Kirjoittaja Aihe: Häähumua (S • Patrik/Niki • raapalesarja • 4/4) - 31.3.  (Luettu 3755 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Häähumua
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Patrik/Niki
Ikäraja: S
Genre: Draama, slash, romantiikka
Yhteenveto: Vielä muutama vuosi sitten hän ei uskonut, että päätyisi alle 30-vuotiaana naimisiin, mutta tässä hän nyt on sormus sormessa ja aviomies vierellä.
Osat: 4/4

A/N: Mun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli kirjoittaa slashiä, ja päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen. Seurauksena syntyi tämä pienoinen raapalesarja. :D En osaa tästä oikein sanoa mitään sen kummempaa - eiköhän teksti puhu puolestaan. ;) Toivottavasti pidätte. :D






HÄÄHUMUA


♥ ♥ ♥


Kahvinmakuista arkea
(250 sanaa)


Patrik istuu keittiön pöydän ääressä, hörppää mukistaan vasta keitettyä kahvia ja antaa sen vahvuuden hivellä makuhermoja. Ulkona lehdettömien puiden oksat heijastuvat vastapäisten kerrostalojen seiniin auringon paisteen myötä. Kevät näyttää olevan tuloillaan, ja Patrikin hymy katoaa mukiin, kun hän ottaa uuden hörppäyksen kahvistaan ja siirtää katseensa pöydällä olevaan läppäriin.

Keskeneräinen raportti on avattuna Wordiin, ja Patrik huokaisee pudistaen päätään, etsii kirjoittamansa muistiinpanot läppärin syövereistä ja alkaa käydä niitä läpi. Aluksi hänestä tuntuu, ettei hän ota niistä selkoa, mutta aikansa googlattuaan ja luettuaan aiheeseen liittyvää muuta materiaalia tekstiä alkaa syntyä.


Muutamaa tuntia myöhemmin Niki saapuu kotiin ostoskassien kera. Patrik keskeyttää työnsä hetkeksi ja kääntyy kohtaamaan Nikin leveän hymyn.

”Tarviitko sä apua noiden kanssa?” Patrik kysyy viivaten Nikin kolmeen ostoskassiin.

”Jos millään viitsit. Näissä kahdessa on ruokatarvikkeita, kun päätin ottaa niitä vähän reilummin”, Niki sanoo ja ojentaa kahta suurinta kassia Patrikia kohti. Patrik nousee ylös, käy pelastamassa Nikin niiden painolta ja suuntaa sitten keittiöön tyhjentämään niitä. Niki liittyy hänen seuraansa tovin kuluttua, kietoo kätensä hänen ympärilleen ja painaa kevyen suukon hänen niskaansa.

”Mun työt alkaa reilun parin tunnin kuluttua, niin mun pitäs ehtii syödä jotain ennen lähtöö”, Niki ilmoittaa päästäen irti Patrikista.

”Joo, mä voin kokata meille jotain nyt heti, jos haluut jo syödä”, Patrik sanoo ja alkaa tyhjentää toista ruokakassia.

”Kyllä mä voisin syödäkin jo, mutta ensin taidan keittää itselleni kahvia”, Niki toteaa, kiertää Patrikin ohi, ja ottaa kaapista suodatinpussit ja kahvipaketin.

Hiljaisuus laskeutuu miesten välille, kun Niki valmistelee kahvinkeittimen ja Patrik käy läpi Nikin ostoksia miettien, minkälaisen ruoka-annoksen niistä saisi aikaiseksi.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2018 17:33:45 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Originaalislash otetaan täällä päässä aina ilolla vastaan! Raapaleistakin pidän, ja erityisesti kaikesta arjenmakuisesta, eli tämä ensimmäinen pätkä oli mulle oikein mieluista luettavaa. Ei mitään suurta tai ihmeellistä vaan pieni palanen kahden ihmisen tavallisesta arjesta, ja se on ihanaa. En tiiä, mikä siinä on, mutta minusta on aina niin kivaa päästä kurkkimaan, millaista muiden arkielämä on!

