Nimi: R niin kuin Rebekka
Fandom: Pipsa Possu
Tyylilaji: draama, lastenkirjallisuus
Ikäraja: sallittu
Päähenkilö: Rebekka Kani
Vastuunvapaus: En tienaa tällä tekstillä enkä omista sen hahmoja.
A/N:Pipsa Possua on tullut katsottua ja luettua viimeaikoina. Niin kuin hyvässä lastenviihteessä yleensä, tarinoissa on onneksi jotain hauskoja koukkuja myös aikuisille. Rebekka Kanin nimen suomennokseen olen kiinnittänyt huomiota ja tämä teksti oli pienimuotoinen ajatusleikki sen taustoista.
Eräänä päivänä Pipsa Possu leikki ystäviensä Lotta Lampaan ja Rebekka Kanin kanssa päiväkodin pihalla. Heillä oli oikein hauska pallopeli, ennen kuin Jyri Possu ja Kalle Kani vaativat päästä mukaan.
“Menkää pelaamaan omaa peliänne!” Pipsa tiuskaisi.
“Niin, pikkuveljet ovat oikeita kiusankappaleita!” Rebekka sanoi.
Lotta Lammas ei sanonut mitään, sillä hänellä ei ollut pikkuveljeä.
Kun Jyri ja Kalle olivat poistuneet, Pipsa ja Rebekka jatkoivat veljiensä sättimistä. Lottaa harmitti, sillä hänkin olisi halunnut pikkuveljen.
“Rebekka, miksi sinun nimesi alkaa r-kirjaimella, vaikka olet kani?” Lotta kysyi.
“Niin!” Pipsa sanoi ja kääntyi katsomaan ystäväänsä. ”Minä olen Pipsa koska olen possu. Ja Lotta on Lotta, koska hän on lammas."
“Pitäisikö sinun pikkuveljesi olla oikeasti isoveljesi? Kallen nimi alkaa koolla!” Lotta vielä sanoi.
Rebekka ei sanonut mitään, häntä ei huvittanut enää pelata palloa.
***
Illalla Rebekka ei saanut unta. Hän huokaili ja pyöri sängyssään, kunnes Äiti Kani tuli paikalle.
“Rebekka, mikä on? Kalle ja pikkuiset eivät saa unta, kun sinä huokailet ja pyörit. Vaivaako sinua jokin?”
“Äiti, pitäisikö Kallen olla minun isoveljeni?”
“Ei kulta, sinä olet vanhempi kuin Kalle”, Äiti Kani sanoi ja silitti Rebekkan korvia. “Siksi sinä olet isosisko ja hän on pikkuveli.”
“Mutta kun Kallen nimi alkaa koolla, ja minun ei. Pipsan nimi alkaa peellä ja Lotan ällällä.”
Äiti kani nosti Rebekkan syliinsä ja suukotti tätä poskelle. “Kultaseni, sinun nimesi on kulkenut suvussamme pitkään. Minäkin olin Rebekka ennen kuin minusta tuli Äiti. Ehkä sinäkin annat joskus omalle tyttärellesi nimeksi Rebekka.”
Rebekka ei oikein ymmärtänyt mistä äiti puhui. “Mutta Rebekka ei ala koolla, vaan ärrällä.”
“Meidän sukumme on tullut aikanaan kaukaa meren takaa, missä kaneja kutsutaan rabbiteiksi. Olet oikeastaan Rebekka Rabbit, mutta muutimme isäsi kanssa nimemme tullessamme tänne.”
Äiti Kani niiskaisi ja pyyhki silmäkulmaansa. Sitten hän laski Rebekkan sänkyynsä ja suukotti tätä uudelleen poskelle.
“Ehkä joskus palaamme vanhaan kotimaahamme. Sinä voit kuitenkin olla ylpeä nimestäsi, se on oikein hyvä nimi isosiskolle.”
Rebekka mietti äitinsä sanoja. Hän muisti kerran kuulleensa, kun äiti ja isä olivat puhuneet keskenään jotain outoa kieltä. Se oli ollut myöhään illalla, eivätkä äiti ja isä varmaan olleet tienneet Rebekkan olevan yhä hereillä.
Sitten Rebekka nukahti ja nukkui levollisesti aamuun asti.
