Ficin nimi: Itket ja kuuntelet
Kirjoittaja: SilverCeleb
Fandom: Tuhatkuolevan kirous / Burning dark (Siiri Enoranta)
Tyylilaji/Genre: character study, suhdedraama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Daui/Kenone, Daui/Pau, vihjattu Daui/Kenone/Pau
Summary:
“Onko Pau sinun mielestä hyvännäköinen? Se ekaluokkalainen, joka on Tristinin sisko”, Daui kysyy.
Eli meidän baby polyt Daui ja Kenone (jotka ei ehkä ihan tiedä vielä itsekään miten seurustelu toimii) miettivät pitäisikö sitä nuorempaa Harstaa pyytää tyttöystäväksi. Pientä hienosäätöä kommunikaation suhteen pitäisi ehkä tehdä, mutta se on tulevaisuuden murhe.
Varoitukset: teinien suhdesekoiluja
A/N: Jestas. Kirjoitin tässä vähän aikaa sitten ficin SUOMEKSI ekaa kertaa vuosiin. :'D Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous polybeittas mua kesken teoksen niin pahasti et oon edelleen vähän murusina. Ei sillä, tavallaan tyylikäs ja tyydyttävä loppuratkaisu, mut oon ehkä vähän haikee sen suhteen että oisko tekstissä ihan oikeasti ja suoraan voitu sanoa oliko Daui ja Kenone tosiaan tietoisesti valmiita molemmat yrittämään romanttista ihmissuhdetta Paun kanssa yhtä aikaa ja Pau vaan ei tajunnut. Vai oliko ne vaan tosi chillejä sen ajatuksen kanssa, että Pau valitsis kumman tahtoo. Vai oliko ne höpsöt oikeesti suhteessa koko tän ajan ja Pau ei vaan tajunnut sitä, että pojat on nyt vähä bicurious ja polycurious, mutta ihan ulapalla sen suhteen miten ihmissuhteet toimii.
Veikkaan jälkimmäistä.
Otsikon nappasin Ultra Bran samannimisestä biisistä.
*
Iltapäivä paistaa viistosti sisään magia-akatemian ikkunoista, ekaluokkalaisten makuusalissa Daui makaa riippumatossa ja Kenone tuijottaa laidan yli roikkuvia jalkoja hajamielisenä. Kenone itse makoilee lattialla: patjalla joka vain juuri ja juuri mahtuu Dauin, riippumaton, arkkujen ja Kenonen arkuista paikalle harhailleiden tavaroiden sekaan.
Tänään lounaalla Keeli oli kaatanut kokonaisen kannullisen tuoksuvattumehua suoraan mukista ohi syliinsä jähmetyttyään tuijottamaan Rhian uutta leveähihaista paitaa. Lalita oli kääntynyt katsomaan Keeliä niin alentuvasti, että koko ekaluokkalaisten pöytä oli revennyt nauramaan. Paitsi Keeli. Ja Daui.
Daui oli noussut paikaltaan siivoamaan, jo ennen kuin Keeli oli rynnännyt tiehensä posket punaisina.
“Onko Rhia sinun mielestä hyvännäköinen? Se joka on tokalla”, Kenone kysyy, paremman puutteessa.
Jokin lounastunnin tapahtumissa vaivaa. Tai ei vaivaa, mutta tuntuu puolittaiselta. Ihan kuin Kenone ei olisi tajunnut kunnolla mistä oli kyse.
“Rhia laittaa aina hiukset tosi huolellisesti ja käyttää hienoja vaatteita”, Daui vastaa hetken päästä.
“No joo, mutta onko se sinusta nätti.”
“Millä lailla nätti?” Daui kysyy. Ihan tosissaan.
Ja siitä kai on vähän kyse. Siitä, ettei Dauista ota selvää. Että katsooko Daui Rhiaa tai Lalitaa tai ylipäätään ketään sillä tavalla. Siitäkin, että Kenone tahtoisi tietää miltä Daui näyttää katsoessaan jotakuta sillä tavalla.
“Sillä lailla. Että joku näyttää niin hyvältä, että haluaisi olla sen kanssa. Pyytää ulos ja olla vaan kahdestaan”, Kenone selittää.