Patrik ja Niki vaikuttavat ainakin ensimmäisen osan perusteella onnelliselta parilta. Autetaan toista ostoskassien purkamisessa, halataan takaapäin ja tarjoudutaan kokkaamaan toiselle, aww. Mukavan leppoisaa meininkiä. Mielenkiinnolla odotan, miten otsikon häähumu tässä sarjassa ilmenee ja ovatko Patrik ja Niki nyt jo naimisissa vai tapahtuuko naimisiinmeno myöhemmin.

Ei mulla varmaan muuta tähän hätään. Jatkoa jään oottelemaan, ja kiitoksia iltalukemisesta! :) -Walle

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Waulish: Voi kiitos ihanasta kommentistasi. ♥ Se on tosiaan hassua, että arkielämä viehättää sekä kirjoittaessa että lukiessa. Mutta sitähän elämä on - arkea, jossa ei aina tapahdu mitään kovin ihmeellistä. :) Raapaleista pidän itsekin kovasti, ja nykyään en oikein näitä pidempiä tekstejä osaakaan kirjoittaa. Tässä seuraavassa rapsussa paljastuukin sitten, missä vaiheessa häähumua pari on menossa. :D Oli piristävää kuulla mietteitäsi tästä, suuret kiitokset vielä siis. ♥


A/N: Tässäpä olisi seuraava rapsu, jossa tarkentuu, missä mennään. :D Toivottavasti pidätte. ;D





Aamuisia suunnitelmia
(300 sanaa)


Auringon kirkas paiste herättää Patrikin toukokuiseen päivään, ja hän voi tuntea ikkunan läpi tunkevien säteiden lämmön kasvoillaan. Hitaasti hän venyttelee jäseniään, ja huokaisee tyytyväisenä, kun muutamat yölliset jumit napsahtavat auki. Automaattisesti hänen katseensa eksyy vieressä tuhisevaan Nikiin, joka makaa vatsallaan, kädet tyynyn alla, toinen jalka suorana ja toinen hieman koukussa. Näky saa aikaan lämpimän läikähdyksen Patrikin rintakehässä eikä hän voi olla hymyilemättä.

Varovasti Patrik kääntyy kyljelleen, ojentaa kätensä ja koskettaa sormenpäillään Nikin poskea. Niki liikahtaa ja hymy kohoaa tämän huulille.

”Huomenta, rakas”, Niki mutisee unisesti tyynyä vasten.
”Huomenta. Ei ollut tarkoitus herättää sua”, Patrik sanoo hiljaa, vie kätensä Nikin niskaan.
”Ei se mitään. Kello on kuitenkin jo sen verran, että olisi aika nousta”, Niki toteaa edelleen unisena ja räpyttelee silmänsä viimein auki kohdatakseen Patrikin lempeän katseen.

”Nyt, kun meillä on kerrankin aikaa, niin pitäisi suunnitella niitä häitä vielä.”
”Joo, tietenkin pitää. Tätä menoa saadaan aikaan vaan kaaos, jossa kukaan ei tiedä, mitä ohjelmassa on seuraavaksi.”
Patrik naurahtaa, mutta vakavoituu kuitenkin heti. Nikillä on pointti, sillä heidän häävalmistelunsa ovat todellakin jääneet hieman keskeneräisiksi ja häitä olisi määrä juhlia jo vähän reilun kuukauden päästä.

”Onneksi meillä on sentään jo pappi, juhlapaikka varattuna ja kutsut lähetettynä”, Patrik toteaa ja Niki nyökyttelee Patrikin sivellessä tämän kaulan seutua peukalollaan. Tärkeimmät asiat on toki hoidettu alta pois ensimmäisinä, mutta vielä olisi mietittävä hääjuhlan tarjoilua ja puvutkin pitäisi hankkia. Patrikilla on muutama idea tarjoilua varten, mutta siitä hänen on keskusteltava ensin Nikin ja sitten isosiskonsa Sonjan kanssa.

”Ootko muuten saanut jo varmistuksen sun veljen osallistumisesta?”
”En vielä, mutta se lupasi ilmoittaa asiasta tämän kuun loppuun mennessä”, Niki vastaa kierähtäessään selälleen. Patrikin käsi liukuu silittämään hellästi tämän poskea ja Niki hymyilee katse suunnattuna huoneen kattoa kohti.

