Pieniä tekoja |S| Harry/Draco

[Odo]

Ficin nimi: Pieniä asioita
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, romance
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kiitoslahjani Lauchuolle! <3 Toivottavasti kelpaa, sillä tämä on myös saanut inspiraatiota heittämästäsi sitaatista (kiitos siitäkin). Osallistuu myös Teelusikan tunneskaalaan (luottamus), Fluffy10 ja FF100: Puhdasveriset (056. Aamiainen)

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — vaikkapa se olisit sinä itse."
— Tony Pettito

Pieniä tekoja

Sodasta oli kulunut jo kaksi vuotta, mutta Dracon piti edelleen miettiä tapoja, joilla saada itsensä uskomaan parempaan huomiseen ja luottamaan kykyihinsä selviytyä elämästä.

Hän keitti kahvinsa lempipavuistaan, itse jauhettuina, tuodakseen pieniä iloja arkeensa. Antoi tuoksun leijailla keittiöön ja avasi ikkunan, vaikka ulkona paukkuivat jo pakkaset. Talven lähestyessä hän vain tarvitsi tuulahduksen pakkasilmaa, joka hiveli hänen kehoaan pehmeän kylpytakin läpi. Hän kaatoi itselleen kahvia ja tunsi lämmön vasten kämmeniään kohottaessaan kahvikupin huulilleen. Maku hiveli suuta ja sai pienen hymyn nousemaan hänen kasvoilleen, vaikka Päivän Profeetan otsikot huusivat edelleen suru-uutisiaan. Pöydälle jääneen lehden Draco pisti sivuun välittämättä sen houkutuksesta ja muistutti itseään, että hän ansaitsi jotain hyvääkin. Hän oli syyttänyt itseään niin kauan, että joskus vaikeaa tarttua pelkästään hyviin asioihin.

Siksi hän teki pieniä tekoja, tehdäkseen itsestään päivä päivältä hieman onnellisemman omista traumoistaan huolimatta. Sauvan heilautuksella paahtoleivät valmistuivat nopeasti, eikä mies vaivautunut säästelemään marmeladissa. Se oli kotitekoista ja muistutti lapsuudesta, vaikka Narcissa ei ollutkaan koskaan valmistanut itse marmeladia. Tänään Draco kirjoittaisi kotiin, toivottaisi hyvää joulun aikaa, vaikka siihen oli vielä aikaa.

Kahvi virkisti häntä mukavasti ja hän vaivautui avaamaan verhot päästääkseen auringon sisään. Valo paljasti pölyhiukkaset ilmassa ja keittiön pintojen koskemattomuuden. Taiat huolehtivat siisteydestä, eikä Draco muistanut milloin viimeksi olisi tehnyt käsillään itse aamiaista. Paahtoleipänsä syötyään Draco päätti, että tekisi sämpylöitä käsin, jästikeinoin. Pelkkä ajatus olisi vielä kaksi vuotta sitten ollut naurettava, mutta nyt asiat olivat toisin. Hän saattoi tehdä, mitä halusi ja pystyi luottamaan läheisten tukeen päätöksistään huolimatta.

Dracon piti etsiä itselleen tarvikkeet, eikä hän edes muistanut, että heidän kaapeissaan oli niin paljon kaikenlaista. Juodessaan toista kahvikupillista hän laittoi jauhot kulhoon ja teki valmisteluja. Kolmannen kahvikupillisen kohdalla hän jo vaivasi taikinaa ja tunsi rentoutumista työskennellessään käsin ja sotkiessaan itsensä jauhoihin. Käsintekemisen outoudesta huolimatta se oli mukavaa ja Draco oli onnellisempi kuin moneen päivään.

*

”Täällä tuoksuu hyvältä”, kuului tuttu ääni eteisestä, kun Draco oli ottanut jo sämpylänsä pois uunista ja sulkenut ikkunan. Lämpö oli palannut asuntoon ja päiväkahvit porisivat pannussa Harryn astellessa keittiöön uupuneen, mutta ilahtuneen näköisenä. Draco oli vuosia opetellut tekemään itselleen pieniä ja hyviä tekoja, mutta Harryn maistaessa tuoreita sämpylöitä, Draco tiesi rakastavansa myös hyvien tekojen tekemistä toisille. Pariskunta suuteli toisiaan ja asettui keittiönpöydän ääreen tuoreiden sämpylöiden ja kahvin ääreen jutellen päivistään Dracon tietäessä, että kaikki alkoi hiljalleen olla hyvin. Kaikesta pahasta huolimatta.

Hän luotti pienien tekojen vaikutukseen ja siihen, että Harry pysyisi hänen rinnallaan. Ei kyselisi, miksi hän aamuisin avasi ikkunan, eikä vaatisi vastauksia liian pitkiksi venyneisiin aamurutiineihin. Draco tunsi varmuutta heidän arjessaan ja rakasti sitä, että Harry jaksoi odottaa, että hän menisi töihin. Luotti siihen, että vielä jonain päivänä Draco kykeni palvelemaan yhteiskuntaa, kun olisi päässyt pahimman yli.

