Öö, MIKSI tässä ei ole yhtäkään kommenttia?!
Ihmettelen jo senkin vuoksi, että tämä oli aivan uskomattoman IC teksti, kuin suoraan Rowlingin ideoista, mutta silti tässä oli oma kirjoitustyylisi hyvin esillä.
Pidin siitä, ettet ollut tyytynyt kuvailemaan vanhoja tuttuja karkkeja, vaan keksit omiakin, mikä oli loistava juttu, ja voin kertoa, että sokerisudenkorennot kuulostivat aivan ihanilta, ja tämä kohta oli täydellisen eteerinen, pitsinen ja niin höyhenenkevyt:
Ne olivat hyvin kauniita ja kehrätty ohuttakin ohuemmasta sokerilangasta ilmakin kevyemmiksi pieniksi koristeiksi. Jokainen niistä oli kuin taideteos.
Ja sitten kun ajattelin nämä pienet taideteokset leijailemaan Dumbledoren valoisaan, seesteiseen kansliaan.. ah ja voi. (:
Tytöillä on sentään oikeus kasvaa suklaakulinaristeiksi näin tahtoessaan, poikien täytyy kasvaa nameista ylitse.
Tämä on kyllä totta. Tunnen itseni uskomattomaksi herkuttelijaksi, rakastan erilaisia suklaita, kävelen kieli pitkällään Kampissa olevan ihanaisen suklaapuodin ohitse, himoitsisin ostaa kaikkia kauniita, käsintehtyjä herkkuja. Mutta sille vastapainoksi en tunne tietääkseni yhtäkään miestä joka arvostaisi niin kovasti karkkien kauneutta, vaikka niitä söisivätkin. Ne maistuvat vain hyville, mitä silmän iloa niistä voisi olla?
Ah, kyllä, pidin muutenkin ficin ympärillä leijuvasta tunnelmasta, joka oli aivan yhtä kevyt ja herkkä kuin korennotkin, sekä tietysti Dumbledoren kuvailu, joka pysyi mukavana ja rikkoutumattomana, vaikka viittasitkin kamalaan asiaan, kuolemaan/eroon, suruun, johon kuitenkin, kaikesta huolimatta, saattoi löytää vuosien jälkeenkin lohtua ja kaipaavaa iloa, vaikka vain syömällä karkin.
Kiitän tästäkin, kyllä teki hyvää lukea jotain näin kaunista. (:
¤ DN ¤