Ficin nimi: Hirviö
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Voltron
Ikäraja: S
Paritus: Shiro/Curtis
Genre: Arkipöllöily, fluff
A/N: Kirjoitin tämän alkujaan originaalipätkäksi ja muokkasin sitten ficcimuotoon. Shiro ja Curtis tuntuivat sopivan varsin hyvin tällaiseen skenaarioon.
***
Shiro paineli pitkän päivän melskeestä kivistävää ohimoaan ja istahti sängynreunalle. Hän vilkaisi jo nukkuvaa Curtisia, jonka raollaan olevien huulten välistä soljui hiljainen uloshengitys. Curtis tapasi nukahtaa nopeasti ja nauttia yö toisensa perään makeista unista. Siinä oli jotain vallan kadehdittavaa.
Oikaistuaan pitkäkseen Shiro veti peittoa paremmin ylleen, mutta havaitsi sen kulman jääneen jumiin reitensä alle. Hän yritti nykäistä sitä, muttei rättiväsyneillä otteillaan saanut mitään rakentavaa aikaiseksi. Hän keskitti kaiken energiansa peiton kiskaisemiseen ja lopulta onnistuikin yrityksessään.
Samalla hän tuli päästäneeksi pierun, joka ei ollut äänekkäimmästä päästä, mutta jonka saattoi hyvin kuulla lähietäisyydeltä.
Shiro olisi voinut vajota lattian läpi, mutta nökötettyään hetken liikkumatta paikoillaan hän uskalsi tuudittautua ajatukseen, ettei Curtis ollut kuullut mitään. Tämä ei ollut osoittanut hereille havahtumisen merkkejä, ja niinpä Shiro saattoi käydä vällyjen alle levollisin, joskin vähän nolostunein mielin. Hän sulki silmänsä ja tunsi Curtisin vaihtavan hetken päästä asentoa. Tämä kääntyi kyljelleen ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
"Heipä hei..." Curtis supisi hellästi hänen korvaansa.
"Hei..." mutisi Shiro takaisin ja painoi suukon miehensä päälaelle. Sellaiset rauhalliset hetket Curtisin kanssa olivat korvaamattoman arvokkaita.
"Minä kuulin", Curtis tokaisi sitten.
"Etkä kuullut", Shiro ärähti suupielestään.
"Ja haistan."
"Aistisi näköjään pelittävät, hyvä homma."
"Aika säälittävä se kyllä oli", Curtis myhäili sävyyn, joka ei luvannut hyvää.
"
Et", Shiro ehti varoittaa, mutta Curtisia se ei estänyt.
"Siinäs kuulit", tämä virkkoi töräytettyään ilmoille kunnon paukun häneltä päässeen kainon rupsun vastapainoksi.
"Kiitos nyt kauheasti."
"Ilo on minun puolellani."
"Sitä en epäile. Hiivatti, mikä lemu..." Shiro köhähti ja käänsi selkänsä miehelleen, joka mönki lähemmäs hellyydenkipeän takiaisen lailla.
"En lopettanut vielä", Curtis hymähti.
"Miten niin et...!?"
"Siten, että hyvää yötä ja nuku hyvin", hänelle toivotettiin ja pehmeät huulet painautuivat hänen korvanlehdelleen. Shiro rentoutui ja oli aikeissa mutista saman toivotuksen takaisin, kun Curtis sitten yllätti hänet uudelleen päästämällä murisevan röyhtäyksen suoraan hänen korvaansa.
Shiro huokaisi itsekseen. Hän oli tainnut naida hirviön.