Ja leivottuaan käsin, Harryn opettamin jästiopein, Draco pystyi luottamaan myös itseensä. Niiden pienien tekojen avulla rakennettuun arkeen ja tulevaisuuteen, jonka hän voisi elää yhdessä rakkaimpansa kanssa, joka ei udellut hänen oikuistaan. Päivästä tuli ihmeellinen sen kaikesta tavallisuudestaan huolimatta ja maittavien sämpylöiden jälkeen he saattoivat suudella toisiaan, rakastaa pois huolet Harryn kiusoitellessa toista leipomisesta tietäen, ettei Draco suuttuisi.

”Ehkä sinun pitäisi hakea työtä leipomosta”, Harry ehdotti yllättäen ja Draco tiesi, että voisi uskoa toisen ehdotuksen rehellisyyteen. Ehkä se todella olisi hänen kutsumuksensa, vaikka hän oli aina kuvitellutkin olevansa töissä ministeriössä ennen kuin kaikki oli mennyt vikaan.

”Ehkä.” Ja taas hän saattoi katsoa eteenpäin luottavaisemmin, kun hän oli antanut itselleen luvan onneen. Kotiin hän kirjoittaisi, että oli vihdoin löytänyt tarkoitusensa.

[Dokumentti]

Luin tämän jo eilen, mutta en oikein osannut kommentoida. En tiedä osaanko vieläkään fiksusti, mutta yritetään!

Pisin tästä paljon, mutta jotenkin en osaa pukea sanoiksi miksi.
Aluksi jotenkin oletin, ettei Draco ja Harry enää ole yhdessä, en oikein tiedä edes miksi.
Draco leipomassa on jotenkin hellyttävä ajatus ja mielestäni sopii hänelle hyvin!

 Luottamus poikien välillä oli nähtävissä ja Draco tuntui luottavan Harryyn enemmän kuin itseensä, siitä tuli suloinen olo, on ne vaan niin söpöjä.

Ei, en vieläkään osannut kommentoida fiksusti, pahoittelut! 

[Odo]

Dokumentti, olihan tuo fiksusti ja ilahdutti mun iltaa tosi paljon. Hymyilen täällä oikein leveästi ja on ihana kuulla, että tykkäsit! Kiitos tosi paljon kommentista. Minusta taas ei lähde kovin suuria sanoja tähän aikaan illasta, mutta olen tosi otettu.

[Hazyel]

Oi että, en yhtään osannut odottaa, että saisin tekstinpätkänkin palkinnoksi pizzasta! En edes oikein tajunnut, kun laitoit siihen kommenttiisi että osa 1/2, ajattelin kai, että se osa 2/2 olisi se toinen kommentti listausavusta :---D Ja vielä Drarrya, huh! Iso kiitos jo näin etukäteen <3 Ihana muuten myös, että tartuit juuri tuohon lainaukseen, koska minunkin mielestäni se oli tosi siisti ja hieno ja uskon, että siitä voi saada aikaiseksi vaikka minkälaisen tekstin!

Oi että, tää oli kyllä jotenkin ihanan suloinen teksti! Pidin siitä, miten tässä tekstissä ikään kuin muistutetaan siitä, kuinka Draco joka päivä muistuttaa itseään, että hänelläkin on oikeus onneen. Tällainen teksti sopi niin hyvin tuohon lainaukseen ja siihen, että joka päivä tulee tehdä onnelliseksi vähintään yksi ihminen. Tässä tosin Draco taisi tehdä onnelliseksi sekä itsensä että Harryn :3 Ja voi luoja, Draco leipurina olisi kyllä ihan paras Voitko vielä kirjoittaa ficin, jossa Draco on leipuri?

Kiitän tästä vielä kerran, tykkäsin tosi paljon ja tää oli kovin ihana <3

[Odo]

Lauchuo, mulla ei ole aavistustakaan, mitä tässä ficissä tapahtuu (en lue omiani uudelleen useinkaan). Pizza maistuu kyllä edelleen, että jos haluat Drarryä tiedät melkein, minne se pitsa kannattaa lähettää! Mutta leipuri!Dracon, lupaan ja vannon. Kiitos tälleen vajaa kolme vuotta myöhässä. <3

[Vendela]

Kaunis tunnelma ja hieno ajatus tuo, että Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — vaikkapa se olisit sinä itse. Se välittyi hienosti itse tekstistä <3

Rivien välistä pystyi lukemaan ettei Dracon elämä ole ollut kovin helppoa. Mutta se, että hänellä on Harry rinnallaan helpottaa selviämistä. Ihanaa miten hyvä luottamusta näillä kahdella oli toisiinsa. Pidin siis tunnelmasta todella paljon

Kiitos tästä, oli ihana lounasseuralainen, vaikka olisin kyllä kaivannut lisukkeeksi edes yhden Dracon tekemän sämpylän!

