Nimi: Makuelämysdiplomatiaa
Ikäraja: S
Fandom: The Good Place
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Ficlet300 sanalla 266. Diplomaattinen
A/N: Tykästyin tähän Raapalejuoksussa niin paljon, että halusin julkaista tän omillaan myös Ficlet300:een. The Good Place on yksi mulle tärkeimmistä sarjoista, ja toivottavasti onnistuin tässä tekemään hahmoille kunniaa <3
”Eipä! Kyllä minä sen tiedän, ettei teillä floridalaisilla ole mitään makua, mutta että—”
”Älä tuomitse! Oletko maistanut alligaattoria? Minä olen, mutta se olisi ehkä pitänyt tappaa ensin. Katso, tämä arpi tuli sen hännästä…”
Eleanorin silmät rävähtivät auki Jasonin tarinalle – oliko heppu yrittänyt oikeasti syödä elävää matelijaa, joka olisi voinut syödä hänet suunnilleen kokonaisena elävältä? Välillä Eleanor ei voinut ymmärtää, miten tyhmä joku ihminen saattoi olla, ja Jasonin kohdalla päivä päivältä hän menetti enemmän toivoaan yhteiskuntaan, kun tämä onnistui saavuttamaan tarinoinnillaan entistä syvempiä typeryyksiä. Jason potkiskeli ympäriinsä olohuoneen keskellä, kun Eleanor päätti hetkeksi luovuttaa ja nojasi otsaansa suoraan seinällä vinossa olevaa pelletaulua vasten.
Chidi istui huoneen nurkassa nojatuolissa ja vaihteli asentoaan, kun ei osannut päättää, miten olla mukavasti. Hänellä oli (tietenkin) vatsa kipeänä, kun hän yritti pohtia tulenpalavasti molemmille osapuolille diplomaattista vastausta siihen argumentointiin, josta koko riita oli ylipäätään lähtenyt. Sitten hän keksi sen: ratkaisu oli kielifilosofiassa ja tarkalleen ottaen semantiikassa.
”Eleanor, Jason, minä olen sitä mieltä, että… noh, ananas sopii pitsaan. Mutta ei kuulu siihen. Tai siis, pitsan voi tilata ananaksella tai ilman, ja kumpikin on ihan hyvä. Tai noh, minä tilaan kyllä pitsani aina ananaksella… tai siis, tilaan joskus ilman ja joskus ananaksella ja joskus pyydän laittamaan sitä vain puoleen pitsaan, tai sitten ostan erikseen ananasta purkissa, että voin itse annostella, mutta toisaalta purkkiananas ja ananasta tuottavat monikansalliset yritykset ovat kyllä ihan hirvittävän epäeettisiä, eli oikeastaan minun pitäisi kyllä matkustaa itse poimimaan ananakseni…”
Chidi jatkoi höpinöitään ja Eleanor halusi luovuttaa elämänsä kanssa. Miten tämä saattoi olla Hyvä paikka?