Title: Vain me kaksi (eikä ketään muuta)
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Saimin Seishidou
Pairing: Kase Masafumi/Miyajima Sakura
Genre: Romancella maustettu drama, fix-it
Rating: K-11
Warnings: Lähdemateriaalissa hahmo käyttää hypnoosia saadakseen muut suostumaan seksiin kanssaan, ja vaikka tässä tarinassa asiaa ei varsinaisesti käsitellä, se on jollain asteella taustalla häälymässä.
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin tai lähdemateriaaliin. Kirjoitin tämä ficin vain itseäni ”lohduttaakseni”, en siis ole saanut tämän tuottamisesta minkäänlaista korvausta.
Summary: Tanakan hypnoosi osoittaa murtumisen merkkejä.
A/N: No ni, nytpä koitti sitten viimein sekin päivä kun minä kirjoitan vittu
hentaista fanifiktiota :DDD Ja viel tämmösestä ugly bastard netoraresta. Mutta kun, mutta kun! Mua alkoi säälittää ihan hirveesti tän parin puolesta, he ovat niin söpöjä ja symppiksiä ja ansaitsevat vain kaikkea hyvää eivätkä sitä paskaa mitä canon heille antoi :< Oikeestaan sama kyl kaikkien muidenkin parien ja Tanakan uhrien suhteen, vaikka erityisesti näiden kahden puolesta mulle tuli niin paha mieli. (Ehkä seuraavaksi kirjoitan ficin jossa Tanaka teurastetaan tai jotain.)
Mukana
Multifandomin neloskiekalla.
Vain me kaksi (eikä ketään muuta)Kuka tahansa olisi kutsunut sitä aivan tavalliseksi päiväksi. Kaikkien elämä jatkui ihan niin kuin aina ennenkin siihen mennessä. Mikään ei muuttunut, mutta samaan aikaan kaikki muuttui: Hajimen hypnoosi lakkasi yhtäkkiä toimimasta Sakuraan.
Aluksi muutos ei vaikuttanut Sakuran elämään mitenkään. Hän ei itsekään huomannut, että jotain oli edes tapahtunut; arki pysyi liki koskemattomana. Hypnoosista vapautumisen seuraukset tulivat esiin vasta eräänä iltana, kun hän koulun jälkeen viestitteli yhdessä poikaystävänsä Masafumin kanssa. Keskustelun lomassa tämä mainitsi yhdessä viestissään koulun seksiohjaajan, ja Sakura jäi tuijottamaan sitä sanaa kummissaan. Niin, koulussahan oli hallituksen valitsema seksiohjaaja, jonka luona jokaisen parin olisi käytävä ennen kuin suhde voisi edetä edes suuteluasteelle, mutta
miksi helvetissä asia ylipäätään oli niin?Sakura oli jo laittamassa Masafumille asiaa ihmettelevää viestiä muttei koskaan lähettänyt sitä vaan pyyhki sanat pois. Asia tuntui liian vakavalta, jotta siitä voisi keskustella viestien välityksellä. Hän päätti ottaa asian puheeksi seuraavana päivänä koulun ja kendoharjoitusten jälkeen, kun näkisi Masafumia jälleen. Jostain hänen mieleensä hiipi tunne, että asiasta oli syytä keskustella vaivihkaa, niin etteivät ulkopuoliset kuulisi. Tuntemuksen perimmäinen syy jäi hänelle epäselväksi, mutta hän päätti varmuuden vuoksi seurata vaistoaan. Hän ja Masafumi tarvitsivat muutenkin enemmän kahdenkeskistä aikaa.
