Kirjoittaja: Heinis
Beta: ei
Fandom: The Avengers -elokuva
Paritus: Steve Rogers/Tony Stark
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama, (ääliö)huumori
Varoitukset: seksiaiheista, hyvin typerää huumoria (anteeks mutta se tarttuu!) + muuta seksivihjailua
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, leikin vain. Tuo pieni pätkä lyriikoita on Lady Gagan biisistä Marry The Night.
A/N: Ensinnäkin, tätä ei saa ottaa vakavasti. Kirjotin tän eilen omaksi huvikseni koska halloween, eikä tässä ole pahemmin järkeä. Öö mitä muuta,
Spock antoi mulle kymmenen (järjetöntä) sanaa, jotka mun piti käyttää tässä ficissä, ja suureksi osaksi niiden takia tästä tuli tällainen. Mun ensimmäinen The Avengers -ficci, jännää. Tykkään kommenteista ok ei muuta :)
Yöllistä kurpitsapiirakkaa
Tony Stark ei ollut niitä miehiä, jotka kuluttivat aikaansa yleisillä kuntosaleilla, etenkään yölliseen aikaan, mutta juuri niin hänelle oli sinä lokakuisena iltana päässyt käymään. Ei ollut vaatinut paljoakaan selvittää, missä Steve Rogers vietti aikaansa juuri sinä yönä, ja vielä vähemmän oli vaatinut saada yövahtimestari päästämään hänet sisään. Tony hiippaili pimeillä käytävillä etsien elonmerkkejä eri saleista. Hän oli varma siitä, että jostakin niitä täytyi löytyä, sillä hänen korviinsa kantautui selvästi kuntosalin sisältä tulevaa musiikkia.
Viimeisen oven takaa Tony näkikin valoa ja hän suoristi puvuntakkiaan hymyillen. Miljardööri työnsi oven auki, ja ensimmäisenä hänen silmiinsä osui keskellä salia penkkaava Steve, joka sai juuri työnnettyä tangon paikalleen kovaäänisesti ähkäisten.
”Eikö tuo ole turhan vaarallista yksin? Saatat tipauttaa tangon päällesi”, Tony huomautti sulkiessaan oven takanaan. Steve hätkähti ja nousi kyynärpäidensä varaan katsomaan Tonya. Vaalea mies oli hikisistä kasvoista huolimatta yhtä hurmaava kuin aina, Tony pani merkille. Juuri sillä hetkellä tämä hurmaava mies loi häneen vähemmän hurmaavan katseen, joka antoi olettaa Tonyn olevan hieman yksinkertainen.
”Sittenhän sinä satuit paikalle juuri sopivasti”, Steve kuitenkin vain totesi jättäen mitä ilmeisimmin muistuttamatta kaikista heidän yhdessäkin kokemistaan asioista, jotka olivat huomattavasti vaarallisempia kuin painojen nostaminen.
”Kiitos kunniasta, mutta ehdotan mieluummin sinun siirtyvän johonkin vähemmän vaaralliseen urheilumuotoon.”
Steven silmissä käväisi hymy, ja Tony oli salaa tyytyväinen itseensä. Salaa ihan vain sen takia, että olisi kuulostanut oudolta jopa hänen suustaan olla tyytyväinen siitä, että sai toisen ihmisen melkein hymyilemään, vaikka hän aina sopivin väliajoin omasta loistavuudestaan muuta maailmaa muistuttikin.
”Mitä sinä ylipäätään teet täällä keskellä yötä sysimustassa puvussasi?” Steve kysyi ja kuivasi otsaansa sinisellä pyyhkeellä.
”Samaa kuin sinä noissa luvattoman kireissä trikoissasi”, Tony vastasi ja loi paljon puhuvan katseen toisen asuun. Steve kurtisti kulmiaan. ”Hyvä on, hyvä on, saat lupani”, Tony antautui, vaikkei Steve ollut asuaan puolustellutkaan. Hän piti taukoa sen verran, että Steve ehti saada suunsa auki, ja jatkoi sitten itse. ”Tai en ehkä ihan samaa. Tulin pyytämään sinua yölliselle kurpitsapiirakalle.”
Vaalea mies oli nostamassa juomapulloa huulilleen, mutta laski sen voidakseen antaa Tonylle tämän ansaitseman toisen kulmakarvan kohotuksen.
”Kurpitsapiirakalle?” mies toisti. ”Jokainen sana miljardöörien kyseenalaisesta mielenterveydestä on siis totta...”
”Niin, kurpitsapiirakalle. On sentään halloween”, Tony huomautti ja istuutui jalkaprässin reunalle Steveä vastapäätä.
