Ficin nimi: Jos metsään haluat mennä nyt
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: Aizawa (Eraserhead) ja Present Mic
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
”Lupaatko sitten itkeä, jos minä kuolen sinne?”A/N: Huonoista läpistä syntyi vaihteeksi tekstiä, koska puujalkahuumoria on hankala päihittää. Juonellisesti sijoittuu toisen kauden loppupuolelle hieman ennen soveltavaa koetta, joka oli siis se, jossa oppilaat kahden tiimeissä saivat vastaansa jonkun opettajista.
Osallistuu myös Parituksettomuushaasteeseen. Ja anteeksi tuo otsikko. xD Pahuksen kappale jää päähän...
***
Aizawa teki muutaman yliviivauksen ja uuden muistiinpanon paperiinsa välittämättä Micin katseesta, joka oli lukkiutunut häneen ravintolan pöydän toiselta puolelta.
”Taas sinulla on tuo ihmeellinen virne”, tämä kommentoi jääteelasinsa takaa. ”Se ei lupaa koskaan mitään hyvää.”
”Älä keskity epäolennaisuuksiin. Sano sen sijaan mielipiteesi tästä.” Aizawa ojensi paperin pöydän yli päästäkseen viimein iloisesti höyryävän nuudeliannoksensa kimppuun. Mic luki hänen aikaansaannostaan ripeään tahtiin mutisten ääneen joitain kirjoitettuja kommentteja ja suunnitelmia.
”Todoroki ja Yaoyorozu? Onko sille jotain erityistä syytä, miksi haluat juuri tuon tiimin hiillostettavaksesi?”
Aizawa napsautti syömäpuikot irti toisistaan. ”Ehkä on, ehkä ei.”
Päästessään listan loppupäähän Micin silmät laajenivat ja tämän ääni kävi käheäksi huutokuiskaukseksi. ”Hoh! Midoriya ja Bakugō All Mightia vastaan!
Are you crazy, Eraser!?”
”Eikö kuulostakin verrattomalta?” Aizawa ei onnistunut tavoittamaan itsestään liiaksi innostuneisuutta, mutta Micin kommentoima omituinen virne otti ja säilyi hänen naamallaan. Mic kopautti lasinsa pöytään ja toljotti häntä kuin olisi epäillyt hänen pudottaneen päästään viimeisenkin ruuvin.
”Sehän on silkkaa lahopäisyyttä!” Mic puuskahti, mutta virnisti sitten juonittelevasti vaihtaen suhtautumistaan kertaheitolla. ”Vaikkakin pidän ajatuksenjuoksustasi, pakko sanoa!”
”Pitääkö minun vielä erikseen selittää miksi ideani on niin hyvä?”
”Eääh, älä suotta! Kyse on luonnollisesti pakotetusta yhteistyöstä, jonka lisäksi nuori Midoriya voi heivata All Mightiin kohdistamansa megapalvonnan suit sait lähimpään roskikseen ja yrittää suhtautua tähän kuin keneen tahansa ihmiseen. Tai no tässä tapauksessa viholliseen, am I right?”
Aizawa olisi hetken mielijohteesta voinut ihan halata ystäväänsä. ”Tajusit kertaheitolla.”
”Oh yeah, aplodeja, aplodeja”, Mic velmuili ja silmäsi muistiinpanoja uudelleen. ”Et ole muuten kirjoittanut ylös paikkoja, joissa käytännön koe kunkin tiimin osalta pidetään.”
”Enpä niin.”
”Onko sinulla niistä jotain ideaa?”
”Suurin piirtein.”
Mic ojensi paperin takaisin. Tämän vihreät silmät kiiluivat ovelasti. ”Kai minä saan kaupunkilähiön, Eraser kamu?”
”Olin ajatellut ottaa sen itse”, Aizawa tokaisi pyyhkäistessään nuudelinpätkän sängestään.
”Hmmh, ai olit vai?” Mic mutristi suupieltään pettyneenä. ”Kuorit kermat kakusta sillä oikeutuksella, että satut olemaan suunnilleen koko homman aivot?”
”Juurikin noin”, Aizawa tuumasi takaisin, mutta jatkoi, ennen kuin Mic sai lisää pontta valittaa. ”Vaikkakin uskon, että siitä on hyötyä ennen kaikkea vastustajilleni. Urbaani ympäristö pakottaa ajattelemaan uudella tavalla.”
”Sitä se tekee”, Mic virkkoi ja ryysti juomaansa. ”Jätitkö minulle sitten kenties rakennustyömaan?”
”En.”
”Hiekkakentän?”
”Kerronko?”
Jokin Micin ilmeessä sai Aizawan epäilemään, että tätä hitusen hirvitti kuulla vastaus. ”Älä vaan sano –”
”Sinä saat metsän.”
”
Sinä sanoit sen!” Mic parahti kovaan ääneen. ”Minä
niin tiesin tämän! Screw you very much, kuule!”
Aizawaa huvitti nähdä ystävänsä kasvoilla niin epätoivoinen ilme, joka vain hetkeä aiemmin oli ollut tuttuun tapaan aurinkoinen ja ilkikurinen. ”Pure hammasta opiskelijoiden ja mahdollisten tulevien sankareiden vuoksi.”
”Älä sinä siinä yritä motivoida, kun minut moiseen liemeen järkkäsit”, Mic huokaisi syvään, muttei kaikesta päätellen jaksanut purnata liiaksi joukkue- ja sijaintijaosta. ”Minä
vihaan metsiä ja suunnilleen kaikkea niihin liittyvää. Ja sinä kyllä tiedät sen, kutale!”
”Ei sinun ole mikään pakko puiden keskellä pyöriä. Sen kuin pönötät ulospääsytien edessä ja yrität torjua hyökkäykset siitä käsin.”
”Sitä se ehkä vaatiikin, mutta siinä tapauksessa olen aika helppo saalis lapsukaistesi napattavaksi. Avoin näkyvyys on sinetöivä naula arkkuun!” Mic sanoi kohtalokkaaseen sävyyn. ”Mutta armoton metsäkään ei säästä ketään, oh the pain!”
Aizawa ryysti nuudeleitaan ja loi katseen kulhonsa yli. ”Ihme draamakuningatar sinäkin olet.”
”Lupaatko sitten itkeä, jos minä kuolen sinne?”
”Lupaatko kuolla, jos minä itken?”
Kysymystä seurannut hiljaisuus päättyi naurunpuuskaan, joka kohosi Micin puolesta niin äänekkääksi hirnunnaksi, että se keräsi osakseen muutaman katseen ruokapaikan toisista pöydistä.
”Hyvä on, allright!” tämä sanoi vedettyään vähän henkeä. ”Suostun tähän järjestämääsi pandemoniumiin vain ja ainoastaan jalomielisyydestä nuoria kykyjä kohtaan!”
”Se riittää minulle. Tarjoan kaljan, jos selviät hengissä.”
”Paras olisi!” Mic sanoi myrtyneenä. ”Guess what: tänä aamuna vielä kuvittelin päivän tuovan jotain perin riemastuttavaa mukanaan.”
”Oma syysi, kun odotit liikoja”, Aizawa tokaisi ruoka suussa. ”Metsään meni hyvät kuvitelmat.”
Sanojen tilannekomiikka jäi häneltä huomaamatta, kunnes Mic tyrskähti.
”Sinne juuri ja ihan päin mäntyä!”
”Pahoittelen, jos tämä kaikki tuli vähän
puun takaa.”
Micin hartiat nytkyivät tahattomasta huvittuneisuudesta. ”Joskus minä vähän vihaan sinua, Eraser.”
”Tiedän.”
