BBC!Sherlock: Haamuja, S, Johnlock

[Gelmir]

Kirjoittaja: Gelmir
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: John/Sherlock jos niin haluaa tulkita.
Ikäraja: S
Genre: Angsti/draama
Vastuuvapaus: Sherlock Holmes ja John Watson eivät ole minun, vaan kuuluvat ACD:lle ja BBC:lle.

A/N: Jotain raapaleen ja tuplaraapaleen väliltä. 


Haamuja

Kun Sherlock oli sinä iltapäivänä astunut Johnin elämään, hän oli tullut jäädäkseen. Siitä päivästä lähtien heidän elämänsä olivat kietoutuneet yhteen, lomittain ja päällekkäin niin, että niitä oli miltei mahdotonta enää erottaa toisistaan. Ei sillä, että John olisi välittänyt siitä vähääkään. Mikä tahansa oli parempi kuin entinen, ja Sherlockin kanssa John alkoi taas elää, hän ei ollut enää pelkkä haamu ihmisten joukossa.

Sherlock oli Johnin ärsyttävä asuinkumppani, työnarkomaani kollega ja ystävä, joka ei koskaan jättänyt häntä. Hän oli vaara ja jännitys Johnin elämässä, jotain joka epätasapainollaan tasapainotti kaiken.  Mitä John olisi tehnyt ilman Sherlockia? Yksinäisyyteen ja painajaisiin, vanhan elämänsä aavemaiseen harmauteen John ei voinut enää palata.

Mutta ei hänen tarvinnutkaan. Olihan hänellä Sherlock.

John heräsi aamulla olohuoneesta kantautuviin viulunsäveliin ja kärkevät kommentit olivat iltaisin taustamusiikkina blogikirjoituksille. Sherlock selitti astrologian turhuutta Johnin keittäessä kahvia ja esitti näkemyksiään lehtiartikkeleiden typeryydestä saaden Johnin nauramaan molempien yllätykseksi. Iltaisin Sherlock istui sohvalla ja katseli kuinka John söi kiinalaista, kommentoi televisiosta tulevien ohjelmien ala-arvoisuutta. Huomautti että Johnin täytyisi käydä taas kaupassa ja kieltäytyi käymästä siellä itse.

Sherlock oli aina läsnä.

Sunnuntaisinkin. Silloin he katselivat yhdessä olohuoneen ikkunasta kuinka rouva Hudson otti kadulta taksin viedäkseen tuoreita kukkia haudalle.

[Junipher]

Tykkäsin kovasti! ^^

Hän oli vaara ja jännitys Johnin elämässä, jotain joka epätasapainollaan tasapainotti kaiken.

^Pidän tuosta lauseesta valtavan paljon. Kuvaa Sherlockia loistavasti.

Lopetus surullinen. Jäi oikeasti itkuinen olo. :''(
Ei tosiaan mitään järjevää sanottavaa minulla. Pakko oli tulla lainailemaan ja kommentoimaan, koska niin monta kertaa tämän lukenut.

Kiitos <3

[Gelmir]

Lupa, luentasi (oon kyllä eri mieltä opettajasi kanssa, tulkinta ei kuulosta siltä kuin olisi vain yksi oikea vastaus! ) ei mennyt lainkaan metsään, ihan oikeaan osuit. Olen itse aika tyytyväinen tuohon lopetukseen, joten hauska kuulla että en ole ainoa, joka siitä pitää. 

Junipher, ihana kuulla että olet palannut tämän pariin useammankin kerran, kiitos kun jätit kommenttia! Tuollainenhan se Sherlock taitaa olla.


Miksi oon niin huono vastaamaan kommentteihin..

[Funtion]

Itsehän en shippaa Johnlockia, joten voin vain kysyä itseltäni mitä hemmettiä teen täällä.

Silloin he katselivat yhdessä olohuoneen ikkunasta kuinka rouva Hudson otti kadulta taksin viedäkseen tuoreita kukkia haudalle.
?? ?? ?? Lueskelin tätä tekstiä sillee "ookkeei ja mikähän hän pointti mahtaa olla" ja olin jo luovuttamassa, olihan tekstiä enää yksi virke jäljellä, mutta sitten sillä yhdellä virkkeellä sä vedit multa tuolin alta ja mä jäin tuijottamaan tätä näyttöä ihan hölmönä, luin virkkeen monta ja monta kertaa uudestaan ja tuijotan silti tätä näyttöä hölmönä. Siis mitäh?? He katselivat yhdessä... yhdessä... mutta sitten onkin rouva Hudson joka vie kukkia haudalle (ihan yksityiskohta tuo "tuoreita" kukkia! <3) Eka mietin kaikkia muut mahdolliset vaihtoehdot lävitte, mietin että onko siellä nyt joku Turner saanut sydänkohtauksen... sitten mietin et okei, sen on pakko olla Sherlock. Koska... sen on vaan pakko? Muuten tässä tekstissä ei oo mitään järkeä.