**
”No, mistä oikein haluat puhua?” Masafumi kysyi, kun hän ja Sakura istuivat hänen huoneessaan vuoteen reunalla. Vaikka hän olikin iloinen saatuaan tyttöystävänsä luokseen, tilanne hermostutti häntä väkisinkin. Hän oli luullut heidän viettävän kendoharjoitusten jälkeen aikaa ulkona, mutta sitten Sakura olikin ilmoittanut haluavansa puhua jostain tärkeästä. Keskustelupaikaksi tämä oli kelpuuttanut vain jommankumman kodin, ei halunnut ympärilleen kuulevia korvia.
”Seksiohjauksesta”, Sakura vastasi suoraan yhtään kainostelematta. Hänen vastauksensa kaikui ilmoille niin määrätietoisena, että Masafumi säpsähti.
”M-mitä? Haluatko sinä, että me kä– ”
”En”, Sakura vastasi yhtä painokkaasti kuin edelliselläkin kerralla. Masafumi hätkähti jälleen.
”Mitä sitten oikein tarkoitat? Et kai vain aio sanoa, että haluat erota?”
”En tietenkään. Minä vain olen ajatuksissani tullut siihen tulokseen, että seksiohjaus on täysin turhaa.”
Masafumin säpsähdyksistä ei ollut tulla loppua. Hän katsoi tyttöystäväänsä kuin tämä olisi ilmoittanut aloittavansa uuden vallankumouksen. Ja niin kai tämä tavallaan olikin, tietämättään, ainakin heidän koulunsa mittakaavassa.
”Et sinä voi noin sanoa!” Masafumi paheksui. ”Tietenkin meidän täytyy käydä ohjauksessa ennen kuin teemme itse mitään, jotta tiedämme, miten toimia tulevaisuudessa. Eihän autoakaan voi ajaa käymättä autokoulussa.”
”Totta”, Sakura myönsi. ”Mutta jos osaamaton ajaa autoa, sillä voi olla vakavia seurauksia; joku voi loukkaantua, jopa kuolla. Mutta jos vaikka me kaksi suutelemme toisiamme käymättä seksiohjauksessa, mitä kamalaa siitä voi seurata?”
Sillä kertaa Masafumilla ei ollut vastausta valmiina, mutta toisaalta hän ei säpsähdellyt enää, vaikka ajatus Sakuran suutelusta saikin hänet jännittyneeksi. Hän tuijotti jalkojaan ja mietti kuulemiaan sanoja. Ei hänkään keksinyt yhtäkään kamaluutta, mitä suutelusta ilman ohjausta voisi seurata, mutta samaan aikaan hänen päässään takoi ajatus siitä, että määräyksiä oli noudatettava, niitä ei saanut rikkoa.
”No ei ehkä suutelussa”, Masafumi sanoi sitten, ”mutta o-onhan seksissä vaikka mitä riskejä… vahinkoraskauksia ja sukupuolitauteja… ja ilman mitään ohjausta kaikki te-tekniikatkin ovat hukassa…” Että olikin kuumottavaa puhua seksistä tyttöystävänsä kanssa! Hän oli taatusti jo punainen kuin tomaatti.
”Minä tiedän ilman ohjaustakin, että tautien ja raskauksien ehkäisemiseksi on keinonsa”, Sakura vastasi. Vaikka puheenaihe sai hänenkin poskensa punoittamaan hieman, hänelle oli niin tärkeää saada Masafumi ymmärtämään hänen kantansa, ettei häntä juurikaan hermostuttanut. ”Ja mitä tulee tekniikoihin…” Hän oli hetken hiljaa. ”...minä en usko, että saisimme isoa vahinkoa aikaan, vaikka harjoittelisimme alusta asti kahdestaan. Yritys ja erehdys voivat olla ihan hyviäkin opettajia. Ainakin parempia kuin yksikään kolmas osapuoli.”
Sakuran huulille kohosi kaunis hymy, ja Masafumi vastasi siihen, vaikka se saikin hänet punastelemaan kahta kauheammin. Sakura hapuili hänen kätensä omaansa. Tunnelma muuttui hetkessä paljon intiimimmäksi, mutta sitten Masafumin sääntöjä aina kuuliaisesti noudattava mielen osa muistutti taas olemassaolostaan.