”Eihän halloween ole kestänytkään kuin vasta kaksi viikkoa. Nykyajan nuoret”, Steve tuhahti ja nousi ylös.
”Et voi karata minulta!” Tony huusi, kun kapteeni lähti kävelemään kohti pukuhuonetta. Hän kuuli vaaleaverikön huokaavan jotain, mikä kuulosti epäilyttävästi sanalta ”valitettavasti”, muttei antanut sen häiritä itseään.
Tony seurasi Steveä pukuhuoneeseen, missä leijui vahva hienhaju. Mies oli riisumassa paitaansa, kun tajusi Tonyn väijyvän ovella.
”Aiotko sinä katsella?” Steve kysyi sarkasmia äänessään.
”Mielelläni”, Tony ilahtui. Steve veti paidan takaisin kunnolla päälleen ja asteli miljardöörin eteen. Tonyn keho värähti, kun hän haistoi Steven miehekkään tuoksun ja melkein tunsi tämän rintakehän omaansa vasten. Tonyn maailmassa
melkein ei kelvannut.
”Kuule”, Steve aloitti katsoen Tonya tuimasti silmiin.
”Mitä sinä oikein kuuntelet?” Tony keskeytti, koska keskustelu ei ollut menossa lainkaan hänelle mieleiseen suuntaan.
”Lady Gagaa”, Steve vastasi hämmentyneenä keskeytyksestä.
”Lady Gagaa?” Tony toisti, jos mahdollista, vieläkin hämmentyneempänä.
”Itse kehotit kuuntelemaan uutta musiikkia”, Steve puolustautui. He molemmat hiljenivät kuuntelemaan kuntosalin puolelta kuuluvaa poppia. Tony erotti juuri ja juuri sanat
I'm gonna marry the dark, gonna make love to the stark ja käänsi hetken harhailleen katseensa takaisin Steveen.
”Vai niin”, hän sanoi pokerinaamaa tavoitellen. Steve näytti siltä kuin olisi halunnut lyödä päänsä seinään.
”Kiusallista”, vaalea mies totesi.
”Tiedän kyllä olevani tärkeä, mutta että
the Stark”, Tony jatkoi.
”En sanoisi varmaksi, että siinä puhuttiin sinusta”, Steve laittoi väliin.
”Minusta se kyllä oli aika selvää”, Tony uskoi.
”Sinusta
sinä olet selvä iltapäivisin kello kolmen jälkeen ja me molemmat tiedämme, ettei se pidä paikkaansa”, Steve huomautti.
”Olen selvä nyt!” Tony huudahti ja sai epäuskoisen katseen Steveltä. ”Haluatko kokeilla? Esimerkiksi maistamalla huuliltani?”
”Ei kiitos.”
”Tämähän ei oikeastaan ole demokratia, joten sinulla ei ole sananvaltaa. Valitan. Suutele.”
Steve pudisteli päätään Tonyn mielestä huvittuneisuutta peitellen, otti vihdoin askelen kauemmas Tonysta ja kääntyi harmaan laukkunsa puoleen. Tony vannoi näkevänsä vienon punan toisen poskilla ja pidättäytyi hymyilemästä typerästi. Steve ei ollut osoittautunut helpoksi valloitukseksi, minkä takia Tony pitikin tätä henkilökohtaisena Mount Everestinään. Hän oli varma, että huipun saavuttaminen olisi kaiken vaivan arvoista (jopa ilman kaksimielisiä ajatuksia edellisestä lauseesta).
”Jos et halua kurpitsapiirakalle, niin antaisit minun edes ennustaa tulevaisuutesi sinulle”, Tony pyysi seuraavaksi. Steve ei vastannut hetkeen mitään, vaan kiskoi vihdoinkin paitansa pois paljastaen komeat lihaksensa Tonyn silmille. Sitten mies tunki paidan laukkuun ja kääntyi kohti Tonya.
”Miten sinä ajattelit minulle ennustaa?”
”Tarot-korteista”, Tony ilmoitti tyytyväisenä ja veti korttipakan povitaskustaan.
”Anteeksi mistä?”
”Tarot-korteista. Muinainen korttipakka, joka tietää kaiken tulevaisuudestasi.”
”Kuulostaa siltä kuin juttuun liittyisi pahoja voimia”, Steve naurahti epävarmasti.
”Voimmehan me aina tehdä suolaringin ympärillemme suojelemaan sinua hengiltä”, Tony lupasi auliisti.
”Jos sen teet, niin lupaan olla kysymättä, miksi ylipäätään kannat korttipakkaa taskussasi.”
