Ficin nimi: Mustasta magiasta
Kirjoittaja: Ayu
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Sirius
Genre: Arkifluff, slice of life, kevyt romance
Summary:
”Ehkä jokin menikin vikaan siinä kohtaa, kun retkahdin sinuun”, Remus tuumasi kirjansa takaa.A/N: Okei, minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten kulutettu vitsi tämä on tässä fandomissa, mutten voinut vastustaa kiusausta inspiraation iskettyä ryminällä.
Osallistuu
Väripalettiin mustalla (vautsi vau), minkä lisäksi omistan tämän tekeleen Seculle.
***
”Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon huokailun?”
Siriuksella oli otsaa katsahtaa häntä kummastuneena. ”En minä mitään huokaillut. Kuulit taas omiasi.”
”Sovitaan niin”, Remus totesi kääntäessään kirjansa sivua. Hänen laskujensa mukaan ei ehtinyt kulua viittäkään minuuttia, kun Sirius osoitti jälleen mieltään epätavallisen syvällä hengenvedollaan.
”Mitä, hengittämättäkö tässä pitäisi olla?” mustatukka tuhahti hänen huomautettuaan asiasta.
”Sekin sopii”, Remus virkkoi katse edelleen kellastuneilla sivuilla. ”Oikeasti, Anturajalka. Ellei sinulla ole muuta tekemistä kuin toimittaa tyhjää, voit tehdä sen kernaasti jossain muuallakin.”
”Sinä se päätit jäädä oleskeluhuoneeseen mätänemään”, Sirius tokaisi istahtaessaan vanhalle, suorastaan epämiellyttävän joustavalle sohvalle hänen viereensä. ”Joten eipä minulle vaihtoehtoja jäänyt.”
Remus oli valinnut istumapaikkansa käsinojan vierestä sillä varauksella, että pari muutakin henkilöä saattoi halutessaan jakaa saman sohvan, mutta Sirius puolestaan pötkähti sille pitkin pituuttaan ja painoi vielä päänsä hänen kylkeensä.
”Kuvittelin typerästi, että oleskeluhuoneen rauhassa lukeminen onnistuisi.”
”Älä välitä minusta”, Sirius virkkoi kierähtäessään mukavampaan asentoon. Oli Remuksen vuoro huokaista, mutta jos sellainen leppoisa läheisyys saisi Siriuksen viimein antamaan hänelle lukurauhan, mikäs siinä.
”Sinulla on mukavan pehmeä maha”, tummatukka virnisti hetken kuluttua ja hivutti päätään raivostuttavasti hänen käsivarsiensa väliin kirjan tilalle.
”Ei pidä paikkaansa”, Remus murahti tönäisten tätä ohimoon kyynärpäällään. ”Sinä puolestasi häiritset taas, ellet satu huomaamaan.”
Siriuksen leuka painautui ikävästi hänen kylkeään vasten ja puhe hiipui mutinaksi kaavun kankaaseen. ”Kuutamo, onko kukaan sattumalta sanonut sinua ikinä ilonpilaajaksi?”
”Muutamat. Hekin verrattain useasti.”
”Mistäköhän se johtuisi?”
”Enpä osaa sanoa”, Remus tuumasi ja merkitsi sulkakynällään käsinojalla lötköttävään pergamentinpalaan kirjan muutaman sivun, joita hänen sopi tarkastella uudemman kerran tiistain koetta silmällä pitäen. Sivusilmällään hän näki, miten puolitäysi kermakaljapullo leijaili kiireettä heitä kohti oleskeluhuoneen takanpuoleiselta pöydältä.
”Luulin jo, että arvokkaan lauantain käyttäminen opiskeluun olisi mautonta”, Sirius hymähti ilottomasti siemaistessaan pullonsuusta. ”Sen lisäksi sinun täytyi loitsia verhot eteen pienimmänkin päivänvalon tielle.”
”Minä välttelen harhatekijöitä”, Remus sanoi asiallisesti ja kurkotti nappaamaan pullon tummatukan kädestä. Sirius jähmettyi aloilleen muutamaksi sekunniksi ja oli kaikesta päätellen juuri aikeissa saada kunnon hepulin, kun hän sitten taas ojensi juomaa takaisin kulauksen hörpättyään. Hieman väljähtyneenäkin maku menetteli ihan mukavasti.
