Nimi: Odotus ennen avioliittoa
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Jännitystä ja söpöilyä
Pituus: One-shot, ~ 2100 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.
Tiivistelmä: Draco odottaa ministeriön järjestettyjen avioliittojen odotushuoneessa tulevaa puolisoaan ja jännittää kenen kanssa hänen on määrä mennä naimisiin.
Vapaa sana: Tropes-haaste on kiusannut mielessäni koko kesän ajan ja monen idean jälkeen päädyin lopulta tähän. Pakkoavioliitto on eräs suosikkitropeistani ja oli hauskaa lähetystä sitä hieman erilaisesta näkövinkkelistä.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu FFF1000-haasteeseen sanalla 912. Selibaatti, Tropes-haasteeseen ja Valloita fandom IV-haasteeseen fandomilla Harry Potter.
Odotus ennen avioliittoa
Ministeriön järjestettyjen avioliittojen odotushuoneessa ei ollut ruuhkaa kun Draco Malfoy astui sisään. Pari yksinään istuvaa naista vilkaisi Dracoa hieman kiinnostuneena, mutta samassa huoneen perällä oleva ovi avautui.
”GS491”, virkailijan ääni kaikui odotustilassa.
Molemmat naiset nousivat seisomaan, vilkaisivat toisiaan ja hymyilivät. Ovi sulkeutui heidän takanaan ja vasta silloin Draco huomasi tutun kolmikon, joka istui huoneen vasemmalla laidalla tiukasti yhdessä. Draco nyökkäsi lyhyesti rohkelikkotriolle ennen kuin asettui toiselle puollelle huonetta, mahdollisimman kauas näistä ja vilkaisi kelloaan. Draco tiesi olevansa etuajassa, mutta hän ei ollut kestänyt kotonaan enää hetkeäkään tätä sietämätöntä jännitystä.
Kolmekymmentäkahdeksan minuuttia vielä ja sitten Draco kohtaisi tulevan puolisonsa. Jännitys kipristeli vatsanpohjassa, kuka se mahtoi olla? Kysymys oli pyörinyt Dracon mielessä siitä saakka kun hän oli saanut kutsun saapua tilaisuuteen kaksi viikkoa sitten.
Velhoyhteiskunta oli järjestäytynyt jo satoja vuosia sitten niin, että se minimoi yksinjäämisen riskin ja järjesti kaikille sopivan kumppanin. Menettely sai vuosi vuodelta kiitosta, koska se helpotti kumppanin löytymistä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ellei noita tai velho ollut löytänyt itselleen puolisoa täytettyään kaksikymmentäviisivuotta, ministeriö otti ohjat käsiinsä ja teki sen jokaisen puolesta. Noin puolen vuoden sisällä syntymäpäivästä ministeriö lähetti kutsun saapua avioliitonsolmimistilaistuuteen.
Tosin joskus kävi niin, ettei etsinnöistä huolimatta sopivaa kumppania löytynyt ja tällöinen velho tai noita jäi lopullisesti vaille kumppania, sillä kuka nyt halusi sellaisen joka ei kelvannut kenellekään. Samalla tämä tarkoitti usein sitä, että kyseinen noita tai velho joutuisi elämään loppuelämänsä selibaatissa. Historia tunsi onneksi vain muutaman tällaisen tapauksen, mutta silti se oli ollut Dracon pahin painajainen, sillä marraskuu oli ollut pitkällä ennen kuin kutsu oli viimein saapunut.
Nyt Draco siis istui viimein ministeriössä ja odotti tulevaa puolisoaan.
Tietenkin Draco oli vuosien aikana tehnyt itsekin parhaansa löytääkseen puolison, mutta jokainen hänen suhteensa oli kariutunut milloin mistäkin syystä. Suhde Pansyyn oli loppunut lyhyeen, kun Draco oli ymmärtänyt kertaheitolla ettei yksinkertaisesti pitänyt naisista. Ei, vaikka oli kuinka yrittänyt. Theodor Nott oli puolestaan ollut hieman liian raju Dracon makuun. Kyllä hänelle maistui satunnainen läpsiminen seksin aikana, mutta alituinen sitominen ja roolileikit eivät miellyttäneet pidemmän päälle. Viktor Krum puolestaan oli liian luihu ja keskittyi liiaksi omaan uraansa eikä Dracoon, joka kaipasi kuitenkin kumppaninsa huomiota.