”Ajatella, että vähän reilun kuukauden päästä me ollaan naimisissa.”
”Se on aikamoinen askel, mutta olen enemmän kuin valmis ottamaan sen.”
”Sama täällä.”
« Viimeksi muokattu: 16.03.2018 14:08:45 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kevät, kevät, kevät! ♥ Olen suuri kevään ystävä, ja minusta on myös ihanaa lukea keväisestä aamuauringosta, oi että. Myös hitaista, rauhallisista aamuista on oikein mukavaa lukea. On niin raukeaa, kun saa heräillä omia aikojaan eikä tartte havahtua herätyskellon ärsyttävään pirinään kesken makoisten unien. Eikä myöskään tartte säntäillä minnekään vaan voi ihan rauhassa venytellä ja tutkailla nukkuvaa kumppania. Rakastan sitä, miten Nikin nukkuma-asentoa kuvaillaan, enkä yhtään ihmettele, että Patrikin sisällä läikähtää lämpimästi moista näkyä ihaillessa. Tämäkin on ihana:
Hitaasti hän venyttelee jäseniään, ja huokaisee tyytyväisenä, kun muutamat yölliset jumit napsahtavat auki.
Jotensakin tosi tyydyttävästi kuvailtu, näin lukijana voi melkein tuntea jäsenten rutinan kun jumit aukenee! Mainio tapa aloittaa uusi päivä.

Hääkeskustelukin saa hyvälle mielelle, etenkin kun sekin on tällaista rentoa, aamuista jutustelua eikä mitään hätäistä panikointia. Veikkaan, että rennosti ottamalla saattaa lopulta syntyä jopa parempi lopputulos, vaikka tokihan sitä vähän pitää suunnitellakin, jos aikoo kunnon juhlat järjestää. Onpa suloista, että miehet vaikuttaisivat olevan järjestämässä oikein perinteisiä hääjuhlia pappeineen, pukuineen ja tarjoiluineen. Yleensä irvistelen uskonnollisuudelle, mutta ei se jostain syystä häissä niin häiritse!

Kiitoksia kivasta iltalukemisesta! -Walle

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Waulish: Keväästä on kyllä mahtava kirjoittaa - tai ainakin mainita - sillä sitä tässä jo kieltämättä kaipaa ja odottelee. Se on kaunista (rakkauden ja) valon aikaa. ♥ Ja ehdottomasti rauhalliset, hitaat aamut on rakkaus. ♥ Se on parhainta ikinä, kun ei ole kiire minnekään vaan voi ihan rauhassa herätä kivaan aamuun ja päivään, varsinkin jos vielä saa herätä jonkun erityisen henkilön vierestä. ;D Itsellekin tuli hyvä fiilis tuosta jumien auki venyttelystä. Kummasti se venyttely vaan rentouttaa. Haha, mie en aluksi edes tajunnut, että perinteisistä häistä oli kyse, mutta perinteisyydessä on kai sitä jotain. :D Yleensä itsekin tulee irvisteltyä uskonnollisuudelle, mutta jotenkin häiden kohdalla se ei ole koskaan haitannut. Kiitos sulle ihanasta kommentista, se piristi päivääni. :D


A/N: Tässä päästään jo jännän äärelle. Olen muutenkin vähän poikennut omalta normaalilta polulta tämän kanssa, sillä tässä on pienoinen katsaus Nikin ja sen veljen väliseen veljessuhteeseen. Samalla viedään myöskin toiseksi viimeistä osaa... :D





Hermostunutta odotusta
(250 sanaa)


Niki seisoo peilin edessä ja tuijottaa kuvajaistaan hermostuneena. Valkea puku tuntuu hieman hiostavalta, ja yhdessä hänen tummien hiustensa kanssa se luo silmiinpistävän kontrastin. Hän asettelee solmiotaan tärisevin käsin jo ties kuinka monetta kertaa, ja kääntyy sitten lopulta veljensä puoleen. Tämä juuri parahiksi laskee puhelimensa korvaltaan ja hymyilee Nikille rohkaisevasti.

