Kiitos kommentista
Larjus. Nämä sielunkumppanuusjutut voivat edetä miten tahansa ja eri tavoin. Mutta yleensähän kumppanit alkavat vahvasti aavistaa kun saavat vinkkejä ja viittauksia johonkin henkilöön. Näin tässä näiden kohdalla. Kirjoitin tämän niin, että tämä voi mahdollisesti kuulua samaan tapahtumaverseen kuin viktuurisoulmatefikkikin, mutta voi myös olla kuulumatta. Tässä kuitenkin on viittauksia siihen, että "kaikki muut" näyttävät löytävän parinsa ja jotkut joutuvat kovasti odottamaan.
Ja minä tykkään antaa pieniä vihjeitä myös muista henkilöistä. Vaikka Yuri/Otabek jääkin hyvin ohueksi, halusin kuitenkin nostaa sen esiin, että heidät on huomattu. Heidän yhtäkkinen kaveruus ja yhdessä oleskelu on noteerattu ja nähty. Ja se herättää muissa hahmoissa ajatuksia. Ja Seung-gil kun vähän synkempi hahmo, eihän ensimmäisenä mitään kivaa muiden suhteista löydä. Ensin hän näkee ne huonot puolet ja hetken pohdittuaan hyvääkin. Muita hahmoja nostamalla saa oivallisesti kerrottua fikin keskiössä olevan hahmon luonteesta.
Helmikuu 2016 Taipei, Taiwan (Four Continents Figure Skating Championships*)
Lyhytohjelman jälkeen Seun-gil oli sijoittunut kahdeksanneksi ja oli kuin myrskyn merkki. Hän oli vihainen itselleen. Hän oli harjoitellut viime kuukausina paljon ja hionnut tekniikkaansa ja kaikki oli näyttänyt hyvältä. Kaikesta huolimatta myös hänen kilpailijansa olivat hyviä ja joillakin heistä oli vähän onneakin matkassa. Hän itse oli sen sijaan menettänyt tärkeitä pisteitä, kun hänen kätensä oli ottanut tukea jäästä.
Hän sulkeutui hotellihuoneeseensa oven pamahduksen saattelemana ja antoi kiukun ja vihan vyöryä ylitseen. Hän oli turhautunut. Hän halusi olla parempi, mutta siitä ei näyttänyt tulevan yhtään mitään. Lisäksi hänestä tuntui siltä, kuin hänellä olisi alkamassa flunssa. Hän aivasti muutaman kerran ja joutui niistämään nenäänsä. Lisäksi hänen keuhkonsa tuntuivat siltä, että ne eivät olleet aivan kunnossa. Häntä palellutti, mikä oli varma merkki kuumeen noususta.
”Voi helkutti, saamarin epäreilua!” Seung-gil manasi itsekseen. Vapaaohjelma luisteltaisi vasta ylihuomenna. Miksi ei jo huomenna. Hän saattaisi vielä huomenna olla jotakuinkin luistelukunnossa, mutta olisi sitä tuskin enää ylihuomenna. Hän meni kuumaan suihkuun ja antoi veden valua ylitseen paljon kauemmin kuin oli tarpeellista. Vesi ei kuitenkaan huuhdellut hänen kiukkuaan ja vihaansa pois.
Suihku lämmitti vain pienen hetken. Hänet valtasi vilu, joka tuntui koko kehossa eikä veri tuntunut kiertävän lainkaan. Hän oli todella tulossa kipeäksi. Seung-gil löi nyrkillä pöytään ja murjotti. Hän lisäsi lämmintä vaatetta ylleen ja keitti itselleen kuumaa vettä teetä varten. Jos se lämmittäisi vähän. Hän avasi television, kääriytyi peittoon yrittäen kerätä kaiken lämmön talteen. Kuuma teemuki lämmitti hänen jääkylmiä sormiaan.
* Four Continents Figure Skating Championships eli 4CC joka tarkoittaa 4 maanosan omaa luistelukilpailua jossa esim. Eurooppa ei ole mukana.
