Kaksosauringot: Seleesian helle, Corildon/Aleia, S, triplaraapale

[Thelina]

Ficin nimi: Seleesian helle
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Kaksosauringot
Tyylilaji: Romance, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Corildon/Aleia
Yhteenveto: Aleia vastusti halua koskettaa vieressään nukkuvan seleesin lämmintä ihoa.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta Erika Vikin luomasta kuuluu hänelle.
Kirjoittajalta: Tämä triplaraapale on inspiroitunut Seleesian näkijän kohtauksesta, jossa Aleia ja Corildon yöpyvät Soleidalaisessa majatalossa ja tietenkin huoneessa on vain yksi sänky… Teksti osallistuu myös Spurttiraapale V - haasteeseen


Seleesian helle


Aleia makasi hiljaa sängyllä Corildonin jalkojen vieressä. Seleesi oli täydessä unessa ohuen kesäpeittonsa alla, mutta Aleia ei saanut unta huoneen tukahduttavassa kuumuudessa. He olivat olleet Soleidassa alle vuorokauden, mutta Seleesian helle sai Aleian jo kaipaamaan laivamatkan viileää meri-ilmaa. Hän kuvitteli kasvoilleen aallokon pärskeet ja suolaisen tuulen, mutta painostava huoneilma nosti otsalle vain yksinäisen hikipisaran.

Sänky oli tavattoman kapea. Corildon oli ollut huolissaan hänen kunniastaan, mutta oli lopulta suostunut jakamaan vuoteen Aleian ehdotettua, että he nukkuisivat päät eri suuntiin. Majatalo oli joka tapauksessa täynnä, eikä huonetta muutenkaan olisi saanut vaihdettua siihen aikaan aamuyöstä.

Aleia oli vakuutellut, ettei se haitannut ollenkaan.

Corildon oli ollut liian väsynyt vastatakseen. Riisuuttuaan päällysvaatteensa mies oli nukahtanut parissa minuutissa huomaamatta, kuinka kovaa yllättävä läheisyys sai Aleian sydämen hakkaamaan. Corildonin katse oli alusta saakka iskenyt kipinää hänen ihollaan, ja Aleia oli lähes täysin varma, että mieskin oli huomannut jännitteen heidän välillään. Yksinäisten vuosien paino ja huoli huonoista tuulista saivat Corildonin kuitenkin väistelemään todellisia tunteitaan. 

Aleia vastusti halua koskettaa vieressään nukkuvan seleesin lämmintä ihoa. Alusmekko liimautui selkään, eikä ilma tuntunut liikkuvan huoneessa lainkaan. Corildon oli sulkenut ikkunan, peläten huonojen tuulten tulevan sisään ilmavirran mukana. Aleia nousi varovasti istumaan ja liukui pehmeästi lattialle, kuunnellen seleesin hengitystä. Mies nukkui edelleen rauhallisesti.

Aleia hiipi tuuletusikkunan luo. Hän käänsi hitaasti kahvaa, varoen narisuttamasta ruosteisia saranoita.

Aamuöinen kesäilma tuulahti raikkaana sisään. Aleia hengitti syvään.

”Aleia… sulje ikkuna”, Corildon kähähti.

Corildon oli herännyt ilmavirtaan ihollaan. Aleia ei välittänyt pyynnöstä, vaan jätti ikkunan auki ja asettui takaisin sänkyyn, tällä kertaa oikein päin. Corildonin kasvot olivat aivan lähellä, kun Aleia painoi päänsä tämän tyynyyn.

”Sinun ei pitäisi olla siinä”, Corildon mutisi, vetäen peittoa paremmin rintansa verhoksi.

”Mutta minä haluan.”

Aleia kohotti kätensä silittämään unisen seleesin paljasta käsivartta.   

”En anna huonojen tuulten satuttaa sinua”, tyttö lupasi hiljaa.

Corildon piti silmänsä suljettuna, kuunteli lempeää kosketusta, eikä ajanut Aleiaa pois.

[Subbe93]

…

Miksei kukaan ole vielä kommentoinut tätä kultakimpaletta?

Musta on aina jotenkin jännittävää, miten paljon mahtuu raapaleisiin. Toki se on myös raapaleiden iloja, ettei jäädä jaarittelemaan (kuten itselläni on tapana), eli silloin on vain pakko saada esiin asia, mitä oikeasti tekstillään tahtoo sanoa.

Kaikessa lyhykäisyydessään tää on todella suloinen ♥ Musta tuo on jotain niin söpöä, miten Aleia menee väsyneen Corildonin viereen makaamaan ja jää siihen, lupaa jopa suojella huonoilta tuulilta. Ja Corildon yrittää (veikkaan, että tässä kohtaa pelkästä periaatteesta) vastustella, ettei hein pitäis nukkua noin, mutta antaa sitten kuitenkin asian olla. Tää on just täydellinen näin ♥

Ja mun lemppari oli ihan täysillä tämä:

”Sinun ei pitäisi olla siinä”, Corildon mutisi, vetäen peittoa paremmin rintansa verhoksi."

Siis en tie miks repesin tolle, et Corildon peittää rintaansa peitolla, mut repesin silti x) Jotenkin tosta tulee hellyttävä ja hieman koominen mielikuva, tykkään siitä!