Daui miettii hetken, ja Kenone miettii sitä miten Daui on ainoa, jolle Kenone selittää tällaiset asiat suoraan ja ilman mitään hyviä heittoja. Kai se johtui siitä, että Daui oli ainoa johon niillä ei ollut vaikutusta.
“No ei sillä lailla. Mutta älä kerro Rhialle, koska sille tulisi paha mieli”, Daui vastaa lopulta, koska Daui on Daui, ja on tietysti huolissaan siitä miltä jostain kakkosluokkalaisesta tytöstä tuntuisi jos se saisi tietää, että ykkösen oudoin poika ei halua mennä treffeille sen kanssa.
“En kerro”, Kenone lupaa ja kysyy, “mutta kuka sitten on sillä lailla nätti? Tristin?”
“Tristin on ihan kiva. Mutta sinä olet paremman näköinen”, Daui sanoo.
Otsa kolahtaa kantapäihin ja saa riippumaton keinahtamaan puolelta toiselle, kun Kenone ponnahtaa istumaan. Riippumatto on liian korkealla, että Kenone näkisi sen reunan yli selällään makaavan Dauin, voi kyllä kuvitella mustat hiukset ja herkät piirteet, muttei sitä millainen ilme Dauin silmissä olisi.
“Oikeasti?!”
“Mhm. Oikeasti.”
+
“Onko Pau sinun mielestä hyvännäköinen? Se ekaluokkalainen, joka on Tristinin sisko”, Daui kysyy.
Daui ja Kenone istuvat ikkunasyvennyksessä kolmannen kerroksen puolivälissä historian luokkaa vastapäätä. Kenone kirjoittaa läksyjä. Daui miettii sitä, miten Pau oli tuoksunut vielä päiväkausia akatemiassa asumisen jälkeen heinältä.
“Häh?” vastaa Kenone, selvästi vielä osittain ajatuksissaan tehtäviensä parissa.
“Me pussailtiin sen kanssa. Tai ainakin minä pussasin sitä”, Daui kertoo ja saa Kenonen nostamaan katseensa papereistaan salamaniskua nopeammin.
“Mitä? Daui! Etkä pussannut”, Kenone sanoo järkyttyneenä.
Hassua, Daui ajattelee, mutta ehkä Kenone on ihmeissään kun Daui on tällä kertaa tehnyt itse aloitteen. Viimeksi Kenonen piti itse kysyä, johdatella Daui pohtimaan mitä tahoi ja odottaa sillä aikaa kun Daui kuunteli itseään.
“Kyllä pussasin. Eilen illalla kun oltiin kävelyllä pihalla”, Daui kertoo, ja jokin Kenonen ilmeessä murtuu.
“Eikö me ollakaan poikaystäviä?”
Dauin rintaa vihloo.
“Tietysti ollaan. Mehän sovittiin niin, että ollaan aina yhdessä”, Daui sanoo, ja vaikka yleensä Kenonen kanssa kaikki on helpompaa kuin kenenkään muun, ovat asiat juuri nyt menossa väärin sellaisella tavalla josta tulee ikävästi mieleen Hietakulman muut pojat.
“Mutta et sinä voi pussailla Paun kanssa jos me ollaan poikaystävät!” Kenone huudahtaa, ja kuulostaa pelottavan paljon siltä, että on purskahtamaisillaan itkuun.
“Ai,” Daui hätääntyy, “mutta Jaanon ja Inka pussailee koko ajan vaikka Inkalla on kotona kaksi muuta poikaystävää”
Kenone avaa suunsa mutta ei sanokaan mitään vaan näyttää ihan samalta kuin silloin, kun rouva Kuprus näytti ensimmäistä kertaa miten koko huoneen voi laittaa kääntymään ylösalaisin ilman, että kukaan putoaa tai edes liikahtaa paikallaan. Daui odottaa hetken kärsivällisesti, mutta kun Kenone lopulta sulkee suunsa eikä vieläkään ole sanonut mitään Daui kääntyy ikkunalaudalla paremmin Kenonen puoleen.
Daui ottaa Kenonea kädestä, ja Kenone puristaa takaisin ihan yhtä kovaa.
“Kyllä me ollaan vieläkin poikaystäviä. Mutta jos Pau on sinustakin kiva niin sekin voisi olla meidän tyttöystävä jos se tykkäisi meistä”, Daui ehdottaa.
“Oikeasti?”
“Oikeasti.”