*
Phichit havahtui iltapäivän pisteiden jaon jälkeen siihen, että hänen selässään oleva ruusu tykytti tasaisesti. Siihen sattui vähän ja kun hän kosketti sitä, se oli kosketusarka ja kylmä. Hän ylitseen myös aaltoili vihaa, joka ei selvästikään ollut hänen omaansa. Hänellä oli itsellään kaikki ihan hyvin. Mutta hänen sielunkumppanillaan ei selvästikään ollut. Silloin hänet valtasi halu saada viimein selvittää, kuka hänen sielunkumppaninsa oli. Oli täysin varmaa, että hän oli kilpaillut tänään, mutta mitä oli tapahtunut sen jälkeen? Phichit meni omaan huoneeseensa, kävi suihkussa ja valmistautui lähtemään porukalla syömään.
Hänen levottomuutensa kasvoi iltapäivän aikana, kun tykyttävä kipu vain jatkui ja kylmyys hänen selässään tuntui leviävän laajemmalle alueelle. Hänen sielunkumppaninsa ei kuulunut siihen joukkoon, jonka mukana hän oli syömässä. Se vahvisti omalta osaltaan hänen epäilystään siitä, että Seung-gil saattaisi olla hänen sielunkumppaninsa. Hänen olisi aika ottaa siitä selvää – nyt tänään.
”Et kai ole tulossa kipeäksi?” Leo kysyi häneltä osoittaen hänen kasvojaan. ”Huulesi ovat aivan siniset.” Phichit löi kätensä suulleen. ”Minun on vähän kylmä”, hän sanoi. Se ei ollut aivan totta. Hänen oli koko ajan vain enemmän kylmä.
”Tilataan jotain kuumaa juotavaa. Miten olisi kuuma viini?” Emil ehdotti ja muut innostuivat. Phichit nyökkäsi. Hän kyllä epäili auttaisiko mikään kuuma juoma näin kummalliseen kylmyyteen. Hän oli niin jähmeissään koko illan aikana, että ei kyennyt ottamaan edes valokuvia vaan se jäi Leon ja Guang Hongin tehtäväksi. Ei ollut tavallista, ettei Phichit Chulanontilta tullut Instagramiin kuvaa yhteisestä illanvietosta.
Phichitin palattua huoneeseensa kylmä ei ollut hellittänyt yhtään. Hänen selkänsä tuntui jäätävän kylmältä ja hän oli utelias näkemään mitä hänen selkänsä tai sielunkumppanimerkkinsä ylipäänsä näyttivät. Hän kauhistui nähdessään, että hänen selkänsä oli ruusun kohdalta aivan valkoisen kuuran peitossa ja se näytti leviävän muualle selkään. Ruusu oli pudottanut joitakin jäänsinisiä terälehtiä. Jos Seung-gil oli tämän takana, hän saisi myös lopettaa tämän. Phichit paleltuisi tätä myötä oikein kunnolla.
Phichit pukeutui lämpimästi. Kesti hetken selvittää Seung-gilin huoneen numero. Se oli samalla käytävällä kuin hänen oma huoneensa, mutta aivan sen toisessa päässä. Hän marssi ovelle ja koputti käskevästi, kunnes tajusi että Seung-gilillä ei ehkä ollut kaikki kunnossa. Hän joutui koputtamaan vielä muutaman kerran uudelleen.
”Phichit täällä. Avaa, minulla on tärkeää asiaa”, hän huusi oven takana.
Seung-gil oli ensin yrittänyt olla välittämättä koko koputuksista. Antaisivat hänen olla rauhassa. Kun toinen oli kuitenkin niin sinnikäs ja periksiantamaton, hän päätti että oli parempi avata ovi.
”Hei. Hyvä kun avasit. Asiani on tärkeä”, Phichit sanoi marssiessaan lupaa odottamatta peremmälle. Seung-gil ei saanut sanaa suustaan. Hän palasi peittokasalleen sängylle ja veti peittoja ylleen nojatessaan samalla seinään. Phichit pehmeni vähän nähdessään surkean ja kärsivän näköisen Seung-gilin peittovuoreen kääriytyneenä. Sängyn viereisellä pöydällä oli tyhjä kuppi ja särkylääkepurkki. Lattialla oli muutama nenäliinatollo.
”Oletko kipeä?” Phichit kysyi vaikka ilmiselvästi toinen oli sitä jossain määrin.
”Luulen että minulle tulee flunssa. Minua on paleltanut koko illan kisojen jälkeen”, Seung-gil vastasi.
