Uusi ystävä | S | Scorpius, Albus, (Harry/Draco) | kid!fic | 20/20 raapaletta - VALMIS 10.10.2019

[hiddenben]

Eikä, nämä viimeiset osat olivat ihanan söpöjä! En yleensä välitä tarinoista, jotka ovat ylisöpöjä tai siirappisia, mutta näissä se ehkä on luonnollisempaa, koska tarina on lapsen näkökulmasta? Joka tapauksessa, tämän tarinan viimeinen osa sai hymyn huulille ja oli todella mieluisaa luettavaa

Scorpiuksen ja Albuksen sanailu on huvittavaa luettavaa ja niin lapsenomaista, varsinkin tuo ”Entä jos vaan kysytään?” – ”Hyvä on, mutta jos he eivät kerro, se on sitten sinun syysi.” Arvostin myös, kuinka Albus oli kysynyt vinkkejä salakuunteluun – vanhemmat sisarukset ovat usein hyviä tiedonlähteitä tällaisissa asioissa

Tämä tarina kietoutui jotenkin hienosti tässä viimeisessä osassa: kuinka kaksi rikkinäistä perhettä onnistuvat muodostamaan yhden kokonaisen, kuinka Harry ja Draco saavat toisensa ja Scorpius itselleen sisaruksia. Kaiken kaikkiaan lämmin, mukava ja viihdyttävä tarina, jossa käsitellään hankalia aiheita, mutta positiivisessa, optimistisessa valossa.

Kid!ficcinä tämä on mielestäni todella onnistunut (heh, yhden ficin kokemuksella) ja olen tämän myötä löytänyt ihan arvostusta genrelle! Kaikkein yllättävintä lienee se, että mielessäni on alkanut pyöriä ihan oma kid!fic-idea Kiitos siis inspiraatiosta! Ja tietenkin ficistä

[Vendela]

Anteeksi todella paljon etten ole saanut aikaisemmin aikaiseksi vastata teidän ihaniin kommentteihin. Jokaisen olen kuitenkin lukenut heti tuoreeltaan ja iloinnut siitä

Fairy tale, kivaa että tykkäsit näiden viimeisten osien pehmeydestä Lasten suusta tosiaan tulee joskus vähän kaikenlaista Poikia ei tosiaan taida kovin paljon kiinnostaa mitä aikuiset oikeastaan puuhailevat, niin pitkään kun heillä itsellään vaan on kaikki hyvin. Mukavaa, että tykkäsit myös tuosta sarjakuvasta, minusta se oli mainio. Kiitos todella paljon kommentistasi, on aina ihanaa kuulla mietteitäsi näistä rakkaista hahmoista

Karvalakkirakastaja, aaaaws, ihanaa että olet hajonnut siellä söpöyteen ja toivottavasti saanut myös tuossa hetkessä hieman voimia harjoittelijan kanssa Muistan kyllä, että olen joskus nähnyt/kuullut sinun kritisoivan raapaleita ja siksi tuntuukin ihan hurjan ihanalta kun sanot, ettei tässä tuo raapalemitta haitannut niin paljon kun yleensä ♥ Itselläni raapaleisiin on hieman kaksijakoinen fiilis, joskus ne toimivat, joskus taas kaipaa pidempää selitystä asioille. Siksi se onkin varmaan paljon kirjoittajasta kiinni, osaako hän valita oikean muodon tarinalleen.
Tässä jäi tosiaan tuo korkeampi ikäraja nyt välistä, mutta onneksi tulee uusia tarinoita ja mahdollisuuksia Kiitos hurjan paljon kommentistasi!

Thelina, kivaa että tykkäsit tästä lopetuksesta Minustakin on kiva ajatella, että kartanoon tulee nyt hieman elämää tämän myötä kun myös Harryn lapset viettävät siellä aikaa. Ehkä ajattelen myös osittain niin, että Harrylla on suurempi vastuu lapsista eron jälkeen kuin Ginnylla. Kiitos paljon kommentistasi!

Angelina, ihanaa kuulla, että tämä lapsen näkökulma toimi Minustakin tämä oli parempi toteuttaa Scorpiuksen näkökulmasta, sillä hän on kuitenkin se "yksinäinen" lapsi kaikista kolmannen sukupolven lapsista, joten hän ehkä ajattelee hieman eri tavalla asioita. Molly on kyllä rautainen kasvattaja, suudella ei saa ennen papin aamenta Ehkä hän sillä yrittää ehkäistä nuoria tutustumasta toisiinsa liian intiimisti Kiitos paljon kommentista!!