Niinpä Draco oli lopulta tullut siihen lopputulokseen, että koska miniseteriö tarjosi tämmöistä loistavaa palvelua, niin se saisi myös hoitaa asian. Dracon tietojen mukaan ministeriö paneutui tähän kumppaneiden yhteen saattamiseen varsin tarmokkaasti. Heillä oli kaikenlaisia menetelmiä luonneanalyyseista kognitiivisen toiminnan mittaamiseen sekä stressinsietokyvyn arviointiin. Joten lopulta Draco oli todennut, että ministeriö jos kuka löytäisi hänelle juuri sopivan puolison.
Sitä Draco ei ollut ottanut huomioon, että kumppania ei välttämättä löytyisikään. Niinpä kun syksy oli edennyt, paniikki hänen sisällään oli kasvanut. Helpottava kirje oli onneksi saapunut ja siinä häntä oli kehotettu saapumaan ministeriön järjestettyjen avioliittojen odotustilaan keskiviikkona seitsemäs joulukuuta kello 11.15 jolloin vihkiminen tapahtuisi.
Kello oli nyt 10.40.
Odotushuoneen ovi kolahti ja Draco käänsi päätään kiinnostuneena, tulisiko hänen tuleva kumppaninsa myös etuajassa? Mutta koska sisään astui Luna Lovekiva Dracon toiveet sammuivat nopeasti. Sillä jos hän yhdestä asiasta oli varma, niin siitä ettei hänen tuleva puolisonsa olisi missään nimessä nainen.
Pettyneenä Draco katseli kuinka vaalea nainen heilautti kättään huoneen toisella puolella istuville rohelikoille mutta jatkoi matkaansa ja katosi yhden suljetun oven taakse. Ehkä nainen työskenteli täällä, Draco pohti.
Sitten hän siirsi kiinnostuneen katseensa trioon, joka edelleen istui päät tiiviisti yhdessä. Draco oli ollut niin omissa ajatuksissaan, ettei ollut kiinnittänyt heihin suurempaa huomiota mutta nyt hän pysähtyi tarkkailemaan heitä.
Potter istui keskellä ja Weasley tämän vasemmalla puolella, käsi Potterin hartialla samalla kuin Granger puristi Potterin kättä ja nojasi päätään tämän olkaan. Draco ei osannut tulkita olivatko he iloisia vai surullisia vai jotain siltä väliltä. Näytti kuin tämä kolmikko olisi toivonut voivansa liimautua yhteen ja Dracon mielessä välähti mielikuva näistä kolmesta kietoutuneena toisiinsa suurella vuoteella. Nopeasti hän karkotti moisen näyn mielestään, sillä Weasleyn alastoman vartalon fantasiointi ei tullut missään nimessä kysymykseen, Grangerista puhumattakaan. Sen sijaan Draco ei voinut kiistää, etteikö hän olisi silloin tällöin pohtinut miltä velhomaailman pelastaja näytti ilkialastomana ja noihin hetkiin oli yleensä liittynyt myös Dracon oman mielihyvän hakemista. Ei sillä, että hän koskaan tunnustaisi asiaa kenellekään, mutta kai jokainen tarvitsi jonkun runkkumateriaalikseen. Tai näin Draco tahtoi uskotella itselleen.
Ovi kolahti ja palautti Dracon takaisin nykyhetkeen.
Sisään astui entinen korpinkynnen oppilas, Terry Boot. Draco räpytteli silmiään. Tässäkö hänen tuleva kumppaninsa oli?
”CB386?” Boot kysyi katsellen ympärilleen ja Draco pudisti välittömästi päätään, hänen kirjeessään oli aivan eri koodi.
Päätään pudistelivat myös rohkelikkotrio.
”No, olenkin hieman etuajassa”, Boot sanoi iloisesti ja Draco vilkaisi kelloaan, 10.45.
Juuri kuin Boot oli istumassa kolmen penkin päähän Dracosta, ovi avautui uudelleen ja toinen entinen korpinkynsi astui sisään.
”Terry”, Cho Chang tervehti tupakaveriaan iloisesti ja nyökkäsi kohteliaasti muille huoneessa oleville.
”Cho”, Boot pomppasi pystyyn kuin vieteriukko.
”Minulla on aika 10.50”, Cho tarkasteli kädessään olevaa paperia.
”Niin minullakin”, Terry Bootin ääni ei olisi voinut olla ilahtuneempi ja kun nämä vielä vertailivat hetken kutsujaan, oli selvää että heidät oli tarkoitettu toisilleen.