Phichit epäröi hetken mitä hän sanoisi. Hänen olisi selvitettävä totuus sielunkumppanuudesta. Hänen kokemansa kylmä ei ollut millään lailla normaalia.
”Kuule. Asiani on kummallinen ja olen nyt melko varma siitä että olen oikeassa. Hän riisui takkinsa, kaulahuivinsa, villapaitansa, kollegepaitansa, toisen pitkähihaisen paitansa ja oli viimein t-paitasillaan. Hän alkoi hytistä.
”Mikä sinua vaivaa?” Seung-gil kysyi selvästi ihmeissään.
”Minun on ollut helkkarinmoinen vilu koko illan”, Phichit sanoi ja riisui vielä t-paitansakin. Hänen vaatteensa olivat yhtenä myttynä lattialla. Hän käänsi Seung-gilille selkänsä jotta tämä näkisi merkin hänen selässään. ”Luulen että minun kylmäni johtuu siitä, että sinä olet minun sielunkumppanini. Olenko oikeassa?”
Seung-gil hätkähti Phichitin selän nähdessään. ”Mutta miten?” Seung-gil sanoi.
Phichit tuli lähemmäs. ”Kosketa sitä”, Phichit sanoi käskevästi. ”Kosketa selkääni.”
Seung-gil ojensi kätensä koska ei voinut muutakaan. Phichitin selkä oli kylmä ja vasemman lapaluun kohdalla oleva ruusu oli jäänsininen ja kuuran peitossa. Seung-gil värähti ja irrotti kätensä.
”Olen pahoillani. En tiennyt”, hän sanoi. Phichit kääntyi hänen puoleensa.
”Hei. Älä ymmärrä minua nyt väärin”, hän sanoi. ”Olen iloinen että löysin viimein sinut. Sielunkumppanini”, Phichit sanoi, tarttui Seung-gilin käteen ja tavoitti tämän hämmentyneen katseen. ”Mutta en haluaisi kuolla kylmyyteen tai saada paleltumia. Tämä ei vaikuta ihan normaalilta.”
”Mitä minä voin tehdä?” Seung-gil kysyi.
”Kosketa ruusua, ehkä se auttaa. En minä tiedä. Usko pois, minulla ei ole tällaisesta kokemusta ennen tätä. ”
Seung-gil ojensi kätensä Phichitin iholle ruusun päälle ja tunsi syvän kylmän. Se oli samaa kylmää, joka kumpusi hänestä itsestään, mutta myös hänen sielunkumppaninsa selästä. Seung-Gil nosti oman peittonsa Phichitin paljaan selän ylle.
”Ymmärrän kyllä jos olet vihainen”, Seung-gil sanoi.
Phichit tunsi kuinka kylmä väistyi vähän ja huokaisi helpotuksesta.
”En minä ole vihainen. Minä haluan oppia tuntemaan sinut. Haluan olla kanssasi... jos sinä haluat. En tietenkään voi pakottaa sinua. Olen kuitenkin odottanut monta vuotta.”
”Minä väsyin odottamaan, olen pahoillani”, Seung-gil sanoi.
”Ei sinun tarvitse olla pahoillasi”, Phichit sanoi. ”Jos haluat tutustua ja olla kanssani, pyydän että voisin nähdä ruusun sinun selässäsi ja että voisimme jutella. Minulla on mielessäni ainakin tuhat asiaa, joista haluaisin keskustella ja vaihtaa ajatuksia.”
Seung-gil irrotti kämmenensä Phichitin nyt jo lämpimämmän tuntuisesta selästä. Hän oli pyörällä päästään. Hänen sielunkumppaninsa oli noin voin marssinut hänen huoneeseen ja ladellut käskyjä ja hän oli vain tehnyt kuten käskettiin. Tämä ei ollut mukava alku sielunkumppanuudelle, mutta ei tätä nyt voinut paremmaksikaan korjata.
Hän riisui omat paitansa ja näytti selkänsä sielunkumppanilleen. Hän tunsi kuinka Phichitin sormet koskettivat ruusua.
”Myös sinun ruususi on vähän kuuran peitossa”, Phichit sanoi ja painoi sitten kämmenensä sen päälle. Kylmyys hellitti heti vähän.
”Milloin sinä tiesit että se olen minä?” Seung-gil kysyi mielenpäällä olevan kysymyksen.
