynyt ja oppinut noitakävelemään. Tai jotenkin liitin tämän niin vahvasti Aliisaan vaikka ei ollutkaan hänestä kyse.

[flawless]

Tuumasin, että JONKUN kanssa Noita on ollut silleen, voidakseen olla Aliisan äidinäiti.

Hahahaa. Loistava lähtökohta tekstille Mutta on kai sitä oudommistakin asioista inspistä saatu! Kivan erilainen tämä oli ainakin noin niin kuin aiheeltaan. Noidan rakkauselämä ei ole käynyt mielen päällä, mutta voin kuvitella että kun tällaisen kysymyksen päähänsä saa niin pakko sille on jokin vastaus keksiä Onneksi sä keksit, niin meidän muiden ei tarvii pähkäillä.

Katsoin listaa edellisen käynnin jälkeen kirjoitetuista viesteistä, koska painoin vahingossa sitä uusien vastausten listan sijasta. Ehdin jo klikata oikeaa linkkiä, mutta näin vilaukselta tämän tekstin nimen, niin piti ottaa takapakkia ja kurkata, että niin mikä oli. Onneksi kurkkasin, koska tämä oli tosi kiva lukukokemus! Sangen ilahduttava erhe siis kaiken kaikkiaan tuo väärän linkin painaminen ja sangen huomiotaherättävä ja kiva nimi tällä.

Tämä oli kiinnostava tulkinta näistä hahmoista ja heidän suhteestaan. Taikurin hahmo tällaisena flirttinä hurmurina oli tosi hauska tulkinta, josta tykkäsin kovasti. Hänen ja Noidan suhde oli mielenkiintoinen, kun oli sekä kipinää ja kiihkoa että sitten sellaista "vanhan pariskunnan" makua. Ehkä kuitenkin kaikista jännittävintä oli nähdä, että millainen nuori Noita tässä oli. Hänen nimensä oli tosi hyvin keksitty, hirmu sopiva ja istuva jotenkin! Ja toki se myös, että mieli kuitenkin lempinimeään mieluummin nuorempanakin. Tämä oli rareksi ihan tosi onnistunut siltä kantilta, että solahti canoniin tosi kivasti ja uskottavasti.

Tämä oli tosi kiva teksti, pidin kovasti kekseliäistä yksityiskohdista ja siitä, että oli tartuttu rohkeasti erikoiseen aiheeseen. Kiitos tästä! (ja ps, tää oli vahinkostalkkaus, valkkaan kommikseen sun listauksesta jotain ihan tarkoituksella )

[marieophelia]

Tämä on minustakin hurjan kiva! Ihan niin kuin flawless sanoi: mahtava lähtökohta ficille! Tosi hyvin käy ilmi parin välinen kemia dialogista ja ihania yksityiskohtia olit saanut tekstiin mahtumaan! Tykkäsin varsinkin tuosta, että Taikuri on hankkinut mustan pantterin ilahduttaakseen tytärtään. Toinen lempikohtani oli "Olen Noita!"  Ja vielä kolmantena ihan loppu ja rinnastus rubiiniin. Hauskasti kulki canon mukana, vaikka paritus olikin näin rare.

Mun mielestä tää paritus ja ylipäätään Noidan perhe ansaitsisi vaikka kokonaisen versen (Koska kukas sitten on Alisan isä? Ei kai Alisakaan tyhjästä tupsahda. )

Kiitos paljon!❤️

[Salem]

Jännittävä nimihän toi minut tätä katselemaan. Kiinnostavalla idealla olet lähtenyt kirjoittamaan, ja onhan tuo hyvä pointti, että tangoon tarvitaan kaksi, ja jos Alisalla on mummo, niin jossain on oltava myös pappa. Mukavaa sanailua tässä oli läpi tekstin, ja tuli sellainen kumppanuus mieleen. Keskustelu oli vähän naljailevaa, mutta pinnan alla oli sitten syvää kiintymystä. Lopetus oli kovin kaunis ♥

[kaaos]

Carrowfan, täysin ymmärrettävää! Munkin mielestä noitakävely veden alla ja päällä on tosi vahvasti Aliisan juttu!

flawless, voi ihana kommentti, hyvin olisi kelvannut kommiskommentiksi, mutta saat sinä muutakin lukea <3 joskus vahinkoklikkauksilla (tai stalkkinappulan kautta) löytääkin jotain mitä ei ehkä lukisi muuten! Kiva kuulla, että solahti canoniin. Haha hauskaa, että pidit hurmuritaikurista. Mulla on ollut vähän sellanen outo viba siitä, mutta pystyin silti kuvittelemaan siitä tollasen vähän ällöromanttisen, joka kuitenkin karkaa sinne tänne koko ajan x) kiiitos palautteesta!

