toinen
150 sanaa
Äiti sanoo, että Lokki on Hilmalle huonoa seuraa. Onhan Hilma sentään kauppiaan tytär, eikä kauppiaan tyttären kuulu missään nimessä temmeltää mekkoaan piloille ja polviaan ruville rasavillin pojankoltiaisen kanssa. Hilma ei voisi olla enempää eri mieltä. Hän pistää päälleen hienoimman mekkonsa ja valkoisimmat sukkahousunsa, ja kiirehtii metsään. Lokki istuu veturin katolla, kuten aina aamunkoiton aikaan, ja pomppaa alas, kun näkee Hilman.
"No johan on!" Lokki ihmettelee ja pyörii Hilman ympäri. "Juhliinko sinä olet menossa?"
"Äitini sanoo, että sinä olet minulle huonoa seuraa", Hilma kertoo ja keimailee, kuten on nähnyt hienojen rouvien televisiossa tekevän. "Minä en kuulemma käyttäydy niin kuin kauppiaan tyttären kuuluisi."
"Niinkö se sinun äitisi on sanonut? Minusta sinä käyttäydyt juuri niin kuin kaikki tuntemani kauppiaiden tyttäret käyttäytyvät."
"Minä olen ainoa kauppiaan tytär, jonka sinä tunnet."
"Juuri sen takia!" Lokki virnistää koko hammasrivistöllään. "No, mennäänkö jo?"
Äiti on aivan kauhuissaan, kun Hilma palaa kotiin polvet veressä ja hieno mekko ratkenneena.
kolmas
150 sanaa
Lokin naurussa on jotain taianomaista. Hilma voisi kuunnella sitä päivät pitkät, eikä kyllästyisi koskaan. Ja kun Lokki nauraa, myös Hilmakin nauraa. Se on varsin eriskummallista. Ehkä Lokissa on himpun verran oikeaa taikuutta, Hilma pohtii.
On tuulinen päivä. He juoksevat niityllä paljain jaloin ja jahtaavat tuulen häntää, mutta eivät saa sitä kiinni. Lokki on vakuuttunut siitä, että kun he sen kerran nappaavat, heistä tulee samalla tavalla vapaita. Hilmasta ajatus on kamalan kaunis.
"Minne sinä menisit, jos saisit sen kiinni?" Hilma kysyy, kun he istahtavat väsyneinä pehmeään heinikkoon.
Lokki katsoo unelmoiden taivaalle. "Minä haluaisin nähdä meren."
"Niinkö? Minusta se ei voi olla kovinkaan kummoinen", Hilma sanoo. "Kuin taivas, mutta hirvittävän märkä."
Lokki nauraa kuin ei olisi kuullut ikinä mitään hauskempaa. Hilmalle tulee siitä hyvä mieli.
"Lupaa minulle jotain, Hilma", Lokki sanoo äkkiä ja katsoo häntä suoraan silmiin. "Sitten, kun minä saan tuulen kiinni, lähdethän mukaani katsomaan merta?"
Miten Hilma voisi edes kieltäytyä?
A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, toinen päivä (tuulla)