Kirjoittaja Aihe: FMA: Itsekästä hyväksikäyttöä, K-11 | 2 x tuplaraapale  (Luettu 2251 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.

Otsikko: Itsekästä hyväksikäyttöä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Jean
Ikäraja: K-11
Genre: Angsti, romantiikka
Summary: Jean oli niin hyödytön.

A/N: Tällainen ideanpoikanen oli asunut päässäni jo jonkin aikaa, kunnes lopulta sain sen pakotettua sieltä pois. Paritusketjuhaastehan tähän innosti, ja sen lisäksi osallistuu FF50-haasteeseen sanalla 28. Sydän. (Amestrisin armeija)




Itsekästä hyväksikäyttöä

1.

Jean oli niin hyödytön. Hoitaja oli laittanut hänen sytyttimensä sivupöydälle eikä hän päässyt edes noutamaan sitä polttaakseen tupakkansa, sen ainoan joka hänelle päivän aikana sallittiin. Mikseivät hänen typerät jalkansa suostuneet toimimaan?

Oven avautuminen hätkähdytti hänet vellomisestaan. Roy oli näköjään toipunut tarpeeksi vetääkseen taas univormun ylleen, minkä näkeminen kirpaisi. Tulisiko sitä päivää enää koskaan, jona hän pukeutuisi armeijan siniseen ja seisoisi Royn vieressä omin jaloin, olematta taakkana ja hidasteena?

Tietenkin Roy näytti myös syötävän hyvältä, ja jos tilanne olisi ollut toisenlainen, Jean olisi kiertänyt kätensä tämän niskaan ja vetänyt viereensä vuoteelle. Mutta eihän hän enää pystynyt siihenkään.

Roy katsoi häntä tulkitsematon ja piinattu ilme kasvoillaan ja sytytti hänen tupakkansa.

"Minä keksin jotain", Roy sanoi. "Siihen asti huolehdin sinusta."

Jean yritti väittää vastaan – "Älä ole typerä, mene edeltä, älä tuhlaa aikaasi yhteen sotilaanraakkiin josta ei ole mitään hyötyä, löydän kyllä keinon tulla takaisin itse" – vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan sellaisesta keinosta.

Mutta hän oli taas liian hidas, ja Roy suuteli häntä otsalle ja poistui ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan. Hän jäi tuijottamaan sulkeutunutta ovea tuntien olonsa entistäkin kurjemmaksi. Hänen olisi pitänyt katkaista heidän suhteensa heti kuultuaan uutiset, koska oli nyt pelkkä itsekäs hyväksikäyttäjä ja taakka, eikä Roylla ollut aikaa sellaiseen tuhlattavaksi.




2.

Roy tunsi olevansa pahimman lajin ihmissaasta poistuessaan Jeanin sairaalahuoneesta. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt kuunnella Jeania, edes antaa tämän puhua, ja ottaa tämän tunteet huomioon. Antaa toisen säilyttää arvokkuudestaan edes osa ja ottaa hiukan välimatkaa siihen saakka, että todella keksisi jotain.

Tim Marcoh ja viisasten kivi... Royn pitäisi tutkia sitä lankaa enemmän. Hän ei ollut sanonut mitään Jeanille, koska ei halunnut herättää kivuliasta toivoa ennen kuin tietäisi itse enemmän. Mutta oli julmaa myös raahata Jeania väkisin mukana tällaisessa tilanteessa. Jean olisi tarvinnut ja ansainnut lomaa jossain turvallisessa paikassa kaukana kaikesta, ja olisi saanutkin, ellei Roy olisi ollut paskiainen.

Hän kuitenkin tarvitsi Jeania, olipa se sitten miten itsekästä hyväksikäyttöä tahansa. Hän halusi viedä Jeanin mukanaan kotiin ja herätä aamulla tämän vierestä. Vaikka tiesi, että sen katseleminen kuinka hän aamulla lähtisi töihin, tappaisi Jeanin hiljalleen. Hänen tarvitsi tietää, että joku odotti häntä kotona raskaan päivän jälkeen.

Ja niin hän jätti kuuntelematta mitä Jean halusi sanoa ja vain veti tämän mukaansa piittaamatta arvokkuudesta, vaikka sen olisi pitänyt olla viimeinen asia mitä kukaan rakastetulleen teki. Joku osasi päästää irti kun toinen sitä halusi, mutta ei hän.