Fiorella, ihanaa kuulla, että tämä loppu miellytti ja lapsinäkökulma toimi loppuun saakka Itsekin ajattelin, ettei se sängyn alle piiloutuminen tainnut oikeasti olla vaihtoehto. Se olisi saattanut olla hieman liikaa näin pienille lapsille. Ajatuksena kuitenkin ihan hauska, mutta onneksi Scorpius on tuollainen hieman harkitsevaisempi lapsi Pakko muuten sanoa, että jaksan ilahtua kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka onnistut tavoittamaan näissä ficeissäni juuri niitä pointteja joita olen itsekin ajatellut kirjoittaessani näitä. Usein en edes kirjoita ajatuksiani kovin tarkkaan auki, vaan jätän ne tuonne rivien väliin mutta sinä se vaan menet poimit ne sieltä ja se tuntuu tosi hyvältä Kiitos siis hurjan paljon kommentistasi ♥

hiddenben, kivaa että näissä rapsuissa tuo siirappisuus meni vaikka se ei olekaan aivan lemppareitasi Luulen, että tuo lapsinäkökulma vaikutti varmasti asiaan, sillä muutoin tämä olisi voinut olla minullekin hieman turhan sokerista. Ei sillä, ettei söpöily ole joskus ihanaa, mutta sillekin on aikansa ja paikkansa. Tässä oli tosiaan tämmöinen win-win tilanne kaikkien osapuolten kannalta Ja isommilta sisaruksilta saa aina hyviä neuvoja, se on varmaa! Hihii, kivaa jos tämän myötä inspiroidut kirjoittamaan myös kid!ficin, sillä kyllä näillekin on kysyntää Kiitos ihanasta kommentistasi, se piristi minua heti tuoreeltaan ja nyt uudestaan kun palasin vastailemaan näihin kommentteihin.

[Sanderra]

Terveisiä kommenttiarpajaisista ja onnittelut voitosta!  Olipas tämä kerrassaan ihana kuvaus poikien ystävystymisestä ja kaikesta sen ympärillä tapahtuvasta. Luen kolmannesta sukupolvesta kertovia tekstejä todella todella harvoin, mutta tämä tempasi jotenkin mukaansa alusta lähtien ja tykkäsin kovasti.

Scorpiuksen mutkaton ajattelu ja tapahtumien kuvailu on todellakin sellaista lapsen maailmaan sopivaa ja hyvin toimiva näkökulma. Heti ensimmäinen raapale on tosi hieno ja antaa lukijalle ihan huomaamatta kaikenlaista taustatietoa, varsinkin kun he olivatkin yhtäkkiä isän kanssa kahden; niin yksinkertainen lause, joka kertoo niin paljon, auts. Voihan että, kun Albus tulee kylään ensimmäistä kertaa ja kaikkia vähän jännittää, ja sitten kohta leikitäänkin ihan innoissaan Tylypahkaa ja muita Scorpiukselle (ja minulle!) uusia leikkejä. Myöhemmin mukaan tulee tosi oivaltavaa lapsen vakavuutta ja pohdintaa, mitä on eroaminen, kaksi kotia, ja saako Albus muuttaa Scorpiuksen luo, jos äiti ja isä eroavat.

Ja tarkoittaako Scorpius tässä Kalmanhanaukiota vai tulkitsenko aivan omiani?

Sen sijaan Albus muutti pimeään, synkkään taloon, joka oli täynnä mustia taikoja ja huutavia muotokuvia.

Koska jos tarkoittaa - ja vaikka ei sitten tarkoittaisikaan - niin voi vitsi miten hienosti ilmaistaan uuden asuinpaikan synkkyys ja ehkä jopa pelottavuus. Tykkään tykkään tykkään. Onhan se kaikkiaan aika hämärä majapaikka ja varmasti lapsen silmin vielä enemmän.