”Sepä ystävällistä. Minä vain pahoin pelkään, ettei täällä ole suolaa.”
”Käy sinä kaupassa niin minä käyn suihkussa ja palataan sitten asiaan”, Steve ehdotti, ja vaikka Tony olisikin mieluummin jäänyt katselemaan toisen suihkuhetkiä, hänen oli taivuttava vaatimukseen.
Tony kävi lähimmässä auki olevassa kaupassa nopeammin kuin oli missään koskaan käynyt (ellei sitten laskettu sitä erästä blondia sihteeriharjoittelijaa). Hän jopa huohotti palatessaan kuntosalille, ja ilahtui omasta mielestään naurettavan paljon löytäessään suihkunraikkaan Steven pukuhuoneesta.
”Ehdin jo epäillä, että olisit kadonnut tällä välin”, hän sanoi ja yritti esittää vain vitsailevansa.
”Harkitsin sitäkin, mutta olen huomannut, ettei sinusta pääse eroon niin vähällä, joten... annahan palaa sitten ennustustesi kanssa.”
Tony repi suolapurkin auki ja kehotti Steveä istumaan maahan. Hän kaatoi tämän ympärille suolaringin jättäen siihen tilaa itsellensäkin, ja istahti sitten toista miestä vastapäätä. Tämä kosketti suolarinkiä polvensa vierestä ja levitti suolan keosta tasaiseksi.
”Se näyttää vähän linnunradalta”, Steve totesi ajatuksissaan.
”Mies parka, olet tainnut olla vähän liian kauan näkemättä taivasta jos tuo näyttää sinusta linnunradalta”, Tony huokaisi viitsimättä edes pudistella päätään. ”No niin”, hän jatkoi sitten mystistä äänensävyä tavoitellen. ”Oletko valmis kuulemaan tulevaisuutesi?”
”Toki”, kapteeni huokaisi kuulostaen siltä kuin katuisi jo suostumustaan koko juttuun. Tony sekoitteli pakkaa hetken ja veti sitten esiin ensimmäisen kortin.
”Ahaa. Tämä tarkoittaa miestä”, hän tulkitsi, koska kortissa oli kuvana mies, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, miten kortteja olisi pitänyt oikeasti käyttää. Hän laski kortin lattialle heidän väliinsä ja veti sitten esiin toisen. ”Tämä tarkoittaa yötä, hämyisää elävien kuolleiden yötä.”
”Aivan kuin näkisin tämän johtavan johonkin...” Steve mutisi.
”Hys! Katso, tässä on rahaa.”
”Enemmänkin se on yksi kolikko.”
”Rahaa se on silti. Luulenpa, että tämä viittaa miljardööriin.”
”Kas, miten odottamatonta!”
”Ja nyt onkin viimeisen kortin aika... aah, se tarkoittaa seksiä.”
”Sehän on narri?”
”Narri on yhtä kuin huvitukset on yhtä kuin seksi, eikö?” Steve katsoi Tonya kuin tyhmää, minkä mies jätti huomiotta. ”Minusta tämä on aivan ilmiselvää. Sinä tulet viettämään tämän yön miljardöörin kanssa.”
”Yritätkö sinä vihjata jotakin?” Steve kysyi ja nojautui kenties huomaamattaan lähemmäs Tonya. Se sai tummahiuksisen miehen sydämen pamppailemaan hieman normaalia tiheämmin.
”Ah, tuo päättelykyky!” Tony huokaisi muka ihaillen. ”Älynlahjasi menevät hukkaan supersankarina.”
”Mihin ne sitten kelpaisivat?” Steve kysyi pehmeästi, ja Tony joutui käyttämään suuren osan huomattavasta aivokapasiteetistaan pysyäkseen mukana keskustelussa, kun Steven siniset silmät katsoivat häntä niin kiinteästi ja tämän hengitys kutitti hänen kasvojaan.
”Esimerkiksi lentokonemekaanikon hommiin”, Tony sanoi, vaikkei – ihan näin rehellisyyden nimissä – tiennyt lainkaan, mitä puhui.
”Sepä harmi”, Steve sanoi ja nosti kätensä Tonyn polvelle.
”Niinkö?” Tony kysyi hengitys takkuillen.
”Niin. Minä salaa toivoin, että ne olisivat sopineet miljardöörin miehelle.”
Sillä lauseella Steve sai Tonyn pasmat sekoamaan täydellisesti. Hän unohti hengittää ja päästi omituisen inahduksen nojautuessaan kauemmas Stevestä – miksi hän niin teki, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan – ja yhtäkkiä hänen aivonsa olivat jumiutuneet kohtaan ”miljardöörin mieheksi”. Oliko Steve sanonut niin tosissaan?