Ja mä tiedän, että sanoin tän olevan täydellinen just näin, mut myönnän, et yks pieni pettymys tässä oli: Tää oli liian lyhyt x)

Kiitos jälleen kerran! Tää oli kyllä ihana ja just sopiva teksti päättää tää päivä ja painua pehkuihin ♥

[Thelina]

Subbe93: Kirjassakin Corildon vastusteli samassa sängyssä nukkumista, kun kävi ilmi, että niitä oli huoneessa vain yksi... ja tämä kohtaus oli kyllä kirjassakin aika söpö, muistaakseni he päätyivät vahingossa nukkumaan ihan kunnolla vierekkäin, vaikka kävivätkin sänkyyn päät eri suuntiin Silti piti sovitella oma astetta parituksellisempi versio tästä kohtauksesta ♥ Rintaansa peittelevä Corildon on kyllä höpsö, ihan niin kuin Aleia ei olisi jo nähnyt häntä ilman paitaa onpa kivaa, että luit ja kommentoit tämänkin, kommenteistasi tulee todella hyvä mieli ja on niin hauskaa löytää Finistä lisää Kaksosauringot -faneja  ♥ Kiitos kommentista!

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista hei
Oon lukenut näistä kirjoista aivan liian vähän ficcejä, kun ottaa huomioon, että todella tykkään tästä sarjasta ihan älyttömästi. Onneksi tämä hyppäsi esiin sun listauksesta houkutellen lukemaan jo fandomillaan. Corildon on suunnilleen alusta asti lukeutunut lempparihahmoihin, ja oli kiehtovaa lukea hänestä Aleialle paritettuna.

Tykkäsin tämän tunnelmakuvauksesta ja Aleian mietteistä. Tässä toimi musta todella hyvin, ettei sinänsä tapahtunut paljoa, mutta toisaalta vastapainoksi se mitä tapahtui, oli merkityksellistä. Aleian luontevuus, jolla hän päätti nukkua samassa sängyssä Corildonin vastusteluista huolimatta kertoi kyllä paljon näiden suhteesta yleensäkin. Corildon väistelee ja yrittää suunnilleen piiloutua peiton alle Aleian ollessa paljon mutkattomampi osapuoli.

Loppu oli myös aivan ihana, ja toivottavasti Aleian sanat rauhoittivat vähän pahoja tuulia pelkäävää Corildoniakin.

”En anna huonojen tuulten satuttaa sinua”, tyttö lupasi hiljaa.

Corildon piti silmänsä suljettuna, kuunteli lempeää kosketusta, eikä ajanut Aleiaa pois.

Kiitos älyttömän paljon tästä. Tuli taas fiilis, että pitäisi lukea ihan kirjatkin uudelleen.

[Thelina]

Sielulintu: Kivaa, että löysit Kaksosauringot-fikin pariin! Tästä fandomista ei ole kovinkaan paljoa vielä kirjoitettu, saisi olla enemmänkin! Kirjojen uudelleenlukeminen oli kyllä ihanaa (luin noin vuosi sitten kaksi ensimmäistä osaa uudelleen) ja antoi paljon kirjoitusideoita. Todella hyvin sanottu, että tässä ei tapahtunut paljon, mutta se mikä tapahtui, oli merkityksellistä. Tämä taitaa olla aika tyypillistä monelle tekstilleni: tykkään tosi paljon kuvata pieniä hetkiä, joissa ei välttämättä tapahdu mitään ihmeellistä. Kiitos kovasti kommentista, ihanaa kuulla, että pidit ♥

[LillaMyy]

Hyi minua, olen ollut aivan liian kauan poissa Finin kommentointimaailmasta, ja muutenkin. Mutta jos nyt yrittäisin taas vähän panostaa tähänkin oman aikani puitteissa. Corildon/Aleia kuitenkin (yllättäen) veti minut tänne, kun huomasin, että voitit Kommenttiarpajaisissa. (:

Tämä kyllä sopi tähän hetkeen luettavaksi aivan täydellisesti, vaikkei täällä mikään helle (vielä) olekaan, mutta olen silti aivan paistumassa, joten samaistun Aleiaan kyllä aivan sataprosenttisesti tässä. Muutenkin tuo ikkunan avaaminen ja muu kuulostaa juuri sellaiselta, mitä minä (tai tässä tarinassa Aleia) oikeastikin tekisi tuossa tilanteessa. Tämä oli muutenkin kovin kiva lyhykäinen pätkä, johon ei ollut yritetty väkisin tunkea mitään sen kummallisempaa paritusjuttua kuin joitain pienen pieniä vihjeitä ja muita. Ei sitä aina tarvitse olla pusuttelemassa tai himoitsemassa toista osoittaakseen, että välittää enemmänkin kuin vaan pelkästään ystävänä. (:

Tämä oli tosi kiva pieni pätkä, vaikka ehkä Subbe93:n tavoin olenkin salaa vähän sitä mieltä, että tämä oli liian lyhyt. Mutta toisaalta tähän sopikin hyvin tällainen lyhyempi palanen. Ainakaan se ei tunnu liiaksi venytetyltä, kun kyseessä on kuitenkin vain pieni hetki päivästä (tai yöstä), vain lyhyt tuokiokuvaus, joten ehkä tämän lyhyys oli tähän tarinaan juuri täydellinen ratkaisu. (:

Minä kiitän tästä, ja toivon, että kommentistani saa jotain selkoa, vaikka edellisestä yrityskerrasta onkin kulunut jo ties kuinka kauan.

[Thelina]

LillaMyy, olen niin iloinen, että palasit ja tulit lukemaan Kaksosauringoista ♥ Tämä oli täysin kirjan kohtauksesta inspiroitunut pikku ficci, johon oli vähän kirjaa enemmän sujautettu paritusviitteitä, tietenkin Olen samaa mieltä, ettei aina tarvita dramaattisia rakkaudenosoituksia, kun tietää muutenkin, että välittää. Tykkään kovasti tällaisista lyhyistä tuokiokuvauksista, joten hyvä jos tämä tuntui sopivalta, vaikka melkein olikin liian lyhyt Kiitos kommentista, ilahduin suuresti ♥