Ficin nimi: Ylellistä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Crash Bandicoot
Ikäraja: S
Paritus: Tawna/Pinstripe
Genre: Slice of life
Summary: Ylellinen ei kuitenkaan aina rimmannut mukavan kanssa.
A/N: En muista olenko aiemmin purkanut fiiliksiäni satiinilakanoista, mutta ne yhdistettynä huonosti etenevään yöhön ovat jotain karmeaa. En ole myöskään kajonnut tähän shippiin noin niin kuin shippinä varmaan kahdeksaan vuoteen, joten mikäs siinä. xD Fandomkohtainen OTP on aina fandomkohtainen OTP, pffft. Juoneltaan hyvin basic tekele, mutta lyhytkin teksti auttanee houkuttelemaan lomailevaa kirjoitusintoa takaisin.
***
Tawna oli kuvitellut saavansa unen päästä kiinni heti painaessaan päänsä muhkeaan tyynyyn ja kietoutuessaan viininpunaisiin satiinilakanoihin. Jos Pinstripen luona yöpymisessä jotain hyvää oli, ainakin puitteet tapasivat olla ylellisemmät kuin mihin hän oli tottunut.
Ylellinen ei kuitenkaan aina rimmannut mukavan kanssa.
Hämärässä oli hankala sanoa mitään vuorokaudenajasta, mutta se ainakin oli selvää, että kello vilisti jo keskiyön paremmalla puolella. Tawna käänsi kylkeä ties kuinka monennen kerran ja joutui lopulta myöntämään tappionsa. Aluksi unen tavoittelu oli ollut kepeää niityllä kirmaamista, sitten se oli vähitellen alkanut tuntua räntäsateessa tarpomiselta. Häntä toden totta väsytti. Väsyttämisellä ja unettamisella oli kuitenkin eronsa, kuten hän oli saanut todeta.
Pahinta oli, että hän sai valvoa yksin Pinstripen kuorsatessa hänen korvansa juuressa. Alkuyöstä Tawna oli ollut vähällä päätyä lusikkaan, mutta sellaiseen hän ei aikonut alkaa niissä olosuhteissa. Väkinäinen valvominen ärsytti tautisesti, minkä lisäksi lakanoiden satiinikin sai savun nousemaan hänen korvistaan. Ylellistä, hitto soikoon. Siihen kun vielä olisi lisännyt kiehnäyksen jonkun kainalossa. Hän oli hiostua kuoliaaksi, Pinstripe oli pötkähtänyt puolittain hänen peittonsa päälle ja pienikin epäkohta ihossa, kynnen terävä reuna tai vastaava, tuntui pehmeää kangasta vasten harvinaisen ilkeältä.
Tawna oikaisi selälleen ja pyyhkäisi otsaltaan hikipisaroita. Sitä menoa hän ei nukkuisi koko hiivatin yönä.
Pinstripe kääntyi unissaan selälleen ja veti mukanaan lisää hänen peittoaan. Tawna tarttui täkkiin hampaat irveessä ja sai käyttää tovin nyhtääkseen omansa takaisin. Olisi ollut suotavaa samaan syssyyn kiskoa Pinstripeltä peittonsa kokonaan ja tyrkkiä koko typerys sängystä.
Tawna tyrskähti väsähtäneelle huvilleen ja epäili vähitellen tulevansa hulluksi.
"Olisit nyt antanut minun nukahtaa ensin", hän mutisi Pinstripen kuorsauksen jatkuessa. Hetken kuluttua se kuitenkin lakkasi, kun tämä kääntyi selkä häntä kohti, ja Tawna ehti jo toivoa parasta.
Seuraavassa hetkessä meteli jatkui kahta hirveämpänä.
"Lopeta hyvän sään aikana, senkin –" Tawna ei saanut lausettaan loppuun, kun hän turhautuneisuuspuuskassaan tuli kumauttaneeksi Pinstripeä kantapäällään sääreen, ja vaikka hän irvistikin pahoitellen, ei hän välittänyt liikoja anteeksi pyydellä.
"Sori vain", hän murahti joka tapauksessa ja pysähtyi kuulostelemaan petikaverinsa hengitystä, joka oli yllättäen rauhoittunut syväksi ja tasaiseksi. Pinstripe oli harvinaisen sikeässä unessa, ja kunhan tämä vain jatkaisi kyljellään makoiluaan, hänelläkin ehkä oli pieni mahdollisuus päästä höyhensaarille satiinilakanoista huolimatta.
Parilla tarmon puuskalla Tawna nappasi tyynynsä, kääntyi neljäsosan verran ympäri ja asettui sängylle selälleen laskien säärensä kotoisasti Pinstripen kyljelle.
"Älä jaksa..." hän kuuli Pinstripen murahtavan joko unissaan tai ihan aiheesta.
"Pyh, jatka uniasi siinä", Tawna hymähti takaisin ja soi petikaverinsa tummille hiuksille pari sipaisua. "Niin minäkin aion, hemmetti..."
Tawna venytteli raajojaan reteästi ja hymyili ensi kertaa tuntikausiin. Uusi nukkuma-asento toi mukavaa vaihtelua, ja vaikka hän todennäköisesti saisi aamulla kasapäin ihmettelyä ja ärinää asian tiimoilta, se oli mennen tullen kaiken väärti.
