irvikissa avannossaK-11, fluffy (kertoja/Jere)
Ficlet300 (sanalla 264. Jää)"drink hot chocolate in the sea" -- concepts bot, 10.5.2020 Laskeutuessani jäähän kaiverretusta rujosta aukosta imaisevaan pimeyteen tunsin, kuinka jääkylmä vesi alkoi heti pistellä saunakuumaa ihoani. Osa minusta halusi heti paeta avannosta takaisin pesuhuoneen lämpöön, mutta samaan aikaan pieni masokisti sisälläni nautti hyytävästä kylmyydestä. Jere ojensi kätensä ympärilleni ja kiskoi minut lähelleen suudelmaan. Sitten pyörähdimme vedessä kuin mitkäkin hylkeet, kun hän kurkotti ottamaan laiturinnokkaan jättämästään kangaskassista termospullon ja kaksi mukia.
”Tiiän, että sie oot melkoinen vilukissa, niin tätä avantoa helpottamaan mie keitin äsken kaakaota. Maistuuko?”
”Ai että maistuuko? Öö, totta kai?”
Jere naurahti ja lorautti höyryävää maitokaakaota mukeihin. Nappasin hänen tarjoamansa annoksen ja hörppäsin mukin reunasta vain katuakseni sitä välittömästi – kaakao oli aivan kohtuuttoman kuumaa. Jere oli kylläkin juuri sanonut, että oli laittanut juoman kuntoon vain minuutteja aiemmin, niin totta kai se jätti kihelmöivän ihon lisäksi saman tunteen nyt myös kielenpäähäni.
”Noh? Miltä maistuu?”
”Ihan täydellistä… mitä nyt palaneelta kieleltä maistan mitään.”
Jere nauroi taas ja muistin katsellessani hänen leveää hymyään, miksi olin alun perin kiinnostunutkaan hänestä: mikään ei pyyhkinyt virnettä Jeren kasvoilta, ja hänen optimisminsa ja ajattelevaisuutensa oli ultimaattisen tarttuvaa. Potkiskelin itseäni vähän avannossa kauemmas, ja rannempana näkyvän rantasaunan kajossa Jerestä jäikin pimeydessä hohtamaan vain hänen irvikissamainen hymynsä. Palatessani taas lähemmäs hän piiloutui oman mukinsa taakse, ja silloin silmät kertoivatkin enemmän – Jerellä taisi olla illaksi muitakin suunnitelmia, ja romanttinen kaakaoele avannossa taisi olla vain ensimmäinen leikin hetki.
Lähes rätisevässä pakkasessa kaakao jäähtyi nopeasti, ja pääsin kulauttamaan sen alas. Jere syöksyi lämmenneille huulilleni ja nuoli niiltä suklaajäämät. Vastasin suudelmaan työntämällä kevyesti omalla kielelläni vastaan ja otin Jereä vyötäröltä kiinni. Painoin suuni aivan hänen korvaansa kiinni ja kuiskasin:
”Mennäänkö sisälle, vesipeto? Voisin kiittää sua saunan puolella kaakaosta…”
Ja sanojani vahvistaakseni näykkäsin tietysti hänen korvalehteään kevyesti. Siinä lähiyhteydessä olisin voinut vannoa, että Jeren sydän alkoi tykyttää lujempaa, kun hänen mielensä lähti juoksemaan ylikierroksilla esittäen toiveita siitä, millaista kiitosta oli luvassa myöhemmin lämpimässä.