Melankoliatyhjiö, S

[Saappaaton]

Nimi: Melankoliatyhjiö
Kirjoittaja: Saappaaton
Esilukija: FractaAnima
Ikäraja: S
Genre: Melankolinen draama

A/N: Ei ole ollut kirjoitusolo, joten annoin sitten vain ajatusten virrata näppäimistön kautta tekstitiedostoon. Aika ruotimaton tajunnanvirtaptkä, mutta jospa siitä saisi jotain irti.
Haasteina Otsikoinnin iloja (yksisanainen otsikko) ja Ficlet300.


Melankoliatyhjiö

Välillä elämä potkii, niin lujaa ettei maasta jaksa enää nousta. Toisinaan sinne asettuu itse, makaamaan sikiöasentoon ja odottamaan. Kyllä se elämä vielä potkaisee.

Iho on kananlihalla, korvissa suhisee ja silmät näkevät ympäröivän todellisuuden ohi, sinne missä ei ole mitään. Hengitys on hidasta, niin hidasta, niin tosi hidasta. Yksi hengenveto kestää puolen ikuisuutta – kaksi hengenvetoa koko ikuisuuteen. Se on hidasta.

Aika mataa hengityksen tahtiin, ellei vähän hitaamminkin. Mitään ei tapahdu, koko universumi pysähtyy mittaamaan hengitystä. Se kulkee, vaikka niin hitaasti, että voisi saman tien jättää kulkematta. Tai ehkä niin nopeasti, ettei mieli pysy perässä. Ehkä ei minkään sijaan tapahtuukin kaikki, samanaikaisesti, limittäin ja lomittain, joka puolella.

Ja ei kuitenkaan missään.

Vilunväre kipeää selkärankaa pitkin niskaan asti, ympäröivän tyhjyyden tilalle tulee valkoiset tapetit ja tuulessa helisevät ikkunat. Rintakehä kohoilee, yksitoista ja puoli hengenvetoa minuutissa. Sisäisen tyhjyyden tilalle on tullut jotain, tai ehkä tyhjyys on korvannut pelon, turruttanut aistit. Ehkä voi sittenkin nousta ylös.

Vaikka juuri silloinhan se elämä potkaisee. Ja tunto palaa.

[Kiirsu]

Kaunista ja samaistuttavaa. Pidin paljon. Välillä tuntuu, että tällaisissa olotiloissa on koko elämä, kaikki mitä sillä on antaa. Ja sitten kierre alkaa alusta, kestää ja kestää. Pidän tajunnanvirrasta, pidin tästä, pidän aina sinun teksteistä. En ole kommentoinut ikuisuuteen, joten kelvatkoon tämä. Kiitos <3

[Avaruuspiraatti]

Tämä vei minut jännälle kuvamatkalle. Ehkä vähemmän tartuin sanoihin ja enemmän siihen visuaaliseen fiilikseen, jonka tämä teksti mulle antoi. Unenomainen on ehkä huono kuvaamaan sitä, koska tuntui, että se oli enemmänkin sellaista enemmän valveilla olemista. Sellaista, että hetken näkee kaiken ja koko universumin, ja sitten yhtäkkiä onkin taas omassa huoneessa. Ja en nyt tarkoita, että olisin nähnyt oikeasti mitään sellaisia psykedeelisiä kuvia, vaan ehkä enemmän sitä, että tässä oli kivasti visuaalisuutta, johon mun aivojeni oli helppo tarttua! Jostain syystä mulle tuli Interstellar tästä myös mieleen.

Kiitoksia!

[LillaMyy]

En ole pitkään aikaan lukenut ja kommentoinut sulta mitään, niin ajattelin sitten napata tämän tästä (saan samalla kaikille originaaliosastoille oman viestini viimeisimmäksi ).

Ohoh. Sepäs. Sepäs olikin sitten jotain. Minä ajattelin tulla tänne vain höpisemään jotain kivaa, mutta nyt sitten en osaakaan höpistä mitään. Veit sanat minun suusta näppikseltä. En minä osaa sanoa tähän nyt sitten kuitenkaan oikein mitään. Tykkäsin kyllä tosi paljon, mutta jotenkin en osaa tarttua mihinkään kohtaan erityisesti.

