Tän söpö otsikko houkutteli lukemaan, mut ai kauhia kun sitten haukuttiinkin Runebergintortut paskoiksi! Pitäskö loukkaantua
Koska Runebergin tortut on just hyviä! (Tässä olis pitänyt puhua tippaleivistä, koska jumankauta ne vasta on kamalia niin ulkoisesti kuin maunkin puolesta!!!)
Mut jos jätetään torttuasiasta tuohtuminen sivuun niin joo, fiilaan tätä niin monessa asiassa. Samaistun, vaikka sitten kuitenkin niin monesta asiasta sitä ainakin haluis ajatella ajattelevansa eri tavalla (if that makes sense). Mut sitä se kädenlämpöinen arkiangsti on, ja toi mitäänsanomattomuuskin kuvaa kyllä niitä fiiliksiä hyvin. Tässä oli myös hyviä arjen pohdintoja, kuten tuo karkkien välttely kääreiden takia ja täysin päinvastaisesti tyhmien tuotteiden ostaminen kivojen pakkausten vuoksi. Aina sitä sanotaan, ettei kirjaa pitäisi tuomita kansien perusteella (yms. yms.) mutta kyllä niin varsin usein käy 🤔 Mut aina voi kai aatella, että pakkauksen on tarkoitus myydä tuotetta ja houkutella käyttämään sitä, et ei se väärin oo vältellä rumia kääreitä
Vaikka siinä jotain sit missaisikin.
se onkin toffeeta eikä sellainen ei-minkään makuinen kova karamelli, joksi sitä arvelin.
Mä niin voin maistaa mielessäni just noi tollaset ei-minkään makuiset kovat karkit, ettei oo tosikaan. Miksi sellaisia edes tehdään, ja mistä niitä tarjoilukulhoihin aina revitään? Elämän suuria mysteerejä
Kolistelen astiani pesukoneen uumeniin ja mulkaisen kahvipöydällä odottavia torttuja, joita tiedän inhoavani mutta joita erehdyn silti maistamaan kerran vuodessa vain pettyäkseni uudelleen.
Tähän en onneks itse lankea
tai niin ainakin nyt väitän, kun haluan olla fiksu ja oppia erehdyksistäni. (Ja muutenkin mun "herkkufilosofia" on aina ollut, että jos mä nyt ne kauheet kalorimäärät itteeni ahtaan niin mä haluan myös nauttia niistä! = syön vain herkkuja, joista oikeesti tykkään. Mikään ei oo kamalampaa kuin pahanmakuinen "herkku".)
Ja tämä todellakin on alku sormien vetristelyyn! Kiva kun olet saanut edes hieman purettua blokkiasi (kun sait valmiin tekstin aikaiseksi!), eikä tästä kyllä edes huomaa, että taukoa olisi ollut. Oikein kivasti ja elämänmakuisesti kirjoitettu, kaikessa mitäänsanomattomuudessaan