Vendela

[Odo]

Vaikka edellisessä kommentissa sanoinkin, että en lue läheskään aina vanhoja tekstejäni, piti tämän pariin palata. Koska, mitä! Toinenkin kommentti, kiitos Vendela! Tämä oli itseasiassa aika hauska ja miksipäs en tosiaan voisi toteuttaa leipuri!Dracoa tämän tunnelmasta inspiroituneena - yhdet sämpylät tuskin ovat kuitenkaan suuren uran alku - mutta aina se voi olla alku pienemmillekin askelille! Ihanaa, jos tunnelma on välittynyt ja muuta.<3

[mursuhilleri]

Hellou! Nopsa puhelinkommentti tähän iltaan. Selailin Hunajaherttuaa ja löysinpä sieltä tämän ihanaisen tekstin! Minusta tämä oli aivan hirvittävän suloinen. Pidin etenkin ajatuksesta, että Harry on opettanut Dracolle jästitaitoja, kuten leipomista. Ja leipuri!Draco on niin hellyyttävä, että sydän sulaa! Ja ihanasti Harry on Dracon tukena vaikeina aikoina, niin kuin kuuluukin olla!

Myöskin kaunis lainaus tuossa tekstin alussa! Se sopi hyvin tähän tekstiin <3 Kiitän tästä ihanasta tekstistä, ainoa kritiikki on se, että nyt mun tekee mieli kahvia, vaikka kello on kohta jo puoliyö.

[Odo]

Nyt tuli aika kovaa kritiikkiä mursuhilleriltä! ♥ Toivottavasti pärjäsit aamuun asti kahvitta. Ihana kommentti, kiitos hirmuisesti, ja ihana kuulla että tykkäsit! Hauskaa, että uppasit näin vanhan ficin, kun tämäkin alkaa olemaan jo pian 5 vuotias! En edes muistanut kirjoittaneeni tätä aikoinaan, vaikka nyt palasikin mieleen, että kappas.

[Meldis]

Teki mieli valita jotain simppeliä ja söpöä arpajaisiin ja hoodeehen voi aina luottaa. Olen tykännyt viime aikoina tosi paljon tällaisesta Dracosta, joka toipuu sodan aiheuttamista jäljistä ja tämä oli jo vähän askelta pidemmällä siinä, että Draco ei enää akuutisti kärsinyt oman päänsä sisällä ja heti ensimmäisestä lauseesta tuli olo, että hän on jo päässyt pitkälle. Vaikka hän joutuukin edelleen miettimään niitä tapoja, hän kuitenkin osaa etsiä niitä ja tietää niiden auttavan, eikä ole vain lohduton tulevaisuutensa suhteen. Hyvä Draco, että jätti lehden lukematta, itsekin välttelen uutisia tällä hetkellä ja se on auttanut superpaljon hyvän olon kanssa ja tunnistan tuonkin, että silti uutiset houkuttavat lukemaan. Kiva kontrasti, että taikoja käytetään aamiaiseen ja siivoamiseen, mutta jotain juttuja on kivaakin tehdä käsin. Luulisi, että paahtoleivän paahtaminen ja voiteleminen olisi helppoa ilmankin, mutta oikeastaan tykkäsin, että Draco oli tuolla tavalla pikkuisen laiska, mutta kuitenkin jaksoi tehdä itse sämpylää. Ehdottomasti pitää olla välillä laiska!

Hihi, minusta oli hauskaa, että Harry kiusoitteli Draco leipomisesta. Se oli ehkä jopa isoin merkki luottamuksesta näiden kahden välillä, että saattaa kiusata tuollaisesta asiasta, joka kaksi vuotta sitten oli Dracolle halveksuttava ajatus. Että Harry uskaltaa huoletta vitsailla siitä. ^^ Näiden kahden suhteessa rakastan sitä, että semmoinen lapsellinen härnääminen ei ole mennyt minnekään vaan edelleen pakko keksiä joku herja, mutta nyt siinä on vähän eri sävy.

Kotiin hän kirjoittaisi, että oli vihdoin löytänyt tarkoitusensa.

Ihanaa, että Dracolla on Harry ja vielä ihanampaa, että hänelle perhe on edelleen tärkeä. Loppu oli siten tosi kaunis. Ja ajatus, että leipominen voisi olla asia, johon pyrkiä tulevaisuudessa oli tosi toiveikas. Hauska ajatus Dracosta töissä leipomossa ja hauskaa, että hän nappasi sen noin äkkiä Harryn ehdotuksesta, että siitä voisi tulla hänen kutsumuksensa, mutta ehkä se kertoo muutoksista Dracossa, että uusi idea tulevaisuuden suhteen on aina hyvä idea, eikä tarvitse ruveta murehtimaan idean toimivuutta. Jos se ei ole Dracon kutsumus, se on sitten sen ajan murhe ja hän voi löytää uuden.
Kiitos tästä söpöilystä!