Nimi: Puolimatka jouluun
Fandom: Skam
Paritus: Isak/Even
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Arkifluffy, ficlet
Vastuuvapaus: Skam ja sen hahmot kuuluvat Norjan televisiolle. Minä en tee rahaa leikitellesäni iki-ihanien hahmojen kustannuksella
Yhteenveto: Akershur Festning linnakealueelta on upea näkymä Oslonvuonolle
Kirjoittajan vapaa sana: Ensimmäinen Skam-fikkini ikinä! Mukavaa syntymäpäivää
Violetu. Yhtenä toiveena olit esittänyt Isakia ja Eveniä.
~Puolimatka jouluun~
Oli joulukuun 12. päivä ja Oslo oli saanut ohuen valkoisen lumikerroksen maahan. Tuuli puhalsi kylmästi pohjoisesta ja se sai kahden asteen pakkasen tuntumaan kireämmältä mitä olikaan.
”Villakalsarit jalkaan ja pipo korville. Haluan näyttää sinulle jotain”, Even sanoi seisoessaan vahdissa, että hänen poikaystävänsä oikeasti pukisi lämpimästi ylleen, eikä ainoastaan aikonut.
”Siellä on oikeesti ihan perseellisen kylmä”, poika jatkoi hangaten käsiään toisiaan vasten.
”Joo joo”, Isak hymisi etsiessään villaisia vaatteitaan jostain komeron perältä. ”Kyllä mä uskon. Sinun jäinen nenä todisti sen jo.”
Kaksikko käveli läpi leveän Karl Johansin pääkadun, jonka toisesta päästä oli vain muutaman sadan metrin matka Akershurin linnakealueelle. Tosin sinne oli hieman kiipeämistä. Hämärä oli juuri laskeutumassa, mutta vielä ei ollut aivan pimeää. Alueella oli ainoastaan linnaketta valaisevia lamppuja siellä täällä. Linnakealueella heitä vastaan tuli vain yksi viluisen oloinen ihminen koiransa kanssa.
”Noustaan tuonne kalliolle”, Even pyysi ja varoen pojat kiipesivät kallion laelle pitäen pipoistaan kiinni, sillä muuten tuuli olisi heittänyt ne armotta heidän päästään. Isak päätti vetää hupunkin päähänsä. Se lämmitti vähän.
Isak pyörähti muutaman kerran ympäri. Joka suunnalla oli jotain nähtävää. Mutta kaikkein kauneinta oli näkymä yli satama-alueen kohti Oslonvuonoa.
”Tuon minä halusin näyttää sinulle. Kohta aurinko laskee vuonon länsilaitaan”, Even selitti osoittaen jonnekin vuonon suuntaan. Purppuranpunainen väri levisi taivaanrantaan aivan taivaan ja vuorijonon yhtymäkohtaan. Se oli häkellyttävän kaunista.
”Miksi emme ole käyneet täällä ennen? Tämä on kaunis paikka”, Isak ihmetteli. Tuuli meni vähän läpi jostain kolosta luihin saakka ja hän oli tyytyväinen että oli tullut laittaneeksi paljon lämmintä ylleen.
”Jos olisimme käyneet täällä, emme oli täällä juuri nyt emmekä näkisi tuota upeaa purppuranpunaista taideteosta”, Even sanoi ja Isak totesi hänen olevan oikeassa.
Kun aurinko oli laskenut he laskeutuivat kalliolta tuulensuojaan.
”Seuraavaksi on joulunodotuspiknik”, Even sanoi alkaessaan kaivaa reppuaan.
”Siis mikä?” Isak naurahti. Eveniltä voisi odottaa ihan mitä tahansa.
”Kuulit kyllä.”
Kohta maassa oli pieni viltti, muutama joulutorttu ja kuumaa glögiä termospullossa.
”En minä halua palelluttaa poikaystävääni jääkalikaksi. Haluan tarjota vähän lämmikettä. Sitä paitsi tässä on paljon lämpempää kuin tuolla ylhäällä.”
