alaotsikko: Biisi on Scandinavian Music Group: Vieläkö soitan banjoa?
Kirjoittaja: Bing
Ikäraja: S
Tyyli: draama, songfic
Metsä palaa rajan takana
Minä vain nukun
Aamulla kaduilla on savua
Ja aurinko kutistuu
Sinä lähdit Pariisiin
Sanoit olevasi onnellinen
Tyttö on kaunis ja ystävällinen
Minä vihaan häntä
Minä todella rakastin sinua, mutta sinä lähdit toisen matkaan, kauas minusta.
Nykyään olen eristäytynyt kaikista, lähellä metsää.
Nyt se metsä palaa, kuin minun rakkauteni sinua kohtaan.
Minä nukun yöt ja nukun päivät, en osaa enää muuta.
Olen avuton ilman sinua.
Silloin kun sinä lähdit hänen mukaansa pariisiin,
tapoit minut sisältä, ja mitä tehdään ulkokuorella jos sisältä on jo kuollut?
Miksi jätit minut sen punatukkaisen pisamanaamaisen Weasleyn vuoksi?
Miksi sen tytön vuoksi?
Kerro minulle, rakas.
Kukaan ei odota minua
Miksi nousisin
Ennen uutta unta
Soitat sittenkin
Minä nukun vain, sillä tiedän että enemmin tai myöhemmin sinä soitat minulle.
Siitä on tullut jo tapa, soitat minulle salaa ja tahtoisit kaiken alusta aloittaa,
mutta silloin kun olet sen kaiken sanonut, lopetat puhelun etkä soita ennenkuin vasta seuraavana päivänä,
sinä satutat minua, mutta niin satutat itseäsikin.
Sinä tiedät että olen kiinni sinussa, enkä kestä elämää ilman sinua,
siksi sinä soitat minulle ja pyydät anteeksi.
Mutta siltikään, et seiso oveni takana kukkakimppu kädessäsi,
et tule takaisin salama arpesi kanssa, etkä vihreiden silmiesi.
Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen
Kysyit olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Lähdit pois kauan kauan sitten,
et tahtonut jatkaa meidän yhteiseloamme koska kaikki muut olivat meitä vastaan.
Sinä olit suosittu, kaikkien sankari,
minä paha ja julma, Voldemortin kasvatti.
Sinä sanoit rakastavasi minua,
mutta lähdit silti?
Miksi jäänsiniset silmäni eivät voi enää kohdata sinun smaragdinvihreitä silmiäsi?
Tänä aamuna heräsin, yksin, niinkuin aina ennenkin,
puhelimeni soi, minä vastasin, se olit sinä taas.
Tänään et pyytänyt anteeksi ja tahtonut takaisin ja sammuttanut puhelua samantien,
tänään sinä kysyit olenko leikannut hiukseni, olenko muuttunut, vieläkö soitan banjoa.
Sinä kysyit erilaisia kysymyksiä, aivan kuten silloin joskus ennen kysyit aina minun lapsuudestani.
Ehkä tahdoit olla tänään niinkuin ennen?
Ehkä sinä palaat kuitenkin?
Möin banjoni pois
Jo viime talvena
Mutta laulan vielä
Kuuntele tarkasti
Minä myin banjoni viime talvena,
mutta minä laulan edelleen,
tämä laulu kertoo sinusta,
tämä on viimeinen laulu joka kertoo sinusta.
Siis kuuntele tarkasti mitä minulla on sanottavanani,
jos et palaa luokseni vaan jäät hänen luokseen opiskelemaan taidemaalariksi,
vaikka ammattisi kuuluisi olla aurori.
Minä laulan sinusta tämän laulun,
tämän viimeisen laulun,
joten kuuntele tarkasti,
minä välitän vieläkin.
Tämä on viimeinen laulu,
Jonka laulan sinulle
Sen nimi on Liian paljon ja liian myöhään
Minä tiedän ettet enää tämän jälkeen soita minulle,
et enää, et koskaan. IKINÄ.
Nyt laulan sinulle tämän viimeisen laulun,
tämän nimi on Liian paljon ja liian myöhään.
Eikä kerrokkin hyvin meistä?
Kulta, sinä lupasit rakastaa minua ikuisesti.
Miksi menit toisen matkaan?
Kulta, sinä vannoit välittäväsi hautaan saakka.
Kulta, miksi et ole enää tässä?
Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen
Kysyit olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Kun sinä lähdit, minusta tuntui kuin en koskaan enää olisi ollut onnellinen,
tuntui kuin olisin saanut ankeuttajan suudelman, kuin se olisi vienyt sieluni.
Minä menetin sinut, menetin sinut hänelle.
Tänään kuitenkin kysyit jotain erilaista elämästäni,
mitä et koskaan ennen ollut kysynyt minulta,
ehkä tahdoit minut takaisin?
Ehkä tahdoit takaisin ne maanantaiaamut tai ne perjantai illat?
Nyt sinä kysyit jotain merkityksellistä,
siitä tiedän, ettet soita enää koskaan.
Nämä ovat hyvästit, siispä, hyvästi.
Minä rakastin sinua loppuun saakka,
niinkuin lupasinkin.
Harmi, ettet sinä pystynyt rakastamaan minua,
harmi, ettet pystynyt pelastamaan minua, itseltäsi.
Minä syytän sinua.
Myönnän sen.
Mutta minä rakastan sinua, edelleen, vieläkin, aina vain.
Tämä on viimeinen laulu,
Jonka laulan sinulle
Se loppuu kohta
Kuuntele tarkasti
Nämä ovat siis hyvästit, hyvästi.
Kuiskaan puhelimeen kuinka sinua rakastan
ja sinä sammutat yhteyden.
Niin liekki loppuu kesken tanssin,
emmekä me ehtineet tehdä yhdessä oikeastaan yhtään mitään.
Tahtoisin sinut takaisin,
tulisit luokseni tähän sängylle.
Sinähän sanoit rakastavasi minua,
miksi silti suutelet sitä tyttöä?
Etkö jo nuorena luvannut ettet jättäisi koskaan minua?
Kirjoitimme puuhun Harry <3 Draco forever,
silloin minä kirjoitin sen sydämeenikin,
mutta sinä et omaasi.
Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen
Kysyit olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Vieläkö soitan banjoa
Iltaisin pimeän jälkeen
Liian kauan odotin että tulisit takaisin,
ja sain vasta vuosien jälkeen huomata että olin kerrankin väärässä.
Sinä et palaisi koskaan.
Et koskaan.
Miksi lähdit toisen luo,
mikset voinut rakastaa miua, ikuisesti?
Miksi soitit hyvästit ja kysyit banjostani?
Miksi soitit hyvästit ja kysyit olenko muuttunut?
Toivoin että joskus olisit vielä oveni takana,
muttethan sinä ole.
Et koskaan palaa,
vaikka niin toivonkin että palaisit.
Et koskaan palaa,
se on kai jo pakko myöntää.
Mutta silti, minä rakastan sinua ikuisesti Harry.