Roy virnisti alakuloisesti itsekseen ymmärtäessään, että ihmiset olivat vuosikausia olleet oikeassa kun väittivät hänen olevan itsekäs kusipää.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2014 03:14:28 kirjoittanut Pics »
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Straight to the feels again, ja silleen. Armeija on vaarallinen paikka olla töissä, mutta silti. Sairaalan vuode on aina vähän sellainen, että se ei herätä muuta kuin epätoivoa ja tuskaa - niihin kun yhdistää rakkautta, niin yhyy. Ei ihmekään että intouduit toteuttamaan tämän.

Hyödyttömyys on kyllä yksi maailman paskoimmista tunteista. Kun et vaan voi tehdä mitään muuta kuin turhautua itseesi ja elämän julmuuteen. Voin vaan kuvitella Jeanin fiikset. Samaan aikaan sitä toivoisi että löysä hirsi tekis tehtävänsä eikä antais turhaa toivoa, mutta toisaalta ei pelkää mitään enempää kuin loppua. Näitä ihanan kiduttavia tilanteita, joissa kaikki lopputulokset ovat huonoja. Kuka sitä nyt oikeasti haluaisi tulla Royn unohtamaksi, mutta riippakivenä roikkuminen on vähintään yhtä tuskallista.

Royn pätkä oli näistä aavistuksen mieluisampi. Kait se on tuo eversti kusipää -teema, joka muhun vetoaa kerta toisensa jälkeen.

Lainaus
Hän halusi viedä Jeanin mukanaan kotiin ja herätä aamulla tämän vierestä. Vaikka tiesi, että sen katseleminen kuinka hän aamulla lähtisi töihin, tappaisi Jeanin hiljalleen. Hänen tarvitsi tietää, että joku odotti häntä kotona raskaan päivän jälkeen.
Kuolin pikkuisen sisältä tämän luettuani. Liian vahvaa samaistumista.

Tällaisia tekstejä, joissa paljastetaan kolikon molemmat puolet, on kyllä kiva lukea. Mitä useammalta kantilta tilanteen näkee, sitä tuskallisempi se yleensä on ja lukemisen suhteen taidan olla aika masokisti. Niin kauheaa kuin se onkin, haluan vain tietää miten yksi pieni asia vaikuttaa moneen muuhun pieneen asiaan.

Kiitos tästä ♥

We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
<3

Tykkään aivan hurjasti siitä, kun kirjoitat FMA:sta hieman psykologisempaa tavaraa. ^^ Jeanin pohdinnat aiheuttivat riipaisevan tunnelman, sillä on varmasti aivan älyttömän kova paikka tajuta, etteivät jalat enää kanna, mikä on aika pirun oleellista työn kannalta, ja totta kai myös rakkauselämän. Raajarikon osa on varmaankin hänenlaiselleen hahmolle se pahin mahdollinen - kuten Roy huomioikin, tavallaan kai Jeanin kaltainen tahtoisi pysyä loppuun saakka arvokkaana.

Syyllisyys tässä teemana on herkullinen, ja on oikeastaan ihan mielekästä pohdiskella, hyväksikäyttääkö kumpikaan toistaan vai onko se tunne vain korvien välissä. Hehän toimivat loppujen lopuksi kuin rakastavien ihmisten voisi olettaakin toimivan, eli eivät hylkää toisiaan, vaikka se olisi ehkäpä se helpoin ratkaisu. Roylla nyt toisaalta on senlaiset motiivit, että toisaalta siinä on kyllä ripaus eversti Kusipäätä, mutta siksihän sitä hahmoa rakastaakin. <3 Voi Roy.. <3

Kiitoksia tästä pätkästä! ^^ <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 586
  • Hannibalin täti
Syy miksi mä nappasin tän kommenttikampanjasta on kirjoittaja itse. Sun FMA-ficit on ihania, vaikka oonkin lukenut tähän asti vain Roy/Ediä. Nyt ajattelin tehdä jotain uutta ja lukea eri parituksella. Enkä katunut.

Syyllisyys tässä teemana on herkullinen, ja on oikeastaan ihan mielekästä pohdiskella, hyväksikäyttääkö kumpikaan toistaan vai onko se tunne vain korvien välissä. Hehän toimivat loppujen lopuksi kuin rakastavien ihmisten voisi olettaakin toimivan, eli eivät hylkää toisiaan, vaikka se olisi ehkäpä se helpoin ratkaisu. Roylla nyt toisaalta on senlaiset motiivit, että toisaalta siinä on kyllä ripaus eversti Kusipäätä, mutta siksihän sitä hahmoa rakastaakin.
Beyondin sanoja en voi kuin kompata. Royta ei voi kuin rakastaa.

