TSH: Tie vain jatkuu jatkumistaan, S, Pippin ja Merri

[Odo]

Ficin nimi: Tie vain jatkuu jatkumistaan
Fandom: Taru Sormusten Herrasta
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmot: Pippin ja Merri
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia J. R. R. Tolkienille, sillä minä vain lainaan.

A/N: Hyvää joulunodotusta Sielutar! Minusta oli ihana huomata toiveesi ja kiinnostuksesi ficceihin ja tarinoihin, joten ilolla kirjoitin tämän, jos se inspiroisi (toivottavasti) ficcien jännittävään maailmaan. Myönnän, että toiveesi TSH:sta pelotti, sillä Tolkienin maailma on minulle suuri kunnioituksen paikka, että en ole ennen uskaltanut kirjoittaa sanaakaan fandomista, vaikka rakastan sitä. Olen kyllä kirjoittanut Hobitista, mm. tälläkin hetkellä etenevää joulukalenteria Odottamaton juhla, S, jota olen perustellut Hobitti-elokuvien kautta, kun TSH kirjana ja jopa elokuvana tuntuu liian suurelta. Mutta uskalsin ja totta puhuakseni, pidän tästä, vaikka ei ehkä fandomuskollisin, kun esim. kaikenmaailman liitteet on jääneet tankkaamatta ja lukemisesta ja kuuntelusta huolimatta, en ihan ikinä muista miten se loppu menikään. Mutta toivon, että tämä viihdyttää, ehkä inspiroikin, ja ennen kaikkea haluan toivottaa hyvää joulunaikaa!

Tämä on myös hieman omistettu LillaMyylle, joka on TSH-hörhöistä suurin tai ainakin suurin tuntemani. Jos LillaMyy löydät tämän pariin, älä anna keppiä fandomista karkailusta, vaan ota tämä seikkailumielellä.

Tie vain jatkuu jatkumistaan

Painajaiset herättivät Pippinin usein. Olo oli inhottava, mutta katsoessaan kuunkajon siivilöityvän oman kolonsa pyöreän ikkunan verhojen lomasta, jokin osa pahasta väistyi. Oli ollut outoa palata Kontuun ja huomata niin paljon muuttuneen. Nyt hän oli täällä, kotonaan. Ja kaikki oli palaamassa entiselleen, vaikka sota oli yltänyt aina Kontuun asti. Siitä sai kiittää vain Sarumania, Pippin mietti katkerana. Nyt kun rauha oli palannut, Konnun elämä palasi tuttuihin ja hobiteille turvallisiin entisiin uomiinsa.

Mutta Pippin ei ollut entisensä. Eikä Merrikään, joka tuli koputtamatta hänen huoneeseensa.

“Näitkö painajaisia?” Merri kysyi, johon Pippin ei vastannut.

Hänestä tuntui, ettei yöllisille painajaisille kannattanut antaa sanaakaan. Ne oli parempi painaa unohdukseen, sillä ne eivät olleet tarinoita, joita haluaisi kertoa jälkipolville.

Jos Pippin osaisi kirjoittaa, kuten vanha Bilbo tai Frodo, hän kirjoittaisi -

Ei, Pippin ei tiennyt, mistä kirjoittaisi.

“Kuppi kuumaa?” Merri ehdotti. Merri, joka oli ollut hereillä jo varhain ja niin oli Pippinkin nyt. Kuunkajo oli laskevan kuun viimeisiä säteitä ja pian aurinko kohoaisi metsien ylle ja lopulta korkealle taivaalle. Talviyöt olivat pitkiä, mutta toisaalta, Pippin piti siitä. Yön hiljaisuus oli asia, mitä hän oli oppinut arvostamaan, sen viipyilevää rauhallisuutta.

Ajatuksissaan Pippin tuskin huomasi Merrin poistuneen ja vastausta odottamatta palanneen teemukillisen kanssa. Merri istahti Pippinin viereen viipyilevässä yössä ja Pippin nosti peittoaan siten, että he molemmat saattoivat istua kääriytyneinä siihen. Pippin otti yrttiteen vastaan ja he joivat vaitonnaisina, kumpikin omissa ajatuksissaan.

Valo lisääntyi verhojen raoista huoneessa, joka oli Pippinin omassa kolossa. Omaa koloa ei ollut osannut arvostaa ennen kuin tie oli vienyt kauaksi kotoa, mutta nyt, Pippin oli onnellinen Merrin kanssa.

Mutta juodessaan yrttiteetä, yhä leimusi liekki, jonka matka halki Keski-Maan oli sytyttänyt. Pippin tiesi, että myös Merrin rinnassa kyti sama tuli kuin hänenkin ja yhtä periksi antamattomana. Vaikka hän oli onnellinen, ei se ollut koko totuus, sillä sisimmässään hän tiesi paremmin.

“Kaipaatko sinä seikkailuja?” Merri kysyi kuin tietäen.

“Kaipaan”, Pippin myönsi. “Entä sinä?”

“Joo”, Merri myötäili.