”Aloin aavistella jo pari vuotta sitten. Aina kun olimme jossain yhtä aikaa, eikä niitä kertoja ole kuin muutama, minusta tuntui jotenkin erilaiselta. Sinun hymysi osui aina jotenkin syvälle sydämeen. Eri tavalla kuin kenenkään muun”, Phichit kertoi ja sai Seung-gilin punastumaan.
”En minä hymyile”, hän puolustautui.
”No et yleensä, mutta minulle kyllä”, Phichit sanoi ja kumartui poimimaan lattialta t-paitansa. Seung-gil puki oman t-paitansa ja ehti jo miettiä että nytkö Phichit lähtisi.
”Kuten sanoin, minulla on sinulle tuhat asiaa kerrottavana tai kysyttävänä. Voinko jäädä seuraksesi?” hän ehdotti.
”Voit. Mutta minun täytyy tilata jotain ruokaa, sillä minun on nälkä. Haluatko sinä jotain?” Seung-gil kysyi. Hänen vatsansa kurni, sillä hän ei ollut syönyt mitään lounasajan jälkeen. He tilasivat huoneeseen syötävää ja Phichit kävi omassa huoneessaan hakemassa tarvitsemiaan tavaroita, kuten läppärinsä ja hammasharjansa.
*
He söivät musiikin soidessa hiljaa taustalla. Seung-giliä jännitti vähän eikä hän osannut sanoa yhtään mitään. Aurinkoinen ja aina iloinen Phichit Chulanont kaikista ihmisistä oli hänen sielunkumppaninsa. Hän itse oli täysi vastakohta, ei-aurinkoinen ja harvemmin kovin iloinenkaan. Phichit oli yksi niistä, jotka olivat kuuluneet hänen listalleen, kun hän oli 14-vuotiaana yrittänyt arvailla kenestä voisi olla kyse. Eikä Phichit ollut hänelle vihainen, vaikka hän voisi olla. Seung-gil oli huojentunut ja hänen lävitseen läikähti lämmin tunne. Hän ei enää tuntenut itseään flunssaiseksi ja viluiseksi, kuten aikaisemmin.
”Missä sinä olit kesällä kun olimme 15-vuotiaita? Odotin sinua kesäleirille ja sitten käsitin ettet ollut siellä sinä kesänä”, Seung-gil kysyi ja siitä alkoi heidän monta tuntia kestävä mielenkiintoinen juttutuokionsa.
”Olin harmissani kun en päässyt. Perheelläni oli sinä vuonna kovin vähän rahaa ja paljon yllättäviä menoja. Myös isoäitini hautajaiset olivat juuri silloin. Itseasiassa tunsin ruusun kautta pettymyksesi ja silloin ruusu vuosi muutaman päivän verta ja pelästyin ihan kamalasti, että kuolet”, Phichit kertoi. Seung-gil oli jälleen kerran nolo.
”Anteeksi. Minusta näyttää olleen kamalasti harmia”, hän sanoi. Phichit naurahti vähän. ”Olin itse kokematon siitä, mitä kaikkea merkin kautta voi tuntea ja ilmaantua”, hän sanoi.
”Entä mitä sinulle tapahtui kesällä vähän yli vuosi sitten? Silloin kun olimme 18-vuotiaita”, Seung-gil kysyi. ”Ruusu selässäni tykytti viikon verran ja tunsin, että pelkäsit jotakin.”
Phichit laski katseensa lattiaan. Hän olisi mieluummin unohtanut koko asian. Mutta hän halusi olla rehellinen ja päätti että kertoisi, ellei kaikkea juuri nyt niin jotain.
”Se on asia jonka haluaisin unohtaa”, Phichit sanoi. ”Olin niiden ystävien kanssa, jotka olivat täyttäneet hiljattain 18-vuotta Phuketissa rantalomalla. Muutamat meistä ajauduimme melkoiseen kiipeliin ja siitä tuli poliisiasia. Ei... minä ja ystäväni emme tehneet mitään väärään. Osuimme sattumalta väärään aikaa väärään paikkaan ja...”, Phichit kertoi. ”Oli aivan pienestä kiinni ettei minua ehditty raiskata”, hän sanoi ja peitti kasvonsa käsillään.