Okei, John on kyllä ihan sekaisin jos se kuvittelee Sherlockin viereensä vaikka Sherlock makaa haudan pohjalla (tai siis ainakin sen pitäis makaa). Mä järkytyin tuosta lopusta niin tavattomasti etten tiedä mitä muuta sanoa. :DD Otsikko oli kyllä jännä, ajattelin aluksi että se juurikin vain viittaa tuohon ekassa kappaleessa mainittuun Johniin joka alkoi elää Sherlockin kanssa sen sijaan että olisi ollut haamu ihmisten joukossa. No, nyt ymmärrän miksi otsikko on monikossa, noin periaatteessa. Tai oikeastaan ilmankin periaatetta. Koska Johnista on nyt tullut taas haamu kun Sherlock on poissa, sitten se vielä kuvittelee siihen rinnalleen Sherlockin joka sekin on vain haamu. Hurmaavaa.

Jännä teksti kyllä. En tulkinnut tätä Johnlockina ja hyvä niin. Kiitos tästä! : )
(Ja kirjoita lisää BBC!Sherlockia?!)

[Gelmir]

fierté piristit ihanasti päivää kommentilla, kiitos siitä! Hihi, kiva kuulla että teksti aiheutti reaktion ja loppu tuli yllätyksenä, se oli vähän tarkoituksenakin niinkuin varmaan arvelitkin. Aion kyllä kirjoittaa BBC!Sherlockia (no ainakin Johnlockia) lisääkin.

[Sacrifice]

Aijjj tämä oli julmaa!! D: Luin tän yöllä kännykällä (ja kieltäydyn lukemasta uudelleen because of reasons) ja mietin, että täytyypä jättää pieni kommentti, kun koneelle pääsen. (Niin ja mun nimenomaan ei pitäisi lukea ficcejä yöllä, varsinkaan tämmöisiä, koska siitä ei sitten tule mitään ja most likely päädyn itkemään silmäni irti tai vaikeroimaan kuin haavoittunut eläin. Tai sitten molempia.)

Kuten sanoin. Julmaa. En tykkää yhtään tollaisista, kun ei osaa varautua. ;__; Okei toisaalta olis pitänyt, koska tuo genre -- mutta silti! En mä sitä yhtään silleen ajatellut, vilkaisin vain äkkiä alkutiedot ja aloin lukea, enkä yhtään tajunnut ihmetellä sitä, miten tää tulisi loppumaan tai että minkä takia näin suloiselta ja iloiselta vaikuttava fic luokitellaan angstiksi. Tän ficin nimenkin luulin tulevan tuosta maininnasta "hän ei ollut enää pelkkä haamu ihmisten joukossa".

Mutta sitten! Sitten, tämä söpö ja Johnlockmainen (it's obvious) kivasti (kiva!!!) kirjoitettu ficci menee päättymään noihin sanoihin, "Silloin he katselivat yhdessä olohuoneen ikkunasta kuinka rouva Hudson otti kadulta taksin viedäkseen tuoreita kukkia haudalle" ja mä... mä vaan jäin tuijottamaan sitä epäuskoisena ja luin uudestaan, ja päässä pyöri sellasta ko mitämitäsherlockonkosekuolluvaimitätäänytonvoiei jaja äww, ei noin saa tehdä D'':

Niisk. Kiitoksia tästä.

[Gelmir]

Sacrifice, kiitos itsellesi kommentista!

Tän ficin nimenkin luulin tulevan tuosta maininnasta "hän ei ollut enää pelkkä haamu ihmisten joukossa".

Hih, hauska kuulla että tuo on hämännyt, olin itse aika tyytyväinen keksiessäni tälle harhaanvievän nimen.

[Angelina]

Rakastan tasaisin väliajoin palata Johnlockin pariin, koska tää paritus nyt vaan....... on rakkaus ♥ Ja kyllä, ihan ehdottomasti tulkitsin tämän parituksellisena, ei kahta sanaa siitä

Sherlock oli Johnin ärsyttävä asuinkumppani, työnarkomaani kollega ja ystävä, joka ei koskaan jättänyt häntä. Hän oli vaara ja jännitys Johnin elämässä, jotain joka epätasapainollaan tasapainotti kaiken.  Mitä John olisi tehnyt ilman Sherlockia?

Mun mielestä oli todella mielenkiintoista lukea Johnin ajatuksista ja siitä, millaista hänen elämänsä oli ennen Sherlockia ja myöhemmin Sherlockin kanssa. Mielenkiinto vaihtui kuitenkin ihan hirveään itkuparkusurkuun tuon lopun myötä - en tiedä miten tässä oli ajateltu, mutta tulkitsin siis että John edelleen näkee ja kuulee Sherlockin kanssaan (koska... Haamuja?) Se on ihan kamalan surullinen ja toisaalta myös ahdistava ajatus, koska voi John-raukkaa <3

Mutta siis, hieno teksti ja olit lyhyeen mittaan saanut paljon hienoja juttuja! Nyt tarviin kyllä jotain fluffimpaa tähän perään :''''D

[Gelmir]

Angelina, olipa ihanaa saada kommenttia! Tuntuu, että  kahlaan nykyään vain keskeneräisten projektien loppumattomassa suossa, mutta tämä antoi taas vähän motivaatiota tehdä jotain valmiiksikin!