Pojat polvistuivat viltille ja ahmivat halukkaasti kaikki joulutortut. Isak kallisti glögimukiaan yskäisten vähän.
”Olet sitten terästänyt tämän oikein kunnolla”, Isak sanoi hönkien alkoholihuuruja suustaan.
Even naurahti toisen reaktiolle ja ilmeelle.
”Taisi lorahtaa vähän liikaa”, Even totesi hörpättyään juomaa itsekin.
He joivat kuitenkin halukkaasti kaiken, sillä se lämmitti mukavasti sisuskaluja.
Kohta Even pakkasi pikniktarvikkeet takaisin reppuunsa ja otti sivutaskusta esiin suuren jätesäkin.
”Arvaappa mitä tällä tehdään?” Even kysyi pilke silmäkulmassa.
”No ei sinne ainakaan roskia laiteta. Emme jättäneet yhtään roskaa. Ja minä en halua säkkiin”, Isak totesi.
”Tuolla on vähän jäinen kohta, josta voi laskea mäen alas. Ala tulla”, Even otti Isankin kädestä kiinni ja otti juoksuaskeleita kohti mäkeä. Isakin päässä oli vähän hassu olo juuri nautitun alkoholipitoisen glögin jälkeen, mutta askeleet tuntuivat kevyiltä ja mäenlasku saattaisi olla ihan kivaa.
”Maa tuntuu muhkuraiselta. Mitä jos persaukseni menee tohjoksi?” Isak kysyi istuuduttuaan ohuen jätesäkin päälle Even takanaan.
”Jos sellainen onnettomuus pääsee käymään, niin minä voin olla sairaanhoitaja ja pussaan peppusi kuntoon”, Even lohdutteli ja sitten jätesäkki nytkähti liikkeelle.
Rinne oli kuitenkin melko pehmeä, sillä monin paikoin paistoi ruoho ohuen lumikerroksen alta. He laskivat mäen alas jäiseksi tallautuneen polun kohtaa ja pääsivät ehjinä alas. He kävelivät muurin viertä pääportille ja suuntasivat viimein Isakin luo. Vaikka pojat olivat pukeutuneet lämpimästi, tuntui silti siltä, ettei kylmä hellittäisi ihan heti, joten kaksikko veti Isakin peittoa ylleen ja nojailivat tyynyihin.
”Annatko piirustuspaperia”, Even pyysi ja alkoi kohta rustailla jotain. Isak antoi toisen piirtää ja vajosi hetkeksi kokonaan peittonsa alle. Kohta Even oli valmis. Hän möyri peiton alle kiinni jo vähän lämmenneeseen poikaan.
”Anna kun esittelen uuden sarjakuvan”, Even sanoi työntäessään peitonkulmaa pois Isakin kasvoilta, jotta tämä näkisi paremmin. Sarjakuva kertoi heidän mäenlaskustaan, vaikka piirroksessa oli yhtä ja toista, mitä ei oikeasti ollut tapahtunut.
”Ei me kaaduttu mäessä, eikä kieritty yltä päältä lumisina. Eikä pussattukaan sen jälkeen”, Isak sanoi katselleessaan hymyillen hupaisaa piirrossarjaa. Even nappasi piirroksen takaisin itselleen ja lukitsi Isakin alleen.
”Voitaisi kyllä pussailla”, Even sanoi ja painoi huulensa Isakin pehmeisiin ja nyt jo melkoisen lämpimiin huuliin. Isakilla ei ollut mitään sitä vastaan. Evenin kanssa oli mukava suudella ja siinä tuli lämminkin, kun samalla sai kieriä ja myllätä peiton mukavaan ruttuun.
”Tuoksut vahvalle glögille”, Isak sanoi vähän hengästyneenä.
”Niin sinäkin”, Even totesi. Heidän iltansa jatkui suudellen ja nauraen.
LoppuVapaa sana: Oslossa aurinko laskee keskiviikkona 12.12. kello 15.11.