He jatkoivat teensä juomista ja kuuntelivat, miten takkavalkea sai puut rätisemään ja poksahtelemaan. Merri oli sytyttänyt sen, kun Pippin vielä nukkui.

“Muistatko lupauksemme Puuparralle?”

“Puhut Entvaimoista, eikö?” Pippin varmisti. Tietysti hän muisti.

Enttien tapaaminen oli ollut jännittävintä ja opettavaisinta, mitä Merri ja Pippin olivat matkallaan kohdanneet. Taistelut, suru ja sota - ne olivat karaisseet - mutta Entit olivat vahvistaneet heidän sydämiään.

Painajaiset alkoivat hiipua Pippinin mielestä, kun kuun viimeiset säteet hiipuivat ja aurinko nousi esiin. Aamu sarasti.

Kun he sitten miettivät pakkaavansa reppunsa löytääkseen Entvaimot, Pippin tiesi, mistä kirjoittaisi jos osaisi. Hän ei kuitenkaan osannut, joten toiveikas laulu karkasi hänen huuliltaan.

   On synkin yö jo väistynyt,
   Ja aamu sarastaa

   Kun kuljemme rinta rinnan
   Halki metsien ja yli virran
   On matkamme löytää

   Ja kerran kadotettua johdattaa

Pippin ei tiennyt, oliko laulu hänen omansa, vai olivatko puut kuiskineet sen hänelle. Sillä talvituulet saivat pihapuut kuiskimaan ja Pippin tiesi, että Merrin kanssa yhdessä, he voisivat löytää Entvaimot. Puuparta tulisi iloiseksi. Raskas yö ei painanut enää Pippinin mieltä ja Merrin kanssa, he olisivat pian valmiita matkaan.

Mieleen nousi Bilbon viisaat sanat, tie vain jatkuu jatkumistaan. Pippin ymmärsi sen nyt. He etsisivät ja johdattaisivat Entvaimot takaisin Fangornin metsään, Puuparran ja muiden enttien luokse. Ja matka jatkuisi sen jälkeen, vaikka Pippin ei osannut sanoa, mihin. Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Merri kulkisi hänen rinnallaan.

[LillaMyy]

En edes muista, koska olisin viimeksi lukenut ficcejä (saati sitten kommentoinut niitä), mutta kun kerta oma nimi mainitaan jossain, on kai sitä pakko lukea ja sanoa jotain. Järkevyydestä en sitten mene vannomaan yhtään mitään, koska tarkistin juuri melkein 30 englannin koetta ja aivotoiminta on sen mukaista. xD

älä anna keppiä fandomista karkailusta

Mitä karkailua muka missä? Eihän tätä koko kohtausta edes ole kirjoitettu missään, joten en voi väittää, ettei niin olisi tapahtunut. Toki, en voi myöskään taata, että jotain tällaista tapahtui, mutta juuri sen takia tämä oli oikein sopiva palanen, koska tämä sopii sinne väliin hyvin, eikä mikään sodi sitä vastaan. (:

Tykkäsin siis tästä oikein kovasti. Tässä oli sopivan leppoisaa tunnelmaa, vaikka alkuasetelma olikin ikävä, kun Pippin heräsi painajaiseen. Tämä oli myös tosi tulkinnanvarainen, mitä arvostan, koska nyt jokainen voi omassa mielessään miettiä tähän ihan juuri sellaisia vivahteita kuin itse haluaa. Minä esimerkiksi arvostan ajatusta siitä, että Merri ja Pippin ovat hankkineet kolon yhdessä, koska yksin on liian kamala asua, eikä vielä ole sitä toista puoliskoa, jonka kanssa asustaa. Vähän samoin kuin Sam ja Frodo, he asuivat yhdessä, jotta Samilla oli helppo tapa huolehtia Frodosta ja Repunpäästä, eikä Frodolla ollut mitään sitä vastaan, kun hän vaan halusi parhaan ystävänsä lähelle. (:

Tämä oli myös kirjoitettu tosi kauniisti! Ei mitään superkorukielisyyttä, kuten Tolkien olisi ehkä kirjoittanut, mutta juuri siitä tunnistaa, että tämä on jonkun toisen kynästä lähtöisin. Tolkienmainen kirjoitustyyli on myös niin pirullisen vaikeaa, että en oikeasti osaa edes suositella sen kokeilua, koska muistan itse painineeni sen kanssa ties vaikka ja kuinka pitkään sen yhden kerran, kun olen sitä kokeillut.

Kiitoksia siis tästä, tämä oli tosi kiva pieni pätkä, ja oli oikein sopiva palkinto kokeiden tarkistuksesta! ((:

[Sielutar]

Voi kiitos tästä lukukokemuksesta Odo  Olen todella yllättynyt ja otettu.
Tämähän oli ihana ja upeasti kuvailtu. Kyynel tuli silmään kun niin osui omaan elämään kaikki nuo Pippin tuntemukset.
Osaat kyllä hyvin napata lukijan mukaan tarinaan. Ainakin minut se vei jonnekin kauas.
Tuli nälkä lukea lisää   

Vau! Toivottavasti kirjoitat lisää TSH:sta.
Tämä todellakin inspiroi. Suuri kiitos 
Ja hyvää joulunaikaa sinulle myös.