”Se oli töistä. Ei onneksi mitään vakavaa”, Daniel sanoo ja tunkee puhelimen puvun takkinsa taskuun. Niki nyökkää hitaasti, yrittää taiteilla edes pientä hymyä huulilleen, mutta epäonnistuu. Daniel huomaa tämän ja ottaa tarvittavat askeleet päästäkseen kosketusetäisyydelle. Danielin kädet laskeutuvat Nikin olkapäille ja Niki tuntee hermostuksensa laantuvan hieman.

”Ota ihan rauhallisesti. Kaikki menee hyvin ja sä saat uljaan ritarisi”, Daniel sanoo ja tämän silmissä tuikkii leikkimielinen pilke. ”Tosin toivon todella, että sun uljas ritarisi ei pyörry, kun näkee sut.”
Danielin kommentti saa Nikin naurahtamaan ja Niki on kiitollinen, että tämä on tärkeänä päivänä hänen tukenaan. Daniel on aina ollut hänelle tärkeä tukipilari ja he ovat onnistuneet säilyttämään läheiset välit siitä huolimatta, vaikka Daniel on jo vuosia asunut Italiassa.

Huoneen oveen koputetaan ja Niki säpsähtää.

”Anteeksi, jos keskeytän, mutta kaikki on nyt valmista, ja vihkitilaisuus voisi alkaa”, yksi Nikin ja Danielin serkuista sanoo oven raosta. Nikin sydämen syke tuntuu hyppäävän taivaisiin, ja etäisesti hän rekisteröi Danielin kertovan serkulleen, että he tulevat pian. Ovi kolahtaa kiinni ja Niki ja Daniel ovat taas kaksin.

”No niin, se olisi nyt aika”, Daniel toteaa ja katsoo Nikiä, puristaa hellästi hänen olkapäitään. ”Hei, hengitä ihan rauhallisesti. Sisään ja ulos.”

Niki sulkee silmänsä ja keskittyy rauhoittamaan sykettään.



Hän on valmis.
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Voi miten Nikiä hermostuttaa! Ihan ymmärrettävää kyllä, koska eihän sitä nyt joka päivä naimisiin mennä. Ja vaikka vihkitilaisuudessa onkin vastassa se tuttu ja turvallinen kumppani, tilanne on kuitenkin uusi ja jännittävä. Herkästi sitä varmaan stressaa kaiken sujumista, yleisöä, ehkä omaa ulkonäköäänkin. Näin sanallisen kuvauksen perusteella Niki näyttää kyllä juurikin pyörryttävän komealta. ;D

Ihanaa että Nikillä on läheiset välit veljensä kanssa, vaikka veli asuukin ulkomailla. Läheiset sisarussuhteet ei ole mikään itsestäänselvyys. Daniel on ihanan vakaa ja varma tukipilari, kun se tsemppaa Nikiä ja auttaa sitä rauhoittumaan. Ilahduin muuten jotenkin kovasti siitä, että Daniel asuu Italiassa, koska olen nyt vaihdossa ollessani tutustunut kivoihin italialaisiin (ne on ihan pastahifistelijöitä! ;D) ja lisäksi tykkään ihan kamalasti Italian tämänvuotisesta Euroviisu-biisistä. Italia on melkein järkyttävän kaunis kieli.

Ihana lopetus, vakaata varmuutta hermostuneen odotuksen päätteeksi! Mielenkiinnolla jään oottelemaan, mitä viimonen raapale tuo tullessaan. Kiitoksia tästä! -Walle

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 078
  • Peace & Love
Tää on vaan niin jotenkin, herttainen! Tai ehkä mulla on vaan pää pilvissä. Jotenkin kun katsoo televisiosta tiekkö hääohjelmia ja sellaisia, niin sitä tulee mieleen, et rakastaaks nä ihmiset ollenkaan toisiaan kun se on sellaista yhtä draamaa ja itkemistä. Mä haluisin, et minun avioliiton edellä olis näin ihanaa kun Patrikil ja Nikil <3

Tosin tietysti, tuskin kenenkään elämä nyt ihan pelkkää ruusuil tanssimist on, mut jos se ei sitä ole edes häähumussa, niin milloin sitten? Kyllä sitä elämässä murhetta ja huolta ehtii olemaan enemmän kun tarvii myöhemminkin.

