Vaikea rakkaus suhde, S, Dennis/Sharon
Tekijä: Luihuinen_89
Ikäraja: S
Paritus: Dennis/Luihuinen_89
Fandom: Harry Potter
Genre: Draama, Romance, Het, One-shot
Beta: LillaMyy
A/N: osallistuu oma potteri haasteeseen
POV: Luihuinen_89 Alias SharonOlen tuntenut Dennis Creeveyn jo jokusen vuoden. Hän on minua kaksi vuotta vanhempi ja hän on Rohkelikko, niin kuin ylisuojeleva isoveljensä Colinkin. Minä inhoan häntä. No okei, ehkä se nimenomaan johtuu siitä, että minä olen Luihuisessa ja hän on Rohkelikossa. Siskoni tietää, että minä pidän Dennisistä ja ihmettelee, miten minä voin sietää häntä, kun en voi katsoakaan Coliniin. Niin, sitä minä kyllä mietin joskus itsekin.
Istun joen rannalla ja katselen tähtiä, kun kuulen tutun äänen takaani.
”Hei rakas, miten on päivä mennyt? Niin ja anteeksi se, kun Colin tuli ja huusi sinulle. Hän löysi kirjeesi tyynyni alta kun…”
Keskeytän sinut, kun en jaksa enää kuunnella tätä samaa, aina Colin sitä ja tätä.
”Karataan jonnekin”, minä ehdotan ujosti.
Hetken on vain hiljaista, kunnes minä päätän rikkoa hiljaisuuden.
”Mitä?” Huudat järkyttyneesti
”Niin karataan ja mennään kihloihin, naimisiin ja hankitaan lapsia.”
Nyt minä nousen ylös ja katson sinua. Olen valmis lähtemään.
Sinä nouset ja olet ihan kummissasi. Et ollut varautunut tällaiseen. Minun olisi pitänyt sinun mielestäsi olla kiltti koulutyttö, joka on lajiteltu vain väärään tupaan. Sinä et suostu jättämään opintojasi kesken, olethan melkein jo käynyt sen loppuun. Minäkin olen melkein valmis, enää kaksi vuotta ja minä olen vapaa. Minä en tahdo olla yksin täällä, kun sinä lähdet. En halua karata ilman sinua.
Siinä tämä taas nähtiin, minä itse halusin Luihuiseen, koska koko typerä sukuni on ollut siinä. Jos olisin vain mennyt sinne minne minun olisi oikeasti kuulunut, Rohkelikkoon, olisin saanut olla sinun kanssasi aina lämpimän tulen ääressä iltaisin sylissäsi. Ehkä sukulaisesi olisivat silloin suopeampia minua kohtaan.
Minulla ei ole mitään väliä. Perheeni rakastaisi minua, vaikka olisin joutunut Puuskupuhiin, mutta minä halusin silloin olla samanlainen kuin he ja nyt kadun sitä. Mikään ei enää muutu.
Tulet viereeni ja toteat viileästi:
”Tämä meidän juttu on parasta lopettaa.”
Et enää halua olla kanssani, koska sinusta tämä ei enää toimi.
Minä olen osaksi samaa mieltä, mutta en silti haluaisi lopettaa tätä näin. Olisin halunnut kääntää vielä loput korttini. Sinä annat pienen mitättömän suudelman poskelleni ja juokset pois luotani. Minä lysähdän maahan ja toivon, että tämä kaikki olisi vain pahaa unta, mutta se ei ole. Minä nousen ylös ja kävelen jo linnaan päin, kunnes yhtäkkiä askeleeni pysähtyvät ja käännyn ympäri. Melkein juoksen veteen ja hukuttaudun.
Aamulla kaikki ihmettelivät missä olen. Sinä ajattelet, että olisin nukkunut yöni pihalla, mutta erehdyit. Löysit minut järvestä ja tajusit. Minä olin koko ajan tosissani sinun kanssasi. Et voi antaa tätä itsellesi ikinä anteeksi…