[Odo]

LillaMyy, canonissa, ilmeisesti liitteiden (?) mukaan asiat tapahtuivat hieman eri tavalla, mutta ihanaa, jos tämä kuitenkin sopisi maailmaan ja kohtauksena sellaiseksi mitä voisi tapahtua tai ei varsinaisesti ole solmussa canonin kanssa. Ihanaa saada sinut pitkästä aikaa ficcien ja kommentoinnin pariin, sillä muistan sinut ihailtavan aktiivisena, mutta niin se elämä vie toisinaan muuallekin, mutta eikö ollutkin kivaa palata? Aika ajoin. <3 Kiitos ihanasta kommentistasi, sillä hörhöimmän kommentti erityisesti piristää, sillä ihailen Tolkienin Keski-Maa intoasi yli kaiken! Mukava kuulla, että meni palkinnosta.

Sielutar, ihanaa, että joululahja upposi ja kosketti. Vähän kuten A/N:ssä sanoin jännitti hypätä TSH:n pariin, suurta kunnioitusta lähinnä. "Pimeästä valoon" toiveteemasi toivottavasti myös toteutuu, kun ollaan painajaisissa, mutta siirrytään toiveikkaampaan tulevaisuuteen, entvaimojen etsimiseen. Ehkä sinun ja LillaMyyn kommenttien myötä uskallankin tulevaisuudessa kirjoittaa lisää TSH, sillä olihan tämä kivaa(kin), vaikka myös jännitti. Hauskaa myös yllättää finiläisiä, mikäs olisikaan sen parempaa.

[Sokerisiipi]

Baww, olipa tämä lempeä ja kaihoisa.

Merri ja Pippin ovat kaksikkona aivan ihania. Ja vaikka tässä liikuttiinkin tekstitasolla hyvin tulkinnanvaraisilla vesillä, luin tätä itse ihan parituskakkulat silmilläni ja olen onnellinen siitä

Pippinin ajatukset kulkivat mukavalla poljennolla. Hänen äänensä oli vähän huolestunut, mutta myös pohdiskeleva ja seikkailujen myötä viisastunut. Vaikka painajaiset ovatkin ikäviä, ovat ne myös hyvin luonnollinen osa elämää, etenkin niiden kauheuksien jälkeen, mitä Pippin on joutunut kokemaan. Onneksi hän kuitenkin sai lohtua siitä, että oli kotona ja Merrikin on siellä :3

Ihana Merri, kun suorastaan vaistoaa, milloin Pippin kaipaa seuraa ja lohtua. Toi teetäkin, mikä kullanmuru ♥︎ Niin hellyttävä tuo mielikuva kahdesta hobitista peiton alla teemukit kädessä.

Omaa koloa ei ollut osannut arvostaa ennen kuin tie oli vienyt kauaksi kotoa, mutta nyt, Pippin oli onnellinen Merrin kanssa.

Iip, niin ihanat söpöt, en kestä! ♥︎ Ihanaa, että Merrillä ja Pippinillä on toisensa.

Entvaimojen etsintä kuulostaa juuri sellaiselta seikkailulta, joka on kuin luotu Merrille ja Pippinille. Ihanaa, etteivät ole unohtaneet lupaustaan Puuparralle ja kaipaavat selvästi vanhaa ystäväänsä. Kyllä, tie vain jatkuu jatkamistaan ja hyvä niin.

Kiitos, tämä oli tosi ihana, lempeä ja teki kunniaa Tolkienille!

[Odo]

Sokerisiipi, kiitos kommentistasi, olipa ihanaa saada se juuri tähän tekstiin. ♥

Kiitos, tämä oli tosi ihana, lempeä ja teki kunniaa Tolkienille!

Kuten sanoin jo toisaalla, jos olisin yhtään herkempi, olisin tirauttanut kyyneliä kunniasta Tolkienille. ♥ Kuten jo A/N:ssä sanoin, minua jännitti (lievästi sanottuna) kirjoittaa TSH:sta, mutta tein sen ja on ollut tosi kiva, että tämä on saanut hyvän vastaanoton. Ehkä rohkenen taas jonain päivänä kirjoittaa lisää - ja kommenttisi toki muutenkin inspiroi, kun teen pikkuhiljaa "paluuta" Finiin jostain horroksesta, joka on kestänyt jo jonkun aikaa.

Muutenkin kommenttisi oli todella ihana ja oli kiva kuulla fiiliksiäsi! On mukava kuulla, että matka kuulostaa Merrinille ja Pippinille sopivalta, koska entvaimojen etsiminen oli mielestäni kiva ratkaisu. (Pidän paljon enteistä kertovista osuuksista kirjoissa!)

Loppuun vielä kerran kiitokset, kiitos. ♥