Nimi: Kesäpäivistä parhain
Kirjoittaja: Pyhimys
Ikäraja: S
Genre: Romance Fluffy
Paritus: Hermione Granger/Charlie Weasley
Vastuuvapaus: J.K Rowlingin hahmot ja maailma, eikä kukaan maksa kynäilyistäni.
A/N: Paritusgeneraattorin tuloksena syntyi ajatus että mitä jos Hermione olisikin katsellut Weasleyistä sellaista, jota ketään ei olisi koskaan arvannut
Kesäpäivistä parhainCharlie Weasleyllä oli poikamainen vino hymy. Sitä oli vaikea olla huomaamatta, sillä hän hymyili lähes jatkuvasti. Pilke kirkkaanvihreissä silmissä, muistutti Frediä ja Georgea, eikä ollut epäilystäkään etteikö Charlie olisi heidän veljensä. Charlien hymyyn kätkeytyi kuitenkin paljon muutakin. Se sai kohteensa tuntemaan itsensä erityiseksi. Se sai kaikki muutkin huoneessa olevat säteilemään, Charlien itsensä lisäksi.
"Hermione." Ginny sanoi jo kolmatta kertaa. Hermione havahtui ajatuksistaan. Hän oli seissyt paikallaan kannatellen lautaspinoa, kuin transsissa. Ginny katsoi häntä huvittuneena, hänen rykiessään epämääräisesti.
"Ron sanoikin, että olet käyttäytynyt oudosti sunnuntaista lähtien." Ginny jatkoi virnistäen. Hermione tiesi mistä virne johtui. Toisin kuin veljensä, Ginny oli päätellyt sen johtuvan Charlien saapumisesta Kotikoloon. Hän oli yllättäen saanut lomaa ja päättänyt matkustaa Englantiin tapaamaan perhettään. Rouva Weasley oli hössöttänyt poikansa ympärillä siitä saakka ja kaikki olivat tahtoneet kuulla Romaniasta. Arthur tahtoi tietää miten Charlien työt sujuivat ja Ron lohikäärmeistä. Ginny ja kaksoset olivat tiedustelleet mahdollisista tyttöystävistä, mutta Charlie oli sivuuttanut heidät.
"Ei se siitä johdu." Hermione sanoi painokkaasti. Hermione tiesi yrittävänsä vakuuttaa enemmin itseään kuin Ginnyä, mutta hän ei aikonut antaa periksi ajatukselle. Charlie puhui ulkona Harryn ja Ronin kanssa. Hän oli ristinyt lihaksikkaat, tatuoidut käsivartensa ja hymyili taianomaista hymyään. Kuului räsähdys ja kolinaa. Lautaset olivat tippuneet Hermione sylistä lattialle. Pojat kiirehtivät sisälle, Hermionen tavoitellessa taikasauvaansa.
"Tarvitsetko apua?" Charlie kysyi. Hermione pudisti päätään, saamatta sanaa suustaan. Charlie kuitenkin kykeni lukemaan tytön ilmeestä, ettei tämä ollut täysin rehellinen.
"Selvä. Sano kuitenkin jos voin auttaa."
"Anteeksi, jos voit mitenkään-?" Hermione sanoi ja Charlie veti taikasauvansa esiin, korjaten lautaset. Hermione näytti helpottuneelta ja Ron vaihtoi hämmästyneitä katseita Harryn kanssa.
"Anna minä." Charlie sanoi ojentaen kätensä lautasia varten ja Hermione sopersi:
"Kiitos."
Syömisen jälkeen, Ginny meni ulos pelaamaan huispausta Harryn, Ronin ja kaksosten kanssa. Hermione päätti mennä hakemaan kirjansa Ginnyn huoneesta.
Päästyään takaisin ulos, hän huomasi Charlien liittyneen peliin. Tuuli oli tarttunut punaisiin hiuksiin, Charlien väistäessä Georgen ja Harryn. Hänellä oli keskittynyt ilme ja näky vei Hermionen huomion kirjasta. Syötettyään Ginnylle ja Ginnyn tehtyä maalin, Charlien silmät loistivat innosta. Kun he laskeutuivat pelin loputtua heidän voittoonsa, Hermione sekosi sanoissaan.