”Mutta eihän määräyksiä voi rikkoa”, hän protestoi. ”Tanaka on sentään hallituksen valitsema ohjaaja. Ties mihin ongelmiin sitä joutuu, jos ryhtyy mihinkään ilman hänen ohjaustaan!”
”Minä en pelkää”, Sakura ilmoitti suorastaan iloisesti. ”Minä olen jo päättänyt, että sitten kun on meidän ensimmäisen kertamme aika, me toimimme toistemme ohjaajina. Etsimme ja löydämme itse sen, mikä toimii ja mikä ei, ilman kenenkään muun ohjausta. Onhan sitä ennenkin osattu, ilman ohjaajia.”
”Niin kai”, Masafumi myönsi.
”Ja sitä paitsi”, Sakura jatkoi, ja hänen äänensä taittui äkkiä huomattavasti kylmemmäksi, ”millä logiikalla kaikista maailman ihmisistä juuri
Tanaka Hajime on sopiva ihminen ohjaamaan ja neuvomaan ketään seksin suhteen? Hän on niin ruma ja vastenmielinen, ettei taatusti tiedä mistään muusta kuin oman kätensä käyttämisestä. Mitään muuta kokemusta hänellä ei voi olla, yksikään tyttö ei häntä ottaisi edes pakotettuna.”
Sakuran sanat olivat poikkeuksellisen julmia, ottaen huomioon miten ystävällinen ja kohtelias hän yleensä oli kaikkia kohtaan, mutta juuri ne saivat jonkin raksahtamaan myös Masafumin päässä. Se oli hänen ensimmäinen askeleensa Hajimen langettamasta hypnoosista vapautumiseen. Tämän sanat eivät enää olleet Masafumin mielelle absoluuttinen totuus.
”Totta”, poika nyökkäsi ja oli kuin valaistuksen saanut. ”Ja hänhän on itsekin vain oppilas, miksi hänelle olisi edes annettu sellainen rooli ja tehtävä?”
”Täyttä roskaa koko juttu siis”, Sakura nyökkäsi. ”Ja siksi minä en aiokaan
ikinä osallistua hänen pitämäänsä seksi- ja parisuhdeohjaukseen, ihan sama mitä siitä seuraa.”
Hän kääntyi katsomaan Masafumia. Poika katsahti takaisin, ja Sakura näki tämän kasvoilla jännityksen mutta myös onnen. Siitä hän tiesi tehneensä oikein, kun oli päättänyt vastustaa ylempien tahojen päätöksiä (vaikka todellisuudessa sellaisia ei edes ollut olemassa).
”Kun on meidän ensimmäinen kertamme, me olemme kahdestaan”, Sakura sanoi Masafumille, jonka poskien puna oli lauhtunut mutta erottui yhä selvästi, ja puristi tämän kättä hieman lujempaa. ”Ja silloin kun suutelemme ensimmäisen kerran, olemme kahdestaan. Eikö niin?”
”Ehdottomasti”, Masafumi vahvisti. Hänen äänensä kuulosti poikkeuksellisen vakaalta muutoin niin jännittyneen olemuksen rinnalla. ”Vain me kaksi. Eikä ketään muuta.”
Hymy Sakuran kasvoilla syveni. Masafumin sanat sinetöivät sen, mitä hän oli ehtinyt jo ajatella mielessään. Hän kumartui poikaa kohti, sulki lähestyessään silmänsä, tunsi tämän värisevän hengityksen ihollaan. Heidän huulensa hipoivat toisiaan, lopulta painautuivat yhteen, ja sydämet tykyttivät jännityksestä, mutta kummankin sisimmässä leiskui onni, kun he saivat jakaa niin erityisen hetken toistensa kanssa.
Vain he kaksi. Eikä ketään muuta.