Kun Luna Lovekiva hetken päästä kuulutti heidät sisään, Draco huokaisi. Toki hän tiesi olevansa etuajassa, mutta hän oli toivonut että hänen tuleva puolisonsa arvostaisi myös aikatauluja. Olisi ollut mukavaa rupatella hetki ennen virallista toimitusta.
Kuin varkain Dracon katse hakeutui jälleen rohkelikkoihin jotka juttelivat nyt hiljaisella äänellä edelleen toisiinsa tiiviisti painautuneena. Kuka heistä mahtoi olla menossa naimisiin tänään, Draco pohti. Tuskin se oli Potter, koska Dracon tietojen mukaan tämä seurusteli edelleen Weasleyn pikkusiskon kanssa vai oliko pari ehtinyt jo namisiinkin, siitä Draco ei ollut aivan varma.
Kellon viisarit osoittivat 10.56 kun ovi aukeni jälleen ja Dracon sydän muljahti.
Sisään astui hauskan näköinen, kiharatukkainen nuorukainen jonka Draco tunnisti heti Justin Finch-Fletcleyksi, johon hän oli luullut olleensa ihastunut joskus neljännen luokan alussa. Ihastus oli kuitenkin loppunut kuin seinään Viktorin astellessa Dracon elämään, vaikka heidän suhteensa olikin alkanut vasta myöhemmin.
”Hei Malfoy”, Justin sanoi rennosti ja istahti Dracon viereen.
”Hei”, Draco pakotti hymyn kasvoilleen, tässäkö hänen tuleva puolisonsa nyt istui ja hymyili hänelle.
”Hauska nähdä”, entinen puuskupuh hymyili. ”Vaikka en olisi toki uskonut törmääväni sinuun täällä.”
”Niin”, Draco sanoi kun ei tiennyt kuinka muutenkaan reagoida Justinin sanoihin.
”Luulin, että vanhempasi olisivat naittaneet sinut ja omaisuutesi jo aikaa sitten jollekin onnelliselle”, Justin naurahti ja silmäili Dracoa sen näköisenä kun olisi itse halunnut olla tuo onnekas.
Ennen kuin Draco ehti avata suutaan, ovi avautui taas ja odotushuoneeseen astui Dracon entinen luokkatoveri kaunis ja näyttävä Daphne Greengrass lumoavassa yönsinisessä juhlakaavussaan.
”GFF811”, kuului samassa eräältä ovelta virkailijan kuivakka ääni.
Daphne vilkaisi nopeasti muita huoneessa olioita ja kun Justin nousi Dracon vierestä, nainen nyökkäsi hyväksyvästi.
”Onneksi se olet sinä eikä kukaan noista”, Draco kuuli Daphnen supattavan Justinille ja nyökkäävän rohkelikkojen suuntaan.
”Palveluksessasi”, Justin ojensi käsivartensa tulevalle vaimolleen ja nämä lähtivät yhdessä kohden avointa ovea.
Helpottuneena Draco huokaisi hiljaa, koska vaikka Justin oli komea, niin hän ei kuitenkaan vastannut Dracon mielikuvaa ihannekumppanista. Tosin oliko hänellä edes sellaista, koska yksikään Dracon ehdokaslistalla olleista nimistä ei ollut lopulta täyttänyt kaikkia vaatimuksia.
Paitsi tietenkin yksi.
Mutta tietenkään tämä yksi ei voisi koskaan olla Dracon kumppani, koska todennäköisesti tämä inhosi Dracoa enemmän kuin mitään muuta. Siitä kertoi jo sekin, ettei mies ollut vilkaissutkaan häneen päin koko sinä aikana kun Draco oli istunut odotushuoneessa.
Hetken Draco leikitteli ajatuksella, että nousisi, astelisi Potterin luo ja tunnustaisi tälle tunteensa. Nyt siihen olisi paras mahdollinen tilaisuus, sillä kohta Draco astelisi jonkun hänelle todennäköisesti täysin tuntemattoman ihmisen kanssa avioon minkä jälkeen kaikki olisi myöhäistä.
”Malfoy”, ilahtunut ääni keskeytti Dracon ajatukset, hän ei ollut kuullut oven käyvän.
Hetken Draco räpytteli silmiään ja katseli edessään seisovaa tummatukkaista miestä jonka kasvoilla oli leveä hymy.
”Longbottom”, Draco sanoi viimein ja nyökkäsi kollegalleen.
”Sinäkin olet täällä, et ole sanonut mitään”, Neville Longbottom sanoi hymyillen ja istui Dracon viereen. ”Minun aikani on 11.15, entä sinun?”
