Ficin nimi: Se siitä kultakalasta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: Aizawa & Mic
Genre: Slice of life
Summary:
”Miten kala voi olla kusipää?”A/N: Random tumblrpostauksesta on hyvä ammentaa inspiraatiota.
Sijoittuu nykyhetkestä viitisentoista vuoden taakse hemmojen omaan lukioaikaan. Osallistuu haasteeseen
Arkifest II.
***
Hizashi Yamadan vaiteliaisuus sinä kouluaamuna pisti Shōtan silmään kuin sininen kynä punaisten joukossa. Tämä tömäytti laukkunsa pulpetille hänen vieressään ja lysähti tuoliinsa niin ponnettomana, että oli syytä olettaa jonkin katastrofin käyneen. Normaalisti Hizashi koki asiakseen huolehtia, että eloisa – toisinaan myös mahdottoman äänekäs – tunnelma vallitsi kaikkialla missä tämä liikkui. Senhetkinen alavireinen olemus oli harvinaisen lisäksi häiritsevä.
”Huomenta”, Shōta toivotti.
”Huomenia, Eraser...” Hizashi vastasi käsivarteensa nojaillen.
”Onko jotain tapahtunut?”
”Minä niin
vihaan kultakaloja. Ihan suunnattomia kusipäitä.”
Sellaiseen vastaukseen Shōta ei ollut varautunut, vaikka Hizashin suusta saattoikin odottaa kuulevansa yhtä ja toista outoa settiä. Se hänelle oli valjennut jo lukion ensimmäisellä viikolla.
”Miten kala voi olla kusipää?” hänen oli pakko tarkentaa.
”Minun kultakalani söi kaikki muut akvaariossa olleet kalat.”
”...aika kusipäistä.”
”Right?” Hizashi elehti käsillään korostaen asian uskomattomuutta. ”Siitä kelmistä paisui sellainen hirviö, että oksat pois!”
”Jäi sinulle kuitenkin se?”
Hizashi tyrskähti. ”Olisikin jäänyt!
Bullshit, se hyväkäs otti ja kupsahti ahmimiseensa suunnilleen heti perään!”
Shōta oli vähällä hymähtää ääneen kuvitellessaan Hizashin saamassa hepulin ensin muista kaloista ja sen jälkeen itse tragedian pääsyyllisenkin poismenosta. Aamu oli takuulla ollut mielenkiintoinen.
”Osanottoni, Mic.”
Hizashikin tiesi, että hänen kommenttinsa vakavuus voitiin asettaa kyseenalaiseksi, mutta oli selkeästi mielissään saadessaan edes vähän tukevaa olkapäätä.
”Kovin lämmittävää, Eraser.”
”Ei kestä.”