Tää oli tälleen omalla tapaa hyvin arkinen, vaikka puhutaankin (monen mielestä toivottavasti) ainutlaatuisesta asiasta kuin naimisiinmenosta. Mutta eihän sen tarkoitus olekaan elämää pysäyttää, vaan ennemminkin ylevöittää niitä hetkiä, jotka arjessa tärkeitä on. Ja sikäli. Siksi pidin tästä kovasti.

Kiitos tästä.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Waulish: Kyllähän sen ymmärtää, jos pikkuisen hermostuttaa, kun onhan se hääpäivä nyt iso juttu. :D Ja mie ehdottomasti halusin tehdä Nikin ja Danielin veljessuhteesta läheisen, koska sitä ei niin usein nää teksteissä tms. ja samalla pääsin kokeilemaan vähän uuttakin osa-aluetta. Heitin ihan randomilla tuon Italian, mutta tykkään itsekin siitä kielestä. Lisäksi halusin, että Daniel ei kuitenkaan asuisi toisella puolen maapalloa. :D Tuhannet kiitokset piristävästä kommentista! ♥

jossujb: Se on muuten totta, että noissa kaiken maailman hääohjelmissa on niin paljon draamaa, että sitä ihmettelee, miten juuri ne kaksi voi mennä naimisiin, mutta ne jaksot varmasti tarkoituksella leikataan niin, että niissä on sitä draamaa. Miekin todellakin haluisin, että mulla olis yhtä ihana hääsuunnitteluaika kuin Nikillä ja Patrikilla. :D Niinhän se on, että elämä ei ruusuilla tanssimista aina ole, mutta häiden alla tosiaan toivoisi sen olevan. Murheita tulee vastaan varmasti myöhemminkin. Ihanaa, että pidit tästä. ;D Tuhannet kiitokset kommentistasi! ♥


A/N: Viimeistä osaa viedään. Tämän myötä jätän suuret kiitokset lukijakunnalle ja kommentoijille! :D Inspiraationa tähän osaan toimi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu-biisi ja muutama rivi sen sanoista on päässyt myös tähän mukaan. Huomiona vielä, että olen ottanut biisin sanat mukaan sanamäärään, jotta raapalemitta täyttyisi. :)





Rakkauslaulun tahdissa
(250 sanaa)


Patrikin käsi tuntuu lämpimältä Nikin alaselässä ja Niki siirtää katseensa tuoreeseen aviomieheensä. Tämä on syventynyt keskusteluun yhden ystävänsä kanssa ja näyttää kaikin puolin onnelliselta. Nikin olo on hieman epätodellinen ja hymy tuntuu jääneen pysyvästi hänen huulilleen. Vielä muutama vuosi sitten hän ei uskonut, että päätyisi alle 30-vuotiaana naimisiin, mutta tässä hän nyt on sormus sormessa ja aviomies vierellä.

Patrik vetää Nikin tiukemmin vasten kylkeään, mikä havahduttaa Nikin takaisin maan pinnalle. Hän huomaa Patrikin ystävän katselevan ympärilleen, luultavasti etsien jotakuta, kunnes siirtää katseensa taas heihin.
”Pitää tästä lähteä etsimään Liljaa ja varmistaa, että tyttö on kunnossa. Sille usein sattuu kaikkea leikkiessä”, Patrikin ystävä toteaa. ”Mutta onnea vielä teille ja nauttikaahan sitten häämatkasta.”

Patrik ja Niki kiittävät ja katsovat, kun pitkänhuiskea mies katoaa väkijoukon sekaan. Sitten he kääntyvät toistensa puoleen ja Niki kiertää kätensä Patrikin ympärille. Saman tein vieraat heidän ympäriltään siirtyvät kauemmas ja joku huutaa tanssin vuoron koittaneen. Niki katsoo Patrikia apua pyytävästi – tätä hetkeä hän onkin pelännyt, sillä tanssiminen ei ole hänen vahvin lajinsa.