Dracosta tuntui kun joku olisi iskenyt hänestä ilmat pihalle. Oliko Neville hänen tuleva puolisonsa? Neveille, jonka kanssa Draco teki päivittäin töitä Pyhän Mungon apoteekissa. Neville, joka tunsi Dracon paremmin kuin kukaan muu. Neville, jota Draco ei ollut koskaan ajatellut romanttisessa mielessä.
Ennen kuin Draco ehti kuitenkaan vastata, odotushuoneeseen astui punasteleva nainen ja Neville nousi välittömästi seisomaan.
”Hannah?” Draco ei voinut erehtyä Nevillen äänestä kuultavaa toivoa ja epävarmuutta.
”Neville?” nainen vastasi punastuen entistä syvemmin.
”AL277?” kaikui samassa Luna Lovekivan ääni odotustilassa ja Neville ja Hannah hätkähtivät. ”Tulkaa tännepäin.”
Ovi sulkeutui tulevan avioparin takana ja Draco räpytteli silmiään. Hän ei ollut huomannut, että yksikään pariskunta olisi tullut ulos, joten huoneista oli pakko olla toinenkin uloskäynti.
Sydän edelleen villisti hakaten Draco katsoi kelloaan ja tunsi pettymyksen aallon humahtavan lävitseen. Kello oli 11.17 eikä hänen kumppaninsa ollut vieläkään saapunut. Mitä tapahtuisi jos tämä ei tulisikaan? Ja mitä kertoi se, että tämä ylipäätään oli myöhässä. Harmitus sai Dracon kiristelemään hampaitaan.
Lisäksi häntä alkoi ärsyttää huoneessa olevat rohkelikot, jotka vain nysväsivät keskenään aivan kuin toivoen että joku tulisi ja antaisi heille luvan mennä kolmestaan naimisiin. Paitsi että Potter todennäköisesti oli jo naimisissa sen Weasleyn tytön kanssa, Draco muistutti jälleen itseään. Mutta mitä ihmettä porukka sitten edes teki täällä.
Odotushuoneen ovi avautui jälleen ja Draco kohotti katseensa. Tulija oli tutun näköinen, mutta Draco ei heti muistanut tämän nimeä.
”Harry”, tulija tervehti ja asteli rohkelikkojen luo.
”Dean”, Granger vastasi ja hymyili vaisusti ja samassa Draco muisti, että kyseessä oli Dean Thomas, rohkelikko itsekin. ”Onko sinulla aika tänään?”
”Kyllä”, Dean sanoi ja silmäili Harrya sen näköisenä kun toivoisi katselevansa tulevaa kumppaniaan.
Mustasukkaisuus kuohahti Dracon sisällä. Hän ei ollut hetkeäkään ajatellut, että Potter olisi menossa naimisiin tänään vaan hän oli koko ajan olettanut tämän olevan jo naimisissa. Mutta jos hän sen sijaan itse joutuisi naimisiin tuon juuri tulleen rohkelikon, Thomasin, kanssa, Draco ei tiennyt kestäisikö sitä.
”MP369.”
Potter oli noussut seisomaan ja haroi hiuksiaan sen näköisenä kun ei olisi tiennyt mihin suuntaan lähteä. Ehkä tämä ei sittenkään ollut naimisissa sen Weasleyn tytön kanssa. Dracolla kesti kuitenkin hetki ennen kuin hän sisäisti virkailijan sanat, sehän oli hänen koodinsa.
”Onko MP369?”
”Kyllä, minä olen täällä”, Draco nousi seisomaan ja suoristi kaapuaan.
Rohkelikot tuijottivat häntä hetken silmät suurina.
”Sinäkö?” Weasley sanoi viimein ja naurahti, Dracon vatsassa muljahti, oliko hän menossa naimisiin Weasleyn kanssa?
”Voi Harry, onnea”, Granger halasi yllättäen Potteria joka räpytteli silmiään pöllämystyneen näköisenä.
Äkkiä odotushuone oli täynnä kuhinaa kun rohkelikot pyörivät Potterin ympärillä. Draco tuijotti heitä ihmeissään, samoin kun avioliittotoimiston virkailija, joka sai kuitenkin koottua itsensä nopeasti.
”No niin, seremoniahuoneeseen voivat tulla vain avioliiton osapuolet, eli herrat Malfoy ja Potter. Te muut voitte poistua”, virkailija sanoi ja viittilöi Dracoa ja Potteria seuraamaan itseään.