Vilunväre kipeää selkärankaa pitkin niskaan asti

Minä tykkää! :3

Kiitoksia tästä, tykkäsin vähän liikaakin! (: <3

[Isfet]

Tämä oli kiva! Pidän tajunnanvirrasta, sen hiomattomuudesta ja kauneudesta.

Välillä elämä potkii, niin lujaa ettei maasta jaksa enää nousta. Toisinaan sinne asettuu itse, makaamaan sikiöasentoon ja odottamaan. Kyllä se elämä vielä potkaisee.

Melkein naurahdin tässä kohti. Musta huumori on vedonnut aina, ja tässä että asetutaan odottamaan varmana, että sieltä se vielä tulee, oli jotain todella kyynisen vetoavaa. Kai mulla on ihan omaa kivaa :'D

Kiitos <3

[Beatrix Bones]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Mä nappasin tämän jo pelkästään otsikon vuoksi, koska kaikessa kauneudessaan se jotenkin sopii tähän nykyhetkeen niin vallan mainiosti. Enkä muuten pettynyt!

Mulla alkoi soimaan päässä Poets of the Fallin kappale Sleep tätä lukiessa, tuli heti samanlainen melankolinen fiilis kuin sitä kuunnellessa. Tästä tekstistä oikein välittyy se tunne, kun kaikki on päin sanonko mitä, koko maailma kaatuu niskaan ja mikään ei ole hyvin. Varmaan jokaisella meistä on joskus elämässä ollut hetkiä kerran tai useamminkin, kun elämä potkii päähän täydellä mitalla. Tällänen tajunnanvirta on aivan uskomattoman kaunista, koska se kuvastaa juuri sitä oikeaa hiomatonta tunnetta ja mulle tämä ainakin välitti tunnelman aivan täydellä mitalla. Tavallaan tästä samalla tuli se fiilis, että vaikka paremmasta uneksiessa kaikki muuttuisi paremmaksi ja tulisi motivaatiota yrittää uudestaan, niin aina voi tulla takapakkeja. Viimeisestä lauseesta tuli myös tavallaan kokoava, koska se toi loistavasti esille sen, että takapakki voi toisaalta saada yrittämään vielä kovemmin.

Tai ehkä niin nopeasti, ettei mieli pysy perässä. Ehkä ei minkään sijaan tapahtuukin kaikki, samanaikaisesti, limittäin ja lomittain, joka puolella.

Tälle vielä erityismaininta, koska tässä oli jotain erityisen kaunista. Ihmisen mieli on nopealiikkeinen, mutta siitä huolimatta ei aina ehdi rekisteröidä kaikkea ja varsinkin tässä tunnetilassa voi kaikki tuntua liian nopealta ja vaikealta.

Kiitos tästä!

[Angelina]

Mä kaivoin tän sun listauksesta ihan puhtaasti ton nimen perusteella, koska jostain kumman syystä se heti herätti mielenkiinnon Ruotimattomaksi tajunnanvirtapätkäksi tää on musta todella hieno ja pysyy erittäinkin hyvin kasassa - lisäksi tuo nimi on tosiaan täydellinen ja kiteyttää tän pätkän mainiosti.

Tästä todellakin välittyi just se fiilis, kun kaikki menee päin persettä Ja myös tuo, että joskus sitä oikein itse jo luovuttaa ja jää odottamaan sitä potkua, koska paskan määrä on vakio ja kyllähän se aina jossain kohtaa taas tulee. Mua vähän jopa nauratti toi loppu, koska ensin tuli just tollanen pieni, jos ei nyt toiveikas niin kuitenkin tollanen voimaantumisen hetki ja build-up, joka päättyy kuitenkin siihen pääpotkuun :'D Aijjuma, on se elämä vaan ihanaa eiku --

Tää oli ihan Saapsia, kiitos <3