Patrik hymyilee lempeästi. ”Seuraat vaan mua, niin hyvin se menee.”
Niki vetää syvään henkeä ja samassa joku laittaa musiikin soimaan. Kauniit sävelet täyttävät kesäpäivän ilman, Patrik nyökkää Nikille rohkaisevasti ja hitaasti he alkavat keinua musiikin tahdissa. Nikin huulille kohoaa rakastava hymy heidän katseidensa lukittuessa toisiinsa.

Hetki vie mennessään, upottaa heidät omaan maailmaansa, ja suunnaton onni täyttää Nikin sisimmän. Hänen suosikkibiisinsä sanojen merkitys tuntuu korostuvan juuri sillä hetkellä ja kaikki on täydellistä.


Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 170
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Mikä ihana lopetus! Tulee sellainen fiilis, että kaikki menee kuitenkin lopulta hyvin, kun ollaan yhdessä ja tehdään asioita silkasta rakkaudesta. Vaikka vihkitilaisuus tai muiden edessä tanssiminen vähän jännittäisikin, toinen on kuitenkin siinä vierellä tukena, ja Nikin ja Patrikin tapauksessa sama pätee varmaan myös missä tahansa suuremmissakin elämän mylläköissä. :) Siihenhän sitä avioliitossa sitoudutaankin. Tulipa hyvä mieli siitä, että nämä miehet saivat toisensa ja että heillä on mitä ilmeisimmin lähipiirissään ihania, rakastavia ihmisiä, jotka ovat onnellisia heidän puolestaan!

Oikein suloinen raapalesarja tämä! Vähän ehkä jäi tuo ihan ensimmäinen osa irralliseksi, kun kaikki muut osat käsittelevät tavalla tai toisella naimisiinmenoa eikä ensimmäisessä mainita häitä ollenkaan, mutta on sekin silti ihan paikallaan pariskunnan arkea osoittamassa. Kiitoksia tästä! :) -Walle

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Waulish: Voi kiitos ihanasta kommentistasi. ♥ Näin miehet sitten saivat toisensa - juurikin läheisten ihmisten ympäröimänä. :D Alusta asti olikin selvää, että heidän ympärillään on paljon ihmisiä, jotka tukevat heitä ja ovat onnellisia heidän puolestaan. Onhan se aina varmasti jännittävä tilanne häissä olla se huomion keskipiste, mutta onneksi Nikillä on Patrik, niin ei tarvinnut liikaa jännittää. :D Joo, tuo ensimmäinen osa on tosiaan hieman irrallinen, kun siinä ei mainita tulevista häistä mitään. Tarkoituksena oli alunperin ympätä siihenkin jotain hääsuunnitteluun liittyvää, mutta se sitten jostain kumman syystä jäi pois. Noh, mutta tällä mentiin tällä erää. Mahtavaa, kun olet seurannut tätä, ja kiitos tuhannesti, kun olet jaksanut myös kommentoida. ♥ :D
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 478
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa :D

Olipa tämä ihana sekoitus arkista eloa ja pörröistä siirappia! Tykkäsin tosi paljon :)

Jotenkin tuli sellainen olo, että onkohan tämä osa jotain suurempaa kokonaisuutta? Sillä tuntui, että hahmoilla olisi paljon kerrottavaa ja siksi olisi mukavaa lukea heistä enemmänkin :D Mutta hienosti nämäkin neljä rapsua onnistuivat kertomaan hahmojen tarinaa. Pidin paljon tuosta alusta, missä keiteltiin arkisesti kahvia ja purettiin ostoksia. Tuo aamuherääminen oli ehkä oma suosikkini, sillä tuollaiset hetket ovat ihan parhaita! Kivaa, että nuo kaksi viimeistä osaa olivat sitten häistä kun se tämän tekstin teema oli :) Panikointi ennen vihkimistä oli suloista ja tanssiminen ihanaa ja ennen kaikkea Rakkauslaulu oli aivan paras!

Kaiken kaikkeaan tästä jäi ihanan pehmeä ja pörröinen olo! Sellainen, että ihan mahtavaa kun on olemassa rakkautta ♥ ja että siitä kirjoitetaan! Raapalemitta sopi tähän mukavasti, vei tarinaa eteenpäin ja tarjoili juuri sopivia palasia näiden hahmojen elämästä :) Lämmin kiitos tästä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!