Ficin nimi: Miesten kesken
Kirjoittaja: Odo
Genre: slash, huumori?
Paritus: Vincent Crabbe/Cassius Warrington
Ikäraja: K-11
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Paritusgeneraattori tarjosi jälleen inspiraation! Ihanan rarea. Osallistuu myös FF50 aiheella luihuiset (025.Tunto.), Ficlet300 (35.Kova) ja Kerää kaikki hahmot (Vincent Crabbe).
Pientä huijausta Ficlet300, kun tässä on 526 sanaa, mutta menkööt.
Miesten kesken
Vincent Crabbe oli epävarma itsestään, eikä oikein tiennyt kenen puoleen kääntyä. Draco ei ainakaan tullut kysymykseen eikä Theodore tai Blaise. Ensin hän oli miettinyt Marcusta, mutta päätynyt lopulta siihen tulokseen ettei sittenkään. Marcusilla oli hieman… omalaatuisia mieltymyksiä. Lopulta Crabbe päätyi Cassius Warringtotin puoleen, joka tunnettiin paremmin sukunimellään.
”Hei, Warrington. Voitaisiinko jutella – ihan vain miesten kesken”, Crabbe aloitti hieman epäröiden. Ulkonäköpaineet olivat viimeaikoina vaivanneet häntä, kun rohkelikot olivat useampaan otteeseen huomauttaneet hänen muistuttavan gorillaa. Crabbe oli jykevä, mutta ei suinkaan lihava tai tyhmä – tai ehkä vähän, mutta kyllä hänkin tajusi asioita aina toisinaan.
”Mitä, Crabbe? Kai me voidaan”, Warrington vastasi hieman yllättyneenä siitä, että nuorempi oli tullut hänen puheilleen.
”Öö… Mennäänkö vaikka tuonne?” Crabbe kysyi osoittaen yhden tyhjän luokkahuoneen suuntaan. Warrington kohotti kulmiaan, mutta suostui.
He astuivat luokkahuoneeseen.
”No, mitä? Ei minulla ole koko päivää aikaa”, Warrington sanoi hieman ärsyyntyneenä. Ei hän oikeastaan mitään ollut tekemässä, mutta Crabbe oli keskeyttänyt hänet joka tapauksessa –
jostakin, oliko sillä oikeastaan väliä.
”Öö… No minä pidän eräästä tytöstä”, Crabbe aloitti ja hänellä oli vaikeuksia saada sanoja suustaan. Warrington ajatteli, että Crabbe kävi normaaliakin hitaammalla.
”Yllättävää”, Warrington piikitteli.
”Tarkoitan, että on eräs tyttö…” Crabbe yritti aloittaa alusta, mutta Warringtonin kärsivällisyys alkoi pettää.
”Mene jo asiaan, Crabbe! Olet iskenyt silmäsi johonkin tyttöön, mutta mitä sitten? Kai sinä nyt osaat sen asian itsekin hoitaa”, Warringon murahti ja siinä vaiheessa puna kohosi Crabben kasvoille.
”Minulla ei oikeastaan ole kokemusta”, Crabbe sai suustaan vaivoin. Warrington ei voinut ymmärtää, miten 15-vuotiaalla ei ollut kokemusta. Siinä iässä Warringtonilla oli ollut jo useita tyttöjä, eikä kokemuksesta ollut puutetta.
”Haluatko minulta vinkkejä?” Warrington kysyi mennen aiheeseen. Crabbe nyökkäsi.
”Miten voin… öh… koskettaa tyttöä niin, että hän ymmärtää, että minä haluaisin – tiedäthän, viettää hänen kanssaan yön”, Crabbe takelteli ja Warrington naurahti. Tilanne oli oikeastaan aika huvittava, eikä hänellä oikeasti edes ollut mitään tähdellistä tekemistä. Kai hän voisi tupatoveria auttaa hädässä. Miesten kesken.
”No, sinä voit tehdä vaikka näin”, Warrington sanoi ja siveli sormellaan Crabben poskea ja sitten huulia. Crabbe seisoi paikallaan kuin patsas jännittyneenä.
”Ja sitten voit hivuttaa kätesi hänen rinnoilleen”, Warrington sanoi, ”kun katsot häntä silmiin.” Warrington katsoi tiiviisti Crabbea ja hivutti samaan aikaan kättään kaulan kautta rinnalle, jota kosketteli jo rohkeammin. Crabbe ynähti ja luuli, että oli menettänyt äänensä.
”Jos tyttö on suostuvainen, voit vetää hänet lähellesi näin –” Warringon veti Crabben kiinni itseensä ja kietoi kätensä tämän ympärille pitäen edelleen katsekontaktin. Kädet valuivat alaselälle ja takamukselle, jota ne puristivat rohkeasti.
”Kai sinä suudella osaat?” Warrington kysyi, mutta näki samantien Crabben kasvoilta, että vastaus olisi kieltävä.
”Et voi olla tosissasi! Minäpä näytän, mutta
vain miesten kesken – ja parempi sitten suudella tyttö tainnoksiin ja olla puhumatta tästä
kenellekään”, Warringon painotti viimeisiä sanojaan ennen kuin painoi huulensa Crabben huulille ja veti toisen lantiota lähemmäs itseään. Crabbe haparoi suudellessaan, kun Warrington selkeästi oli tilanteen herra ujuttaessaan kielensä toisen suuhun. Tuntiessaan Crabben lantion vasten omaansa Warrington tajusi jotakin…
”Sinulla seisoo!” Warrington älähti ja vetäytyi kauemmaksi pyyhkäisten kädellä huuliaan.
”Anteeksi. Öh… Kiitos opetuksesta, minun pitää mennä”, Crabbe sanoi niin nopeasti, että siitä tuskin sai selvää. Crabben juostessa ulos luokkahuoneesta Warrington jäi seisomaan hölmistyneenä yksin paikalleen. Koottuaan omat ajatuksensa Warrington virnisti.
”Voinpahan sanoa, että taitoni tehoavat
kaikkiin.” Kukaan ei tosin ollut kuulemassa, mutta Warrington lähti omahyväinen ilme huulillaan takaisin askareidensa pariin.