”Hnngh”, Tony onnistui ilmaisemaan itseään.
”Hnngh?” Steve toisti pelästyneenä. Miehen käsi oli yhä Tonyn polvella, mutta vasta hetki sitten vallinneesta sähköisestä latauksesta ei ollut jälkeäkään. ”Oliko tuo – en kai minä – mitä?” kapteeni lopulta päätyi änkyttämään. Tony yritti keräillä itseään ja jännityksestä kadonnutta puhekykyään. Hän väläytti alkajaisiksi Stevelle hurmaavimman hymyn, jonka hän siihen hätään sai aikaiseksi. Toisen miehen entistä pelokkaammasta ilmeestä päätellen hymy ei ollut erityisen onnistunut.
”Pahoittelen”, Tony sai sanottua. ”Mutta luulen, että itsekin kadottaisit punaisen lankasi, jos sangen seksikäs mies flirttailisi sinulle noin avoimesti. Mikä muuten saattaisi olla hyvinkin traagista sinun tapauksessasi, ottaen huomioon trikoissasi esiintyvän punaisen värin ja sen, että joku saattaisi vaikkapa viedä sen langan sinun sitä etsiessäsi ja purkaa asusi pienen vilautuksen toivossa. Ei sillä, ettäkö minä niin tekisin. Tai no, tekisinhän minä.”
”Ja minulleko ei ole seksikäs mies koskaan flirttaillut?” Steve naurahti saadessaan puheenvuoron Tonyn järjettömältä monologilta.
”Riippuu, mikä lasketaan seksikkääksi”, Tony hymyili vihjaillen ja nojautui takaisin kohti Steveä. Tämä kohotti kulmiaan.
”Yritätkö kalastella kehuja itsetuntoasi pönkittääksesi vai erehdynkö pahasti?”
”Ei mitään siihen suuntaankaan. Minua vain kiinnostaa tietää, olenko mielestäsi seksikäs.”
Steve ei vastannut. Hän liu'utti Tonyn polvella olleen kätensä miehen niskaan ja kumartui aivan lähelle. Steven silmät olivat tummat ja tämän nenä hipaisi Tonyn nenää. Vaalea mies katsoi tarkasti Tonya, joka kuvitteli kuulevansa toisen sydämenlyönnit, lujat ja kiihkeät, näkevänsä tämän halun, tuntevansa tämän vartalon.
”Älä aikaile”, Tony komensi pehmeästi, ja Steve suuteli häntä. Steve suuteli karheasti ja miehekkäästi, kovaa ja lempeästi, haluten. Jos Tonyn olisi pitänyt antaa arvosana kapteenin suutelutaidoille, hän olisi epäilemättä päätynyt kymppiin. Tai ehkä jopa kymmeneen ja puoleen, hän pohti Steven näykkäistessä hänen huultaan. Pitkän suudelman päätteeksi Steve hädin tuskin irrottautui vetämään henkeä. Tony yritti olla katsomatta kieroon hakiessaan Steven silmiä omillaan.
”Miksi tuossa kesti niin kauan?” Tony kiusasi kuiskaten.
”En tiedä. Ehkä minusta on vain mukavampi vältellä sinua?”
”Älä nyt. Ei se niin kamalaa ollut, eihän?”
”Ei tullut ainakaan maailmanloppua.”
”Otan tuon positiivisena ilmaisuna.”
”Ota vain. Onko jotain muuta, mitä kenties haluaisit ottaa?”
”Kyllä, saattaa ollakin. Onko kenties mahdollista, että ennustukseni toteutuisi?”
”Se saattaa olla hyvinkin mahdollista.”
”Miten hauskaa. Muuten sinun pitäisi ehkä tuntea myötähäpeää, kun minä olen niin surkea ennustaja.”
”Se ei olisi lainkaan mukavaa.”
”Ei minustakaan.”
Mikä sen sijaan oli mukavaa? Siitä Tony ja Steve pääsivät hyvinkin helposti yhteisymmärrykseen, mitä ulkopuolinen ei ehkä heti olisi uskonut. Toisaalta kukaan ulkopuolinen ei päässytkään seuraamaan, kuinka he sinä yönä sotkivat Tonyn suolaringin pahanpäiväisesti toteuttaessaan Steven saamaa ennustusta.
Sanat: myötähäpeä, hurmaava, lentokonemekaanikko, sysimusta, linnunrata, kurpitsapiirakka, suolarinki, tarot-kortti, demokratia, maailmanloppu.