"Pleasitte huo- tarkoitan hyvin. Minä- ei mitään. Onnea voitosta." Hän sai lopulta sanotuksi ennen kuin Charlie katosi sisälle.
"Onko kaikki kunnossa Hermione?" Ron kysyi katsoen häntä ihmeissään.
"On, miksei olisi?"
"Olet käyttäytynyt niin oudosti viime-aikoina." Ron sanoi edelleen hämmentyneenä. Kaksoset purskahtivat nauruun ja Hermione katsoi heihin varoittavasti. Arvatenkin hekin olivat huomanneet mistä oli kyse. Ennen kuin Ron ehti sanoa enempää, Molly käski hänet ja Harryn siivoamaan kanalan.
"Tietävätkö Fred ja Georgekin?" Hermione kysyi suljettuaan Ginnyn huoneen oven.
"Eli sinä myönnät sen!" Ginny huudahti voitonriemuisena. Hermione kirosi mielessään. Nyt hän ei koskaan saisi rauhaa sen paremmin Ginnyltä kuin itseltäänkään. Toki hän näki Charlie Weasleyn eri tavalla, kuin ketään toista pojista, mutta ei se silti tarkoittanut että Hermione olisi tykännyt hänestä sillä tavoin.
"En, minä vain-" Hermione yritti vaikka tiesi että enää oli turhaa selitellä.
"Sinä pidät Charliesta!" Ginny jatkoi vähät välittämättä.
"Hyvä on! Niin pidänkin! Tietävätkö kaksoset?" Hermione tiukkasi.
"Tietävät. He arvasivat sen ensimmäisenä ja kertoivat siitä minulle." Ginny myönsi. Ei ollut todellista! Tottakai he olivat kertoneet Charliellekin! Siksi he härnäsivät Charlieta tyttöystävistä. Voi ei, se ei saanut olla totta! Hermione syöksyi huoneesta etsimään Frediä ja Georgea. Pahaksi onneksi tyttö törmäsi Charlieen.
Hermione voidaanko jutella?" Charlie kysyi. Hermione tiesi mistä oli kyse. Kaksoset olivat kertoneet, että hän oli ihastunut Charlieen ja Charlie tahtoi kertoa ettei tuntisi samoin. Hermione oli päättänyt ettei alkaisi edes toivoa. Charlie oli häntä vanhempi, kaikki pitivät hänestä ja Charlie mitä luultavimmin piti häntä toisena pikkusisarenaan.
"Hyvä on." Hermione sanoi seuraten Charlieta, joka viittilöi häntä tulemaan huoneeseensa. Hermione istuutui Charlien sängylle ja Charlie sulki oven.
"Kuule, jo pitkään tai siitä saakka kun tulin tänne..." Charlie aloitti. Hermione ei kestänyt kuulla mitä oli tulossa. Tottakai Charliekin oli huomannut! Hermione tunsi punastuvansa silkasta häpeästä.
"Olen hirveän pahoillani, minun ei ollut tarkoitus mennä ihastumaan sinuun." Hermione vaikeroi.
"Mitä? Ihastua? Minuun?" Charlie toisti.
"Etkö sinä tiennyt?" Hermione kysyi kauhuissaan. Miksi hän oli lörpötellyt? Miksei hän vain ollut kysynyt mitä asiaa toisella oli?
"Minä olin juuri kertomassa, että olen tykännyt sinusta siitä lähtien kun tulin tänne." Charlie nauroi. Hermione ei voinut uskoa korviaan. Hetken he vain katsoivat toisiaan, kunnes Charlie kysyi:
"Saanko suudella sinua?"
Hermione nyökkäsi. Charlien pehmeät huulet painautuivat vasten Hermionen omia, hellästi jaa tutkivasti. Hitaasti hänen kätensä löysivät tiensä Hermionen hiuksiin ja ainoa asia, mitä Hermione kykeni ajattelemaan oli miten se päivä tulisi aina olemaan kesäpäivistä parhain.