marieophelia: hahah mä tunnun useimmiten saavan inspiksiä ihan mistä sattuu <’3 mä itseasiassa ensin vähän himmailin ensin ylipäänsä Noidasta kirjoittamista, koska se ei ole Tove Janssonin keksimä hahmo (eikä ole Aliisakaan), mutta voi miten mä oon aina juuri niistä tykännyt!! Noita on kunnon powermummo ja Aliisakin ihan luonteikas! Ehkäpä täytyy sitten kehitellä isä Aliisalle jostakin... kiitos kommentista!

Salem: kiitos kauniista sanoista, mukava kuulla että pidit <3 dialogi on aina mulle kaikkein luontevinta ja hauskinta kirjoittaa, joten ilo kuulla että se toimi tässä. Ihanaa, että kiintymys välittyi, sitä heille halusinkin <’3

[Neptunus]

Kommenttikampanjasta heips!

Tämäpä oli ilahduttava löytö siun listauksesta! Muumeista on aina kiva lukea. Ilahduin että olit kirjoittanut Noidasta ja Taikurista ja parittanut heidät. Heidät voi kyllä nähdä yhdessä ja vieläpä vanhempina myös.

Pidin paljon Noidan ja Taikurin keskenäisestä sanailusta. Molemmat vaikuttivat niin itseiltään. Noita on niin intohimoinen taikuudesta ja niin tyytyväinen, että tyttärensä opinnot noidaksi etenevät hyvin. Tietenkin! Vai että Taikuri on unohtanut oman nimensä :D Vanhuus alkaa painaa itse kutakin, kyllä! Ja aww, että Taikuri oli tuonut tyttärelleen lahjan, ihanaa. Ja aww, kun Taikuri sanoi kaipaavansa Noitaa.

Tämä oli oikein ihana ja hauskakin teksti. Tykkäsin hirveästi! Kiitos paljon tästä :3

[hiddenben]

Oho, olipas minulla jäänyt hyvä ficci kokonaan huomaamatta! Onneksi muiden kommentit nostavat näitä tekstejä jälleen tuonne uusien viestien listaan niin pääsen nauttimaan tällaisesta rare-parituksesta Olen tykästynyt viime aikoina ihan hurjasti old married couple -trooppiin ja tässä se oli oivallisesti läsnä! Vaikka Taikuri ja Noita ovatkin vasta aikuisia, he ovat myös vanhoja ja heidän sanailunsa on juuri sellaista pitkän aikaa sitten avioituneen pariskunnan tyylistä. Parasta!

Tykkäsin kovasti kaikista ripotelluista yksityiskohdista, jotka kertoivat Noidan ja Taikurin historiasta. Heillä on selkeästi ollut kiihkeämpää rakkautta aiemmin, joka on nyt tyyntynyt tuollaiseen kinasteluun ja Taikurin osalta flirttailuun. Tavoitat etenkin Noidan persoonallisuuden oivallisesti, sillä tuollainen jurnuttaja ja äkäpussihan hän on, vaikka omaakin pehmeämpiä puolia kovan ulkokuorensa sisällä. En myöskään yhtään epäile, että Taikuri on tuollainen flirtti! Hänhän on pitkä ja tumma mies, tyypillinen naistenkaataja

Etenkin keskustelu Hildasta loihtimassa Mymmelin lapsia nauratti ja siinä korostui hauskasti näiden kahden kasvatustapojen erot. Taikuri olisi varmaan tossun alla, jos asuisi Noidan kanssa saman katon alla jatkuvasti matkustelun sijaan Sen sijaan heidän suhteensa tuntuu toimivan hyvin juuri näin! Heh, tästä kommentista tuli nyt tällainen Noita/Taikuri -parisuhteen analysointi eikä niinkään tekstin kommentointi, mutta tiedä, että pidin ja viihdyin tämän äärellä mainiosti! Kiitos hauskasta tekstistä, saat toki kirjoittaa heistä mielellään lisääkin

[kaaos]

Neptunus: Hauskaa, että juuri tämä valikoitui luettavaksi. Tää on omastakin mielestä varsin lystikäs teksti ja etenkin paritus 😁 kiitos itsellesi!

hiddenben: hahaa nojoo, tässä on kieltämättä vanha pari, ja se on kyllä ihastuttava trooppi! Tavallaan sellainen ystävyyttä syvempi rakkaus mutta ehkä jo ilman romantiikkaa tai intiimiyttä. Sellaisessa on jotain tosi viehättävää! Hahaa vai lisääkin 🙈 jo tämä yksi muumifikki oli aika omituinen aluevaltaus mulle.  Kiitos kommentista!

