Sinisten silmien mahdollisuuksia.
Paring: Grindelwald/Dumbledore
Rating: S
Warnings: Slash, lievä angst.
Beta: Ygritte <3 omistan nää kaikki myös sulle mitä näistä kahdesta kirjoitan.
Disclaimer: En omista hahmoja enkä paikkoja. En saa tästä rahaa.
A/N: Dodiin. Elikkäs tää osallistuu FF100 haasteeseen sanalla ”Alku”. Tuli hypättyä syvään päätyyn, ja no niin. Katsotaan kuinka pitkälle päästään.
Elikkä tässä pätkässä käsitellään kesää jolloin n. 16-vuotias Grindewald tulee kesäksi Gordikin rotkoon, ja tapaa ensimmäistä kertaa Dumbledoren. Tässä vaiheessa tätä haastetta ajatuksena on linkittää jollain tapaa samaan aikajanaan kaikki FF100 liittyvät ficit, saa nähdä kuinka käy.
Tämä sijoittuu siis kesään 1899.
---
Gellert oli turhautunut ja vihainen kaikelle ja kaikille. Hän oli viimein mennyt liian pitkälle kokeiluissaan pimeän puolen taikojen kanssa ja saanut potkut Drumstrangista. Hän oli suututtanut vanhempansa, ja isänsä äkkipikaisuuden tietäen oli lähes helpotus, että hän oli päässyt niinkin vähällä, kuin kesällä Bathildan luona. Ehkä isä ajatteli, että Gellert osaisi käyttäytyä niin arvovaltaisen noidan seurassa paremmin, tai sitten tämä oli vain julma vitsi siirtää hänet pois hänen tavanomaisista piireistään. Ikään kuin koulusta erottaminen ei olisi tehnyt sitä jo suuremmalti osin. Iso osa heistä, joita Gellert oli vaalinut ympärilleen, oli nyt pois hänen vaikutusvaltansa ja manipulointinsa piiristä. Pojalla ei ollut ketään. Ei täällä, ei kotona, ei missään.
Gellert oli jättänyt vähäiset matkatavaransa Bathildan hoiviin, ja tutkisteli nyt tätä masentavaa tuppukylää, jossa tulisi kesänsä viettämään. Pahantuulisena hän potkaisi pientä kiveä kävellessään kylän keskustietä pitkin eteenpäin. Kivi pysähtyi tiellä seisovan hahmon jalkohin, ja yhtäkkiä Gellert huomasi hämmästyttävän siniset silmät tuijottamassa kysyvästi hänen eriparisilmiinsä. Gellert pysähtyi, astui puoli askelta taaksepäin, katsellen tarkemmin ikäistään nuorta miestä.
”Albus Dumbledore.” Vieras sanoi ojentaen kätensä Gellertille kohteliaasti.
”Gellert Grindewalt.” Gellert sanoi tarttuen Albuksen käteen hitaan laskelmoivasti.
Gellert tunsi lämmön leviävän Albuksen kädestä omaansa. Kihelmöivä tunne kohosi hänen selkäänsä pitkin. Hymy kohosi Gellertin kasvoille, ja Albus vastasi hymyyn nopeasti.