Juuri kun he astuivat huoneeseen, Draco tunsi kuinka Potterin käsi hipaisi hänen omaansa. Vaistomaisesti hän kääntyi ja kohtasi epävarman katseen ja aran hymyn. Ymmärtäen viimein, että hän oli todellakin menossa naimisiin Harry Potterin kanssa, lämmin hymy levisi viimein hänen kasvoilleen.
”Seremonia on hyvin lyhyt ja koruton”, virkailija sanoi ja aloitti. ”Ministeriö on tekemiensä tutkimusten myötä tullut siihen päätelmään, että te olette toisillenne sopivat fyysisesti ja psyykkisesti. Asian valitusaika on umpeutunut ja olemalla täällä, olette hyväksyneet ministeriön päätöksen. Julistankin teidät täten aviopuolisoiksi. Viralliset paperit tulevat pöllöpostissa. Onko teillä kysyttävää?”
Hölmistyneenä Draco katsoi vuoroin virkailijaa, vuoroin Potteria – tai siis Harrya, ehkä hänen pitäisi opetella käyttämään puolisonsa etunimeä. Sillä hän taisi olla nyt naimisissa tuon rohkelikon kanssa.
”Voitte suudella”, virkailija hymyili rohkaisevasti.
Suudella! Dracon sydän hypähti ja hän vilkaisi Potteria – äh, Harrya, joka näytti myös siltä että oli säikähtänyt virkailijan sanoja.
”Ei meidän ole pakko”, Draco yritti vaikka hänen sydämensä takoikin hurjasti.
”Mutta olemmehan me nyt naimisissa”, Harryn kasvoille nousi varovainen hymy.
”Kannustamme kyllä ensimmäiseen kosketukseen täällä meidän tiloissa, niin kotona on sitten helpompaa”, virkailija sanoi ja kasaisi papereitaan sen näköisenä kun haluaisi antaa heille hieman yksityisyyttä.
”Hyvä on”, Draco sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja astui askeleen lähemmäs tuoretta aviomiestään.
”No niin”, Harry rykäisi lähes samaan aikaan.
Nielaistuaan vielä kerran, Draco kumartui lähemmäs ja antoi huulensa painua Harryn huulille.
Suudelma oli varovainen ja hapuileva, mutta Draco tunsi silti outoa kihelmöintiä sisällään. Tuntui niin oikealta suudella Harrya. Tämä tuntui myötäilevän jokaista Dracon liikettä ja suudelma syveni kuin itsestään. Kuin huomaamatta Draco kädet kiertyivät Harryn ympärille ja he painautuivat lähemmäs toisiaan.
He havahtuivat vasta kuin virkailija rykäisi hieman. Vastahakoisesti Draco vetäytyi suudelmasta, mutta huomasi hetken päästä, että piteli kättään edelleen Harryn vyötäröllä eikä tämä näyttänyt tekevän elettäkään, että olisi vetäytynyt kauemmas.
”Jos haluatte, voitte ilmiintyä heti tuon oven takana”, virkailija osoitti huoneen perällä olevaa ovea. ”Jotkut parit haluavat vetäytyä omiin oloihinsa heti toimituksen jälkeen.”
Ilme virkailijan kasvoilla kertoi tarkalleen, mitä hän ajatteli jokaisen vastanaineen parin ryntäävän tekemään heti toimituksen jälkeen.
”Kuulostaa oikein mainiolta”, Harry sanoi ja kääntyi Dracon puoleen. ”Vai mitä olet mieltä? Voisimme mennä minun luokseni, tuota, puhumaan tästä kaikesta.”
”Sopii”, Draco vastasi automaattisesti, sillä hänen ajatuksensa askartelivat siinä, halusiko Harry todellakin vain jutella vai olisiko hän valmis jo johonkin muuhunkin.
Niinpä Harry veti hänet perässään ovelle ja avasi sen. Draco huomasi, että he seisoivat hämärässä käytävässä.
”Toki voimme puhua myös hieman myöhemmin, jos vaikka ensin jatkamme siitä mikä jäi äsken kesken”, Harry sanoi matalalla äänellä kun ovi heidän takanaan oli sulkeutunut.
”Se kuulostaa kyllä todella hyvältä”, Draco sanoi ja veti Harryn lähelleen.
Kun Draco painoi huulensa uudelleen Harryn huulia vasten, tämä heilautti taikasauvaansa ja käytävällä kuului pelkkä poksahdus kun he katosivat.