”Olen pahoillani”, Seung-gil sanoi.
”Pelkäsin monta päivää sen jälkeen oman turvallisuuteni puolesta. Tiedäthän sinä Thaimaan synkän maineen. Osa turisteista tuo maahan likaista rahaa.”
”Ei sinun olisi ollut pakko kertoa”, Seung-gil sanoi. Hän oli surkea lohduttaja, vaikka Phichit itse kyllä oli niin avoin, että avasi Seung-gilinkin tunnelukkoja.
”Halusin kertoa. Mutta en tänään kerro siitä sen enempää. Mutta joskus kerron kaiken”, hän sanoi.
Heidän keskustelunsa sai kohta iloisemman sävyn.
Epävarmuus vaihtui varmuuteen ja Seung-gil tunsi olonsa koko ajan vain kotoisammaksi. Hotellihuoneen sängyt oli nyt työnnetty yhteen ja he makoilivat vieri vieressä vatsallaan peitto korvilla ja katselivat toistensa ottamia valokuvia ja vaihtoivat kertomuksia kaikesta siitä, mikä heille oli tärkeää, mitä oli tapahtunut ja mistä he haaveilivat.
”Tiedän että luet yliopistolla matematiikkaa ja fysiikkaa. Mihin tähtäät sillä osaamisella? Minä kun en tiedä paljon ammatteja, joissa niitä käytetään jokapäiväisessä työssä. Ja se kuulostaa niin erilaiselta, mitä luisteleminen, tanssiminen ja musiikki”, Phichit kysyi.
”Olen jonkin aikaa ajatellut että minusta tulee sairaalafyysikko”, Seung-gil sanoi ja kertoi sen jälkeen lyhyesti mitä sairaalafyysikko käytännössä tekee. Hän oli jo oppinut, ettei suuri osa ihmisistä tiennyt työnkuvasta yhtään mitään.
”Ja sinä luet farmaseutiksi?” Seung-gil varmisti. ”Niin ja aion jatkaa farmasian opintoja vielä ylempään korkeakoulututkintoon, jos vain suinkin voimavarani riittävät. Haluan kuitenkin toteuttaa haaveeni myös luistelumusikaalin suunnitteluun ja toteuttamiseen kotimaassani.”
”The King and the Skater”, Seung-gil sanoi.
”Juuri se. Haluan kuitenkin tänä vuonna päästä uudelleen mukaan Gran Prix sarjaan”, Phichit sanoi. Seung-gil synkistyi ja Phichit huomasi sen.
”Hei. Kahdeksas sija lyhytohjelman jälkeen. Ja huomenna ehdit rentoutua ennen vapaaohjelmaa. Olen aivan varma, että olet mukana Grand Prixissa. Miksi et olisi”, Phichit sanoi.
”Sinä olet kuudentena”, Seung-gil sanoi ja hymyili sitten. Hän oli iloinen Phichitin sijoituksesta.
Phichit haukotteli ja huomasi että he olivat jutelleet pitkälle pikkutunneille. Aika oli lentänyt kuin siivin, kun hän oli sielunkumppaninsa kanssa.
”Kello on jo viittä yli kolmen. Parempi nukkua, ettemme valvo suorituksiamme penkin alle. Saanhan jäädä tänne nukkumaan”, Phichit sanoi ja haukotteli sitten uudelleen.
”No tietysti jäät tänne. Sinähän toit hammasharjasikin tullessasi.”
”Toinko? No sitten käyn pesemässä hampaani”, Phichit sanoi ja kävi vessassa.
Seung-gil meni hänen jälkeensä, kömpi peittonsa alle ja sammutti valot.
”Yksi asia”, Phichit kuiskasi. ”Saanko halata sinua?”
Seung-gil ei vastannut vaan kääntyi Phichitin puoleen ja veti tämän halaukseen. Siinä oli hyvä ja lämmin olla. Ilta oli sulattanut kuuran heitä yhdistävistä ruusumerkeistä ja Seung-gil oli sulanut sille ajatukselle, että hänellä oli sielunkumppani joka halusi jakaa elämää ja ajatuksia hänen kanssaan. Hänen ei tarvinnut olla loppuelämäänsä niin yksin, mitä hän oli tähän saakka ollut. Hän tiesi, että Phichit olisi aina jossakin.