[Fiorella]

Olipas kiva ficci, ja hyvä oivallus, että jostainhan se noidankin tytär on peräisin, jos kerran lapsenlapsikin löytyy. Gertrud sopii oikein hyvin noidalle nimeksi!

”Emme me ole vielä vanhoja”, Noita sanoi, lempeämmin. ”Sinulla on vielä vähintään viisisataa vuotta ja minullakin toistasataa. Tässä pidä vielä unohtelemaan ruveta.”

Hyvin sanottu.

Tässä oli ihanasti lempeyttä ja sellaista pitkän tuttavuuden ja yhteisen historian tuomaa lämpöä ja rakastavaa sanailua. Jää se mielikuva, että heillä lienee ollut hyvinkin vapaa suhde; kumpikin on omillaan ja kohtaamiset ovat yhteisymmärryksellä ajoittaisia, ilman vaatimuksia, kaunoja tai mustasukkaisuutta. Kieltämättä oikein toimiva paritus!

[kaaos]

Fiorella! Anteeksi että vastaus unohtui! Minustakin Gertrud sopii noidalle! Meidän koko perhe on ollut tosi muumipäissään koko kesän, että ehkä multa jossain vaiheessa tippuu sormilla lisääkin muumia 😅😅 kaunis kommentti, kiitos 💕

[Waulish]

Oho, onpa tässä parituksessa särmää! Jotenkin kovin luonnollista särmää. Enpä olisi tullut Noita/Taikuria ajatelleeksi, mutta tämän tarinan luettuani nyökyttelen täällä sisäisesti, kun tämä klikkasi jotenkin niin hienosti. Noidalle ominainen säpäkkyys ja hempeilemättömyys on läsnä tosi tunnistettavasti ja ilahduttavasti, ja Taikurin hahmon vähän avoimempi charmi toimii kutkuttavana vastinparina. Kaksikon sananvaihdosta ja Noidan olemuksesta välittyy tosi hyvin se, millainen vaikutus Taikurilla häneen on ollut - ja on yhä, vaikka hän vähän taisteleekin vastaan. Noitakaan ei ole immuuni hellille tunteille, mikä tuntuu yksinomaan sopivalta, kun miettii, että hänellä toden totta on lapsi ja lapsenlapsikin.

Gertrud on tosi sopiva nimi, ja jotenkin kuvaan sopii mainiosti sekin, miten Noita ei halua itseään kutsuttavan sillä nimellä - se on ikään kuin liiankin henkilökohtainen ja tuttavallinen. Ehkä tuntuu turvallisemmalta pysytellä etäällä siitä, niin kuin tunne-elämän kiemuroistakin. Pidän siitä, miten Taikuri kaikesta huolimatta käyttää Gertrudia. Se jos mikä kertoo parivaljakon yhteisestä historiasta ja ainutlaatuisesta suhteesta.

Hänen paatuneen noidansydämensä rubiininpunainen valo.

Miten ihastuttava luonnehdinta! Hahmolle uskollinen, mutta kuitenkin inhimillistä herkkyyttä henkivä.

Tämä tarina on jotenkin tosi ilahduttava ja sopii Muumien maailmaan täydellisesti, kiitos ihanasta iltalukupalasta! -Walle

[Kelsier]

Kommettikampanjasta hei!

Olen lukenut tämän jo aiemminkin ja tykkään parituksesta hirmuisesti! Olisipa kiva, jos Taikuri ja Noita olisivat pari Muumeissa oikeastikin.

Hän istuutui terassin tuolille, joka oli armottoman matala moisen pitkille jaloille, siksi hänen polvensa nousivat miltei korviin.

Tämä oli hauska ja tuo paljon kotoisuutta. Voin kuvitella Taikurin sellaisella pienellä lasten tuolilla polvet korvissa

”Kadotit sen sataviisikymmentä vuotta sitten. Tiedän, tiedän, me käymme aina tämän saman keskustelun.”
”Vanhuuden merkki sekin lienee.”

Ihanaa sanailua. Hehän naljailevat toisilleen kuin vanha aviopari.

Kivasti tuli lopussa myös esille, että Noita on tässä nuorempi, kun hän rupeaa letittämään hiuksiaan. Ja loppulauseet oli ihanat!

Kiitos tästä fluffysta!

-Kel