Title: Tavallinen päivä
Author: Minä, crazy
Rating: S
Genre: Fluff
Pairing: Ron Weasley/Lavender Brown
Disclaimer: J. K. omistaa Potterversumin, minä vain lainaan hahmoja ja leikin niillä
Word count: 442
Summary: Kuten vaikka Lavender. Ei häntä kiinnostaisi mitä Ronilla luki ansioluettelossa, ellei siitä saisi veruketta vetäytyä Ronin kanssa kahden kesken jonnekinA/N: Tää oli täällä julkaistuna aiemminkin. Ja personally mie tykkään tästä ficistä, joten tarkistelin sitä ja muokkasin muutamia sanoja. Nyt jälkeen päin tää tuntuu jotenkin siirappiselta ja sokeriselta, mutta joku tässä on, mistä mie tykkään. Biisinä on Vanessa Carltonin Ordinary Day, linkki
sanoihin ja
biisiin. Ja tämähän menee sataseen sanalla seittemän, Päivät, sekä Weasleyn perhepotrettiin Ronilla. Enjoy<3
Just a day,
Just an ordinary day.
Just trying to get by.
Just a boy,
Just an ordinary boy.Huokaus. Surkea taikajuomien esseestä. Ei mikään yllätys, mutta joskus voisi saada parempiakin arvosanoja. No lue sitten enemmän, sanoi pieni ääni jossain Ronin päässä. Tiedetään, tiedetään! Mutta kun lukeminen ei ole minun juttuni! Ja sitä paitsi, on elämässä muutakin kuin koulu, ei kaikkia kiinnosta mitä todistuksessa lukee. Esimerkiksi ketä, jatkoi se pieni, Hermionea muistuttava ääni hänen päänsä sisällä. No, kuten vaikka –
”Lonnukka!” Lavender kiljaisi ja kietoi kätensä takaapäin Ronin ympäri.
Kuten vaikka Lavender. Ei häntä kiinnostaisi mitä Ronilla luki ansioluettelossa, ellei siitä saisi veruketta vetäytyä Ronin kanssa kahden kesken jonnekin, Ron lopetti ajatuksensa suikatessaan Lavenderille suukon otsalle. Ja sekö riittää sinulle, se pieni ääni jatkoi sinnikkäästi. Riittää, ja ihan hyvin.
Vai riittääkö sittenkään, Ron mietti vielä illalla kun oli nukahtamassa. Haluanko minä jotain muuta vai riittäkö tämä minulle?
But he was looking to the sky.
And as he asked if I would come alongHuokaus. Taikakausien historian tunti. Tylsistymistä, tosin nimellä opiskelu. Ron päästi katseensa vaeltelemaan ympäri luokkaa. Edessä Parvati, oikealla Harry, Hermione Harryn edessä. Lavender Parvatin edessä, hajamielisen näköisenä pergamentille piirrellen. Ron antoi katseensa viivähtää Lavenderissa hieman pitempään ja eiliset ajatukset palasivat mieleen taas. Mikä Lavenderissa oikeastaan oli niin hyvää? Lavender oli tavallisen näköinen, suora nenä, vaaleat hiukset ja hieman keskipituista pidempi. Mikä hänessä oikeastaan oli niin ihmeellistä?
Huokaus. Ron käänsi katseensa ikkunaan. Ulkona oli kaunista, aurinko paistoi kirkkaasti ja lumi heijasti sen valoa hohtavan valkoisena. Nyt olisi ihana päästä ulos, ei mitään väliä mitä tekisi, (ei tietenkään olisi hauskaa hoitaa sisuliskoja, milloin se olisi hauskaa?) kunhan vain pääsisi ulos. Pois ummehtuneesta luokkahuoneesta, pois kirjojen luota, pois Hermionen syyttävien katseiden alta. Hän vilkaisi Harrya. Harry tuijotti mitään näkemättömin silmin liitutaulua ja pyöritteli sulkakynää kädessään. Enpähän ole ainoa, jolle tunnin loppuminen sopisi, Ron ajatteli pakottaen katseensa professori Binnsiin ja yritti keskittyä mistä tämä puhui.
And as he spoke, he spoke ordinary words
Although they did not feel
For I felt what I had not felt before
You'd swear those words could heal.Lavender istui Ronin sylissä, tämän kädet ympärillään poikien tyhjässä makuusalissa. Hän nojasi Ronin rintaa vasten kuunnellen tämän hengitystä, samalla kun toinen valitti hänelle Kalkaroksen antamista läksyistä. Ron oli lämmin ja puhui taukoamatta, mutta hänen puhettaan oli ihana kuunnella. Lavender voisi kuunnella Ronin puhetta aina, tuntui kuin maailmassa ei silloin olisi mitään muuta, vain Ron ja hän. Lavender sulki silmänsä ja tarttui Ronia kädestä. Kun Ron lopulta vaikeni, Lavender nosti päätään ja kuiskasi tämän korvaan. ”Tässä minä haluan olla, aina.” Hän katsoi vielä kun Ron tuijotti häntä, kuin ei olisi ennen tyttöä nähnytkään. Lavender soi hänelle hiljaisen hymyn ja kaatoi pojan sängylle suudelmaan.