Tämä on yhtä aikaa niin suloinen ja kaunis ja surullinen, auts <3 Voi Scorpius, joka miettii rakastaako isä häntä ja äitiäkin yhä ja lopulta Albuksen isää, ja voi pojat, jotka tukeutuvat toisiinsa ongelmatilanteissa, olivat ne sitten suruja tai isien välisten salaisuuksien selvittämistä. Ihan huikeaa, miten Scorpius vakuuttelee isälleen, että paljastunut salaisuus ei ole huono juttu, ja että tämä saa kyllä rakastaa Harryakin.

”Isä”, Scorpius sanoi ja heti isä oli hänen luonaan, hymyili ja yritti sanoa jotain. ”Isä, rakastatko sinä Harrya?”
”Scorp – ”, isä nielaisi.
”Ei se haittaa jos rakastat”, Scorpius kiirehti sanomaan.

Pidin tosi paljon lopetuksesta, jossa palataan alkuasetelmaan ja siihen, kuinka kartano on yhdelle lapselle liian iso, mutta lopulta sittenkin juuri sopiva. Ja Scorpius todella saa uuden ystävän, ja uusia perheenjäseniä siinä samalla. Kiitos tästä ihanuudesta <3

[Vendela]

Kiitos kommentistasi Sanderra! Ja mukavaa kun tämän kommentin myötä voitit itse arpajaisissa
Kolmassukupolvi on tullut itselleni tässä vähitellen tutuksi, mutta vierastin sitä pitkään. Mukavaa kuitenkin kuulla, että tämä toimii ja teksti on imaissut mukaansa. Kivaa myös, että tuolta rivien välistä on löytynyt ne merkitykset mitä olen hakenutkin, sillä en halunnut kirjoittaa kaikkea liian auki, olihan tämä kuitenkin lapsen näkökulmasta kuvattu.
Olet oikeassa, että Harry muutti lasten kanssa Kalmanhanaukiolle! Ajattelin sen tässä niin, että talo on ollut tyhjillään ja hylättynä kaikki nämä vuodet, mutta Harryn ja Ginnyn eron myötä Harry on tietenkin tarvinnut jonkin paikan pikaisesti, joten siksi tuo. Hienoa, että kuvaus siitä toimi
Kiitos ihan hurjan paljon kommentistasi ♥ Toivottavasti saat paljon kommentteja tämän viikon aikana ja muutoinkin!

[Elfmaiden]

Oih mikä ihana tarina! Tämä oli aiemmin mennyt jostain syystä ohi. Scorpius ja Albus taisivat olla noin 7, jos muistan oikein 9v Jamesiin heidän ikäeronsa? Tämä oli todella sympaattinen tarina!  Ihana loppu!

[Vendela]

Elfmaiden, ihanaa, että löysit tämän äärelle nyt Joo, noin seitsemän vuotiaita ovat Albus ja Scorpius tässä kun James täyttää yhdeksän. Mukavaa, että tykkäsit loppuratkaisusta ja kiitos tosi paljon kun kommentoit

[Pahatar]

Olenpa iloinen, että tämä nostettiin esiin, koska jotenkin tämä on mennyt minulta ohi, vaikka olen monta kertaa selannut tarinalistaasi. Onneksi sain lukea tämän nyt, koska tämä oli aivan mahtava, tykkäsin tosi paljon! Luin tämän eilen ja uudelleen vielä nyt, kun pääsin kommentoimaan.

Toistan luultavasti edellisia kommentoijia, mutta tässä tuo Scorpiuksen näkökulma oli aivan ihana ja liikuttava myös. Lapsen silmissä kartano on varmasti valtavan suuri, kun kerran oma huonekin tuntuu niin isolta. Tämän myötä minulle tuli taas kerran tunne siitä, että vaikka rahaa olisi miten paljon, se auttaa vain tietyissä asioissa. Tässä tapauksessa se ehkä myös syvensi Scorpiuksen yksinäisyyttä, kun kartanossa ei ole sellaista tavallista naapurustoa, josta voisi löytyä niitä leikkikavereita. Alussa tuntui kamalalta Scorpiuksen puolesta, kun oli ilman ystäviä, äiti kuoii, eikä isälläkään ollut aikaa.