”No?” Remus kohotti kulmiaan Siriuksen pöllämystyneelle ilmeelle. ”Kuvittelitko minun takavarikoivan sen jollain löyhällä ja tiukkapipoisella valvojaoppilaan perusteella?”
Sirius virnisti teennäisen valloittavasti ottaessaan pullon takaisin. ”Ei käynyt mielessänikään.”
”Olen pettynyt sinuun, Anturajalka. Luulisi sinun jo tajuavan, että toiminnassani pätee tietty johdonmukaisuus”, Remus hymähti tehdessään jälleen muutaman muistiinpanon.
Sirius hörppäsi kermakaljaa päätään pudistellen. ”Siihen minä en ota mitään kantaa. Enkä imartelisi itseäni liiaksi sen suhteen.”
”Ehkä jokin menikin vikaan siinä kohtaa, kun retkahdin sinuun”, Remus tuumasi kirjansa takaa.
”Sille taas on järkeenkäypä selitys. Haluatko kuulla?”
”Kerro ihmeessä.”
Sirius rykäisi tärkeänä ja tämän harmaissa silmissä välkähti tuttuakin tutumpi ilkikurisuus. ”Perin yksinkertaista. Siinä on kyse mustasta magiasta.”
Remus kurtisti kulmiaan. ”
Mustasta magiasta?”
”Aivan! Mistä muustakaan?”
Kesti muutama sekunti, ennen kuin vitsi aukeni, mikä oli Remuksesta suorastaan häpeällistä. Olisihan hänen ollut syytä arvata, ettei moiselle asialle ollut olemassa mitään järkiperäistä syytä. Ihan turhaan hän oli käyttänyt silmänräpäyksen tai pari pohtiakseen Siriuksen sanojen kirjaimellista merkitystä.
”Tuo oli heikoin vitsisi pitkään aikaan.”
”Ja silti sinä virnuilet siinä, joten säästä mielipiteesi”, Sirius tuhahti ja kurkotti läiskäisemään oppikirjan kiinni hänen nenänsä edestä. ”Liika opiskelu tekee sinusta umpiluupään lisäksi tyystin huumorintajuttoman, Kuutamo hyvä.”
Kostona opiskelun keskeytymisestä Remus pyyhkäisi sormiinsa jääneen musteläiskän keskelle tummatukan otsaa. ”Niin, sitä se tekee.”
”Kypsää touhua jopa valvojaoppilaalta.” Sirius hinkkasi otsaansa närkästyneenä, mutta hälvenemisen sijaan tahra lähinnä levisi.
”En minä tarvitse valvojaoppilaan merkkiä sotkeakseni mustetta naamaasi.”
”Minä taas olin vakaasti sitä mieltä, että se titteli selittäisi tuollaiset arvaamattomat aivohäiriöt. Et sitten taida voida vedota enää siihenkään.”
”Syytä sitä mustaa magiaasi”, Remus hymähti pudottaessaan kirjan kevyesti lattialle sohvan viereen. ”Sirius Mustakin on entistä mustempi.”
”Kirmaa järveen, Kuutamo.”
”Jos tulet perässä.”
”En ole tulossa.”
”Unohda se sitten.”
”Hyvä on, ei järveä”, Sirius tokaisi kammetessaan itsensä viimein ylös sohvalta ja hänen päältään. ”Onko muita ideoita?”
”Minun ideani tässä oli
opiskella!” Remus totesi merkitsevästi. ”Olisiko sitä pitänyt alleviivata vielä enemmän? Odotas, minulla on mustepulloni ihan tuossa –”
”Hyvä on, hyvä on! Ei enää mitään musteita, hullu!” Sirius kavahti kauemmas.
”Harmi”, Remus hymähti takaisin. ”Sen väri kyllä pukee sinua, jos ymmärrät mitä tarkoitan.”
Siriuksen kasvoilla kävi kyllästynyt virneentynkä. ”Anna jo olla, aivokääpiö.”
”Oikea termi on
valvojaoppilas, Anturajalka.”