”Hyvää yötä”, Phichit kuiskasi.
”Hyvää yötä”, Seung-gil vastasi ja piti loppuyön sormensa lomitettuina Phichitin sormiin. Siihen oli hyvä nukahtaa.
*
Seung-gil luisteli vapaaohjelmansa niin kuin ei ikinä ennen. Hänen ohjelmansa oli virheetön ja kaunis. Hän rikkoi oman ennätyksensä ja sijoittui lopulta koko kilpailun toiseksi. Kun Phichit kapsahti hänen kaulaansa heti sijoituksen selvittyä, hän ei estänyt sitä. Niin iloinen hän oli sijoituksestaan ja niin onnellinen hän oli Phichitistä ja tämän tuomasta tuesta. Phichit oli tuonut väriä ja iloa hänen elämäänsä. Ja he olivat jutelleet vasta kahtena iltana.
He eivät pitäneet salaisuutena sitä, että olivat toistensa sielunkumppaneita. Se paljastuisi lähipiirille kuitenkin nopeasti. Olisi mukavampi kertoa siitä itse. Seung-gilin luvalla ja yllättävän lyhyen epäröinnin jälkeen heistä oli kuva Phichitin Instagramissa, jossa he katsovat kameraan korva korvaa vasten. Kuvassa Seung-gilillä oli niin lumoava ja ujo pieni hymy, että se sai enemmän kommentteja ja tykkäyksiä kuin mikään muu julkaisu muutamaan vuoteen.
phichit+chu – I finally found him – my soulmate!
#soulmates #taipei2016
16078 ♥ likes this
[+guanghongji+] My lovely friends.
[sukeota3sisters] Omg. We think we were right.
[v-nikiforov] Me and Yuuri love you!
[cristophe-gc] Good luck.
[otabek-altin] Happy for You.
[sala-crispino] I can´t believe that.
Phichit sijoittui kisojen kolmanneksi. He tiesivät että edessä olisi työntäyteinen kesä ennen syksyn Grand Prix sarjaa. Viime vuonna he olivat kilpailleet eri osakilpailuissa ja nytkin se olisi järkevintä. Hyvällä suunnittelulla he saattoivat kuitenkin nähdä toisiaan useammin.
”Minun tulee sinua ikävä”, Phichit sanoi kun he illalla makoilivat vatsallaan Seung-gilin hotellihuoneessa peitot vedetty pään ylitse kuten tavallista.
”Älä sano...”, Seung-gil vastasi ääni vähän väristen. Hän tunsi itse jo nyt ikävää, vaikka toinen oli siinä aivan vieressä. Niin vieressä, että heidän olkavartensa koskettivat toisiaan. Hän yritti peittää sitä, että kyyneleet karkaisivat kasvoille seuraavalla hetkellä.
”Tule Bostonin maailmanmestaruuskisoihin paria päivää aikaisemmin”, Phichit sanoi.
”Minä yritän päästä”, Seung-gil sanoi. Phichit kierähti selälleen, kuivasi peukalollaan hänen kyyneleensä ja katsoi häntä tiiviisti. Seung-gil hymyili ja se sai heti hänen olonsa tuntumaan paremmalta.
”Pidän hymystäsi. Se sopii sinulle ja saa sinut loistamaan”, Phichit sanoi. ”Sinä - maailman söpöin sielunkumppani.”
”Se titteli kuuluu sinulle eikä minulle”, Seung-gil sanoi.
Seung-gilin sydän hakkasi kiivaasti. Phichitin kasvot olivat niin lähellä ja hänen sormensa piirsivät kuviota hänen kasvoilleen. Seung-gilin oli tehnyt koko päivän mieli suudella noita aina hymyyn kaartuvia huulia. Hänen sielunkumppaninsa hymy - osoitettu tällä hetkellä vain ja ainoastaan hänelle. Hän ei ollut ikinä suudellut ketään, eikä rohjennut tehdä sitä nytkään. Heidän välillään ollut jännite katosi, kun hän otti vähän välimatkaa Phichitistä. Ei hän uskaltanut edetä näin nopeasti, hän tarvitsi aikaa.
Kirjoittajalta: Seung-gil tarvitsi vähän lisää aikaa. Minun oli aivan pakko kirjoittaa tähän vielä epilogi.