Onneksi tuli sitten Albus, aivan mahtavaa! Loistava idea, että Scorpius sai seuraa, ja Albus tietysti myös, oli se sitten Harryn tai Dracon ajatus. Tässä huvitti minua se, että harvoin tulee luettua sellaista H/D:tä, jossa kummankaan etunimiä ei juuri mainita, koska molemmat olivat lapsille tietysti isiä. Ajattelin tässä, että vaikka Draco ei viettänyt tarpeeksi aikaa Scorpiuksen kanssa, tämä kuitenkin ymmärsi, että Scorpius kaipaa piristystä, ja teki sen, minkä voi. Vaikka selvästi Dracolla oli itselläänkin vielä vaikeampaa, kun oli jäänyt yksin.

Harryn ja Ginnyn ongelmat ja ero tulivat niin koskettavalla tavalla esiin tässä lasten näkökulmasta. Miten lapset ymmärtävät riidoista ainakin tietyt asiat, kuten sen että et sinä osaa mitään kunnolla. Se suretti myös Albuksen puolesta kovasti. Toisaalta tykkäsin tosi paljon tuosta, miten Scorpiuksen näkökulmasta ero olisi ollut pientä äidin kuolemaan verrattuna, kun äiti olisi kuitenkin ollut olemassa. Kaikki on suhteellista. Harry oli selvästi masentunut erosta, vaikka minulla kävi kyllä vähän sellainen juttu mielessä, mahtoivatko Harryn ja Dracon väliset tunteet olla myös tuon eron taustalla? Ehkä ei kuitenkaan, ainakaan suoranaisesti, alitajuisesti ehkä? Mutta tässä ajattelin, että Harry oli tukenut ensin Dracoa, kun tämän vaimo kuoli, ja sitten se menikin toisinpäin, kun Harry tarvitsi tukea eron takia, ja se tuntui tosi mukavalta. 

Suretti kovasti tuo, että ero on lapsille muutenkin tosi raskasta, ja sitten Albus ja muut joutuivat vielä muuttamaan synkkään taloon. Onneksi sitä ei ilmeisesti kestänyt kauan, vaan pääsivätkin sitten muuttamaan kartanoon lopulta! Kartano olikin Kalmanhanaukioon verrattuna varmasti paljon kivempi, ja tosiaan sopiva neljälle lapselle. Minäkin jännitin tuota sängyn alle piiloutumista vähän, mutta tässä oli sen verran matala ikäraja, että uskoin ettei siihen asti mennä. Loppupuolella jotenkin liikutti se, että Scorpius kävi välillä katsomassa, oliko isällä kaikki hyvin, eikä toisinpäin. Ja että lapset vähän jopa unohdettiin, ja saivat valvoa liian myöhään ja kaikkea, kun Harry ja Draco näkivät vain toisensa. Mutta eihän näillä sitten mitään hätää onneksi ollutkaan. Tosi hyvä tuo "Yäk, ne pussaa!" . Ja vaikka uusioperhe voi olla aika vaikea kuvio noin tosielämässä, tuntui siltä, että tässä se oli kaikkien kannalta parasta, mitä saattoi tapahtua. Harry ja Draco saivat olla onnellisia yhdessä, ja lapsilla oli seuraa toisistaan. Ja etenkin Scorpius sai parhaan ystävänsä lopullisesti luokseen.

Kiitos paljon tästä, tämä oli aivan ihana lukuelämys!

[Vendela]

Ihanaa, että luit tämän Pahis, ja vieläpä kahteen kertaan! Olis nostaut tuolta kivoja juttuja tästä tekstistä ja ihanaa huomata, kuinka olit lukenut ja tulkinnut tätä juuri siten miten itsekin tekstin näen Lapsen näkökulma ei ole aina helppo kirjoitttaa, mutta kivaa että tässä onnistuin hyvin. Harry oli tässä tosiaan hyvin masentunut tuon eron myötä, mutta luulen ettei hänellä ollut tunteita Dracoa kohtaan vielä tässä vaiheessa, toisin kun taas Dracolla puolestaan oli varmasti tunteita jo alusta alkaen Jotenkin näiden kahden kohdalla näen homman niin, että Draco on ollut ikuisuuden ihastunut Harryyn, mutta Harryn tunteet heräävät vasta myöhemmin mutta rysähtävätkin sitten ihan täydellä voimalla päälle Hehee, olisi ollut ehkä kyllä vähän liian härskiä jos olisin laittanut lapset lopulta sängyn alle Kiitos tosi paljon ihanasta kommentisasi, se piristi aamuani