Mä kiitän sua tästä uudesta lukuelämyksestä, minkä sain. Ehkä mä vielä innostun lukemaan lisää tällä parituksella. Iso Ehkä. Kiitos, Pics. Tää fic oli taas yksi osoitus siitä, miksi sä kuulut mun lempificcaajiin.

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 847
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Olet ihana! <3 Jean/Roy on ehdottomasti kaikkien parituksien ykkönen ja ollut pitkään mun otp! Tällä parituksella suomeksi on ihan liian vähän ficcejä, joten tämä oli loistava yllätys löytää finistä työillan jälkeen!

Mulla ei nyt pää toimi ollenkaan tämän kommentoinnin kanssa.., mutta oli mukavaa lukea molempien näkökulmasta ja tunnelma oli surullinen sekä pohdiskeleva! Jean tuntui tosiaan omalta itseltään sairaalassa ollessaan ja olit hyvin saanut tuotua esille sitä hyödyttömyyden tunnetta, mitä Jean koki. Roynkin tunteita oli mukava lukea.

Itsekäs hyväksikäyttö tuli molemmissa pätkissä hyvin esille, molempien puolelta hieman eri tavalla ja toimi yhdistävänä tekijänä. En siltikään tuolle otsikolle kyllä lämmennyt, mutta olen todellakin iloinen, että siitä huolimatta aukaisin tämän ficin. Parituksesta ja ficistä vielä iso kiitos tähän loppuun! <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Crescen: Hyvä jos tuntui. Tätä oli kamalan angstista jo kirjoittaakin ja tilanne oli molemmilta puolin aika kompleksinen. Musta oli niin surkeaa, kun kumpikaan ei oikein tiedä että toinen hautoo samaa ajatusta. Eversti kusipää on kyllä ilmiö johon ei kyllästy ikinä, en mä ainakaan. <3

Beyond: Jostain syystä tämä fandom on viime aikoina provosoinut ihan hirveän psykologiseen settiin. O_O Mutta eipä tuo taida paha asia olla. Ja onhan sarja toki täynnä kaikenlaisia teemoja joihin on kiva tarttua. Voi raukkoja, kun molemmat tuntevat samankaltaista syyllisyyttä eikä toinen tiedä sitä - jostain syystä asetelma oli sellainen joka oli vain pakko toteuttaa.

Keiju: Roy/Ed on kyllä parasta, mutta fandomissa on hirveästi muitakin todella mielenkiintoisia pareja, hauska että uskaltauduit kokeilemaan. Ei ole mullekaan kauhean tuttu tämä, mutta tykkään testailla kaikenlaista.

Odo: Paritus on kyllä ihan kiva, tätä oli kiva kokeilla myöskin. Aika harvoin tulee tehtyä tällaista kolikon kumpikin puoli -rakennetta, mutta tässä se tuntui jotenkin välttämättömältä, koska ideana oli juuri se että molemmat angstaavat samankaltaisten tunteiden takia. Otsikko kuului musta paikalleen heti kun keksin tämän idean, mutta eihän se kauhean fluffiselta kuulosta. </3

Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 092
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Tykästyin tohon otsikkoon heti (siitä ja aiheesta tuli vähän mieleen yks muinainen ficini, jota en koskaan saanut valmiiksi), ja sitten toi summary kuulosti julmalla tavalla niin söpöltä, niin onhan siinä jo tarpeeksi syytä ficin lukemiselle :D Mä aloinkin vähän enteillä, että se itsekäs hyväksikäyttö voisi olla tässä molemminpuolista, ja niinhän se on, kummallakin omalla tavallaan. Mut kaipa sitä voi silläkin tavalla hakea suhteeseen tasapainoa 😅

Romantiikan angstinen puoli oli kirjoitettu tähän oivasti, mut oi miten sitä jääkin miettimään, että jos nämä kaksi vain saisivat puhuttua toisilleen... Niin paljon ratkeaisi ihan vain sillä, eikä heidän tarvitsisi (toivon mukaan) ajatella itsejään itsekkäinä taakkoina/kusipäinä, jotka vain hyväksikäyttävät toista. Se oli kyllä näissä rapsuissa, että molempien lopussa kummallakin on mielessään käytännössä sama ajatus. Sopii hyvin tämän rakenteeseen ja siihen, että tässä on ikään kuin kolikon kaksi eri puolta edustettuina.

On se kiva löytää Finin arkistojen syövereistä tällaisia vanhoja helmiä! Kiitoksia tästä :3
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti